Hei hulinaa ja hyvää uutta vuotta!

Hulinaa täällä tosiaan piisaa, kyllä kahdeksassa schapepennussa on energiaa varmasti yhden ydinvoimalan verran! Ärinää ja pörinää, riekutaan ja leikitään siellä täällä, syödään, nukutaan, kakataan. Ulkoilemaankin ollaan vähän päästy ja pennut ovat tutustuneet Suomen talveen. Melkoista vauhtia menevät hangessa, täytyy aina olla useampi ulkoiluttaja että saadaan pidetyksi porukka piha-aitojen sisäpuolella! Pentuaitauksen lainasin myös ulkokäyttöön, mutta nämä haluavat välillä irrotella kunnolla :).

Perjantaina olikin jännittävä päivä, kun veimme kakaralauman Sannan ja tyttärensä kanssa Ouluun eläinlääkärintarkastukseen ja sirutukseen, sekä samalla otettiin Mydogdna-näytteet koko pentueesta. Tervettä porukkaa, kaikilla pojilla oli kulkusetkin paikoillaan, ei napatyriä, häntämutkia tai muutakaan huomautettavaa. Ainoastaan yhdellä pennulla otti alakulmuri hieman ikeneen, sitä olen tässä nyt seuraillut ja varuiksi jumpaillut, näyttää jo paremmalta ja ne kulmurit on nyt kasvaneetkin paremmin täyteen mittaansa kun kuusi viikkoa on täynnä pennuilla ikää. Supertyytyväisiä saadaan kyllä tähän sakkiin olla! Automatkatkin menivät ihan hiljaisuuden vallitessa. Samana iltana pentue ilmestyi rekkareihin Koiranettiin. Nopeaa toimintaa Kennelliitolta!

Ensi viikonloppuna sitten alkaakin pesä tyhjentyä, haikeaa ja samalla mukavaa, kun tietää, miten pentuja jo odotetaan uusissa kodeissa. Osa pennuista lähtee vasta vähän myöhemmin uusien omistajien kalentereihin sopivasti. Ja kotiin jää kuitenkin yksi riiviö, eihän siitä mitään olisi tullut, jos kaikki olisivat lähteneet. Saa nähdä, millaisen kolmen koplan Neppu, Inkeri ja Ilona (Pulmu) muodostavat, ihan ajatuskin hengästyttää.

Tällä viikolla yritetään (paino sanalla yritetään...) ottaa pennuista vielä yhdet poseeraukset, kun kaikki ovat vielä paikalla. Siitä lisää myöhemmin! 

Nyt toivottelemme kaikille hyvää ja turvallista vuoden vaihtumista!

Hyvän joulun toivotus! Pennut 5 viikkoa

Pennuilla on tänään viisiviikkoissynttärit. Juliska kävi eilen kylässä kameran kanssa, ja ihanaa jälkeä siitä taas saatiinkin!

Pentulassa vauhti kiihtyy ja varsinaisia pikku-piraijoita näistä onkin kasvanut, hampaita käytellään kaikkeen mistä kiinni saadaan. Neppu opettaa pentuja sekä hyvässä että pahassa, tänään kakaroilla oli mm. ensimmäinen paperityön TET -jakso, kun äitikoira oli onnistunut saamaan vessapaperirullan omiin käyttötarkoituksiinsa... ;)

Pidemmittä löpinöittä toivotamme kaikille oikein hyvää ja onnellista joulua!

Viikot vierivät vauhdilla...

Pennut täyttivät eilen jo neljä viikkoa. Ihan hirveällä vauhdilla aika kuluu, vastahan ne syntyivät ja nyt jo vipeltävät menemään kovaa vauhtia! Kiinteä ruoka maistuu kaikille hyvin, jauheliha ja piimä tekevät kauppansa lautasilta alta aikayksikön. Kovin tyytyväisen oloista porukkaa tämä on, yötkin menevät aivan mainiosti (ovat menneet alusta asti), usein nukkuvat pitkälle aamuyöhön, ennenkuin Neppu menee niitä syöttämään. Ilmeisesti maitoa tulee niin paljon, että sen on helpotettava oloaan ja mentävä herättelemään pentuja syömään. Pennut on vielä pääsääntöisesti rajattuna yhteen huoneeseen, koska vaikutti siltä että Neppu huolestuu, kun porukka leviää ympäriinsä kuin "jokisen eväät". Pikkuhiljaa tilaa aletaan laajentamaan sitä mukaa, kun äitikoira pysyy laskuissa mukana. Monesti olen miettinyt, että osaako se laskea nuo kakarat, vai miten se päätyy tarkistelussaan siihen, että kaikki ovat tallessa... kahdeksaan asti on itsekin päivittäin moneen otteeseen laskettava :).

Neppu leikittää pentuja ja onhan tuolla kahdeksikolla kyllä muutenkin aina painiseuraa ihan omasta takaa. Lelut ovat alkaneet kiinnostaa, meillä vaan esimerkiksi pehmolelut tuppaavat kokemaan nopeasti kovan kohtalon Nepun ja Inkerin toimesta... Inkeri vähän vielä oudoksuu pentuja, se on käynyt niihin tutustumassa, mutta katsoo parhaaksi hypätä sängyn päälle karkuun, kun pentujen joukkorynnäkkö sen luokse alkaa. Kaapo-vanhus sen sijaan ei välitä pennuista ja se saakin oman rauhansa talossa ilman hännässä ja jaloissa roikkuvia riiviöitä. Niillä on hampaatkin alkaneet puhjeta, joten kohta saakin sitten meillä kulkea pentupainot lahkeissa... :)

Ensimmäiset pennunkatsojat kävivät eilen sylittelemässä pentuja ja Pablo-isän omistaja Juliska kävi myös kameran kanssa kylässä, tässä vähän tuloksia siltä vierailulta neliviikkoisista (ensin kaikki syntymäjärjestyksessa ja lopuksi sekalaisia kuvia):

u. Scabbers Patrick

u. Scabbers Picasso

n. Scabbers Penelope

u. Scabbers Presley

n. Scabbers Peggie

u. Scabbers Pontzo

n. Scabbers Petunia

n. Scabbers Priscilla

Suurkiitos Juliska kuvista! Ja kuvataan lisää lähiaikoina... ;)

Aivan ihania koteja on pennuille luvassa, ja silti tuntuu haikealta, että kohta ne jättävät kotipesän ja hajaantuvat tahoilleen... Onneksi on vielä ainakin kolme yhteistä viikkoa edessä. Lisää pennunkatsojia on tulossa tällä viikolla ja kyllähän meidän muutkin koirat tästä ottavat ilon irti, kun pääsevät rapsuteltaviksi.

Kaaposta vielä sen verran, että vanhuuden vaivoja sillä alkaa olla. Sen veden juominen lisääntyi tässä syksyn mittaan, ja muutenkin sen käytös meni jotenkin vetäytyväksi, eikä se oikein aina jaksa Neppua ja Inkeriä (mikä sinänsä ei ole ihme kun ottaa tuon kaksikon vauhdin huomioon...). Käytin sen eläinlääkärissä, siltä otettiin pissa- ja verinäytteet sekä tehtiin päällisin puolin tarkastus. Verinäytteissä näkyi lievä anemia, jota nyt sitten kontrolloidaan kuukauden kuluttua, kuten vointia muutenkin. Muut arvot olivat hyvät ja pissa puhdasta. Se aiemmin oireillut oikea takajalka (täällä on siitä juttua) on jäykkä ja sen vääntely aiheuttaa kipua lonkan seudulla. Suun tilanne on hieman arvoitus, ilmeisesti se pitäisi rauhottaa että sinne pääsisi kunnolla tutkimaan, onko jotain vialla. Kipulääkekuurilla (Canicaral) koitetaan nyt saada selville, onko sillä joku paikka oikeasti kipeä, jos kuuri tepsii niin sitten kai täytyy tutkia, missä se kipu on ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Sehän täyttää keväällä jo 12v, joten ei sinällään mikään ihme, että ikä alkaa painaa.

Kaksi viikkoa mittarissa!

Pennut ovat tänään tasan kaksiviikkoisia. Ne tallustelevat jo haparoivin askelin ja silmät alkavat olla kaikilla auki.

Yritin kuvata pentuja tänään niiden ollessa hereillä, mutta luovutin, eiväthän ne pysy paikallaan edes sekunnin sadasosaa! Siispä kaksiviikkoisposet on napsittu aika unisesta porukasta:). Ja sorry kaverit, niitä pönötyskuvia saatte ihan jonkun aikaa odottaa, ihan en vielä ensi viikoksikaan lupaa... :-D

Nimiäiset juhlittu :)

Pentujen nimet on nyt sitten virallisesti julki. Nimiäiset juhlittiin lyhyesti sisarusparven kesken pentulaatikossa :). Pentueen alkukirjaimeksi päätettiin kasvattaja-Sannan kanssa P niinkuin Pablo, eli nimet alkavat pentujen isän kutsumanimen alkukirjaimella, kuten joku nokkela on saattanut työnimien perusteella päätelläkin  :-D. 

Työnimien alkuperät taas ovat suurilta osin mielleyhtymiä noista virallisista nimistä, toivottavasti pentujen tulevat omistajat keksivät sitten aikanaan kullekin omat, paremmat nimet (en väitä että nämä mun antamat ois mitenkään maailman kekseliäimmät, heh!)

Ensimmäisenä syntynyt uros sai nimiehdotuksista itseoikeutetusti Patrickin, Patrick "Pata" Degermanin mukaan. Pentu, joka on yleensä aina siellä missä ei pitäisi ja ehtii joka paikkaan jo nyt. Siksi kai se ensimmäisenä putkahti maailmaankin. Sen lempitouhua on kiivetä Nepun päälle, kun syöminen ei enää jaksa kiinnostaa. Siitä se sitten ottaa mahaliu'un Nepun selän taakse nukkumaan. Varsinainen (vuori)kiipeilijä tämä Pata-poika.

Kakkosuroksen nimi oli myös selvä, Picasso siksi, että siinähän on ihan selvästi maaliroiskeita kyljissä. Ja työnimi JR tulee taas kuvataiteilija Picasson etunimestä. Pentu oli aluksi Pablo Jr (koska isä siis on se original-Pablo), mutta lyheni aika pian pelkäksi JR:ksi.

Narttujen nimet on hankalampi selittää, kolmosnarttu on ainakin nätti kuin Penelope Cruz. Pipsalla on jännästi oikea kylki harmaa ja vasen tumma, vähän niinkuin Nepun siskopuolella Hipsulla (Trasseli Hepsankeikka). Hipsu ja Pipsahan stemmaavat hyvin :).

Porukan komistus, Presley, on tietysti Elvis. Hurjan tarmokas kaveri.

Narttu numero viisi, pikkuinen Peggie. Mulla tulee tuosta nimestä mieleen Pulmuset - televisiosarja (ja taas kun tätä kirjoitan, niin saan korvamadon siitä tunnusmusiikista), vaikka siinä sen äidin nimihän oli kyllä Peggy. Joka tapauksessa tämän vuoksi pikku-Peggie sai työnimekseen Pulmu.

Pontzo näyttää ihan Pontsolta, eikö? Luonteeltaan lunki "ei tässä olla niin hopun kengässä" -tyyppi ainakin tässä vaiheessa. 

Kaunis kuin kukka, tyttö numero 7 on tietysti Petunia. Työnimi viittaa kyllä ihan toisaalle, lapsena tykkäsin katsoa Putte Possua televisioista ja siinähän Puten vaimo on nimeltään Petunia. Niinpä hän on Putte, vaikka tyttö onkin. Luonteenlujuutta tässä tytössä on vähintäänkin riittävästi.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, on meidän Pirre, Priscilla. Blondi, joka kerää fanijoukkoa ympärilleen :). Pirrehän syntyi muiden perässä, oli varmaan oikaissut itsensä täyteen mittaan jo mahassa muiden lähdettyä ja ottanut tilan haltuunsa sielläkin. Työnimen antoi Janne, sanoin heti, että Pirrehän se siinä.

Näin, juhlat on juhlittu ja lapsille nimet annettu. Kakkua ei kyllä ollut eikä kahviakaan ;)... Nyt odotellaan, kuka ensimmäisenä lähtee juoksemaan. Tänään on muutama jo kokeillut seisomista, vielä aika haparoivin kintuin, mutta kuitenkin. Eli hetken vielä täällä on rauha maassa (no ei sentään, ei meidän talossa koskaan...), kohta mennään eikä meinata!

Me ollaan jo viikon vanhoja!

Laatikossa kaikki hyvin. Pennut kasvavat tasaisesti ja vaikuttavat elämäänsä tyytyväisiltä. Neppu hoitaa pennut hienosti, meidän tehtäväksi jää laskea ne ja toimitella emän selän taakse joutuneet kiljujat takaisin maitobaarin ääreen. Käy meinaan aika paljon kätevämmin, kuin jos Neppu itse nousee ja siirtyy, siinä on koko kahdeksikko sitten jo levällään ja huuto melkoinen. Pikkuhiljaa ne kuitenkin oppivat omin voimin selviytymään kätevämmin "tiskille", joten homma helpottuu. Tässä vaiheessa onkin helppo noudattaa pentulaatikon kylkeen sommittelemaani lausetta ja nauttia pennuista :).

Neppu on palautunut synnytyksestä hienosti, nyt se jo mennä viuhtoo pihalla Inkerin kanssa ihan samaan tyyliin kuin ennenkin. Ei tapahtunut aikuistumista hällä vieläkään, vaikka on kahdeksan "lapsen" äiti. Olikin niillä ollut ikävä toisiaan ja sitä temuamista! Ja niin kyllä oli minullakin, niitä on niin mukava seurata kun viihdyttävät itseään ja toisiaan. Ja kyllähän schapparin luonteeseen kuuluu tuo leikkisyys, vähän niinkuin jossain mainoksessa aikanaan sanottiin, että "kasva isoksi, älä aikuiseksi".

Pentuhuoneeseen ei meidän muilla koirilla vielä ole pääsyä, vaikka varsinkin Inkeri sinne kovasti haluaisikin. Annetaan niiden vielä ihan rauhassa kasvaa, ennenkuin pääsevät (tai joutuvat) mukaan tähän pyöritykseen.

Tänään otettiin myös yksiviikkoiskuvia, tässä jokaisesta pari räpsyä syntymäjärjestyksessä.

1. uros "Pata"

2. uros "JR" 

3. narttu "Pipsa"

4. uros "Elvis"

5. narttu "Pulmu"

6. uros "Pontso"

7. narttu "Putte"

8. narttu "Pirre"

Värien kehittymistä on hauska seurata, nyt selvästi muutamalla pennulla on tan-merkkejä, muutaman musta vivahtaa ruskeaan ja noissa "valkoisissa" osissa (jotka siis tulevat olemaan harmaat kaikilla) on selkeitä sävyeroja. Mitä ne sitten aikuisena ovat, se onkin kinkkisempää tietää, nämä schapparit kun ovat osa melkoisia kameleontteja ;).