Sehän toimii!

Tiistai, jälkikurssipäivä. Fiilikset lähtiessä olivat ehkä hieman kauhunsekaiset sunnuntaisen lintujenbongausjäljen jälkeen. Tänään oli kuitenkin tarkoitus laittaa ihan ekaa kertaa keppejä oikealle jäljelle. Olin tehnyt valmiiksi sellaisia vähän isompia keppejä (löytyvät helpommin ja minäkin hoksaan sen karvanaaman alta, jos keppi on suussa). Reseptihän menee näin: Etsitään metsästä sopivan paksuinen keppi. Usein hakkuupaikoilla on maassa "jämäpuita", oksia ym. jotka käyvät hyvin tarkoitukseen. Keppi katkotaan sopiviksi pätkiksi (omani olivat tässä tapauksessa ehkä n. 20cm pitkiä) ja niitä kuivatetaan joitakin päiviä. Tämän jälkeen keppejä hajustetaan esim. Frolicin, maksan tai nakkien kanssa samassa paketissa/pussissa. Tarjoillaan jäljellä suoraan maasta :).

Kurssimetsässä tein jäljen: alkuun pieni jana, ensimmäiselle suoralle jo keppi, muutamat kulmat ja keppejä sinne tänne (yhteensä 5kpl). Keppien löytämistä helpotin tallaamalla niiden kohdat huolella, taputtelin maata myös kädellä vähän ja merkkasin paikan pikkukrepillä. Jäljelle laitoin muutamia nakkeja sinne tänne. Sports Tracker sanoi jäljelle kertyneen pituutta puolisen kilometria. Siinä oli myös useampia ojan ylityksiä. Niitä ei oltukaan aiemmin harjoiteltu.

Jälki vanheni kenties tunnin verran, en muistanut katsoa kellosta, kun sovittiin vain, että Neppu ajaa kolmantena koirana jälkensä. Alkuun tehtiin rauhoittumisruutu, eikähän se kauaa jaksa sitä ällistellä, vaan tositoimiin lähdettiin pian. Janalla pientä harhailua, löysi jäljen, mutta otti takajäljen (lopuksi puhuttiinkin, että aika kova tuuli saattoi vaikuttaa, jälki lähti myötätuuleen, toisillakin oli haasteita tuulen kanssa). Käänsin koiran oikeaan suuntaan ja se lähti etenemään ehkä vähän levottomasti, mutta kuitenkin. Pian oltiinkin sitten jo kepillä ja Neppu merkkasi sen hienosti, ei kuitenkaan  nostanut keppiä itse. Pyysin nostoa ja nousihan se sieltä. Kehut, palkat ja takaisin töihin. Mun mielestä jäljestys vähän rauhoittui tuon ekan kepin jälkeen. Toisen kepin se merkkasi jo kaukaa, meni kepille ja pyynnöstä nosti. Matka jatkui, ja seuraavat kepit se taisikin sitten nostaa ihan itse, jonkun kepin kohdalla vain huomattiin ykskaks, että sillä on se suussa jo :). Ihan loistava suoritus pikkukoiralta, kaikki kepit löytyivät!

Muutama huomio itse jäljen ajamisesta:
1. Täytyy opetella erilaisia maastoja, esim. nuo ojat kyllä lähtevät kiskomaan koiraa mukaansa ja jälki katoaa helposti.
2. Tässä vaiheessa täytyy vielä tarkasti miettiä kepin paikka. Olin tänään laittanut yhden kepin juuri ojan etupuolelle. Keppi nousi kyllä,  mutta siitä suoraan ojan ylitys oli liian vaikea. Haakuroi pitkin ojaa sinne tänne, nousi kylläkin oikeaan suuntaan ojan toiselle puolelle ja nappasi jäljen jossain kohtaa vähän kauempana.
3. Ehkä otan nyt sen pitemmän liinan käyttöön, sotkettiin yksi kulma kun koira ajoi pitkästi yli, täytyy antaa tilaa kulmissa tehdä töitä ja löytää oikea suunta.
4. Pitäisi oikeasti pyytää joku videoimaan tuota jäljestystä, niin saisi sitten kotona rauhassa opetella lukemaan koiraa: milloin se hukkaa jäljen, milloin se haistaa kepin jne.
5. Viretila. VIRETILA! Miten saavutetaan oikea viretila? Nepullahan se tarkoittaa sellaista mielellään vähän väsähtänyttä/pitkästynyttä olemusta. Jäljen se jaksaa kyllä ajaa, mutta jos vire on "yli", niin se tietää ongelmia. Siis ainakin minulle siellä liinan toisessa päässä...

Kaikkinensa saa olla kyllä enemmän kuin tyytyväinen tämän päivän suoritukseen joka tapauksessa! Mehän ollaan vasta kaksi kuukautta ylipäätään jäljestetty, kesäkuussa lähdettiin makkarajäljestä liikkeelle. Ja tänäänhän tuo jo muistutti "oikeaa" PK-jälkeä!

Läksy: jatketaan samaan malliin, keppejä eri määriä jäljelle (Neppu varmaan oppisi nopeasti laskemaan, jos joka kerta olisi sama määrä keppejä jäljellä).