Tänä kesänä perinteinen asuntoautoreissumme suuntautui Pohjois-Norjaan. Koirista vain Neppu oli mukana, Kaapo jäi Jannen ja Juuson kanssa kotimiehiksi.
Ekat pari yötä olimme Suomen puolella, ensin Muoniossa ja sitten Kilpisjärvellä. Lauantaina ajelimme Tromssaan osallistuaksemme sunnuntaina siellä KV-näyttelyyn. Leirintäalue, johon menimme, oli todella hieno, maisemat upeita ja huoltorakennukset ihan upouusia. Valitettavasti sää ei suosinut, emmekä tarenneet testata alueella ollutta uima-allasta vesiliukumäkineen.
Sunnuntaina ei onneksi satanut, mutta lauantain jäljiltä näyttelyalue oli ihan kuravelliä. Schapeja oli ilmoitettu vain 4kpl ja paikanpäällä selvisi, että kaikki koirat olivat tuttuja Suomesta :). Kun ainoa uros oli pois, olimme siis kolmen suomalaisen nartun kesken kisaamassa sertistä (ja kaksi narttua Cacibista, yksi narttu oli veteraani, joille ei Cacibeja enää jaeta. Ja inttivaliokin se narttu on, että eipä sille sitä olisi enää vahvistettukaan). Neppu aloitti, saaden nuorten luokasta ERIn ja SAn. Muut nartut saivat luokissaan samat satsit, joten kaikki kolme kilpailimme sitten parhaan nartun paikasta. Valionarttu voitti, veteraani toiseksi ja Nepulle lopulta tulos PN3, vaCacib. Tuomari sanoi pitävänsä Nepusta, mutta tässä joukossa se näytti tuomarin silmään suurelta (olisihan tuo voinut mittatikkuakin käyttää, kun oikein sanoi että ei tämä varmaankaan liian iso ole, mutta kun nuo kaksi muuta ovat pienempiä). Neppu sai suullisia kehuja erityisesti luustostaan ja liikkeistään. Tässä arvostelu, joka on tanskaksi joten en lähde puhtaaksikirjoittamaan:
Matka jatkui Tromssasta Lofootteja kohti, ja maisemat sen kuin paranivat! Sää ei koko reissulla juuri suosinut, mutta eipä tuonne millekään aurinkolomalle mentykään. Takaisin kotiin tultiin Kiirunan kautta ja yövyttiin vielä Pellossa. Viikon verran oltiin reissussa, ja tuolla kyllä aikaa kuluisi enemmänkin, niin hienoa seutua tuo Pohjois-Norja on.
Neppu reissasi mukana varsin mallikkaasti ja ihmeen kiltistikin se malttoi olla, vaikka ei juuri päässyt irrottelemaan matkailuautossa tai melko täysillä leirintäalueilla.
Mitäs meille muuta kuuluukaan... No treenattu ollaan sen mitä on ehditty ja jaksettu, pitäähän sitä lomalla ottaa rennomminkin välillä.
Kaapon naksuvat ranteet ja jatkuva jumissa oleminen sai aikaan sen, että olin varma nivelrikosta. Sen etupää kuvattiin (olat, kyynärät, ranteet) eikä siellä mitään nivelrikkoon viittaavaa ollut onneksi! Muutamia pieniä löydöksiä kuitenkin, eli molempien olkapäiden hauislihaksen jänteen kohdalla pienet kalkkeumat sekä oikeassa ranteessa lievää rosoisuutta mediaalisen sivusiteen kiinnityskohdilla. Ikään liittyviä juttuja, lääkärin mukaan ei mitään, mikä aiheuttaisi ongelmia. Molemmat kyynärpäät niin siistit, ettei lääkäri etsimälläkään niistä löytänyt omien sanojensa mukaan yhtään mitään. Tulipahan tutkittua (parempi tutkia kuin hutkia!) ja todettua että lihaksisto se siellä yrittää koiralle kertoa, ettei se enää mikään nuori poikanen ole. Vauhtia sillä tuon Neppiksen kanssa on kyllä niin, että välillä hirvittää. Voishan sitä itelläkin hieman paikkoja juilia, jos lähtis omien lasten kanssa kisailemaan :). Nyt vain jatketaan entiseen malliin, kovaa menoa ja huonoa huolenpitoa :-D.
Mannilaisella puolestaan todettiin pitkästä aikaa oikein perinteinen korvatulehdus. Kortisonia suun kautta ja tippoja korvaan, josko tuo sillä tokenisi.
Nämä vanhusten asiat alkavat liittyä usein terveyteen, ihan niinkuin ihmisilläkin :). Kummallakaan ei mitään vakavaa, mutta kolotusta siellä ja kremppaa täällä...
