tiistai 28. kesäkuuta 2016

Matkalla pohjoisessa ja terveysjuttuja (taas...)

Tänä kesänä perinteinen asuntoautoreissumme suuntautui Pohjois-Norjaan. Koirista vain Neppu oli mukana, Kaapo jäi Jannen ja Juuson kanssa kotimiehiksi.

Ekat pari yötä olimme Suomen puolella, ensin Muoniossa ja sitten Kilpisjärvellä. Lauantaina ajelimme Tromssaan osallistuaksemme sunnuntaina siellä KV-näyttelyyn. Leirintäalue, johon menimme, oli todella hieno, maisemat upeita ja huoltorakennukset ihan upouusia. Valitettavasti sää ei suosinut, emmekä tarenneet testata alueella ollutta uima-allasta vesiliukumäkineen.



Sunnuntaina ei onneksi satanut, mutta lauantain jäljiltä näyttelyalue oli ihan kuravelliä. Schapeja oli ilmoitettu vain 4kpl ja paikanpäällä selvisi, että kaikki koirat olivat tuttuja Suomesta :). Kun ainoa uros oli pois, olimme siis kolmen suomalaisen nartun kesken kisaamassa sertistä (ja kaksi narttua Cacibista, yksi narttu oli veteraani, joille ei Cacibeja enää jaeta. Ja inttivaliokin se narttu on, että eipä sille sitä olisi enää vahvistettukaan). Neppu aloitti, saaden nuorten luokasta ERIn ja SAn. Muut nartut saivat luokissaan samat satsit, joten kaikki kolme kilpailimme sitten parhaan nartun paikasta. Valionarttu voitti, veteraani toiseksi ja Nepulle lopulta tulos PN3, vaCacib. Tuomari sanoi pitävänsä Nepusta, mutta tässä joukossa se näytti tuomarin silmään suurelta (olisihan tuo voinut mittatikkuakin käyttää, kun oikein sanoi että ei tämä varmaankaan liian iso ole, mutta kun nuo kaksi muuta ovat pienempiä). Neppu sai suullisia kehuja erityisesti luustostaan ja liikkeistään. Tässä arvostelu, joka on tanskaksi joten en lähde puhtaaksikirjoittamaan:



Matka jatkui Tromssasta Lofootteja kohti, ja maisemat sen kuin paranivat! Sää ei koko reissulla juuri suosinut, mutta eipä tuonne millekään aurinkolomalle mentykään. Takaisin kotiin tultiin Kiirunan kautta ja yövyttiin vielä Pellossa. Viikon verran oltiin reissussa, ja tuolla kyllä aikaa kuluisi enemmänkin, niin hienoa seutua tuo Pohjois-Norja on. 





Neppu reissasi mukana varsin mallikkaasti ja ihmeen kiltistikin se malttoi olla, vaikka ei juuri päässyt irrottelemaan matkailuautossa tai melko täysillä leirintäalueilla. 

Mitäs meille muuta kuuluukaan... No treenattu ollaan sen mitä on ehditty ja jaksettu, pitäähän sitä lomalla ottaa rennomminkin välillä.

Kaapon naksuvat ranteet ja jatkuva jumissa oleminen sai aikaan sen, että olin varma nivelrikosta. Sen etupää kuvattiin (olat, kyynärät, ranteet) eikä siellä mitään nivelrikkoon viittaavaa ollut onneksi! Muutamia pieniä löydöksiä kuitenkin, eli molempien olkapäiden hauislihaksen jänteen kohdalla pienet kalkkeumat sekä oikeassa ranteessa lievää rosoisuutta mediaalisen sivusiteen kiinnityskohdilla. Ikään liittyviä juttuja, lääkärin mukaan ei mitään, mikä aiheuttaisi ongelmia. Molemmat kyynärpäät niin siistit, ettei lääkäri etsimälläkään niistä löytänyt omien sanojensa mukaan yhtään mitään. Tulipahan tutkittua (parempi tutkia kuin hutkia!) ja todettua että lihaksisto se siellä yrittää koiralle kertoa, ettei se enää mikään nuori poikanen ole. Vauhtia sillä tuon Neppiksen kanssa on kyllä niin, että välillä hirvittää. Voishan sitä itelläkin hieman paikkoja juilia, jos lähtis omien lasten kanssa kisailemaan :). Nyt vain jatketaan entiseen malliin, kovaa menoa ja huonoa huolenpitoa :-D. 

Mannilaisella puolestaan todettiin pitkästä aikaa oikein perinteinen korvatulehdus. Kortisonia suun kautta ja tippoja korvaan, josko tuo sillä tokenisi.

Nämä vanhusten asiat alkavat liittyä usein terveyteen, ihan niinkuin ihmisilläkin :). Kummallakaan ei mitään vakavaa, mutta kolotusta siellä ja kremppaa täällä...

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tuuri kr 12.6.

Kesän näyttelyturnee jatkui tänään Tuurissa, johon olin ilmoittanut molemmat koirat. Aamulla kello herätti klo 5 ja (tosi!) pirteänä lähdettiin matkaan ☺.

Tuurissa ilma oli sinällään ok, ettei koko päivänä satanut, mutta lämmin siellä ei päässyt tulemaan, vaan koko päivän puhalsi tosi kova puhuri, joka meni luihin ja ytimiin. Suomen kesä parhaimmillaan, niinpä.

Schapeja oli ilmoitettu 9kpl, joista kaksi pentua, kaksi urosta ja viisi narttua. Tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Meidän köörillä meni oikein mukavasti: 

Kaapo:
"Hyvä koko ja luusto. Ok mittasuhteet.
Erinomainen kallon muoto. 
Hyvä silmien muoto. Hyvät korvat.
Hyvä häntä. Sopiva rungon syvyys.
Tasapainoiset kulmaukset.
Takaa liikkuu kapeasti. 
Hyvä etuaskel. 
Kevyet, tehokkaat sivuaskeleet.
Hyvä karvan laatu" 
VET ERI/1 SA, PU1 ROP, ROP-Vet

Neppu:
"Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto.
Hyvä nartun pää. Hyvä kallon leveys.
Pienet, pyöreät silmät.
Erinomainen ylälinja.
Hyvä häntä. 
Sopiva rungon syvyys.
Hyvin kulmautunut edestä.
Hyvät etuliikkeet, ahtaat takaa.
Kevyet tehokkaat liikkeet sivulta." 
NUO ERI/1 SA, PN1, SERT, VSP

Ryhmiä odotellessa käytiin kyläkaupan grillillä (murkku oli meillä mukana eikä ravintola kelvannut) ja ostoksilla. Kyllähän sieltä aina tarttuu mukaan vaikka ja mitä, tänä vuonna korjasin viime vuodesta harmittamaan jääneen asian ja koppasin mukaani suht edullisia Vallilan verhojakin :).

Ryhmistä ei odotuksia ollut, eikä mitään jäänyt käteenkään, mutta tulipahan käytyä. Mari ja Kim toivat meille Kaapon voittamat yhdistyksen kiertopalkinnot, joten kasapäin palkintoja kannettiin taas kotiin. Kiitos vielä Mari ja Kim! 

Älä huomaa koirien naamoista roikkuvia heiniä ;) 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Pakkikaan ei enää puutu :)

Vähän treenipäivitystä. Kesälle on tullut buukattua jos jonkunnäköistä menoa, mutta edelleen yritetään pitää kiinni siitä tavoitteesta, että avoimen kokeeseen mennään ennen talvea. Treenataan sen verran kuin ehditään.

Uusi tokokurssi starttasi eilen, ja ilokseni huomasin, että uusi kenttä ja uudet treenikaverit olivat Nepulle ihan fine, se pystyi keskittymään tekemiseen ihan hyvin. Suuri askel eteenpäin viime kesäisestä helikopterishowsta 😀.

Jos nyt liike kerrallaan miettisi, mitä pitää tehdä ennen kuin voidaan kokeeseen lähteä.

1. Paikalla istuminen. Eilen aamun kaveriporukkatreenissä se lähti jostain syystä perään, tuota jäämistä pitää vahvistaa. Illalla onnistui. Istui kuin tatti jäätyään, kiertokin onnistuu. (Voittajaa ajatellen käskytykset menivät illalla nappiin, kävin vähän aikaa piilossa, ok). 

2. Seuraaminen. Tässä yritän pitää ilmeen hyvänä, ei liikaa hinkaamista, paljon palkkaa. JA SE PAKKI OLI YHTÄKKIÄ LÖYTYNYT! Vaikka en suoraan sanottuna ole sitä edes treenannut, niin eilen, kun Katja käskytti seuruun ja pakki oli siellä ihan kaavion lopussa, se lähtikin tosi hyvin ilman mitään pomppuja liikkeelle! Nyt treeniin perusasento pakin lopuksi.  Itsenäisesti sitä siinä vähän työstinkin ja kyllä se sieltä alkaa löytyä.

3. Ja 5. eli jäävät. Kuunteluharjoitusta, että malttaisi tehdä mitä käsketään. Kiertojen vahvistelua.

4. Luoksari. Ok. Kai. Makuulta olen ottanut ehkä kahdesti.

6. Merkin kierto. Tää tuntuu olevan tosi monelle koiralle vaikea. Siihen varmaan vaikuttaa ympäristö niin paljon, että koirien on vaikea ainakin vieraassa paikassa hahmottaa sitä tötsää. Nepulla aika hyvällä mallilla, olen enemmän vahvistanut nopeaa kiertoa, pa tulee kyllä kun eilen kokeilin. Eilen se tosin haksahti johonkin toiseen ajatukseen sekunnin murto-osaksi kerran mennessään merkille ja kierto ei sitten enää onnistunutkaan vaan kurvasi merkin edestä. Paljon treeniä eli paikoissa! 

7. Nouto. Pa tulee tässäkin jo melko hyvin, vahvistellaan sitä käskyn odottamista...

8. Kauko-ohjaus. Kauempaa se Nepun sukeltamisilmiö ei tule niin helposti esille, eli avoimen kaket sille jopa helpompi kuin alokkaan. Nyt yritän ottaa ohjelmaan sen kaukolaatikon, eli treenattais tuossa pihalla voittajan vaihtoja.

9. Hyppy. Ok. Voittajan hyppynoutoa pitää vahvistella. Se tulee helposti kiertämällä palautukseen.

10. Ruutu. Se tuntuu aina valuvan minusta katsottuna oikealle, pysähtyy ruudun reunalle ja odottaa toista käskyä... nyt pitää antaa sen itse hakeutua keskelle, ja pysäyttää vasta sitten. Ja taas sitä treeniä eri paikoissa, että alkaa oikeasti hahmottaa tämänkin varmasti. 

11. Kokonaisvaikutus. Oon kyllä tosi iloinen ja helpottunut siitä, että se nykyään pysyy hallinnassa myös liikkeiden välillä eikä lähde niin helposti sooloilemaan. Kyllä se edelleenkin vaatii mun hereillä olemista, eikä oo semmoinen pomminvarma kuten esim. Kaapo on.

 Nyt pitäisi treeneissä mennä jotenkin suunnitelmallisesti, että tulee kaikkia liikkeitä tehtyä (ja vähän myös niitä ylempien luokkien liikkeitä). Paljon olis duunia tehtävänä kyllä, mutta onneksi ei mitään katastrofaalisia ongelmia ainakaan tässä vaiheessa ole. Mutta niitähän saadaan toki helposti aikaiseksi 😜.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kajaani rn 5.6.

Kajaanin ryhmikseen olin ilmoittanut pelkästään Nepun. Kaikkiaan schapeja oli ilmoitettuna 6kpl, mutta kaksi oli pois, joten tynkäkisa neljän koiran voimin lopulta käytiin. 

Tuomarina rodussa oli Anita Al-Bachy. Hän tykkäsi Nepusta ROPin arvoisesti. Arvostelu oli mielestäni hyvin koiraa kuvaava:

"1v10kk vielä aavistuksen ilmavan vaikutelman antava narttu.
Hyvä purenta. Hyvämuotoinen nartun pää. Hyvät silmät
Ja korvat. Hyvä kallo ja kuono-osa. 
Oikea-asentoinen kaula. Hyvä rintakehän pituus,
eturinnan tulee täyttyä, samoin rungon.
Erinomainen luusto, hyvät käpälät.
Hyvä häntä, jota käyttää oikein. Hyvä karva.
Oikeat liikkeet. Erinomainen asenne."
NUO ERI/1 SA, PN1 SERT ROP

Neppiksen eka roppivoitto! JIHUU! Siskolikka Rose (Scabbers Ambrosia) oli PN2 VASERT, Ja Sanna-kasvattajan uros Pepe VSP. Ei huono päivä ollenkaan! 

Jäätiin ryhmään, vaikka mitään odotuksia siitä ei ollutkaan... Hienosti esiintyi Neppis myös siellä ahtaudessa, ei voi kyllä moittia! Sijoitusta ei tullut, mutta saatiinpahan kokemusta :). 

Ensi viikonloppuna näytellään sitten Tuurissa. Ilmoitin sinne Kaaponkin, joten papparainenkin pääsee reissuun.

Roppi-Neppis

VSP Lumikuono Real Madrid & ROP Scabbers Afrodita

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Jälkikoira Neppis

Jälkikurssin viimeinen kerta oli tänään. Harmi, sillä tuolla saa treenata vieraiden ihmisten tekemiä jälkiä, tylsäähän se on aina omia ajaa. Koirallakin on kovempi motivaatio ajaa vieraita hajuja.

Tänäänkin ajettiin Neppiksen kanssa "vieras" jälki. Jäljen pituudesta mulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta merkattuna oli pelkästään kepit (6kpl) pienillä krepeillä (toki janalla oli merkki ja jäljen lopussa). Jälkien tekijöillä oli käynyt pieni kömmähdyskin, joten jäljet menivät osittain vähän ristiin rastiin metsässä 😊. Päätettiin kuitenkin kokeilla, miten harhajäljistä selvitään.

Neppu teki loistavan janan, suora etenemä ja tarkka reagointi jälkeen. Jäljestys oli alusta saakka tosi rauhallista. Osaan jo käskeä sen takaisin hommiin, jos se alkaa haihatella muuta ja muutenkin olen jo ehkä vähän oppinut lukemaan, milloin ollaan jäljellä ja missä kohtaa haetaan kulmaa. 

Keppeihin Neppu reagoi tänään jo kaukaa. Harhajälkien kohdalla se joutui tekemään kovasti töitä, mutta selvisi niistä kunnialla ja jatkoi oikealla jäljellä, tien ylityksistäkin suoriuduttiin hyvin. Harhakohtien jälkeen jäljen tekijä -Johannan piti lähteä muihin hommiin, joten jäimme keskenämme metsään Katja-koutsin ja Nepun kanssa. Eli tietoa meillä ei ollut, missä jälki menee, oli pakko luottaa koiraan ☺...

Etenimme rauhassa metsässä, kepit nousivat ja jossain kohtaa Katja huomasi loppukrepin meistä katsoen vasemmalla puolella. Kun me kaksijalkaiset aloimme sitten "lukea kreppiä" ja koira kuitenkin jatkoi matkaansa suoraan, ajattelin (onneksi!) luottaa nyt sitten siihen koiraan, niin määrätietoisesti se eteni. Ja oikeassahan se Neppis sitten olikin, se nosti siellä meidän mielestä "ylimääräisellä" lenkillä vielä kepinkin, joten jäljen päällä mentiin!

Kaikki kuusi keppiä nousi tänään kaikista haasteista huolimatta! On se kyllä jännää puuhaa etenkin tuo "sokkojäljestys", siinä oppii sitä oman koiran lukemistakin kun ei yhtään tiedä, missä on kulma ja mihin suuntaan pitäisi olla menossa.

Loppukesä jäljestetään nyt ihan omiksemme, innokkaat jäljentekijät voivat ilmoittautua ☺☺. Ensi viikolla alkaa kuitenkin tokokurssi, joten ihan "pellossa" ei elellä tästä eteenpäinkään.

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...