maanantai 14. elokuuta 2017

Kesää pakettiin ja kohti uusia tavoitteita

Siinäpä se kesä mennä hurahti, vähän liiankin vauhdilla, vaikka näin opettajana saankin nauttia normaalia pitemmästä lomasta. Alkukesä meni lattiaremontin ja esikoisen rippijuhlien merkeissä, joiden jälkeen keksittiin ykskaks lähteä pienelle asuntoautoreissulle Lofooteille. Ja kyllä kannatti! Sää suosi kerrankin Norjassa ja maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman kauniit! Jopa niin, että kerran ajettiin jostain navigaattorin neuvomasta risteyksestä ihan onnellisesti ohi ja pitkästi, kun ei kukaan muistanut Tom Tomin olemassaoloa.

Harvoin Norjassa on näin hienot ilmat!


Koirien kanssa puuhailtiin yhtä sun toista ja osittain kesälle asetetut tavoitteet saatiin toteutettuakin. Josko tässä yrittäisin muistella, mitä saatiin ja ei saatu aikaan.


Näyttelyt

Neppu kävi pariinkin otteeseen Ruotsissa näyttelyissä. Ensimmäinen näyttely oli Lofoottien reissun paluumatkalla Gällivaressa. Tuomari oli liettualainen Igoris Zizevskis, eli eipä suurempia odotuksia tuolta ollut. Mun koirat ei ole ikinä miellyttäneet näitä ööö... tällaisia tuomareita :). Tuloksena VAL ERI/2.

Toinen näyttely oli Piteåssa, tuomarina Malo Alcrudo Rafael, Nepulle jälleen VAL ERI/2. Se viimeinen Cacib jäi tältä kesältä saavuttamatta, ehkä käymme sitä jossain vaiheessa kokeilemassa jossakin, suunnitelmia/innostusta näytelmäkehiin ei nyt juuri hirveästi Nepun kanssa ole, onhan tuolla jo meriittejä sieltä ihan kotitarpeisiin.

Inkeri kävi heinäkuussa mätsärissä, sitä ennen treenattiin näyttelypönötystä ja ringin juoksemista kotipihalla kerran n. 2 minuutin ajan ja tuloksena oli punaisten pentujen toinen sija. Mä oon niin anti-mätsärityyppi, että suoranainen ihmehän tuo oli että edes kerran tuli käytyä! Hyvät palkinnot siellä kyllä oli, saatiin mm. lahjakortti Evidensiaan, leluja, punkinpoistaja, tuubihuivi ja ja ja... en edes muista mitä kaikkea!

Mätsäri-Inkeri ja palkintokassi


Inkerille on suunnitteilla joitakin näyttelyitä vielä tämän vuoden puolella, kunhan ikä riittää junnuihin. Varmaan ilmoittelen myös Neppua niistä joihinkin, kun se kumminkin mukana kulkee.


Toko

Neppu on käynyt tuon edellisen postauksen jälkeen vielä kahdessa kokeessa. Niistä ensimmäinen oli Sievissä 3.7. Tuomarina  Henna Hautakoski. Paikkana meille ihan uusi. Kokeesta jäi mieleen lähinnä ötökät, joita Neppu rapsutteli turkistaan vähän väliä niin, että oikein mitään kunnollista ei saatu aikaiseksi. Se oli myös viretilassaan ihan sfääreissä ja ehti suorittaa monta asiaankuulumatonta juttua kehässä... tyypillistä schapparia. Nollattiin liikkeitä ihan huolella tuossa kokeessa. Pöytäkirjaote tässä: 



Jep. Ainoastaan luoksari oli ok. No, suuntahan tosta on vaan ylöspäin, ei paljoa enempää vois kyllä penkin alle mennä!

Tuosta Waterloosta jotain kenties oppineena ilmoitin Nepun Oulun Koirakerhon kokeeseen elokuulle. Suoraan sanottuna en kyllä edes uskonut, että mahdutaan mukaan, mutta niin vain kutsu kävi ja löysin meidät Haukkukeitaalta todella kiireisen työn aloitusviikon lauantaina... Ei oltu juuri ehditty treenaamaan ja päätin yrittääkin lähteä vaan nauttimaan tekemisestä ilman turhia paineita, meni syteen tai saveen.

Kokeessa tuomarina oli Allan Aula. Menin paikalle hyvissä ajoin (kenttä oli jälleen uusi tuttavuus meille, koskaan aiemmin ei oltu tuolla kentällä käyty). Usein tulee sovellettua hevosmaailman oppeja tässä koiraharrastuksessa, ja niinpä nyt päätin, että yritän saada koiran vireen sopivan alas kävelyttämällä sitä ennen koetta rauhallisesti ympäriinsä kuten kuumaa hevosta konsanaan :). Niinpä me käveltiin ja käveltiin, varmaan tunnin ajan kierreltiin kenttää ja lähipolkuja. Oli tosi lämmin päivä, mutta onneksi tuuli jonkun verran (Oulussa aina...) ja poluilla oli varjoisaa, joten ihan ei läkähdytty. Välillä juotiin vettä ja oltiin varjossa ja sitten taas liikkeelle. Kokeen liikkeet oli sekoitettu ja paikkiksen jälkeen ekassa osiossa ensimmäinen liike oli heti ruutu, joten sen virettä nostattavan vaikutuksen vuoksi yritin saada Nepun mahdollisimman "tasaiseen" mielentilaan.

Paikallamakuu meni ihan hyvin, vaikka jo koiraa jättäessäni huomasin Nepun bonganneen ensimmäisen sääsken. Ehkä se on kesän mittaan niihin vähän siedättynyt, koska ainoa virhe liikkeessä oli lopun käskytykset, jossa se ekalla käskyllä nousi oudosti puoli-istuvaan asentoon, jolloin annoin uuden käskyn. Muuten oli maannut patsaana.
Paikkis 8.

Tässä välissä käytiin taas vähän kävelyllä ja odoteltiin sitten varjossa omaa vuoroa ekaan osioon, oltiin kolmantena suorittamassa.

Ruutu. Merkkasi hyvin, eteni vauhdilla ja suoraan, pysähdys meni ihan takareunalle. Mietin, lähdenkö korjaamaan, mutta ajattelin ottaa riskin ja käskytin maahan. Se kun saattaa lähtä lapasesta kokonaan, jos yritän korjata. No, sisällä onneksi oli, tuomarikin sanoi, että perskarvat oli yli, mutta tämän hän katsoo kilpailijan etuna. Seuraaminen sitten lähti vähän keulimaan siinä lopussa, käskytin koiran ja kohta huomasin, että se painelee tuhatta ja sataa ohi minusta! Äkkiä uusi käsky, palasi vierelle ja loppu sujui hyvin.
Ruutu 8.

Sitten oli L, asentoina istu-maahan. Meni ilmeisesti hyvin, oikein mitään muistikuvaa ei tästä mulle edes jäänyt.
Tästä 10.

Seuraavana seuraaminen. Tuomari tiivistikin sen hyvin: perusseuraaminen on kunnossa, mutta käännöksissä oikealle ja täykkäreissä avautuu. Peruutuksessa poikittaa (osaa peruuttaa hyvinkin, mutta riippuu aina liikkeellelähdöstä, miten sujuu. Talvella tätä täytyy sitten treenata).
Seuraaminen 8,5.

Ekan osion viimeinen liike oli luoksari. Jätin koiran ja riittävän matkan päässä kun käännyin, niin huomasin sen katselevan ja kuuntelevan jotain ihan muuta (vieressä oli frisbeegolfrata ja tommoisena lämpimänä päivänä siellä kyllä ääntä riittikin). Liikkurin käskyttäessä yritin vielä hetken odotella, josko sen tarkkaavaisuus palautuisi minuun. No, eipä palautunut, mutta ihmeesti se kyllä kuuli kun kutsuin ja lähti itselleen tyypillisesti täysillä tulemaan. Pysähdykseen en itse ollut ihan täysin tyytyväinen, koska tiedän että se osaa tehdä hienomminkin, mutta tuomarille se riitti.
Luoksari 10.

Olin valinnut taktiikakseni, etten katso pisteitä, mutta ekan osion jälkeen oli jo ihan loistava fiilis! Toisessa osiossa olisikin sitten ne meille haasteelliset noudot... taas käveltiin hetken aikaa vuoroa odotellessa. 

Toinen osio meni ihan pöytäkirjajärjestyksessä. Ekana ohjattu. Saatiin arvassa vasen, se meillä hukassa ollut, mutta hyvin haki kapulan. Itse tein vaan ihan ääliömäisen virheen, kun seuraamisen jälkeen palasin lähtötötsälle ja jäin ihan liian lähelle tötsää seisomaan. Hoksasin, ettei koira tule mahtumaan siihen mun ja tötsän väliin, ja astahdin hieman oikealle. Tätä tuomari ei onneksi nähnyt, kun katsoi juuri koiraa. Olin silti vieläkin liian lähellä sitä tötsää, jonka vuoksi lopun perusasentoon Neppu tuli mun selän taakse. Uusi käsky, jäi vähän vinoksi edelleen. 
Ohjattu nouto 7. Ja taatusti muistan jatkossa miettiä sijoittumiseni tötsiin nähden!

Tunnarissa Neppu teki aivan loistavan työn kapuloilla, mutta sitten se teki "schapet" ja kävi tarjoamassa sitä omaa kapulaa ekana tuomarille! Uusi käsky, tuli viereen. Itse sössin luovutuksen kun varoessani partakarvoja tiputin kapulan vielä maahan. 
Tunnari 7.

Kauko-ohjaus oli ihan SUPER! Olin ihan että Wau, tekeepä ihan mielettömän hienosti!
Kaukoista 10.

Viimeisenä liikkeenä olikin sitten se metallinouto, joka on ollut oikea murheenkryyni niissä parissa aiemmassa kokeessa. Siitä käytiin kotosalla myös vähän nokkapokkaa tuon koiran kanssa. Mahtava puoli tuossa koirassa on se(kin), että sitä kestää oikeasti huomauttaa asioista. Metsku saatiin kuntoon kehityskeskustelussa ja se olikin tässä kokeessa toinen WAU! Nopea ja siisti. 
Metallihyppynouto 10.

Kokonaisvaikutuksestakin saatiin 10, tuomari kommentoi, että sehän tekee varsin ketterästi töitä.

Suorituksesta jäi kyllä aivan mahtava fiilis, koiran vire pysyi läpi kokeen tarkoituksenmukaisena, ja vaikka en tosiaan pisteitä ollut katsonut, niin alkoi jänskättää mahdollisuus ykköstulokseen. Ja sehän sieltä napsahti, vieläpä kunniapalkinnon ja luokkavoiton kera!


VOI 282,5p, I-tulos, KP, sijoitus 1/4

Täytyy olla ihan supertyytyväinen koiraan, se oli iältään tarkalleen 3 vuotta ja 2 päivää saavuttaessaan ekan ykköstuloksen voittajassa ja saadessaan oikeuden kilpailla siellä "kuninkuusluokassa", eli erikoisvoittajassa! Sinne emme nyt ihan vielä aio kuitenkaan mennä, vaan haetaan todennäköisesti kisarutiinia vielä voittajasta. Nepulla on kaikkinensa vasta viisi tokokoetta käytynä, joten ihan rauhassa tässä edetään ja talven mittaan rakennellaan niitä EVL:n liikkeitä. Rakenneltavaa siinä sitten taas riittääkin. Onneksi koiran motivaatiosta ja potkusta se ei ainakaan jää kiinni.


Uusia tavoitteita

Tuossapa ne kesän viralliset tavoitteet, saavutukset ja saavuttamatta jäämiset sitten olivatkin. Nyt asetetaan tavoitteeksi Nepun kanssa talven aikana RTK2 (eihän meillä ole vielä sitä ykköstäkään kyllä, mutta...) ja EVL:ää on hyvä treenata talven pimeinä iltoina. Vielä en uskalla edes ajatella, milloin se olisi siinä koevalmis.

Inkerin tavoitteena on korkata näytelmät ja tokossa tehdään ALOa valmiiksi. Eihän se tietty ihan heti valmistu, mutta temput sille on helppoja oppia. Seuraamisen ja paikkiksen kun saa kuntoon niin alkaa näyttää hyvälle. Malttia kasvatetaan myös, se on vähän syttynyt semmoiseksi formulaksi näissä jutuissa. Ja tekee omikseen niitä liikkeitä kentällä, kun lähtee lapasesta. Merkin kierto ja hyppy ovat ihan sen feivoritteja, niitä se tarjoilee ja vauhdilla tarjoileekin. Mutta hyvä vaan että tarjoaa ja sentään ihan noita tokojuttuja, eikä lähde lepattamaan muuta. 
Jossain vaiheessa yritetään päästä johonkin 1. luokan hajutestiin Nose Workissa, kunhan ikää on riittävästi.

Ja sitten on vielä Kaapo. Sillekin asetin nyt tavoitteen, eli se lähtee kokeilemaan Rally Tokoa. Jos saatais ralleiltua RTK1 niin oltaisiin tyytyväisiä. Tää ajatushan heräsi ihan yks kaunis päivä, kun keksin vähän kokeilla, mitä vanha herra muistaa tokoilusta. Ja muistihan se, oli ihan intoa piukassa kun pääsi tekemään! Tokoa en sen kanssa enää tee, tuo Rally alemmissa luokissa on sopivan helppoa ja mukavaa puuhastelua sille. 

Rally-Kaapo


Nose Workia ollaan Nepun ja Inkerin kanssa tehty säännöllisen epäsäännöllisesti ja tarkoitus on edetä samalla tavalla. Kokeisiin lähdetään sitten, kun alkaa tuntua siltä että ollaan valmiita. Eli virallisia tavoitteita ei aseteta muuten kuin se Inkerin hajutesfi.


Kesällä treenattiin porukalla nosea ja tutustuttiin sitä kautta uusiin ihmisiin sekä koiriin


FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...