Kauden loppu ja uudet tavoitteet kehiin

Vuosi alkaa olla "loppuhuipennusta" vaille taputeltu. Uuden vuoden aatto on meillä taas vähän jännempi, koska tuosta Inkeristä ei vielä tiedä, miten se reagoi rakettien paukkeeseen. Muut meillä eivät pelkää, joten toivottavasti Inkku ottaa kavereista mallia. Yhdet venetsialaiset se on kyllä jo kokenut, kun satuttiin olemaan syksyllä asuntoautoreissulla Seinäjoella ja yllättäen illalla havahduttiin rakettien paukkeeseen. Minä olin juuri ruuanlaitossa autossa ja Inkeri nukkui jaloissa tapansa mukaan. Rakettien pauke ei saanut sitä edes vaivautumaan päätänsä nostamaan, joten toivottavasti se ottaa edelleen yhtä lungisti, kun aattoillan "sota" koittaa.

No, jos nyt mennään vielä kuitenkin tähän kuluvaan vuoteen ja sen viimeisiin tapahtumiin koiraharrastuksen osalta.

Kaapon rallytokot

Kaapon kanssa osallistuttiin rallykisoihin 3.12. Kempeleessä, tuomarina Tytti Lintenhofer.  Olin potenut flunssaa jo pitkään ja en tiedä sekö vai mikä aiheutti, että olo oli jotenkin puoliuninen enkä edes jännittänyt radalle menemistä yhtään. Avoimen rata, josta mulla ei näköjään ole edes kuvaakaan (yleensä otan aina kuvan ratapiirroksesta ja kertailen sitä ennen radalle menemistä), oli ihan tekemistä täynnä. Eniten tietty taas ajatukset oli vasurikäännöksissä ja lisäksi tuolla radalla oli se "istu-seiso-kierrä koira", jota ei perus-tokoilussa ole eikä näin ollen koira sitä "vanhasta muistista" osaa.

Heti eka kyltti oli kuitenkin pelkkä istu-kierrä koira ja Kaapohan tietenkin ajatteli, että tässä tulee se seisomaan nouseminen, kuinkas muuten kun sitä oli treenattu :). Se nousi seisomaan, kun annoin jättökäskyä. Uusin, ja sama toistui. Päätin ottaa tästä suosiolla vielä kympin, koska halusin jättää uusimisvaraa vielä myöhemmällekin radan osalle. Ekalla kyltillä siis -13, jippii. Rata lähti tästä kuitenkin sujumaan, kunnes sitten oli mun vuoro mokata kyltillä nro 7: tehtävä oli 1 askel-istu, 2 askelta-istu jne... Olin jossain ihan toisaalla omissa ajatuksissa enkä ollenkaan muistanut, ettei tää Kaapo-koiruus ihan niin nopeasti istu perusasentoon kuin nuo mun taskuraketit ja niinpä yksi istuminen jäi tekemättä. Havahduin asiaan liian myöhään enkä ehtinyt uusia, joten -10...  Tässä kohtaa olin jo varma, että nolla saadaan kun niitä vasureitakin oli tulossa. Loppuradasta muistan, että ns. saksalainen meni huonosti, jotenkin kadotin koko koiran ja taisin ihan kokonaan pysähtyä siinä käännöksessä, vaikka ilmeisesti Kaapo olis ihan hyvin tullut mukana käännökseen ilman mun häröilyä. Radalla oli ainoastaan yksi -1 vinosta, joten täytyy uskoa, että ne vasurit alkavat olla ihan kunnossa, kunhan muistettais niitä säännöllisesti jumpata.

Lopputulos oli kuitenkin AVO72, joten ihan hävettävän huonolla esityksellä onnistuttiin kuitenkin hyväksytty tulos saamaan. Kyllä sitä näköjään rallyradallakin ehtii mokailla monenlaista :).

Papparaisen rallytulokset ja viimeisimmän Waterloon lappu. Tuomarin mielestä "hyvän mielen suoritus" omasta mielestä taas jotakn ihan muuta.

Inkerin ja Nepun messarireissu

Messari oli tänä vuonna kolmipäiväinen intti, kun Suomen vuoro oli järkätä Pohjoismaiden Voittaja -näyttely. Ilmoitin molemmat tytöt kaikille kolmelle päivälle, joten meidän reissuun lähtö oli jo torstaina. Janne oli ottanut lomaa ko. ajanjaksolle ihan kunnolla (ts. kepo on ollut joskus vähän väsynyt messarin jäljiltä), joten hän lähti koirien kanssa asuntoautolla matkaan jo torstaiaamuna, kun minä kävin vielä päivän töissä ja lensin Helsinkiin illalla. Ei voi kun taas katkerana todeta, miten vaivatonta tuolla pääkaupungissa on kulkea julkisilla! Lentokentältä hyppäsin junaan, ja rautatieasemalta metroon, joka vei minut ihan kivenheiton päähän tämän vuotisesta majapaikastamme Rastilan leirintäalueesta. Odotusajat asemilla taisivat olla max 5 minuuttia.

Muutenkin olimme päättäneet käyttää julkisia kulkemiseen Rastilan ja Messukeskuksen välillä, joten metro-junayhdistelmä tuli koirillekin tutuksi viikonlopun aikana. Kätevää, jos ei tarvitsisi raahata koirien häkkejä mukanaan... 

Schappareita oli ilmoitettu kaikille päiville todella vähän, pe 14, la 20 ja su 17. Ilmeisesti kalliit ilmomaksut karsivat suomalaisia osallistujia ja suomalaiset tuomarit (+perjantain tanskalainen) taas ruotsalaisia kanssakilpailijoita, joita usein messarissa nähdään, jos vain tuomari sattuu olemaan heidän kotimaastaan... Meille tämä reissu oli kymmenes kerta messaria putkeen, joten eipä sieltä poiskaan osaa olla! 

Perjantaina tuomarina tosiaan oli tanskalainen Gunnar Nymann. Mun koirat saivat kumpikin erin, ihan ok alku viikonlopulle.

Perjantain arvostelut tässä:

Inkeri

"11 months. Very nice shape, but naturally needs body.

Great plains in the head. Scissor bite.

Very nice eye. Correct cheeks.

Well set ears. Good length of neck.

Strong enough in topli(ne).

Correct tailset. Normal angulation.

Enough bone. 

Coat of good quality.

Need to be more parallel in the rear.

Need to be firmer in front. Good drive" 

JUN ERI/2

Neppu

"3 years. Proportions are good, but must have 

A stronger deeper body.

Excellent skull. Scissor bite.

Wellset ears. 

Neck must go better in the shoulders.

Need more filling in front.

Good topline, correct croup tailset

Normal angulation. Enough bone. 

Coat quality is good.

Very close in the rear.

Too light in movement. 

Must be better in front."

VAL ERI/4

Inkerin esiintymiseen olin ihan tyytyväinen, sitä ei ole harjoiteltu kyllä yhtään, mutta eikö se niin mene, että lahjattomat reenaa :). Neppu taas on ilmeisesti niin kevyt että vallan leijuu :). No, se onkin kyllä edelleen "vähän" semmoinen käyttölinjaisen näköinen tuolla showkoirien joukossa :-D. Ja käyttöönhän se toki mieluummin soveltuukin kuin kehää kiertämään.

Perjantaina poislähdön aikaan mietittiin sitä häkkiprobleemaa, meillä kun on aina käytetty ihan kunnollisia Bravan metallihäkkejä patjoineen ja peittoineen, koska niihin koiran kuin koiran uskaltaa jättää ja tietää varmasti, ettei ne sieltä ulos pääse omin avuin. Ja ne häkithän painaa ihan kivasti, joten tuon julkisen liikenteen suosimisen vuoksi teki mieli jättää häkit sinne messukeskukseen odottamaan seuraavaa päivää. Aiemmin ollaan aina oltu liikenteessä omalla autolla, joten ollaan suosiolla raahattu ne häkit mukana. Se tiedettiin, ettei messukeskuksen halleihin ole lupa häkkejä jättää, vaan jätetyt häkit siivotaan sieltä pois paikkaan x. 

Keksittiin käydä pääsisäänkäynnin vieressä olevasta narikasta kysymässä, josko häkit voisivat olla siellä yösäilytyksessä. Narikassa oli tuolloin kaksi naista (vai pitääkö sanoa henkilöä) töissä ja molemmat näyttivät asialle vihreää valoa, 2,50€ kiitos niin häkit jäävät sinne. Mielissään maksettiin narikkamaksu ja jätettiin häkit ihan tyhjillään olevaan narikkaan...

Lauantaina messarissa oli ihan valtaisa ruuhka, parkkipaikat olivat täyttyneet jo aamusta ja käytävillä oli niin ahdasta, että en muista ennen olleenkaan! Oltiin ihan iloisia, että tultiin junalla, eipä ollut parkkiongelmaa. Löydettiin tuttujen avulla schapparikehän nurkilta sen verran tyhjääkin, että saataisiin häkit jollain keinolla siihen mahtumaan. Minä jäin pitelemään koiria ja Janne lähti hakemaan häkkejä. Kehä näytti olevan ihan hurjasti myöhässä, joten kiirettä ei ollut...

Aikaa kului ja kului ja kepoa häkkeineen ei alkanut kuulua. Joku epäili kepon jo eksyneen halleihin, mutta vakuutin, että on se sen verran monta kertaa täällä ollut, etten usko eksymiseen, ennemmin olutbaarin viehätykseen :). Viimein Janne saapuikin takaisin -ilman häkkejä! Hän oli saanut narikassa kuulla, ettei niitä häkkejä olisikaan saanut sinne jättää ja ne on viety toimistoon (joka on hallin toisessa päässä toisessa kerroksessa). No, toimistoon päästyään kepo oli saanut kuulla, ettei heillä mitään häkkejä ollut, ne on kaikki viety ykköshallin katsomon alle löytötavaroihin. Löytötavaroissa oli ollutkin häkki poikineen, mutta ei niitä, jotka sieltä Jannen olisi pitänyt löytää.

No great, meillä ei siis ollut enää häkkejä... Koska kehä tuntui venyvän ja vanuvan todella puuduttavan hitaasti eteenpäin ja olin joutunut koko ajan pitämään käsissäni kahta ei-niin-kauhean-rauhallista koiraa, päätin, että lähden pikapikaa ostamaan edes jonkun kevythäkin, jotta saadaan koirat pois käsistä ja johonkin rauhoittumaan siitä käytävän vilskeestä. Findogsilta löysinkin sopivan kokoisen kevythäkin, johon laitoimme molemmat koirat. Ne eivät ole koskaan ennen olleet kevythäkissä, koska mun kauhuskenaario on, että kun jätät ne sinne, ne joko hajottavat häkin ja painuvat matkoihinsa tai sitten kohtaat käytävällä hurjasti juoksevan ja pomppivan kevythäkin... Tällä kertaa ei koirien mielipidettä asiaan kysytty, vaan tyttäret työnnettiin häkkiin ja toki lähettyviltä seurattiin, mitä ne siellä puuhailevat. Eivät mitään, vaan hyvin rauhoittivat uuden häkin ja häkkipatjan outoihin tuoksuihin.

Kehä taisi olla peräti pari tuntia myöhässä, kun viimein saatiin schapparit areenalle. Tuomarina oli suomalainen Maija Mäkinen. Urokset lähtivät liikkeelle parilla H:lla, joten siinä vaiheessa alkoi jo vähän jänskättää :). Inkeri esiintyi vielä perjantaita paremmin ja ravasi vakaammin, tässä sen arvostelu:

"11kk feminiininen juniori.

Hyvät mittasuhteet ja ylälinja.

Hyvä pää. Tummat silmät, hyvä purenta.

Kaunis kaula. Hyvät, tasapainoiset kulmaukset.

Ikään sopiva runko. Hyvä lantio ja häntä.

Kokoon sopiva luusto.

Kevyet joustavat liikkeet, joissa hyvä tasapaino.

Käyttää häntäänsä hyvin.

Ahdas takaa.

Ihastuttava tempperamentti."

JUN ERI/1 SA VaSERT, PMJV-17

Inkeri sai ensimmäisen tittelin nimensä eteen, siitä tuli siis Pohjoismaiden juniorivoittaja! 

Neppu puolestaan esiintyi jälleen itselleen tyypillisen iloisesti ja tempperamentikkaasti, kuten schapparin toki kuuluukin. Hauska huomata, että sen esiintyminen on rotuunkin nähden erityisen iloista, koska sen lähes aina tuomaritkin noteeraavat. Nepun arvostelu:

"Kookkaanpuoleinen, iloisesti esiintyvä narttu.

Hyvä raajakorkeus ja kokoon sopiva luuston vahvuus.

Hyvä pää, silmät ja purenta.

Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset.

Rintakehä voisi olla pidempi, sopiva vahvuus.

Takajalat pihdissä. Liikkuu ahtaasti takaa,

Veivaten edestä. Hyvä sivuaskel, hyvä turkki.

Erinomainen tempperamentti. 

Käyttää hyvin häntäänsä."

VAL ERI/4

Päivä venyi tosi pitkäksi, käytiin vielä kuvauspaikalla ottamassa kuva Inkeristä ruusukkeineen ja seiskahallin yläravintolassa syömässä. Ruokailun ajaksi uskallettiin jättää koirat keskenään siihen uuteen kevythäkkiinsä odottelemaan. Ravintolassa toki valittiin pöytä niin, että siitä oli suora näköyhteys häkille. Ihan paikallaan se häkki siellä pysyikin, joten tyttäret olivat selkeästi päättäneet olla kiltisti uudessa "teltassaan". Päätin käydä vasta seuraavana päivänä selvittelemään häkkisotkua.

Sunnuntaina oltiin paikalla taas ihan hyvissä ajoin, ja kolmoshallissa oli oikeinkin tilavan tuntuista edellisen päivän seiskan ahtauteen verrattuna. Majoitettiin koirat kehän reunalle ja lähdin selvittelemään kadonneitten häkkien mysteeriä. Ensimmäinen toimihenkilö narikassa pyöritteli päätään ja nosteli olkapäitään, kun kysyin, mitä tällaisissa tapauksissa tehdään. Narikkakorttia hän olisi ollut vailla, mutta kerroin, että se oli otettu meiltä jo edellisenä päivänä pois. Paikalla oli myös toinen työntekijä, jolle kerroin tapahtumat uudelleen. Hän oli ensimmäinen, joka kysyi, oltiinko me tehty asiasta vahinkoilmoitusta. No, eipä ollut tiedetty tehdä... Hän toi minulle lomakkeen, johon pyysi ensimmäiseksi kirjoittamaan, millaisia kadonneet häkit olivat. Tein työtä käskettyä, jonka jälkeen työntekijä luki kuvaukseni ja totesi:

"Itse asiassa, meillä on kaksi häkkiä." 

Sovimme, että menemme oitis katsomaan, josko ne kaksi säilössä olevaa olisivatkin meidän häkit. Kävelimme taas hallin toiseen päähän, nousimme toiseen kerrokseen ja menimme infotiskin takana olevaan lukittuun varastoon. Ja siellähän se meidän "kadonnut" omaisuutemme olikin! Työntekijät ihmettelivät, miksi meille oli annettu väärää tietoa ja luvattu, että häkit voi jättää narikkaan yöksi. Sitä en tiennyt, mutta sanoin kyllä, että olisi aivan valtavan hienoa, jos oikeasti noin voisi tehdä. Tällöin olisi huomattavan paljon kätevämpää suosia julkista liikennettä, joka puolestaan helpottaisi parkkeerausruuhkaa Messarin ja Hartwall-areenan parkeissa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin tuon episodin suhteen ja vielä oli yksi näyttelykin edessä.

Sunnuntaina tuomarina toimi suomalainen Rune Fagerström. Hän tykkäsi oikein juoksuttamalla juoksuttaa meitä kehässä, siinä oli kahdenkin  nartun esittämisen jälkeen pää pyörällä :). Onneksi mulla ei ollut enempää koiria kehään vietävänä...

Narttujen junnuluokassa oli hauskasti kaksi Kaapon lasta ja yksi lapsenlapsi. Inkeri oli kolmantena päivänä jo ihan vanha tekijä kehässä. Sen arvostelu tässä:

"11kk. Erittäin hyvin kehittynyt.

Hyvä koko. Hyvät nartun mittasuhteet.

Hyvän mallinen pää, riittävä otsapenger, hyvä kuono-osan vahvuus.

Hyvät korvat, kaunis kaula.

Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana.

Oikean mallinen rintakehä ja luuston vahvuus.

Hyvä karva & häntä.

Liikkuu hyvin. Ihastuttava luonne."

JUN ERI/1 SA PN-4 SERT JV-17 

Inkeri nappasi näin ensimmäisen sertinsä ihan mukavassa paikassa ja vähän yllätyinkin, kun se juoksi itsensä isossa ja laadukkaassa paras narttu -kilpailussa vielä sijoituksellekin! Toinen tittelikin, Juniori Voittaja -17,  napsahti cv:hen kun se voitti taas luokkansa.

Neppu jatkoi tasaista erinomaista linjaansa seuraavalla arvostelulla: 

"3v. Kookas narttu. 

Erinomaiset rungon mittasuhteet.

Hyvä kallo-osan leveys. Kuono-osa saisi olla vahvempi.

Erinomaiset silmät ja korvat.

Hyvä kaula. Riittävät etukulmaukset.

Sopiva rungon syvyys.

Kinner saisi olla matalampi. Kokoon sopiva luusto.

Iloinen luonne. Hyvä karva."

VAL ERI

Sunnuntaina ei jaksettu jäädä yhtään pidemmäksi aikaa näyttelyyn, vaan haettiin palkinnot ja lähdettiin kotimatkalle. Onneksi keli oli kohtalainen, joten kotona oltiin puolen yön aikaan sunnuntaina.

Niin on yksi messari jälleen takana ja taas tuotiin titteleitäkin kotiin :). Tuota häkkiepisodia lukuun ottamatta viikonloppu oli oikein onnistunut, nähtiin paljon tuttuja kehän laidalla ja Rastilan leirintäaluetta tullaan varmasti suosimaan jatkossakin. 

Taas on tyttärille uusia repimisleluja...

Tavoitteita vuodelle 2018

Harrastuksissa vuosi 2017 oli loppujen lopuksi aika huikea, tässä kuva mun "kisakoirista" ja vuoden saavutuksista:

Vanhuskin siinä ihan pätevänä :-D

Molemmat osallistuivat rotumestiksiin, Kaapo Rallyssa ja Neppu Tokossa. Neppu vielä rallyn SM-kisoihinkin joukkueessa ja kaikissa tuli ihan huikeaa menestystä ja hienoja tuloksia!

Pitänee ihan miettiä, mitä kaikkea ensi vuonna on tarkoitus tehdä, eli kirjoitetaanpa tavoitteet auki koira koiralta.

Kaapo: RTK2... enempää ei tässä vaiheessa uskalla lähteä tavoittelemaan. Treenataan hyvällä fiiliksellä aina kun ehditään ja jaksetaan.

Inkeri: -Tokossa ALO1 ja sitä myötä avoimeen luokkaan

-Noseworkin 1-luokan hajutesti,

-näyttelyistä toinen serti. Näyttelysääntömuutosten vuoksi ensi vuodesta lähtien jaetaan erikseen NORD-sertejä, joten niitä voisi ainakin Suomessa käydä kokeilemassa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Inkeri tulee käymään jossain vaiheessa näyttelyissä myös Ruotsissa ja Norjassa, jolloin noilla Nord-serteillä siitä voisi tulla Pohjoismaiden valio. No, ulkomaille ei tässä vaiheessa vielä aiota, mutta ei poissuljeta sitäkään vaihtoehtoa vuodelta 2018.

Neppu: 

-tokossa TK3 ja EVL koevalmiiksi. En ole mitenkään erityisesti noiden koulareiden perään, mutta nyt on niin vähillä kokeilla jo kaksi ykköstulosta voittajasta, että haetaan vielä rutiinia sieltä (ja toivottavasti se viimeinen ykkönen kera koularinkin) samalla kun kuitenkin keskitytään eeveeällän treenaamiseen.

-RTK2

-Multa on tosi usein kysytty, aionko pennuttaa Neppua. Jotain suunnitelmia sen suhteen on olemassa, mutta ensi vuosi näyttää, mihin lopputulokseen asiassa tullaan... Koiralle tulee syksyllä ikää sen 4v eikä tätä asiaa enää oikein voi lykätä, niin kovasti kun haluankin sen kanssa tehdä ja treenata :). Mutta toisaalta minusta rotu kaipaa juuri sitä tempperamenttia ja tekemisen paloa, mitä tämä koira pursuaa. Mun käteen se ainakin sopii kuin hanska, mutta ihan se fleguin sohvaperuna se ei missään nimessä ole :) . 

Tulipa sitä taas juttua... No, ensi vuoden alku on virallisten juttujen osalta hyvinkin hiljainen, näyttelyjuttuja ei olla edes katsottu ja mitään kisoja täällä ei taas juuri ole edes tulossa. Taisi olla helmikuulla jotkut rallykisat vasta.

Niinpä toivottelemme kaikille turvallista vuoden vaihdetta ja antoisaa alkuvuotta!