Pieni tauko tämän bloginkin päivityksessä on ollut, koska ei olla reiluun viikkoon treenattu yhtään mitään. Ehkä pieni "luova tauko" saattoi olla paikallaankin, mutta näissä merkeissä en sitä kyllä olisi halunnut.
Oltiin koirien kanssa metsälenkillä tuossa männä viikolla. Mitään kummoista ei huomattu sattuvan, mutta Neppu alkoi jossain vaiheessa ruopsutella ja nuolla peräpäätään. Se on vähän sellainen "herkkis" muutenkin, ja meinattiin, että siellä on joku tikku tai muu roska häiritsemässä menoa.
Nuoleminen jatkui vielä kotonakin, mutta kun yritettiin tarkistaa, mikä siellä vaivaa, ei löydetty mitään ihmeellistä. Seuraavana päivänä sama meno, ja huomattiin, että alapää on jonkun verran turvoksissa ja siinä oli punainen pistojäljen tapainen. Ötökkä? Risu? Joku muu, mikä? Varasin ajan eläinlääkärille, kun Neppua tuntui tosiaan vaivaavan tuo ongelma. Koira oli myös jonkun verran rauhallisemman oloinen kuin yleensä, mutta ei mitenkään merkittävästi kumminkaan.
Seuraavana päivänä lääkärissä asiaa tutkailtiin, eikä lääkärin mielestä merkkejä ulkoisesta pistosta tai muusta sellaisesta ollut. Kohtu ultrattiin kohtutulehduksen poissulkemiseksi. Myös lääkäri epäili lopulta, että joku ötökkä on kumminkin päässyt narskauttamaan arasta paikasta. Hoidoksi saatiin Betadineputsailua ja voidetta, Neppu sai vielä kaulurin kaulaansa.
Näillä mentiin, ja muutaman päivän aikana turvotuksen lisäksi alueelle alkoi tulla mustelmaa. Neppu oli tässä vaiheessa jo ihan oma vauhdikas itsensä noin muuten. Mietin, olisiko kyseessä voinut kuitenkin olla käärmeen purema, mutta silloinhan koiran pitäisi olla melkein henki hieverissä jne. Näin mä olen asian aina ymmärtänyt... ja kun ei eläinlääkärikään ollut sitä mieltä niin ei kai sitten... Jannen kanssa käytiin viikonloppu reissussa katsomassa Juuson pelejä, ja minun äitini oli täällä koiria ja Arttua vahtimassa. Viikonlopun aikana mustelmasta oli kehittynyt rupi.
Kun rupi sitten irtosi, sen alta paljastui kaksi selvää hampaanjälkeä: käärme!?! Ystävämme Google tiesi kertoa monia kauhujuttuja käärmeen puremista koirilla, ja minua jäi vaivaamaan se, ettei Nepusta oltu otettu verikokeita eläinlääkärireissulla. Niinpä varasin uudelleen lääkäriajan varmuuden vuoksi, hoitajakin suositteli munuaisarvojen tarkistamista, jos se tosiaan olisikin ollut käärmeen tekosia tuo outo vaiva.
Tänään käytiin sitten noita arvoja ottamassa, ja lääkärikin oli sitä mieltä, että ne viimein paljastuneet puremajäljet tosiaan näyttävät käärmeen tekosilta. Nepusta otettiin maksa-ja munuaisarvot, ja onneksi ne olivat kaikki ihan kunnossa! Saatiin lyhyt kipulääkekuuri, koska käärmeenpurema voi olla todella pitkään kivulias. Neppua vaivaa edelleen välillä se alapää, joten voihan se nuoleminen tosiaan kivustakin kieliä.
Onneksi näyttää siltä, että selvittiin säikähdyksellä tästä haaverista. Edelleenkään en tiedä, missä ja milloin kyy on päässyt puremaan, ja ne ensioireet olivat kyllä tosiaankin erilaiset, kuin mitä esim. netin kuvat käärmeenpuremista (niitä kahta vierekkäistä reikää ei näkynyt noin viikkoon tapahtuneesta). Lisäksi puremapaikka on epätyypillinen, eikä Neppu ole missään vaiheessa ollut mitenkään huonokuntoisen oloinen, kenties aavistuksen vaisumpi kuin yleensä. Ja tässähän on ollut myös kesän ainoat "hellepäivät", joten helpostihan sitä ajattelee, että kuumuus löysyttää myös tuota salamasanteria.
Jatkossa, en tiedä miten uskallan sen kanssa enää mitään metsälajeja harrastaa? Nyt tuntuu ainakin siltä, että ei kiitos toista tällaista episodia. Toisaalta taas, me ollaan aina kuljettu koirien kanssa paljon metsissä, eikä mitään tällaista ole ennen sattunut. Vaikka onhan se tuo Neppu kyllä oikeasti sellainen vauhtiveikko, että ihmekös tällainenkin haaveri juuri sille sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti