perjantai 7. huhtikuuta 2017

Meitä onkin nyt yksi lisää

Kylläpä sitä taas saa ihmetellä, miten voi ihminen olla niin saamaton, ettei sitten niin minkäänlaisia treeni-tai muitakaan päivityksiä saa aikaiseksi! Monenlaista on ehtinyt tapahtumaan sitten viime päivityksen, yritä tässä sitten muistaa kaikki tärkeimmät...

Inkeri

Meidän muonavahvuus tosiaan kasvoi yhden pienen schapparin verran, kun pentukuume ei ottanut laantuakseen ja sopivasti Kaapolle tuli vielä yksi morsmaikku vierailulle loppusyksystä. Mielenkiintoisen sukutaulun omaava pentue (5u+3n) syntyi 3.1.  ja koska siihenkin pentueeseen siunaantui yksi sopiva "Justiina" niin päätös pennusta oli selvä.

Mustavalkovärityksinen Inkeri haettiin kotiin hiihtolomareissun päätteeksi ja arki pennun kanssa on ollutkin aika vauhdikasta :). Ehkä eniten Inkusta mielissään on Neppu, joka hoitelee kerhotätin tehtäviään välillä turhankin innokkaasti... Leikkivalikoimasta löytyy ja vauhtia tällä kaksikolla tosiaan riittää. Inkeri osoittautui heti "nepunkestäväksi" ja ihan tasapäin ne meuhaavat, kumpikin läjän päällä ja alla vuoronperään. Ulkona ne viihtyvät niin hyvin, että olen jo uhannut hommata niille kopin sinne ja siirtää ne ulkoruokintaan, kun niitä ei meinaa saada sisälle välillä millään ilveellä. Yksi ruusupuska on porukalla laitettu matalaksi, saa nähdä onko meidän loputkin perennat tuhon omia sitten, kun lumi sulaa niitä suojaamasta...

Kaapo ei pennun tulosta ihan kauhean innoissaan ollut, sen mielestä riekkuva pentu ja koko meuhaava tyttöduo on ällöttäviä. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa sopeutua tilanteeseen ja tytötkin oppivat riekkumaan hieman papparaisesta loitommalla.

Inkeri on luonteeltaan reipas ja iloinen, sekä Neppuun verrattuna jonkun verran pehmeämpi ja rauhallisempi. Tosi sopeutuvainen se on, se tuntuu tyytyvän asioihin aika helpolla, joten siinä mielessä alkeiskoulutus ja talon säännöille oppiminen ovat käyneet helposti. Se myös oppi pitämään autoilustakin ihan samantien.

Inkerillä on selkeästi paljon taistelutahtoa sen leikkiessä Nepun kanssa, ihmisen kanssa taistelua vielä harjoitellaan. Parhaiten se tällä hetkellä innostuu narupallosta, jonka se osaa jo hienosti noutaakin. Jonkun verran ollaan harjoiteltu kontaktia ja perusasentoa. Eli pikkuhiljaa leikkikoulusta tokoiluun, haluan tehdä kunnolla pohjat (saalisvietti, taistelu, kontakti, palkkautuminen, naksutin), jonka jälkeen vasta aletaan tekemään "temppuja". Ei siis ihan hetkeen vielä, pääasia tällä hetkellä on, että koira oppii pitämään "treenaamista" mukavana juttuna.

Noseworkia Inkeri on tehnyt nyt pienesti melkein päivittäin, hirmu helposti se kiinnostui laatikoista ja selkeästi käyttää jo nenää hakeutuessaan makkaroille :).

Neppu

Nepun kanssa ollaan tokoiltu sen verran, että alkaa olla aika katsella kokeita. Sillä on nyt parhaillaan juoksut, joten nämä kun "kärsitään" niin koko kesä saadaan sitten mennä hurvottaa huoletta. Tosin tässä tulee pian eteen ulkokentille siirtyminen, kunhan maat sulavat. Sitten saadaankin varmasti jonkin aikaa ällistellä niitä halliin jääneitä taitoja, mutta eiköhän sitä lähiaikoina päästä se voivoi -luokkakin korkkaamaan. Nyt olen yrittänyt muistaa harjoitella erilaisia häiriöjuttuja, mutta niitä pitäisi kyllä enemmänkin tehdä. Esim. kapuloiden "ignooraaminen" seuraamisessa, tai muiden sen mielestä kivojen asioiden unohtaminen silloin, kun tehdään muuta. Hyvä esimerkki tästä on, kun kerran meillä oli tunnarikapulat hallin lattialla rivissä, ja Nepulla olis niin tehnyt mieli mennä sinne. Toinen, mitä pitäisi treenata, on eri painoisella metskulla nouto. Nepun oma metallikapula on sellainen vähän painavampi, ja sehän ällistyi täysin, kun tänään kokeilin Katjan kevyempää kapulaa. Ja evl:n eteenlähetys ("merkitön merkki")  laitettiin alulle, koittais muistaa sitäkin treenata.

Nosetuksessa saatiin se 1-luokan hajutesti läpi (ilmeisesti ensimmäisenä schapena Suomessa!), käytiin yksi jatkokurssi ja ollaan nyt treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti. Ulko-ja ajoneuvoetsintään pitäisi panostaa enemmän, mikäli aiotaan joskus virallisiin kokeisiinkin uskaltautua (sitten, kun niitä joskus Suomessa järjestetään). Epiksiin ollaan menossa. Niistä lisää sitten.

Fyssarillakin muuten käytiin, Neppu on kondiksessa, vähän oli perskannikat jumilla, mutta eipä tuolla pomppimisella ole ihmekään.

Kaapo

Kaapokin kävi fyssarilla, se oli aika jumissa vähän joka puolelta, nuo talven liukkaat ei kauhean armollisia vanhalle koiralle valitettavasti ole. Liikkua pitäisi säännöllisesti ja liukastelematta, melkoinen mission impossible viime talvena.

Tästä viimeisimmästä pentueesta (josta Inkerikin siis on) otettiin poskisolunäytteet MyDog DNA-testiin ja koska osoittautui, että osa pennuista on hyperurikosurian kantajia, niin käytin myös Kaapon ja Nepunkin samaisessa testissä. Tuloksia odotellaan... Samalla reissulla vein Kaaposta pissanäytteen analysoitavaksi, sen tulos tuli seuraavana päivänä ja oli ihan kunnossa.

Olen ottanut tavaksi käydä Kaapon kanssa välillä lenkillä ilman muita koiria, saa vähän pällilomaa tyttäristään ja rauhallista nuuskutteluaikaa. Metsälenkeillä se kyllä jaksaa edelleen kirmata siinä missä aina ennenkin, mutta nähtäväksi jää, mitä sitten käy kun ilmat tästä lämpenevät. Kaapo kun ei koskaan ole ollut lämmön ystävä, sen mielestä parhaat kelit on yli -10 asteen pakkaset.

Tässäpä sitä pääpiirteissään muutaman viime kuukauden koirakuulumiset. Varmaan jotain jäikin... niin tosiaan, vuoden 2016 schapendoes -kilpailun tulokset julkaistiin lehdessä, ja Neppu löytyi sijalta 6 sekä Kaapo sijalta 8 tynkäisellä kolmen näyttelyn pistesaldollaan. Vasta lehden tultua tajusin, etten ollut muistanut ilmoittaa Neppua TOKO-schapendoes -kisaan ollenkaan... Näyttelyistä pysytään aika kaukana nyt alkuvuosi, ehkä käydään Nepun kanssa Ruotsissa sitä viimeistä Cacibia kokeilemassa ja sitten odotellaan, että Inkerillä alkaa ikä riittää näytelmiin. Joku pentunäyttely ehkä jossain välissä ennen junnukehiä, tosin oon jotenkin laiska ja huono noihin epävirallisiin lähtemään.

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...