tiistai 27. joulukuuta 2016

Kutsumaton vieras

Sehän se meillekin sitten iski. Kennelyskä. Neppu sai maanantaina 19.12. pari yskänpuuskaa, joiden yhteydessä yökki limaa. Mahdollista on, että tuotiin tauti tullessamme Messarista. Tai sitten ollaan saatu se jostain treenihallista tms, mene ja tiedä. Nyt, kun Nepun yskimisestä on aikaa yli viikko, toivon, että tämän kutsumattoman vieraan kestitys jäi meillä tuohon yhteen iltaan, Kaapon en ole kuullut yskivän. 

Ihmeesti meillä on vuosikaudet kuljettu koirien kanssa ympäri ämpäriä, ja ollaan onnistuttu yskä välttämään. Edellinen tauti Kaapolla ja Mannilla oli vuonna 2008 ja se yskä olikin jotain aivan toista kuin tämä Nepun nopea köhä. Kumpikin koira yski ja kakoi limaa päivätolkulla. Kenties ainakin Kaapo on välttynyt tapahtumien yhteydessä tartunnalta osittain siksi, että se on aina aika mieluusti vedellyt sikeitä omassa häkissään ja käynyt vain pikaisesti kehässä pyörähtämässä. Se onkin tosi helppoa matkaseuraa ollut kyllä. Neppua on pakko vähän "lämmitellä" ennen kehää, muuten se nousee totaalisesti lentoon remmin päässä :).

Toivottavasti ihan jokainen koiranomistaja a) tunnistaisi kennelyskän ja b) pitäisi huolen omalta osaltaan, ettei ainakaan tietoisesti levitä tautia. Hyvää infoa kennelyskästä on netti pullollaan, esim. täällä http://www.sympaatti.fi/artikkelit/kennelyska .

Meillä jäi nyt tämän tartunnan ja sen aiheuttaman karanteenin vuoksi monet joululomalle suunnitellut kimppatreenit ja muut yhteisriekkumiset väliin, mutta ehtiihän tuota taas sitten, kun ollaan takaisin terveiden kirjoissa. Tänään käytiin kuitenkin jo pikkuisella valjasjuoksulla kokeilemassa sekä minun että koiran kuntoa sairastettujen lentsujen jälkeen. 

Terveestä puheen ollen, Kaapo on kuntoutunut jalkaepisodistaan yllättävänkin kopsakkaan kuntoon. Se on saanut lihaa luittensa ympärille ja porhaltaa metsässä välillä kovastikin Nepun perässä. 7 kilometrin lenkki menee taas iloisesti rallatellen. Ja nyt kun taas on lunta jossa eltata, niin sehän nuoreni ihan silmissä :). Vanhan herran etuisuuksiin kuului jouluna pieni kinkku-, perunasalaatti-  ja saaristolaisleipäherkuttelu, kun Neppu sai tyytyä uuteen leluun (jonka se on jo ilmeisesti vienyt ulos...), puruluihin ja kuivattuun naudan ruokatorveen. 

Tämä viikko otetaan treenailun osalta vielä matalalla profiililla ja odotellaan vuoden vaihtumista. Meillä eivät onneksi raketit aiheuta koirissa oikeastaan minkäänlaisia reaktioita. Ensi viikkokin on minulla onneksi vielä lomaa, ja silloin päästään jo sitten taas hallille tokoilemaan, mikäli tässä ei mitään takapakkia enää tule tuon yskän kanssa (lähinnä tuota Kaapoa kuulostelen, aloittaako se vai ei...)

  

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Ketsuppipulloefekti

Sellainen messarireissu oli se, enpä olisi eläissään moista uskonut! Jos nyt kuitenkin aloitan tämän päivityksen aikajärjestyksessä, paljon on kaikenlaista harrasteltu sitten viime kirjoituksen. Täytyy ihan väliotsikoida nämä kaikki kuulumiset.


Nosework

Nepun kanssa aloitettiin Nosework-kurssi, joka siis tosiaan loppuu jo ensi viikolla. Koirille lähdettiin opettamaan eukalyptus-hajun tunnistamista ja merkkaamista alkuun pahvilaatikoilla ja nameilla. Saatiin pullollinen hajua kotiinkin, ja kotitehtävänä alkuun laittelin ruokakupin reunaan hajua, jotta koira oppisi yhdistämään tuoksun kivaan juttuun (eli syömiseen). Aika nopeasti Neppu hoksasi homman juonen ja päästiin treenaamaan sitä, kuinka itse osaan tulkita koiraa, kun se ilmaisee hajun. Ollaan kurssilla ja vähän kotonakin tehty erilaisia tehtäviä, etsitty hajua laatikoista, huoneista, huonekaluista. Ulkona ei olla vielä treenattu, täytyy jonain sopivan lauhana päivänä kokeilla sitäkin. Neppu on aika omatoiminen koira, se tekee homman kyselemättä ja sinnikkäästi sekä merkkaa aika selvästi. Tätä harrastusta kyllä pyrimme jatkamaan, kenties uskaltaudumme ainakin hajutestiin saakka sitten, kun niitä Suomessakin (ja täällä Oulun seudulla) järjestetään. 
Lisää noseworkista esim. täällä http://www.noseworkfinland.com .

"Hajutesti" Kotzone -laatikoilla (puhtailla sellaisilla ☺)


Rallytoko

Sitten me aloitettiin myös rallytoko yhdessä neljän muun schapekoirakon kanssa. Sehän on ihan kivaa vaihtelua tokoilulle, ja vähän semmoinen matalan kynnyksen juttu lähteä vaikka kokeeseenkin, kun alokasluokassa koiralle saa antaa jos jonkunlaista käsi- ja vartaloapua (mitä tämmöisen seipään nielleen tokoilijan on vaikea oppia hyödyntämään 😀). Ostin alokas- ja avoimen luokan kyltit, kyllä me tässäkin lajissa joku koe käydään päräyttämässä vielä. Vaikeinta on oppia itse ne säännöt ja kylttien suorituspaikat, että pysytään oikeassa kohdassa. Ja meidän tapauksessa vauhti tuo vaikeuksia, en ehdi sisäistää seuraavaa kylttiä kun jo ollaan menty liian liki... Neppu kyllä innostuu ihan jokaisesta lajista, mitä sille keksii tarjota. Siksi sen kanssa onkin niin mahtava tehdä, kun se on aina 110% mukana, tehtiin mitä tahansa. 


Toko

Tokoiltu ollaan se, mitä ollaan ehditty (eli ei kovin paljoa). Voittajaluokka alkaa olla kuitenkin sillä mallilla, että koekalenteria voisi alkaa katsella, tulisipahan sitten ainakin hiottua ne loput liikkeenosat kohdilleen, kun olisi joku ilmoittautuminen sisässä. Tosin eipä niitä kokeita nyt talviaikaan juuri valkattavaksi asti ole, ja ne vähäisetkin tuntuu menevän kaiken muun hässäkän (eli lasten harrastusten) kanssa päällekkäin. 

Liikkeistä tunnarin pitäminen ja kaket on olleet hionnassa. Tänään kurssilla todettiinkin, että kaket on menneet huimasti eteenpäin, mutta luoksarin pysäytys on nyt sitten ihan hanurista,  tietää töitä ☺.  Hyppynoudossa viereentulon tekee takaa kaukaa kiertämällä, sitä täytyy nyt hioa vaikka puukapulalla. Muuten metskunouto on hyvä, haki ainakin tänään vinotkin heitot takaisin esteen kautta. Kyllä tää tästä, usko on vahva ja horjumaton...


Messari

Näyttelyrintamalla käytiin tosiaan perinteisesti messarissa. Odotuksia ei ollut minkäänlaisia, koska Neppuhan on vielä ihan kesken kropaltaan avoimeen luokkaan (omasta mielestä niin pitääkin, nuoren koiran pitää näyttää nuorelta koiralta. Kaikki tuomarit eivät vain tätä asiaa huomioi tai ainakaan arvosta). Perjantaina Helsinkiin ajellessa keli oli kerrankin hyvä! Liekö koskaan ennen Voittaja-reissulla ollutkaan?!

Lauantaille oli tullut tuomarimuutos, jonka vuoksi aika monta koiraa oli jäänyt pois kehästä. Itsekin ajatuksen tasolla meinasin, ettei oltaisikaan menty kehään, vaan oltaisiin otettu tuomarimuutosrahat pois ja lähdetty Ojankoon katsomaan tokon PM-kisoja. No, messariin mentiin kuitenkin, tiedä sitten kannattiko...

Tuomarina suomalainen Leni Finne, en olekaan hänelle koskaan ennen koiriani esittänyt muuten kuin ryhmäkehässä. Koiria saapui kehään lopulta 19kpl, joista 6 urosta ja loput narttuja. Neppu avoimessa luokassa, seuraavalla arvostelulla: 

"Riittävät  mittasuhteet. Hieman kapeakalloinen pää.
Ok luusto. Hyvät silmät ja korvat, kaula ja ylälinja.
Niukahko eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi.
Riittävä rintakehä, jyrkkä lantio.
Takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat.
Melko alaskiinnittynyt häntä jota käyttää liikkeessä riittävästi.
Liikkeessä takaraajat rungon alla."
AVO EH/2 


Neppu liikkeessä

Ei arvostanut tämä tuomari Nepun sporttista olemusta, mutta iloksemme Ouluun saatiin kuitenkin jälleen HeJW- titteli, kun Nepun serkkutyttö Elma (Landepaukun Elegantti Elviira) voitti junnuluokan (Neppuhan otti tuon tittelin viime vuonna). Onnea vielä Virve, Meea ja Elma! 

Lauantaina jäätiin katselemaan ryhmiä joksikin aikaa ja illalla hotellilla jännättiin Saara Aaltoa ja syötiin hyvin, joten ihan onnistunut päivä, vaikka menestystä ei tullutkaan.

Sunnuntaille schapeja oli kehässä 24kpl, joista 9 urosta ja loput narttuja. Tuomarina oli suomalainen Anita Al-Bachy. Hän teki Nepusta keväällä Kajaanin ryhmiksessä ROPin, joten ounastelin, että tyypistä hän ainakin pitäisi. Kehän alkua katsellessa kävi selväksi, että hän palkitsee iloisia, temperamentikkaita koiria, joten ajattelin, että saamansa pitää 😀. Laitettiin kehässä Nepun kanssa vitonen silmään ja esitettiin pari pätkää lentävää hollantilaista, ja tuomarilta irtosikin eri1 ja sa. Paras narttu-kehässä oli tosi monta koiraa, joista tuomari poimi jatkoon neljä: junnun, Nepun ja kaksi valiota. Tässä vaiheessa alkoi hieman jänskättää mahdollinen serti... Tuomari viittoikin yhden kiekan jälkeen Nepun keulille ja taas juostiin (juostiin muuten tässä kehässä melko paljon muutenkin). Odotin, että valiot nostetaan meidän eteen, mutta eipä vaan nostettukaan: tuomari viittoi meidät ykköspallille!! Olin aivan pöllämystynyt ja ihmeissään, MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!! 

En vain voinut uskoa todeksi, että jo toisena vuonna peräkkäin Nepusta leivotaan Voittaja! Tämä tiesi samalla sitä, että saatiin THE Serti, jolloin Nepusta tuli Suomen muotovalio, ja se ketsuppipulloefekti tiesi sitä, että tuon valionarvon myötä saadaan "roikkuvilla" serteillä hakea valionarvot myös Ruotsista ja Norjasta, jonka jälkeen sitten ollaan oikeutettuja myös Pohjoismaiden valion arvoon! Eli kertarysäyksellä saatiin 5 titteliä lisää! Huikeeta! 


(POHJ) FI (SE NO) MVA HeJW-15 HeW-15 JV-15 V-15 V-16
Scabbers Afrodita


Anita Al-Bachyn arvostelu:

"Erinomaiset mittasuhteet ja asenne.
Hyvä purenta. Vahva kallo ja kuono.
Hyvät silmät ja korvat.
Erinomainen runko, luusto ja kulmaukset.
Erinomainen häntä.
Hyvä karva ja upeat liikkeet"
AVO ERI1, SA, PN1, SERT, CACIB, MVA, ROP, V-16



Kaapon toinenkin lapsi, Trasseli Hunningolla, valioitui samassa kehässä ollen uroksissa valioiden perässä PU4 sertin kera! Ihan huippupäivä meille, onnea vielä kerran Kaarina, Veikko ja Huili!

Niin, ja sitten oli tietenkin vielä se ROP-kehä. Pari rinkiä juostiin taas valiouroksen perässä, ja punakeltainen työnnettiin minulle kouraan! Nepusta siis näyttelykansan vuoden päätapahtuman rotunsa paras koira! Päätin heti, että ryhmään jäädään, kun kerran tämän koiran kanssa sinne ykköshallin siniselle matolle päästään. 

Meidän tuurilla ykkösryhmä oli TIETENKIN viimeisenä vuorossa. Olin kokoomakehään saakka siinä uskossa, että tuomari olisi Maija Lehtonen, kuten luettelossa sanottiin. Esiarvosteluun saapui kuitenkin Harry Tast, eikä meille missään vaiheessa asiasta tosiaan tiedotettu, vaikka kuulutuksiakin kyllä kuunneltiin koko iltapäivä ja ilta, jotta tiedettiin, milloin esiarvostelu alkaa. Enpä voi sanoa ilahtuneeni tästä ylläristä, ja kehäkin meni sitten kyllä ihan odotetusti, kierros areenalla ja kiitti-moi.

Hienosti jaksoi kyllä Neppis edustaa koko viikonlopun, ryhmäkehän jälkeen kun lähdettiin pois messukeskuksesta, totesi yksi järkkärikin meille (katsellessaan meidän iloisesti riekkuvaa menoa), että jollakin sitä virtaa vielä piisaa ☺. Vastasin, että juu helposti, vielä olisi pari päivää mennyt ainakin koiralla, itse olisin varmasti hyytynyt...

Kotimatkalle päästiin joskus 7 aikaan illalla, matkalla katseltiin taas Saara Aaltoa superfinaalissa ja kotona oltiin siinä ennen kahta yöllä. Aamulla pirteänä töihin taas, on tää hullua touhua... Mutta kannattipa se taas lähteä etelään! 

Nyt annetaan näytelmien hetken aikaa olla, Kajaaniin olen kyllä koiran ilmoittanut, saa nähdä tuleeko lähdettyä kun on taas säbäpäällekkäisyyttä. Joku ulkomaan näyttely katsotaan sitä viimeistä Cacibia ajatellen, todennäköisesti Ruotsi on kohteena kun se tuossa naapurissa kätevästi on. Muuten keskitytään enemmän harrastuspuolelle.


Kaapo

Jos joku sananen vielä näiden tuoreiden valiokoirien isäpapasta, niin Kaapon jalkaongelmaan ei koskaan selvää syytä löytynyt. Kahdesti ollaan käyty fyssarilla hieronnassa ja akupunktiossa ja koira alkaa olla taas ihan siinä kunnossa, kuin tuommoinen kohta 10 vee nyt voi olla. Akupunktioon se reagoi viimeksi niin voimakkaasti, että alkoi aivan yökätä kesken kaiken. Kaisa sanoi, että toisille käy niin, ja että se kertoo myös siitä, että hoito meni perille. 

Se on nyt taas käynyt lenkeilläkin normaalisti, kotona se kyllä nukkuu aika paljon, mutta niin kait ne vanhukset tuppaavat tekemään? Ruoka maistuu ja jääkaapin oven aukeaminen saa sen heräämään, joten eiköhän se taas tästä papparaisen elämä iloksi muutu.






FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...