maanantai 16. tammikuuta 2017

Kiireppä kiireppä kiiiiire...

Niin. siinäpä se mun elämä nyt tiivistetysti tulikin. Jotenkin kalenteri vain aina räjähtää täyteen menoa, vientiä, hakua, talkoota, aikatauluja, ym., you name it, niin ei varmaan erikseen tarvi kertoa, että reenattu ei Neppiksen kanssa juuri hirveästi olla. Kun perheessä on kaksi aktiivisesti harrastavaa lasta, niin respectiä vaan niille, joilla niitä on vielä enemmän, eipä siinä juuri omista harrastuksista välillä ehdi muuta kuin uneksia. Ja sitten, kun ei vieläkään ole oppinut sanomaan "ei", niin sitä löytää itsensä milloin mistäkin hommasta... No, eipä sillä, hauskaa ja antoisaa hommaahan tuo lasten harrastusten tukijoukoissa pyöriminen on, ja hyvällä porukalla on mukava puuhata. Enkä mistään haluaisi tinkiä tai luopua, joten lopputulemana tästä   vuodatuksesta voisin taas kerran toivoa niitä lisätunteja vuorokauteen. Semmoista korvamerkittyä treeniaikaa.

Kun nyt sinne treenihallille ei todellakaan olla kauniista ajatuksista huolimatta monestikaan keretty, niin ollaan täällä kotona hinkattu niitä kaukokäskyjä, läheltä tekien tekniikkaa, sei-maa vaihtoon enimmäkseen. Enkä tiedä sitten edistyykö tuo noin, koska mielentila koiralla on kaikkea muuta kuin seesteinen, kun täällä neljän seinän sisässä ei pysty kunnolla tekemään mitään ns. alle. Olen kuitenkin yrittänyt saada Nepulle ajatusta siitä, että se tekee tuon murheenkryynivaihdon enemmän peruuttamisajatuksella.

Nosetettu ollaan kotona muutamia kertoja, olen tehnyt Nepulle aika pahoja piiloja, esim. sellaisia, joihin se joutuu vaikkapa hyppäämään sängyn päälle yltääkseen tarkentamaan kunnolla. Näillä haastavammilla piiloilla se pysyy rauhallisempana ja merkkaa siististi, tosin mun pitää vielä opetella tulkitsemaan, pitääkö koiraa esim. nostaa kun se alkaa merkata hajua ylöspäin. Uskomaton se on tuo koiran hajuaisti, täällä kotona, normaalin omakotitalon huoneissa se suuntaa oitis hajulähteen suuntaan, ylimääräinen kiertely on nyt jäänyt melkein kokonaan pois. Se myös tietää heti, mihin huoneisiin hajulähteitä on laitettu. Ollaan vanhetettu hajuja vaihtelevia aikoja. 

Kaikesta hötäkästä huolimatta pyörähdettiin Nepun kanssa viime sunnuntaina Kajaanin KV-näyttelyssä. Schapeja oli ilmoitettu 15kpl, pari koiraa oli jäänyt pois. Tuomarina oli suomalainen Marianne Holm. Uroksissa (4kpl) ei yksikään koira saanut SA:ta, joten paras uros jäi valitsematta. Nartuissa (9kpl) tuomari antoi sertifikaatin arvoisen kolmelle koiralle ja tässä joukossa olivat Scabbers-siskokset Neppu ja Rose! Parhaaksi nartuksi Holm valitsi junnun, Rose tuli toiseksi napaten Cacibin ja vara-Sertin ja Neppu oli lopulta PN3 ja sai varaCacibin. Rosen arvostelu oli huippuhieno, ja olihan se kyllä kauniskin kuin mikä! Kaapon jälkeläiset näyttävät kehittyvän hitaasti samalla tavalla kuin isäpappakin. Jospa niistä näin tuleekin sitten pitkään hyvässä kunnossa pysyviä koiruuksia, Kaapokin on nyt sen vajaa 10 ja ajeltua turkkia vaille ihan näyttelykunnossa edelleen.
Tässä vielä Nepun arvostelu:


"Narttumainen, oikea tyyppi ja mittasuhteet.
Erinomainen pää ja ilme.
Erinomainen kevyt raajaluusto.
Oikean muotoinen ja tilavuudeltaan
erinomainen rintakehä.
Hyvä takaosa.
Riittävän karkea karva.
Lievästi sidottu taka-askel.
Hyvä häntä.
Oikea temperamentti."
VAL ERI/1 SA PN3, VaCacib

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Viikonlopun tokoseminaari ja -koulutus

Viikonloppu vierähti mukavasti (palellen) OKK:n hallilla Jessica Ristimäen tokoseminaarissa ja -koulutuksessa. Lauantaina olin ilman koiraa seuraamassa seminaarikoirakkojen tekemisiä. Hyviä harjoitusvinkkejä sieltäkin tuli, vaikka oikeastaan kaikki koirat olivat tosi erityyppisiä kuin Neppu. Mieleen jäi ainakin tehtävien erotteluharjoitus ja koiran ajatuksen suuntaaminen oikeaan tehtävään.

Sunnuntaina päästiin sitten Nepun kanssa hommiin. Oltiin aamulla heti ensimmäisessä porukassa harjoitusvuorossa. Menin hallille hyvissä ajoin, koska Neppu ei ennen ole ko. hallissa käynyt. Ehdittiinkin hyvin käydä ällistelemässä kaikki nurkat hallissa. Tämän jälkeen koira hetkeksi häkkiin odottelemaan, ja käytiin läpi, mitä kukin koirakko haluaa tehdä.

Nepun kanssa puhuin keskittymisestä ja viretilan hallinnasta. Ensimmäiselle kiekalle päätettiinkin tämän vuoksi ottaa seuraamista. Toiselle kiekalle halusin ottaa kaukokäskyjä ja ruutua.

Ekalla kierroksella keskityttiin aluksi seuraamisen liikkeellelähtöihin. Neppu tarjoaa mukavasti itse perusasentoon tulemista. Tästä sitten tavoite oli lähteä liikkeelle vasta, kun se malttaa olla hosumatta käskyn kuultuaan. Aika pian se hoksasikin tuon, vaikka aluksi se oli ihan sähköjäniksenä hönkäämässä liikkeelle, kun annoin seuraa-käskyn. Kun sitten liikkeellelähtö sujui hyvin, oli koirakin ihan yllättävän hyvin keskittynyt siihen seuraamiseen! Jessica neuvoi, että sen kanssa kannattaa kävellä aika ripeästi. Tehtiin myös muutama seinää kohti seuruu, Neppu kun alkaa yleensä arpomaan, millainen käännös on tulossa. Täytyy tehdä nuitakin myös itse, eli liike pysähtyy seinän eteen, koira perusasentoon. Peruuttamisessa saatiin ohjeeksi työstää tekniikkaa pyörimällä ympäri vasemman kautta, oppii koira vielä paremmin hallitsemaan takapäätään. Keskittyminen tehtävissä oli yllättävän hyvää vieraassa ympäristössä. Kyllä se vaan näköjään kasvaa ja aikuistuu tuokin taskuraketti! 

Toisella kiekalla tehtiin niitä kakeja. Ohjeeksi saatiin, että täytyy itse olla jokaisen vaihdon tekniikan kanssa tarkkana ja vaatia se aina samalla tavalla, palkita aina kun se tekee oikein. Paljon teknistä hinkkaamista, ylläri :).

Ruudussa on Nepun kanssa vähän semmonen ongelma, että se varioi sitä pysähdystä ihan omiksensa. Joskus tekee tosi hyvin, joskus menee takaa yli, joskus kaartaa pysähdyksessä oikealle (pysyy yleensä sisällä, mutta vaarana on tulla yli)... Nyt tehtiin niin, että suunnattiin ajatus ruutuun (tavoitteena rauhallinen katsominen, että hahmottaa sen ruudun kunnolla), sitten koira vain vapautettiin sinne, odotettiin että se itse hakeutuu oikeaan paikkaan. Ja arvatkaa, mitä sitten tapahtui? No, se teki jokaisella kerralla aivan loistavan stopin keskelle ruutua! Eli tärkeä asia on nyt hoksauttaa se katsomaan se ruutu kunnolla, palkita siitä, ja vapauttaa itse hakeutumaan ruutuun. Myöhemmin sitten otetaan taas käskyt mukaan. 

Harmittavasti meillä loppui aika kesken, eikä ehditty ottaa maahanmenoja ruudussa. Ongelmahan on se, että se ehtii nostaa itsensä kiekoille siinä juostessaan, eikä sitten malta mennä maaten paikallaan, vaan ryömii eteenpäin. 

Muita koirakoita katsellessa sain ideaa ainakin tyhjään lähettämisen treenaamiseen. Sitä ollaan tehty tosi vähän, pitäisi tehdä paljon enemmän. Myös kiertonoutohyppyhässäkkä oli monen koiran ohjelmassa, me ei sitä(kään) olla tehty kuin vissiin kerran ilman kapuloita esteiden välistä olen kierrättänyt... Että kyllähän tässä työmaata riittää, ei tullut valmista tänäkään viikonloppuna :-D.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Päivitä asetukset

No niin, tämän talon yskäkaranteeni on onneksi ohi! Ollaan taas "bäk in bisnes". Koira (Neppu siis) on kyllä ollutkin niin kierroksilla, että suorastaan rasittavaksi sen kanssa välillä tämä arki käy, jos sen herneitä ei saa väsytettyä välillä kunnolla. Pelkkä lenkkeily ei riitä alkuunkaan, tai sitten sitä sais juoksuttaa varmaan pari päivää putkeen että se väsähtäis. Sehän siis on _todella_ kekseliäs kehittelemään itselleen huvituksia täällä kotona, jos niitä ei sille ole tarjolla toisten toimesta. Onneksi se kuitenkin huvittelee vain seurassa, keskenään Kaapon kanssa ollessaan täällä ei askarrella.

Kotitreenailukin alkoi mennä "vähän" poskelleen, kun viretila oli jossain ihan stratosfäärissä. Nosetuksen avulla yritin sitä väsyttää, mutta eipä se hirveästi näyttänyt tepsivän. Ilmaisu alkoi mennä niin rajuotteiseksi, varsinkin laatikoilla, että katsoin viisaammaksi unohtaa koko laatikot nyt toistaiseksi... Parhaiten näytti tepsivän aina sellaiset treenit, mitä ei oltu aiemmin tehty, eli uusiin juttuihin se lähtee vähän rauhallisemmalla otteella. Ideoita erilaisista nosevariaatioista otetaankin vastaan! Nyt kun pakkanen huitelee tuolla kahdenkympin kylmemmällä puolella, saa taas käyttää mielikuvitusta, mitä tuon koiran kanssa täällä neljän seinän sisällä keksii, ettei se vallan revi pelihousujaan tylsyyteen. Hajutestiin ollaan menossa, HUI! 

Ekat hallitokotreenit karanteenin jälkeen oli ihan täysi katastrofi. Sehän kyllä todellakin tekee, paljonkin (=ihan liikaa ja pyytämättä), mutta innoissaan se ulvoi, haukkui ja maukui kuin kissa. Onneksi nyt alkaa päivitykset taas olemaan kohdallaan, mutta kyllähän esim. kaukokäskyissä otettiin takapakkia. Koekalenteria on nyt kuitenkin katseltu ja kyllä tavoitteena on se voittaja korkata tässä ennen kesää, jos mahdutaan mukaan kokeisiin ja aikataulut saadaan soviteltua. Tokokoulutusta ja -seminaaria pukkaa viikonloppuna, niistä lisää sitten.

Nepusta vielä sen verran, että Norjasta tuli sille jo valionarvonvahvistus. Kajaanissa ollaan aikeissa tehdä ensiesiintyminen valioluokassa, näyttely onkin jo viikon kuluttua.

Kaapo taas. No, se on ihan hyvässä kunnossa ja viettelee lokoisaa eläkeläisen elämää. Sen viimeinen pentue näki päivänvalon alkuviikosta, omasta mielestä tosi mielenkiintoinen yhdistelmä onkin! Nyt on jälkeläismäärät täynnä ja koiralla kyllä ikääkin sen verran, että se saa jatkossa tituleerata itseään täysin oloneuvokseksi. Seurataan suurella mielenkiinnolla jälkikasvun edesottamuksia :).


FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...