Viikonloppu vierähti mukavasti (palellen) OKK:n hallilla Jessica Ristimäen tokoseminaarissa ja -koulutuksessa. Lauantaina olin ilman koiraa seuraamassa seminaarikoirakkojen tekemisiä. Hyviä harjoitusvinkkejä sieltäkin tuli, vaikka oikeastaan kaikki koirat olivat tosi erityyppisiä kuin Neppu. Mieleen jäi ainakin tehtävien erotteluharjoitus ja koiran ajatuksen suuntaaminen oikeaan tehtävään.
Sunnuntaina päästiin sitten Nepun kanssa hommiin. Oltiin aamulla heti ensimmäisessä porukassa harjoitusvuorossa. Menin hallille hyvissä ajoin, koska Neppu ei ennen ole ko. hallissa käynyt. Ehdittiinkin hyvin käydä ällistelemässä kaikki nurkat hallissa. Tämän jälkeen koira hetkeksi häkkiin odottelemaan, ja käytiin läpi, mitä kukin koirakko haluaa tehdä.
Nepun kanssa puhuin keskittymisestä ja viretilan hallinnasta. Ensimmäiselle kiekalle päätettiinkin tämän vuoksi ottaa seuraamista. Toiselle kiekalle halusin ottaa kaukokäskyjä ja ruutua.
Ekalla kierroksella keskityttiin aluksi seuraamisen liikkeellelähtöihin. Neppu tarjoaa mukavasti itse perusasentoon tulemista. Tästä sitten tavoite oli lähteä liikkeelle vasta, kun se malttaa olla hosumatta käskyn kuultuaan. Aika pian se hoksasikin tuon, vaikka aluksi se oli ihan sähköjäniksenä hönkäämässä liikkeelle, kun annoin seuraa-käskyn. Kun sitten liikkeellelähtö sujui hyvin, oli koirakin ihan yllättävän hyvin keskittynyt siihen seuraamiseen! Jessica neuvoi, että sen kanssa kannattaa kävellä aika ripeästi. Tehtiin myös muutama seinää kohti seuruu, Neppu kun alkaa yleensä arpomaan, millainen käännös on tulossa. Täytyy tehdä nuitakin myös itse, eli liike pysähtyy seinän eteen, koira perusasentoon. Peruuttamisessa saatiin ohjeeksi työstää tekniikkaa pyörimällä ympäri vasemman kautta, oppii koira vielä paremmin hallitsemaan takapäätään. Keskittyminen tehtävissä oli yllättävän hyvää vieraassa ympäristössä. Kyllä se vaan näköjään kasvaa ja aikuistuu tuokin taskuraketti!
Toisella kiekalla tehtiin niitä kakeja. Ohjeeksi saatiin, että täytyy itse olla jokaisen vaihdon tekniikan kanssa tarkkana ja vaatia se aina samalla tavalla, palkita aina kun se tekee oikein. Paljon teknistä hinkkaamista, ylläri :).
Ruudussa on Nepun kanssa vähän semmonen ongelma, että se varioi sitä pysähdystä ihan omiksensa. Joskus tekee tosi hyvin, joskus menee takaa yli, joskus kaartaa pysähdyksessä oikealle (pysyy yleensä sisällä, mutta vaarana on tulla yli)... Nyt tehtiin niin, että suunnattiin ajatus ruutuun (tavoitteena rauhallinen katsominen, että hahmottaa sen ruudun kunnolla), sitten koira vain vapautettiin sinne, odotettiin että se itse hakeutuu oikeaan paikkaan. Ja arvatkaa, mitä sitten tapahtui? No, se teki jokaisella kerralla aivan loistavan stopin keskelle ruutua! Eli tärkeä asia on nyt hoksauttaa se katsomaan se ruutu kunnolla, palkita siitä, ja vapauttaa itse hakeutumaan ruutuun. Myöhemmin sitten otetaan taas käskyt mukaan.
Harmittavasti meillä loppui aika kesken, eikä ehditty ottaa maahanmenoja ruudussa. Ongelmahan on se, että se ehtii nostaa itsensä kiekoille siinä juostessaan, eikä sitten malta mennä maaten paikallaan, vaan ryömii eteenpäin.
Muita koirakoita katsellessa sain ideaa ainakin tyhjään lähettämisen treenaamiseen. Sitä ollaan tehty tosi vähän, pitäisi tehdä paljon enemmän. Myös kiertonoutohyppyhässäkkä oli monen koiran ohjelmassa, me ei sitä(kään) olla tehty kuin vissiin kerran ilman kapuloita esteiden välistä olen kierrättänyt... Että kyllähän tässä työmaata riittää, ei tullut valmista tänäkään viikonloppuna :-D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti