tiistai 27. joulukuuta 2016

Kutsumaton vieras

Sehän se meillekin sitten iski. Kennelyskä. Neppu sai maanantaina 19.12. pari yskänpuuskaa, joiden yhteydessä yökki limaa. Mahdollista on, että tuotiin tauti tullessamme Messarista. Tai sitten ollaan saatu se jostain treenihallista tms, mene ja tiedä. Nyt, kun Nepun yskimisestä on aikaa yli viikko, toivon, että tämän kutsumattoman vieraan kestitys jäi meillä tuohon yhteen iltaan, Kaapon en ole kuullut yskivän. 

Ihmeesti meillä on vuosikaudet kuljettu koirien kanssa ympäri ämpäriä, ja ollaan onnistuttu yskä välttämään. Edellinen tauti Kaapolla ja Mannilla oli vuonna 2008 ja se yskä olikin jotain aivan toista kuin tämä Nepun nopea köhä. Kumpikin koira yski ja kakoi limaa päivätolkulla. Kenties ainakin Kaapo on välttynyt tapahtumien yhteydessä tartunnalta osittain siksi, että se on aina aika mieluusti vedellyt sikeitä omassa häkissään ja käynyt vain pikaisesti kehässä pyörähtämässä. Se onkin tosi helppoa matkaseuraa ollut kyllä. Neppua on pakko vähän "lämmitellä" ennen kehää, muuten se nousee totaalisesti lentoon remmin päässä :).

Toivottavasti ihan jokainen koiranomistaja a) tunnistaisi kennelyskän ja b) pitäisi huolen omalta osaltaan, ettei ainakaan tietoisesti levitä tautia. Hyvää infoa kennelyskästä on netti pullollaan, esim. täällä http://www.sympaatti.fi/artikkelit/kennelyska .

Meillä jäi nyt tämän tartunnan ja sen aiheuttaman karanteenin vuoksi monet joululomalle suunnitellut kimppatreenit ja muut yhteisriekkumiset väliin, mutta ehtiihän tuota taas sitten, kun ollaan takaisin terveiden kirjoissa. Tänään käytiin kuitenkin jo pikkuisella valjasjuoksulla kokeilemassa sekä minun että koiran kuntoa sairastettujen lentsujen jälkeen. 

Terveestä puheen ollen, Kaapo on kuntoutunut jalkaepisodistaan yllättävänkin kopsakkaan kuntoon. Se on saanut lihaa luittensa ympärille ja porhaltaa metsässä välillä kovastikin Nepun perässä. 7 kilometrin lenkki menee taas iloisesti rallatellen. Ja nyt kun taas on lunta jossa eltata, niin sehän nuoreni ihan silmissä :). Vanhan herran etuisuuksiin kuului jouluna pieni kinkku-, perunasalaatti-  ja saaristolaisleipäherkuttelu, kun Neppu sai tyytyä uuteen leluun (jonka se on jo ilmeisesti vienyt ulos...), puruluihin ja kuivattuun naudan ruokatorveen. 

Tämä viikko otetaan treenailun osalta vielä matalalla profiililla ja odotellaan vuoden vaihtumista. Meillä eivät onneksi raketit aiheuta koirissa oikeastaan minkäänlaisia reaktioita. Ensi viikkokin on minulla onneksi vielä lomaa, ja silloin päästään jo sitten taas hallille tokoilemaan, mikäli tässä ei mitään takapakkia enää tule tuon yskän kanssa (lähinnä tuota Kaapoa kuulostelen, aloittaako se vai ei...)

  

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Ketsuppipulloefekti

Sellainen messarireissu oli se, enpä olisi eläissään moista uskonut! Jos nyt kuitenkin aloitan tämän päivityksen aikajärjestyksessä, paljon on kaikenlaista harrasteltu sitten viime kirjoituksen. Täytyy ihan väliotsikoida nämä kaikki kuulumiset.


Nosework

Nepun kanssa aloitettiin Nosework-kurssi, joka siis tosiaan loppuu jo ensi viikolla. Koirille lähdettiin opettamaan eukalyptus-hajun tunnistamista ja merkkaamista alkuun pahvilaatikoilla ja nameilla. Saatiin pullollinen hajua kotiinkin, ja kotitehtävänä alkuun laittelin ruokakupin reunaan hajua, jotta koira oppisi yhdistämään tuoksun kivaan juttuun (eli syömiseen). Aika nopeasti Neppu hoksasi homman juonen ja päästiin treenaamaan sitä, kuinka itse osaan tulkita koiraa, kun se ilmaisee hajun. Ollaan kurssilla ja vähän kotonakin tehty erilaisia tehtäviä, etsitty hajua laatikoista, huoneista, huonekaluista. Ulkona ei olla vielä treenattu, täytyy jonain sopivan lauhana päivänä kokeilla sitäkin. Neppu on aika omatoiminen koira, se tekee homman kyselemättä ja sinnikkäästi sekä merkkaa aika selvästi. Tätä harrastusta kyllä pyrimme jatkamaan, kenties uskaltaudumme ainakin hajutestiin saakka sitten, kun niitä Suomessakin (ja täällä Oulun seudulla) järjestetään. 
Lisää noseworkista esim. täällä http://www.noseworkfinland.com .

"Hajutesti" Kotzone -laatikoilla (puhtailla sellaisilla ☺)


Rallytoko

Sitten me aloitettiin myös rallytoko yhdessä neljän muun schapekoirakon kanssa. Sehän on ihan kivaa vaihtelua tokoilulle, ja vähän semmoinen matalan kynnyksen juttu lähteä vaikka kokeeseenkin, kun alokasluokassa koiralle saa antaa jos jonkunlaista käsi- ja vartaloapua (mitä tämmöisen seipään nielleen tokoilijan on vaikea oppia hyödyntämään 😀). Ostin alokas- ja avoimen luokan kyltit, kyllä me tässäkin lajissa joku koe käydään päräyttämässä vielä. Vaikeinta on oppia itse ne säännöt ja kylttien suorituspaikat, että pysytään oikeassa kohdassa. Ja meidän tapauksessa vauhti tuo vaikeuksia, en ehdi sisäistää seuraavaa kylttiä kun jo ollaan menty liian liki... Neppu kyllä innostuu ihan jokaisesta lajista, mitä sille keksii tarjota. Siksi sen kanssa onkin niin mahtava tehdä, kun se on aina 110% mukana, tehtiin mitä tahansa. 


Toko

Tokoiltu ollaan se, mitä ollaan ehditty (eli ei kovin paljoa). Voittajaluokka alkaa olla kuitenkin sillä mallilla, että koekalenteria voisi alkaa katsella, tulisipahan sitten ainakin hiottua ne loput liikkeenosat kohdilleen, kun olisi joku ilmoittautuminen sisässä. Tosin eipä niitä kokeita nyt talviaikaan juuri valkattavaksi asti ole, ja ne vähäisetkin tuntuu menevän kaiken muun hässäkän (eli lasten harrastusten) kanssa päällekkäin. 

Liikkeistä tunnarin pitäminen ja kaket on olleet hionnassa. Tänään kurssilla todettiinkin, että kaket on menneet huimasti eteenpäin, mutta luoksarin pysäytys on nyt sitten ihan hanurista,  tietää töitä ☺.  Hyppynoudossa viereentulon tekee takaa kaukaa kiertämällä, sitä täytyy nyt hioa vaikka puukapulalla. Muuten metskunouto on hyvä, haki ainakin tänään vinotkin heitot takaisin esteen kautta. Kyllä tää tästä, usko on vahva ja horjumaton...


Messari

Näyttelyrintamalla käytiin tosiaan perinteisesti messarissa. Odotuksia ei ollut minkäänlaisia, koska Neppuhan on vielä ihan kesken kropaltaan avoimeen luokkaan (omasta mielestä niin pitääkin, nuoren koiran pitää näyttää nuorelta koiralta. Kaikki tuomarit eivät vain tätä asiaa huomioi tai ainakaan arvosta). Perjantaina Helsinkiin ajellessa keli oli kerrankin hyvä! Liekö koskaan ennen Voittaja-reissulla ollutkaan?!

Lauantaille oli tullut tuomarimuutos, jonka vuoksi aika monta koiraa oli jäänyt pois kehästä. Itsekin ajatuksen tasolla meinasin, ettei oltaisikaan menty kehään, vaan oltaisiin otettu tuomarimuutosrahat pois ja lähdetty Ojankoon katsomaan tokon PM-kisoja. No, messariin mentiin kuitenkin, tiedä sitten kannattiko...

Tuomarina suomalainen Leni Finne, en olekaan hänelle koskaan ennen koiriani esittänyt muuten kuin ryhmäkehässä. Koiria saapui kehään lopulta 19kpl, joista 6 urosta ja loput narttuja. Neppu avoimessa luokassa, seuraavalla arvostelulla: 

"Riittävät  mittasuhteet. Hieman kapeakalloinen pää.
Ok luusto. Hyvät silmät ja korvat, kaula ja ylälinja.
Niukahko eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi.
Riittävä rintakehä, jyrkkä lantio.
Takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat.
Melko alaskiinnittynyt häntä jota käyttää liikkeessä riittävästi.
Liikkeessä takaraajat rungon alla."
AVO EH/2 


Neppu liikkeessä

Ei arvostanut tämä tuomari Nepun sporttista olemusta, mutta iloksemme Ouluun saatiin kuitenkin jälleen HeJW- titteli, kun Nepun serkkutyttö Elma (Landepaukun Elegantti Elviira) voitti junnuluokan (Neppuhan otti tuon tittelin viime vuonna). Onnea vielä Virve, Meea ja Elma! 

Lauantaina jäätiin katselemaan ryhmiä joksikin aikaa ja illalla hotellilla jännättiin Saara Aaltoa ja syötiin hyvin, joten ihan onnistunut päivä, vaikka menestystä ei tullutkaan.

Sunnuntaille schapeja oli kehässä 24kpl, joista 9 urosta ja loput narttuja. Tuomarina oli suomalainen Anita Al-Bachy. Hän teki Nepusta keväällä Kajaanin ryhmiksessä ROPin, joten ounastelin, että tyypistä hän ainakin pitäisi. Kehän alkua katsellessa kävi selväksi, että hän palkitsee iloisia, temperamentikkaita koiria, joten ajattelin, että saamansa pitää 😀. Laitettiin kehässä Nepun kanssa vitonen silmään ja esitettiin pari pätkää lentävää hollantilaista, ja tuomarilta irtosikin eri1 ja sa. Paras narttu-kehässä oli tosi monta koiraa, joista tuomari poimi jatkoon neljä: junnun, Nepun ja kaksi valiota. Tässä vaiheessa alkoi hieman jänskättää mahdollinen serti... Tuomari viittoikin yhden kiekan jälkeen Nepun keulille ja taas juostiin (juostiin muuten tässä kehässä melko paljon muutenkin). Odotin, että valiot nostetaan meidän eteen, mutta eipä vaan nostettukaan: tuomari viittoi meidät ykköspallille!! Olin aivan pöllämystynyt ja ihmeissään, MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!! 

En vain voinut uskoa todeksi, että jo toisena vuonna peräkkäin Nepusta leivotaan Voittaja! Tämä tiesi samalla sitä, että saatiin THE Serti, jolloin Nepusta tuli Suomen muotovalio, ja se ketsuppipulloefekti tiesi sitä, että tuon valionarvon myötä saadaan "roikkuvilla" serteillä hakea valionarvot myös Ruotsista ja Norjasta, jonka jälkeen sitten ollaan oikeutettuja myös Pohjoismaiden valion arvoon! Eli kertarysäyksellä saatiin 5 titteliä lisää! Huikeeta! 


(POHJ) FI (SE NO) MVA HeJW-15 HeW-15 JV-15 V-15 V-16
Scabbers Afrodita


Anita Al-Bachyn arvostelu:

"Erinomaiset mittasuhteet ja asenne.
Hyvä purenta. Vahva kallo ja kuono.
Hyvät silmät ja korvat.
Erinomainen runko, luusto ja kulmaukset.
Erinomainen häntä.
Hyvä karva ja upeat liikkeet"
AVO ERI1, SA, PN1, SERT, CACIB, MVA, ROP, V-16



Kaapon toinenkin lapsi, Trasseli Hunningolla, valioitui samassa kehässä ollen uroksissa valioiden perässä PU4 sertin kera! Ihan huippupäivä meille, onnea vielä kerran Kaarina, Veikko ja Huili!

Niin, ja sitten oli tietenkin vielä se ROP-kehä. Pari rinkiä juostiin taas valiouroksen perässä, ja punakeltainen työnnettiin minulle kouraan! Nepusta siis näyttelykansan vuoden päätapahtuman rotunsa paras koira! Päätin heti, että ryhmään jäädään, kun kerran tämän koiran kanssa sinne ykköshallin siniselle matolle päästään. 

Meidän tuurilla ykkösryhmä oli TIETENKIN viimeisenä vuorossa. Olin kokoomakehään saakka siinä uskossa, että tuomari olisi Maija Lehtonen, kuten luettelossa sanottiin. Esiarvosteluun saapui kuitenkin Harry Tast, eikä meille missään vaiheessa asiasta tosiaan tiedotettu, vaikka kuulutuksiakin kyllä kuunneltiin koko iltapäivä ja ilta, jotta tiedettiin, milloin esiarvostelu alkaa. Enpä voi sanoa ilahtuneeni tästä ylläristä, ja kehäkin meni sitten kyllä ihan odotetusti, kierros areenalla ja kiitti-moi.

Hienosti jaksoi kyllä Neppis edustaa koko viikonlopun, ryhmäkehän jälkeen kun lähdettiin pois messukeskuksesta, totesi yksi järkkärikin meille (katsellessaan meidän iloisesti riekkuvaa menoa), että jollakin sitä virtaa vielä piisaa ☺. Vastasin, että juu helposti, vielä olisi pari päivää mennyt ainakin koiralla, itse olisin varmasti hyytynyt...

Kotimatkalle päästiin joskus 7 aikaan illalla, matkalla katseltiin taas Saara Aaltoa superfinaalissa ja kotona oltiin siinä ennen kahta yöllä. Aamulla pirteänä töihin taas, on tää hullua touhua... Mutta kannattipa se taas lähteä etelään! 

Nyt annetaan näytelmien hetken aikaa olla, Kajaaniin olen kyllä koiran ilmoittanut, saa nähdä tuleeko lähdettyä kun on taas säbäpäällekkäisyyttä. Joku ulkomaan näyttely katsotaan sitä viimeistä Cacibia ajatellen, todennäköisesti Ruotsi on kohteena kun se tuossa naapurissa kätevästi on. Muuten keskitytään enemmän harrastuspuolelle.


Kaapo

Jos joku sananen vielä näiden tuoreiden valiokoirien isäpapasta, niin Kaapon jalkaongelmaan ei koskaan selvää syytä löytynyt. Kahdesti ollaan käyty fyssarilla hieronnassa ja akupunktiossa ja koira alkaa olla taas ihan siinä kunnossa, kuin tuommoinen kohta 10 vee nyt voi olla. Akupunktioon se reagoi viimeksi niin voimakkaasti, että alkoi aivan yökätä kesken kaiken. Kaisa sanoi, että toisille käy niin, ja että se kertoo myös siitä, että hoito meni perille. 

Se on nyt taas käynyt lenkeilläkin normaalisti, kotona se kyllä nukkuu aika paljon, mutta niin kait ne vanhukset tuppaavat tekemään? Ruoka maistuu ja jääkaapin oven aukeaminen saa sen heräämään, joten eiköhän se taas tästä papparaisen elämä iloksi muutu.






tiistai 25. lokakuuta 2016

Laiskan päivittäjän laiska päivitys

Juu. Paljon on taas vettä virrannut Liminkajoessa ilman ainoatakaan treeni- tai muutakaan päivitystä. Syksy on ollut kovasti mukava, mutta turkasen kiireinen. Sitä kun haluaa ehtiä joka paikkaan, niin nämä tällaiset istumalihaksia vaativat kotihommat jäävät kyllä auttamatta paitsioon. 


Lenkkeilty ollaan välillä koko porukalla, ennen Kaapon haaveria (kuvituskuva, en nyt jaksanut alkaa kaivelmaan mitään enemmän tekstin aiheeseen liityvää ;) )


Mistäs sitä sitten alottaisikaan? No, jos siitä treenailusta. Nepun kanssa ollaan työstetty niitä voittajan liikkeitä sen, mitä ollaan ehditty. Ollaan käyty paitsi ringin treeneissä, myös Katjan (koirakoulukisma.fi) tokovalmennuksessa. Ja omatoimiset päälle, joten kyllä niitä treenikertoja jokaiseen viikkoon on yritetty useampi mahduttaa. 

Liikkeet alkavat ollakin aika mukavalla mallilla pääsääntöisesti.

-Seuraamiseen tajusin vastikään ottaa juoksun käännökset mukaan, lisäksi peruuttaminen vaatii vielä viilaamista. Edistää välillä, naksutellut olen oikeaa paikkaa.
-Jättävät on aika hyvät.
-Hyppynouto on paketissa myös, paitsi että ohjaaja voisi osata heittää sen metskun jokseenkin edes suorasti, varsinkin hallissa kumirouhepohjalla pomppii mihin sattuu. No, tuleepa harjoiteltua vähän haastavampia palautuskulmia... 
-Ruutuun otin Pipan kehotuksesta käyttöön taas kosketusalustan, joka aina satunnaisesti poistetaan. Ongelma on maahanmeno, se hiipii monta askelta eteen käskystä. Tätä treenataan nyt erikseen. 
-Ohjattu on aika hyvä, tosin se seuruupätkä meinaa mennä kapulakoomailuksi.
-Tunnari on myös ollut hyvä, käytetään jarrunamialustaa kapuloiden edessä ja toivotaan että oppii jarruttamaan kapuloille, menee meinaa melkoista vauhtia sinne. Kun jarruttaa, niin etsii oman varmasti koskematta vääriin. Palautuksen kapulan pito on parantunut kovasti.
-Luoksarin pysäytyskin alkaa valmistua, ollaan siinä vähän jekutettu koiraa erilaisilla palkkausvariaatioilla.
-Paikkis on enemmän ylläpitoa nyt, käskytyksiä pitää erityisesti muistaa treenata. Tehtiin tänään treeni, jossa Janne yritti saada Nepun mun vierestä pa:sta maahan, aika hyvin selvisi Neppu tästä. Sitten tehtiin vielä niin, että Janne yritti saada sen maasta pa:han, tää olikin vaikeampi, mutta hoksasi kyllä nopeasti vedätyksen ja malttoi kuunnella minun käskyä. Mun piiloon meneminen ei ole tuolle ollut koskaan ongelma, ollaan tehty myös istumispaikkista niin, että oon piilossa. 
-No, sitten päästäänkin siihen katastrofin-ainekset-ilmassa -liikkeeseen, eli ne kaukokäskyt. Nyt otettiin uus tulokulma aiheeseen, eli olen tässä parin päivän aikana opettanut sille etutassutargetin, ajatuksella että etutassut a) menevät alustalle ja b) pysyvät siinä. No, tähän saakka helppo nakki, mutta vaihtoja en tuossa ole vielä aloittanut, kerrottakoon niistä sitten joskus myöhemmin, miten lähti sujumaan... Etutassut sen vuoksi paikallaan, että mulla on ollut se tunne koko ajan, että tää koira tekis sen luontaisemmin niin, ja treeneissä Katja vahvisti tän mun tuntemuksen.

Kun nyt saatais nuo kaukot mallilleen niin vois tuossa talven päälle kokeitakin jo varovasti katsella. Tokihan se on eri asia saada nuo kaikki liikkeet peräjälkeen kertaheitolla sujumaan, aika monta muuttujaa siinä matkalla on, ennen kuin se ykköstulos sieltä plakkariin napsahtaa. 

Nepun kanssa aloitetaan parin viikon päästä myös Nosework ja rallytoko. Tuonne rallyynhan kaavailin Kaapoa koekaniiniksi, mutta tästäpä voisikin aasinsiltana siirtyä siihen juttuun, miksi koira vaihtui lennosta.

Kaapoa on vaivannut omituinen oikean takajalan ontuma. Se alkoi kerran metsälenkillä, hoksasin kun se astu sellaiseen mutavelliin, potkaisi jalallaan sitä mutaa irti tassunpohjasta ja tämän seurauksena alkoi lievästi onnahtaa. Myöhemmin kotona se hyppi porttia vasten, sai jonkun hillittömän kipukohtauksen ja oli  tämän jälkee  täysin kolmijalkainen. Se oli tosi kipeä, tärisi vaan jossain nurkassa. Niinpä me lähdettiin viemään sitä päivystykseen, jossa lääkäri ei saanut siitä mitään kiputuntemusta irti, vaikka Kaapo edelleen vaan roikutti sitä takajalkaa. Otettiin röntgenkuvia takaosasta, eikä mitään löydöksiä ollut (kehuivat vaan kun on niin siistit luut ja nivelet papparaisella edelleen). Kaapolle määrättiin Rimadyl -kuuri ja kuvat laitettiin vielä toiselle klinikalle ortopedin lausunnolle. Viikonloppu mentiin kipulääkkeillä, paranemista koirassa ei tapahtunut. Seuraavalla viikolla saatiin ortopedin lausunto, vikaa ei löytynyt edelleenkään, joten mentiin sitten näytille kyseiselle ortopedille. Hän sai vääntelemällä Kaapoa paikallistettua kivun lonkan seudulle. Edelleen kuitenkin kivun syy jäi epäselväksi (noidannuoli? tulehdus? pehmytkudosrepeämä? joku muu, mikä?) , toimintasuunnitelma oli, että vaihdetaan lääke ja katsotaan, alkaako koira toipumaan. Mikäli edistystä ei tapahtuisi, seuraavana kokeiltaisiin kortisonia ja/tai magneettikuvausta. 

Nyt on viikko menty tuolla uudella lääkkeellä (Onsior) ja Kaapo alkaa olla oma pirteä itsensä. Se kävelee jo melkein puhtaasti (jäykkä se enemmän nyt on kuin epäpuhdas), varaa jalalle jo seistessäänkin, mutta välillä lepuuttaa. Liikuntaa saa jo hillitysti ja hallitusti alkaa lisäämään, eli remmissä käppäillään pieniä 15-20min lenkkejä. Ortopedi soitteli kuulumiset ja määräsi Onsioria vielä noin kolmeksi viikoksi. Toiveikkaita ollaan, että tuo nyt olisi jokin revähdys, hermopinne tms, koska selvää edistymistä voinnissa on tapahtunut. Voi vanhuksia ja niiden vaivoja, tämän vuoksi nyt päätin sitten tosiaan ottaa sen Nepun sinne rallytokokurssille. Josko siitä(kin) sille ura urkenisi :). 

Nepun kanssa on käyty parit näyttelytkin, tuossa joku viikko sitten pyrähdettiin Norjassa Harstad KV:ssä, semmoinen älyvapaa 33 tunnin reissu, 1600km auton mittariin, pimeyttä ja sadetta, hieno hotelli Narvikissa ja Nepulle Sert & Cacib plakkariin, tulipahan käytyä...

Scandic Narvik

Viime viikonloppuna oltiin Seinäjoki KV:ssä, jossa tuomaroi hollantilainen (taitaa alkuperältään olla kuitenkin venäläinen) rodun erikoistuomari Nadjia Timmermans-Kadenko. Nepulle EH/4, eihän se todellakaan vielä valmis avoimeen luokkaan ole, samanlainen silakka kuin oli Kaapokin nuorena. Jospa se kehittyisi isänsä lailla, ihan hyvähän siitäkin sitten lopulta tuli.

No, sitä viimeistä sertiä ei nyt aleta erikseen metsästellä, käydään se perinteinen Messarin reissu tuossa joulukuussa ja sitten katsellaan kalenteria, josko ensi vuodelle kuitenkin jotain näyttelyrintamallakin tehtäis. Enemmän nämä muut harrastukset ovat vieneet mennessään, jopa niin, että tuntuisi olevan tarve jo toiselle "harrastusvälineelle". Ehkä jotain on jo suunnitelmissakin, mutta mitä, se selvinnee sitten joskus :).

perjantai 9. syyskuuta 2016

Paluu arkeen...

No tosiaan huomaa, että arki on täällä taas, koulut ja työt alkaneet ja lorvailu loppunut. Eipä siinä tietenkään valittamista siinäkään, töissä on kivaa ja elämässä on taas normaali rytmi päällä. Rytmi, joka on täynnä aikatauluja, menoja ja kuskaamisia sinne sun tänne. Kun perheessä lapset harrastavat aktiivisesti, on omia menoja välillä pakostakin karsittava tai yritettävä sovitella kaikkiin sopiviin rakoihin. Välillä se tarkoittaa myös omien menemisten perumista, asia josta en pidä yhtään, mutta minkäs teet.

No, koirien kanssa ollaan siis tehty mitä suinkin on keretty. Joinakin päivinä se tekeminen jää pelkkään lenkitykseen, ja nyt kun hirvikärpäset ovat taas ottaneet vallan "meidän metsissä", niin ollaan lenkkeilty melko paljon ihan vaan remmissä pitkin kyliä. Kaapolle tuo kyllä riittääkin, mutta Nepun kanssa ollaan yritetty ehtiä myös juoksulenkeille ja viiletettykin sitten yöaikaan baanalla kun ei aiemmin ehditä.

Jos tuosta juoksemisesta jotain sanoisin, niin koira pelaa valjaissa hyvin, on suora ja juoksee kovaa :). Ai niin, käytiinhän me taas fyssarillakin, ja Nepun tilanne olikin oikein hyvä, sen kyllä huomaa tuossa vetotyöskentelyssä, jos meinaa tulla vinouksia. Oikein notkea tyttö oli, se sai vähän hierontaa ja laseria ja relasi ekan kerran ihan kunnolla hoidossa! Kaapo puolestaan ei sitten relannutkaan, vaan käpristeli ja jäykisteli, ei oikein asettunut  neulojenkaan aikana. Mietittiin Kaisan kanssa, että olisiko sitten tuo lyhyt turkki kun teki hoidosta erilaisen  kokemuksen sille? Yleensä se on niin kiltisti ollut hieronnassa ja akupunktiossa. No, seuraava aika otettiin parin kuukauden päähän, kun mitään erityistä ei kuitenkaan kummassakaan koirassa ollut. Katsotaan tuo papparaisen mielentila sitten uudestaan.

Mitäs me muuta ollaan tehty... ainakin tosiaan missattu pari näyttelyä ja käyty vissiin yhdessä. Rovaniemen ryhmiksessä Nepulle EH/1 arvostelulla, jonka jo johonkin ehdin hukkaamaan, täytyy lisätä se tänne jos löydän. 

Ja tokoiltu ollaan Nepun kanssa, minkä on ehditty. Parista viimeisimmästä treenistä on jäänyt oikein hyvä  mieli, kyllä se vaan eteenpäin menee. Tuon koiran paras puoli treenatessa on ehkä se, että sen pääkoppa kestää paljon toistoja. Yhdellä treenikerralla voidaan hioa monta kertaa samaa asiaa eikä se ole siitä moksiskaan. Eikä ainakaan kyllästy.

Nyt ollaan hiottu erityisesti ruutua ja hyppynoutoa. Ruutu on parempi, ja ollaan vähän tehty kävelykaaviotakin. Hyppynoudossa metallilla on nyt ollut vähän matalampana vielä se este, saadaan sopiva palautusvauhti ja varmempi hyppy. Jossain vaiheessahan se ei halunnut hypätä tuo metsku suussa, en tiedä oliko sitten vähän kolautellut suutaan sen kapulan kanssa. Kun se nyt on tuommoinen jästipää (ja minä vähintään samanlainen), niin päätin, että hypättävä vaan on, ennen en palkkaa. Ja kyllähän se sitten nopsasti hoksasi, ettei auta itkut markkinoilla ja alkoi tehdä työtä käskettyä.

Luoksarin pysäytys on työn alla myös, siinä jopa välillä toivoisi että se kymmenes kerta olisi jo vähän hitaampi, mutta ei, aina se tulee samalla tavalla ryykäten, yritäppä siitä sitten saada hyvä pysäytys. Ollaan siis lelunheittelyvaiheessa tässä liikkeessä edelleen...

Kaukokäskyt uskalsin jo siirtää tuosta kotirappuselta halliin, tein sille tokohypyn lankuista sellaisen "karsinan" ja pakkopilttuumeiningillä jatketaan, etäisyyttä ei vielä pysty ottamaan. Hauska on tuo otus, siitä karsinasta se ei ilmiselvästi oikein tykkää, mutta kun se tekeminen on vaan sen mielestä niin hauskaa, niin se hyväksyy asian ja tekee mukisematta.

Tokoringin lisäksi meillä alkaa kohta myös Katjan valmennuskurssi ja myöhemmin vielä schaperallykurssi, johon lähtee koekaniiniksi Kaapo. Siinäpä sitä koiramenoa riittää loppusyksyksi. Pari näyttelyä on myös kalenterissa, mutta Voittaja on ainoa semmoinen "varma" juttu, sieltä ei vaan osaa olla poiskaan...



lauantai 13. elokuuta 2016

Neppu 2v!

Joopasen taas, päivitykset on vähän jääneet. Neppis tosiaan saavutti kahden vuoden iän tuossa männäviikolla. Tässä pari kuvaa kaksivuotiaasta villiviikarista:




Kevythän se edelleen rungoltaan on, mutta kunhan saa ajan kanssa massaa niin hyvä siitä tulee (vaikka tuolla menolla ja meiningillä se massa ei kyllä ehdi mihinkään tarttua). Ylälinjaan ja mittasuhteisiin olen tosi tyytyväinen, jalkakorkeus (tai sen puute) on Suomessa mennyt mielestäni hieman huolestuttavaan suuntaan rodussa, tällä likalla noita kinttujakin on, ja vikkelät ovatkin!

No, mitäs me muuta ollaan puuhattu kuin juhlittu synttäreitä? Ainakin Neppu kävi Kuopio KV:ssa kehässä, rodun arvosteli hollantilainen Rony Doedijns.
Tässä arvostelu:
"Up to size bitch,
But typical in silhouette.
Light bone. Ok body,
typical in topline & tail set.
She is just a bit square in profile.
Good skull & muzzle.
Good bite. Good eye.
Typical in angulation.
Nice coat quality.
Ok on the move but she
Could do with bit more
Springy action.
Lovely temperament & presentation."
NUO ERI/2 SA PN4


Tokoiltu ollaan, ja oonpa huomannut että harjoittelu kyllä kannattaa! Eteenpäin mennään hitaasti, mutta varmasti. Ollaan nyt tehty sellasta vähän häiriöttömämpää treeniä noissa haasteellisemmissa liikkeissä. Muutamia huomioita:

Paikkis. Oon ollu sellasen minuutin verran piilossa, sillä ei oo tässä mitään ongelmaa ollu. Käskytyksiä ylläpidetään.

Luoksari. Tätä on hauska treenata, oon tehnyt kierrättämällä kaikkea mahdollista (puu, säbämaali ymym..) ja pysäytellyt siitä. Tää hulluhan juoksee pää viidentenä jalkana, mutta stoppaa myös hyvin. Luoksarinakin otin tänään vähän lyhyemmältä matkalta, toimi hyvin. Ei vaan saa liian nopeasti tässä edetä, vaan tehdään lihasmuistiin tuota reaktionomaista pysähdystä.

Ohjattu etenee, tänään hallissa otettiin taas lisää syvyyttä. Ollaan tehty tahallaan kumpaakin suuntaa samassa treenissä, jotta oppisi oikeasti noudattamaan mun ohjausta. Jos se lähtee väärälle niin ei kyllä pysähdy. Vältämme siis väärää... Palautus on vauhdikas ja hyvä ote kapulasta.

Hyppynoutoa ollaan tehty kans lihasmuistiin, että muistaisi tulla aina hypyn kautta takaisin. Puukapulalla treenataan, tässäkin hyvä ote. Lopun pa:ta pitäisi muistaa säntillisesti vahvistaa.

Tunnarikin uskallettiin siirtää tänään kotipihalta halliin, menee hyvin nenä edellä tällä hetkellä eikä edes kolauttele vääriä. Uskalsin jopa parista metristä lähettää. Mutta se ote tunnarikapulasta! Nytpä ottaakin Satu lusikan kauniiseen käteensä ja alkaa treenata tunnarikapulan pitoa. Nyt se on lähinnä tulitikkutehdas tuo kapulan palautus...

Ehkä (tai ei edes ehkä, vaan ehdottomasti) vaikein liike on ne halavatun kaket. Jumpjumpjumppaa, sitä tehdään ja välillä pidän kiinni jalasta kun meinaa mennä tassutteluksi. Kotirappusella pysytään vielä piittkkäään.

Ruutu on sitten jotenkin semmonen, että välillä se on hyvä ja välillä ei. Se varioi se pysähdyksen kanssa, voi kun olisikin joku tietty virhe, mitä korjata, mutta kun tässä se voi tehdä ihan kympin suorituksen tai mennä oikealta ulos, liian taakse, liian eteen... kosketusalustan merkkaa, mutta kun ei pysty ja malta vaan pysähtyä aina. Loppuosuutta (seuruu) oon tehnyt muutaman kerran, tuota ei kyllä pysty tuon kanssa kovin usein tekemään, ettei ala ennakoimaan.

Sitten ollaan tehty liikkeiden välejä ja kehään tuloa. Tätä viimeksi mainittua pitää vielä harkita, miten sen kanssa menettelee. Se kun on niin tohkeissaan, hössää, painetta ei kyllä pysty keräämään millään paikkamakuulla, odottelulla tms. eikä sitä voi repäistä autostakaan tuosta vaan, se nousee ihan lentoon siitä. Jotain pientä puuhastelua ehkä kehän reunalla ja siitä sitten hommiin.


Se tokoiluista. Ollaan nyt vähän taas juoksenneltukin, kun helteet todellakin loppuivat ihan yhtäkkiä ja sää vaihtui syksyn sateisiin. Kovaa se edelleen menee, vetää tasaisesti ja juoksee suoraan mun edessä, tämä näkyy korjaantuneen ainakin väliaikaisesti tuon tauon aikana ihan itsekseen. Aiemmin se helposti hakeutui vähän vasemmalle, mistä aiheutuu sitten epäsymmetrinen vetopaine valjaissa ja ihan varmasti jumeja.

Kaapon viimeisintä pentuetta kävin katsomassa, viikarit olivat vajaa kuusiviikkoisia ja purivat kovaa :). Jos kerron, että siellä oli yksi mustaharmaa neppismäinen narttu, niin arvaatte varmaan, kuka mun suosikki oli. Kaikki olisin kyllä voinut laittaa kassiin ja ottaa mukaani, mutta meillä tää muu perhe on sitä mieltä että tämä yksi vilipertti on joskus ihan liikaa yksinäänkin :).

No niin, olikohan tässä nyt enimmät tarinat? Tokoringin kanssa lyötiin jo syksyn aikataulut kasaan, reeniä tiedossa, ja hyvä niin!

torstai 4. elokuuta 2016

Neppu mukaan kennelpiirin TOKO-rinkiin!

Haettiin Nepun kanssa mukaan Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin nuorten koirien toko-rinkiin. Näyttökoe oli maanantaina ja tänään sain vastauksen, että pääsimme mukaan 1+1 vuodeksi, eli jos eka vuosi menee hyvin, meillä on mahdollisuus jatkaa vielä toinen vuosi ringissä.

Itse näyttökoe meni ihan ok:sti, vaikka tällä hetkellä tosiaan kaikki liikkeet on kaikkea muuta kuin koekunnossa... koetta arvioi kaksi tuomaria ja saatiin pisteiden lisäksi muutakin kirjallista palautetta, mikä oli kyllä kiva juttu. 

Liikkeinä oli alo-paikkis, seuraaminen, luoksari (alo), kapulan pito tai nouto (me tehtiin nouto) ja vapaavalintainen liike, jossa otettiin hyppy. Jos nyt jotain noista omaa tuntumaa sanois niin paikkis oli vino, siihen ei varmaankaan auttanut yhtään se, että meidän vasemmalla puolella ollut koira ei ihan osannut tuota liikettä, ja olin aivan kauhusta jäykkänä liikkeen alusta loppuun, kun pelkäsin että se naapuri käy sieltä Nepun päälle... onneksi ei käynyt, vaan jolkutteli jossain vaiheessa omistajansa luokse. 

Seuraaminen oli ihan koomailua, tein itse virheen kun en käynyt kiertämässä kenttää ennen kokeen alkua, ja Neppua kiinnosti tietenkin uusi ympäristö. 

Muut liikkeet oli ihan ok, kapulan kuulemma otti huolimattomasti ja se viereen tulo kapulan kanssa oli taas semmoinen kunniakierros mun selän takana...

No, saatiin yhteispisteet 115/130 ja tämä riitti rinkiin pääsyyn! Tietää nyt siis kovasti reeniä jatkossa!

Ollaan nyt pidetty tässä huiliviikkoa tokosta sen maanantain jälkeen, mikä ei kyllä sovi tuolle koiralle ollenkaan. Tänään se alkoi olla jo niin kierroksilla, että teki mieli lähteä treenaamaan, mutta käytiin sitten kuitenkin vaan valjasjuoksulla vesisateessa. Huomenna palataan astialle, nyt on taas kyllä motivaatio kummasti korkeammalla!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pieninä palasina...

...on voittajan liikkeemme tällä hetkellä. Huoh. Koiran viretilan kanssa saadaan kyllä "hetki" tehdä töitä, ennen kuin voidaan alkaa edes kuvittelemaan, että hommaa alettaisiin lyömään pakettiin. Kaikki malttia ja sopivan alhaista viretilaa vaativat liikkeet on kyllä tälle koiralle ihan myrkkyä tässä vaiheessa.

No ensinnäkin, kaukokäskyt. Ollaan tehty vaihtoja tuossa piharappusella, vaihdoin eturappuselta kodinhoitohuoneen rappuseen, koska se on sopivan pieni eli koira ei pääse siinä liikkumaan juuri eteen- eikä taaksepäin. No onhan vaikeaa! Eturappusella se keksi alkaa haukkumaan kun ilmeisesti sitä ärsyttää tuommoiset piperrysliikkeet. Kodarin rappusella se ei ole ainakaan vielä haukkunut, mutta kyllähän keulii eikä millään malta pysyä siinä, näkee oikein kun se kerää painetta kunnes loikkaa johonkin suuntaan. Eli ihan muutamalla vaihdolla edetään, yritän pitää itseni rauhallisena ja kehuakin vain hyvin vaatimattoman varovasti, ettei se siitä nousisi sfääreihin. Paljon jumppaa, tosi paljon, mutta lyhyitä pätkiä vaan kerrallaan. Jos talvi jumpataan tuossa niin katotaan tilanne sitten keväällä uudestaan :). Niin ja, onkohan tää rotuominaisuus, kun ei se osaa tehdä vaihtoja liikuttamatta kaikkia neljää tassua? Maa-sei se hyppää pystyyn, is-sei samaten. Tässä vaiheessa täytynee myöntää, että mun hermot ei riitä sille opettamaan hillitympiä vaihtoja, tehdään ajatuksella "napa paikallaan", eiköhän niistä kuitenkin ihan ok pisteetkin onnistuessaan tule, kun ei olla mihinkään maajoukkueeseen pyrkimässä :). 

Toinen tosi vaikea vireen kannalta, tunnari. Oon haetuttanut nyt välillä vaan pelkkää omaa ruohikosta, hirveän nopeasti se sen kyllä löytää eli en saa siinäkään oikeen sellaista keskittynyttä haistelua aikaiseksi. Useammalla kapulalla ihan läheltä lähetyksiä (siis tavallista tunnaria, ei ruohikosta), jarrunameja jne. Saadaan tätäkin työstää että saadaan semmoinen sopivan tylsä mielentila aikaiseksi. Ja kapulan pitoa pitää treenata, niitä tunnareita ois niin kiva pistää säpäleiksi sen mielestä.

Ja sitten luoksarin pysäytys. Tää vaatii tosi paljon esim. suoraa stopista lelun heittoa, ajattelin että yrittäisin saada lihasmuistiin sille sen pysäytyksen. Kunhan kelit viilenee niin alan tekemään jollain kiertojutskalla sitä pysäyttelyä, nyt en oo viittinyt hirveesti juoksuttaa kun mittarissa on sellaiset +25 ja ylikin aamusta iltamyöhään. Vaikka ei tuo lämpö kyllä tuossa koirassa tee ihan yhtään mitään, samoilla kierroksilla se käy kun muulloinkin.

Ruutua oon ottanut vaan pari kertaa, merkitöntä merkkiä ollaan tehty vähän ja siinä se stoppaa kosketusalustalle hyvin, tosin nyt en ole ihan varma että pitäisikö sitä alustaa yrittää häivyttää kun se sen etsii sitten joka tapauksessa välittämättä siitä, mitä minä yritän sille huudella. 

Hyppynoudossa sillä on välillä huono ote kapulasta, en tiedä miksi, koska suorassa noudossa, ohjatussa jne. tätä oteongelmaa ei ole. Lisäksi se helposti kiertää palautuksen. Ehkä pitää alkaa nyt ottamaan vaan palautusta luoksarina, ettei se ehdi kuumentua siitä kapulan heitosta. Metskua oon nakellut, tässä puolestaan pitää olla ilo irti, se ei ihan niin vauhdikas tuon metallin kanssa ole kuin muuten.

Ohjatussa ollaan tehty vaan suuntia ja häiriöseuruuta kapuloiden ympärillä. Tää nyt kuitenkin etenee. Ehkä. Näistä kapuloista sillä on hyvä ote.

Sitten nämä seuraamiset ja jäävät, nekin on nyt vähän niin ja näin, huomaa ettei olla niitä silleen kunnolla pidetty yllä. Välillä menee jousilla, välillä koomailee jotain kärpäsiä, välillä ihan jees, se periaatteessa kyllä tietää käskyt, mutta yrittää välillä sooloilla jättävissä, eikä varsinkaan malta pysyä paikallaan.

Voittajan paikkista ei olla edes nyt tehty, maanantaina kimppatreeneissä tehtiin avon paikkis ja se meni hyvin, vaikka nurmikentällä olikin kaikenmaailman ötököitä ja Nepun pää pyöri melkein koko ajan, olis tehnyt niin mieli napata pari ötökkää, mutta silti se pysyi ihan paikallaan.

Juu-u. Tällasta tällä kertaa. Ehkä tässä vaan pitää toivoa että tuo koira tuosta talven aikana taas vähän aikuistuu, onhan se paljon mennyt eteenpäin esim. viime kesästä, silloin se oli vielä se helikopteri-ampiainen jota ei uskaltanut edes irti laskea treeneissä muiden läsnäollessa kun se yritti ottaa omat sooloritolansa joka välissä. Puhti siltä ei kyllä lopu, ja näkyy olevan ihan sama käydäänkö ennen treeniä pitkä metsälenkki vai ei, virtaa riittää enivei. Eikä auta sekään, että kyttäisin sellaista sopivan raukeaa olotilaa tuossa koirassa, jonka turvin sitten treenattais nuita piiperryksiä. Se kun syttyy ihan nanosekunnissa, vaikka sen tempasis täydestä unesta treeniin. Ja ruuan päälle se vasta villinä onkin. Nyt pitää vaan tosiaankin palotella nuo liikkeet ja tehdä eri variaatioita, eikä yrittääkään saada ihan heti valmista aikaiseksi. Josko sitä sitten ennen veteraani-ikää sinne voittajaan ;).

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Voittajaluokka työn alle

Kesän tavoite "avoin luokka koekuntoon" tulikin saavutettua hyvissä ajoin, kun onnistuttiin saamaan ykkönen heti ekassa kokeessa mihin osallistuttiin. Pudottiin sitten vähän tyhjän päälle, minkäänlaisia suunnitelmia voittajaluokan suhteen ei olla edes mietitty (sinänsä positiivinen ongelma). Mutta ei, en todellakaan starttaa enää avoimessa, vaan nyt laitetaan mietintämyssyyn (ja ehkä myös treeniin... :) ) nuo seuraavan luokan haasteet. Pohjat on jo olemassa, eli nyt lähdetään sitten säätämään. Voisin tässä liike kerrallaan ruotia, missä mennään  ja mitä pitää tehdä.

VOI1 paikalla makaaminen 2min. Tämähän tehdään alokkaan tapaan yksi kerrallaan käskyttäen. Ohjaajat poistuvat näkösuojaan. Takaisin tullaan niin, että siirrytään koirien taakse, siitä viereen ja taas käskytellään yksitellen. Nepulla nuo käskytykset periaatteessa ok, ylläpitoa vaan niihin. Näkösuojassa olen tähän mennessä ollut ehkä n. 30s., joten tähän pitää treenata kestoa. Koskaan se ei ole kyllä noussut tms., ja sitä virhettä täytyy koittaa välttää.

VOI2 seuraaminen. Tähän tulee nyt pitempi peruutus, hidas osuus ja käännökset eri nopeuksilla. Muuten ylläpitoa, mutta pakkia vielä pitää työstää. Oon viime aikoina tehnyt vaan tosi lyhyitä korkean vietin seuraamisia treeneissä, ja taidan jatkossakin luottaa tähän systeemiin. Lievä ylivireisyys on mukavampi korjata kuin laamailu.

VOI3 seisominen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Eli L. Tässä nyt ei mitään uutta tule, oon tehnyt jättäviä tähän tyyliin ennenkin. Mutta ainahan sen pilalle saa...

VOI4 luoksetulo, pysäytys. Tätä oon tehnyt muutamia kertoja kahdella lelulla: takana ja kädessä. Vauhtia on sata lasissa, stoppaa hyvin, mutta edelleen hyppää sen 180° ympäri ja jää häntä sojossa odottamaan lentävää palkkaa. Kaksi lelua siksi, että voin "pelata" palkan kanssa: jos pysähdyksessä ajatus eteen, vapautus taakse (joko takapalkalle tai heitto), jos ajatus taakse, vapautus eteen. Ennakoi herkästi, joten paljon läpijuoksuja.

VOI5 ruutu. Pitempi matka, kävelykaavio. Se kyllä hakeutuu ruutuun, mutta pysähtyminen on vähän rulettia. Taidan nyt ottaa treeniin ihan vaan stoppaamisen ylipäätään, ilman ruutuhärpäkkää. Seuruuosiota en ole tehnyt koskaan, sitä vois ottaa erillisenä. Voisin kuvitella, että siinäkin alkaa nopeasti ennakoimaan. Ruutumerkkejä pitää vaihdella erilaisiksi, tämä esteetikkoneitokainen tykkää ihastella uusia asioita...

VOI6 ohjattu nouto. Tätä ollaan jonkun verran tehty, mutta tarvii kyllä enemmän treeniä. Ensinnäkin seuraamisessa tippuu helposti, kun ajatus on kapuloilla. Pitää treenata myös lähtöjä kapuloille, haluan, että se tekee kaarroksen osoittamaani suuntaan ja siitä kapulalle, näin merkkaa varmemmin oikean kapulan. Kun se on kerran naulannut katseen kapulaan, niin sitä ei sitten kyllä enää saa pysäytettyä (enkä halua edes turhaan rääkyä stoppia jos se naulaa väärän, oppii vaan olemaan tottelematta)...

VOI7 tunnistusnouto. Tätä pitää alkaa treenata eri paikoissa, tehdä välillä myös helpompaa. Nenä sillä kyllä toimii, mutta vire on se ratkaiseva tekijä... sehän saa 10m lähetysmatkalla sellaisen vauhdin päälle, että kaikki kapulat lentelee sinne tänne. Sain vinkin kokeilla niin, että laitetaan kapulat seinän viereen, se ei ainakaan toivottavasti juokse pää viidentenä jalkana päin seinää... en oo vielä kokeillut.

VOI8 metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten. Ajattelin tehdä erillisinä metskua ja hyppynoutoa, metskussa ajatus vaan "kivakivajees, ihana metallikapula" ja hypyttää puukapulalla. Tää tulee varmaan ihan hyvin valmiiksi, sillä ei ole ongelmaa tuon metallin kanssa. Yritetään pitää niin, ettei tuukkaan.

VOI 9 kauko-ohjaus. S-I-M tai I-S-M. Tää on nyt se ongelma. Se ei pysty olemaan paikallaan, varsinkaan näköjään kokeessa. Oon yrittänyt "kaukolaatikollakin", mutta se ei pysy siinäkään vaan tulee maahanmenoon niin, että etutassut roikkuu ranteesta lähtien reunan yli... nouse siitä sitten sievästi ylös taas. Täytynee vaan jumpata vaihtoja ja toivoa että se joskus loksahtaa kohdalleen. Omat käskyt ja käsimerkit pitää myös vielä miettiä. Tää on mulle semmonen pakkopullaliike, kumma kun se koirakaan ei ota tätä tosissaan ;).

VOI10 kokonaisvaikutus. No joo, alemmissa se saa kymppejä tuolla iloisella asenteellaan, mutta mitähän ne tuomarit ylemmissä luokissa tykkää tuommosesta hyppyrotasta? 

Summasummarum, töitä riittää tässä kyllä hetkeksi! Eikä saa tietenkään unohtaa seuraavan luokan liikkeitäkään, mitä sitä siellä olikaan. Jos me alettaiskin rallyilemaan... :)

Meille onkin varattuna schaperallykurssi alkutalvelle, mutta oon ajatellut ottaa sinne Kaapon noin niinku "koekaniiniksi" ja sitten jos siitäkin lajista innostun niin Neppis voi rallyilla joskus myöhemmin.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Neppu TOKO AVO1

Ilmoitin Nepun tokokokeeseen Ouluun ajatuksella, että haetaan vikalista ja aletaan korjaamaan. Ensin paikkaa meille ei kokeesta edes irronnut, mutta lopulta päästiin kuin päästiinkin mukaan varasijalta.

Parahiksi saatiinkin kesän kuumin hellepäivä juuri koepäivälle. Myös uhkaavia pilviä alkoi kertyä taivaalle, ja niinpä pakkasin lähtiessä auton täyteen sadevaatteita, aurinkorasvaa (! ois nimittäin saanut olla erkkarissakin!) , vaihtovaatetta ym.ym. Lopulta koe käytiin kuitenkin todella lämpimissä olosuhteissa, mikä varmasti näkyi osan koirakkojen suorituksissa. 

Neppu oli aivan ilmiliekeissä "laiskan" päivän jälkeen, kun ei oltu viitsitty lähteä jätskikioskia kauemmas lenkille kuumuuden vuoksi. Vaikka se hypähtelee ja väkkäröi, niin olempa kyllä iloinen siitä, että ajatus sillä pysyy kuitenkin tekemisessä. Jopa niin, että loppua kohti kierrokset vaan kasvavat ja turbovaihde menee päälle...

Tuomarina kokeessa toimi Heli Kelhälä. Tässä meidän pisterivi:

Paikalla istuminen 10
Seuraaminen 9 -niitä pompahduksiahan se ottaa siellä täällä...
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9.5
Luoksetulo 9.5  -schapepompulla varustettu luoksari...
Istuminen seuraamisen yhteydessä 10
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 0 -ruudun nurkkamerkit olivat valkoiset hiekkaämpärit, ja Neppu kävi ihastelemassa takaoikean ja etuvasemman, en saanut sitä pysähtymään ruutuun. Tarvii mennä hiekkaämpäriostoksille. Kaikissa väreissä, kiitos :).
Noutaminen 7 -viereentulo onnahti pahasti, oli liikaa kierroksia aivan moitteettoman noudon jälkeen
Kauko-ohjaus 5 -tämä näkyy nyt olevan kokeissa vakio-ongelma, se sukeltaa maahanmenoon niin vauhdilla, että ryömäisee samalla eteenpäin. Treeneissä ongelmaa ei ole. Mahtavaa...
Estehyppy 10
Merkin kiertäminen 10
Kokonaisvaikutus 10 -tuomarin kommentilla, että onpa ihanan iloista tekemistä, koira tekee hyvin ja ohjaaja ohjaa hyvin (kröhöm ;) ).

Saatiin myös kehän reunalta pari kommenttia tästä iloisesta tokoilijasta. Ilon kautta mennään, meni syteen tai saveen!

No, pisteet riittivät kuin riittivätkin nippanappa ykköstulokseen (257p), ja lopulta voitettiin vielä luokkakin! Nyt nokka kohti voittajaa!


Neppis kerää muumikuppeja

Joskus voi voittaa vähän räkäisemmälläkin tuloksella...

Kaapon kuulumisia sen verran, että nykyisin se on turkin verran kevyempi. Hirveän iloiselta se vaikuttaa tässä kesälookissaan. Ja itseasiassa ei pöllömpi noinkaan, vaikka monenlaisia kommentteja ollaan tästä päätöksestä saatu :). Kun se nyt ei enää näyttelyissä käy, niin ompa paljon huolettomampaa viilettää metsissä ja uida kuraojissa, kun ei kanneta kotiin ihan kaikkea tuliaisina. Alla sama koira tukatta ja tukassa. 






sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Oulu KV 10.7.

Tulin ilmoittaneeksi Nepun Oulun KV-näyttelyyn jossain mielenhäiriössä. Mehän ei olla Oulussa oltu kehissä piiitkiiin aikoihin, kun tuomarivalinnat ovat siellä olleet niin kovin onnistuneita aina. 

Tällä kertaa, nimestään huolimatta, tuomari tuli Ruotsista, joten ajattelin, että käydäänpä nyt sitten kun tuossa ihan nurkalla näyttely on.

Schapeja oli ilmoitettu Zorica Salijevicille 13kpl, joista 1 pentu, 6 urosta ja 6 narttua. Jos se sanonta meni niin, että ei nimi miestä pahenna (tai naista tässä tapauksessa), niin eipä todellakaan tälläkään kertaa, sillä tuomari oli niin ilmeisen ihastunut suomalaisiin schapeihin, että ihan jokainen koira sai erin ja sa:n.

Nepun arvostelu:
"Very nice head with good propotion.
Elegant neck
Body in good balance and propotion.
Good angulation
Very nice in movement.
Nice temperament and handling."
NUO ERI/3 SA

Nyt ei ollakaan menossa vähään aikaan kehään, seuraava näyttely taitaa olla Kuopiossa, jossa esiinnytään kolmipäiväisen intin viimeisenä päivänä erikoistuomarilla. 

Siihen saakka puuhataan muuta, niistä myöhemmin lisää :).

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Erkkari 3.7.


Nastolan erkkariin oli tämä vuonna ilmoitettu ennätysmäärä schapeja, peräti 91kpl! Säätiedotukset varoittelivat sunnuntaille kovaa sadetta, ukkosta ja varmaan puukkojakin taivaalta, joten sen mukaisesti varustautuneina ajelimme lauantaina Lahteen. Oli telttaa, sadetakkia, saapasta, pipoa, sateenvarjoja ym.ym.ym. Sunnuntaiaamu valkenikin uhkaavan harmaana ja aamulenkillä koirat ja Janne saivatkin kunnon kasteen (itsehän pysyttelin hotellihuoneessa, heh).

Itse näyttelyalueella Nastolassa sää pysyi suorastaan kuumana ja kuivana lähes koko päivän, kastuttiin vasta, kun purettiin leiriä iltapäivällä. Aurinkorasvaa ei ollut tullut mieleenkään ottaa mukaan, joten kivasti kärvähdettiin siellä sitten tietenkin. No, onneksi ei oltu ainoita, ehkä pitää jatkossa tästä oppineena oikein porukalla sopia, että varmasti on sadevarustusta riittävästi mukana kaikilla niin ainakaan ei sada :).

Tuomarina tänä vuonna oli hollantilainen rodun spesialisti Rob Douma. Hän piti laatuarvostelussa tiukkaa linjaa, aluksi näytti siltä, että voiko sieltä ERIä saadakkaan. No, onneksi sentään niitä erinomaisiakin yksilöitä lopulta löytyi ja kyllä tuommoisella koiramäärällä paras uros ja -narttu kehät olivat lopulta melko suuret.

Meiltä oli ilmoitettuna kumpikin koira, ja tämä olikin näillä näkymin Kaapon viimeinen esiintyminen näyttelykehässä. Huonosti se ei lainkaan mennyt.

Kaapon arvostelu:

"9 years very lovely in type.
Shown in tiptop condition.
Masculine head, round brown eyes.
Scissor bite (according to the certificate of vet).
Thin ears, well bodied.
Typical angulations.
Springy movement.
Correct light bone and feet.
Lovely coat.
Typical tail action on the move."
VET ERI/1 SA, PU2, VSP-vet.

Kaapo-papparaiselle kyllä ihan "kelpo" suoritus tulla uroksissa toiseksi tuollaisessa koiramäärässä! Tuomari tykkäsi, että sen kroppa ei kyllä lainkaan kertoisi koiran iästä, mikäli ei tietäisi sen olevan jo noin vanha. Tähän onkin hyvä lopettaa näyttelyura, ei nyt ihan huipulta mutta siitä hopeasijalta. Kaikenhan se on jo voittanut, moneenkin kertaan, joten mitään ei jäänyt hampaankoloon. Ja mitä tuota odottelemaan, että sijoitukset tästä enää laskevat :). Sai arvoisensa lopun tämä taival. Josko se jäisi ihmisten mieleen tuollaisena kohtalaisen vetreänä vanhuksena eikä "kehäraakkina". 

Nartuissa Neppu esiintyi nuorten luokassa. Se uusi viime vuotisen erkkarituloksensa, tosin eri luokassa (viime vuonna tietenkin junnuissa).

Nepun arvostelu:

"Lovely youngster, 
Correct size & length of body.
Feminine head. Well balanced.
Correct bite. Thin ears,
Good neck
Well propotioned body,
Well angulated around.
Lovely movement,
Although sometimes a bit proud of her tail.
Shows a lot of quality." 
NUO ERI/2 SA

Muu Kaapon paikalla ollut jälkikasvu palkittiin seuraavasti:

Trasseli Hengaillaan "Sisu" NUO ERI/1
Trasseli Hunningolla "Huili" NUO ERI/2
Trasseli Hepsankeikka "Hipsu" NUO EH
Trasseli Huiskin Haiskin "Huisku" NUO ERI/3
Scabbers Ambrosia "Rose" NUO EH/4

Esitettiin Kaapon jälkeläisluokkakin, mukana oliva Huili, Sisu, Neppu ja Huisku. Saatiin tulos JÄLK.2KP seuraavalla arvostelulla:

"Correct sizes and length of body.
Lovely coats.
Correct bone, 
Typical expressions." 

Kaapo osallistui lastensa Huilin, Sisun ja Huiskun kanssa myös Trasselin kasvattajaluokkaan, siitä tulos KASV.2KP.

Oli kyllä jälleen hurjan kiva erkkaripäivä, ja oli kiva nähdä tuttuja ja tietenkin tuota Kaapon jälkikasvua, innolla kyllä niitä seuraan mitä niistä tulee :). Kaikki vaikuttavat ihan schapen näköisiltä ja luonteet ovat rohkeita ja avoimia, kivoja nuoria koiria!

Laitan tähän loppuun muutamia kuvia. Meillä ei ollut kameraa mukana, joten omat otokset ovat pelkästään kännykkäkuvia, mutta onneksi siellä oli paikalla taitavampia valokuvaajia, joiden kuvia saadaan katsella ja lainata! Huippua!


Trasseli Hui Hai. Poseerata se jaksaa vanhanakin.
Neppiskin poseeraa. Kyllähän se ihan isänsä tytöltä näyttää. Kuva Tuija Laurila

Kaapo kipsuttelee kehässä. Kuva Tuija Laurila
Vsp-VET Trasseli Hui Hai (PU2) & Rop-VET Puuparran Ruusa (ROP)
Kuva Tuija Laurila



             Scabbers Afrodita vauhdissa. Kuva Tuija Laurila.



               Kotona löydettiin vielä kolo Kaapon palkintokaapista 
               hienolle uusimmalle erkkaripytylle ja ruusukkeelle. Kyllähän tuo
               kaappi pitää sisällään PALJON upeita muistoja!


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Matkalla pohjoisessa ja terveysjuttuja (taas...)

Tänä kesänä perinteinen asuntoautoreissumme suuntautui Pohjois-Norjaan. Koirista vain Neppu oli mukana, Kaapo jäi Jannen ja Juuson kanssa kotimiehiksi.

Ekat pari yötä olimme Suomen puolella, ensin Muoniossa ja sitten Kilpisjärvellä. Lauantaina ajelimme Tromssaan osallistuaksemme sunnuntaina siellä KV-näyttelyyn. Leirintäalue, johon menimme, oli todella hieno, maisemat upeita ja huoltorakennukset ihan upouusia. Valitettavasti sää ei suosinut, emmekä tarenneet testata alueella ollutta uima-allasta vesiliukumäkineen.



Sunnuntaina ei onneksi satanut, mutta lauantain jäljiltä näyttelyalue oli ihan kuravelliä. Schapeja oli ilmoitettu vain 4kpl ja paikanpäällä selvisi, että kaikki koirat olivat tuttuja Suomesta :). Kun ainoa uros oli pois, olimme siis kolmen suomalaisen nartun kesken kisaamassa sertistä (ja kaksi narttua Cacibista, yksi narttu oli veteraani, joille ei Cacibeja enää jaeta. Ja inttivaliokin se narttu on, että eipä sille sitä olisi enää vahvistettukaan). Neppu aloitti, saaden nuorten luokasta ERIn ja SAn. Muut nartut saivat luokissaan samat satsit, joten kaikki kolme kilpailimme sitten parhaan nartun paikasta. Valionarttu voitti, veteraani toiseksi ja Nepulle lopulta tulos PN3, vaCacib. Tuomari sanoi pitävänsä Nepusta, mutta tässä joukossa se näytti tuomarin silmään suurelta (olisihan tuo voinut mittatikkuakin käyttää, kun oikein sanoi että ei tämä varmaankaan liian iso ole, mutta kun nuo kaksi muuta ovat pienempiä). Neppu sai suullisia kehuja erityisesti luustostaan ja liikkeistään. Tässä arvostelu, joka on tanskaksi joten en lähde puhtaaksikirjoittamaan:



Matka jatkui Tromssasta Lofootteja kohti, ja maisemat sen kuin paranivat! Sää ei koko reissulla juuri suosinut, mutta eipä tuonne millekään aurinkolomalle mentykään. Takaisin kotiin tultiin Kiirunan kautta ja yövyttiin vielä Pellossa. Viikon verran oltiin reissussa, ja tuolla kyllä aikaa kuluisi enemmänkin, niin hienoa seutua tuo Pohjois-Norja on. 





Neppu reissasi mukana varsin mallikkaasti ja ihmeen kiltistikin se malttoi olla, vaikka ei juuri päässyt irrottelemaan matkailuautossa tai melko täysillä leirintäalueilla. 

Mitäs meille muuta kuuluukaan... No treenattu ollaan sen mitä on ehditty ja jaksettu, pitäähän sitä lomalla ottaa rennomminkin välillä.

Kaapon naksuvat ranteet ja jatkuva jumissa oleminen sai aikaan sen, että olin varma nivelrikosta. Sen etupää kuvattiin (olat, kyynärät, ranteet) eikä siellä mitään nivelrikkoon viittaavaa ollut onneksi! Muutamia pieniä löydöksiä kuitenkin, eli molempien olkapäiden hauislihaksen jänteen kohdalla pienet kalkkeumat sekä oikeassa ranteessa lievää rosoisuutta mediaalisen sivusiteen kiinnityskohdilla. Ikään liittyviä juttuja, lääkärin mukaan ei mitään, mikä aiheuttaisi ongelmia. Molemmat kyynärpäät niin siistit, ettei lääkäri etsimälläkään niistä löytänyt omien sanojensa mukaan yhtään mitään. Tulipahan tutkittua (parempi tutkia kuin hutkia!) ja todettua että lihaksisto se siellä yrittää koiralle kertoa, ettei se enää mikään nuori poikanen ole. Vauhtia sillä tuon Neppiksen kanssa on kyllä niin, että välillä hirvittää. Voishan sitä itelläkin hieman paikkoja juilia, jos lähtis omien lasten kanssa kisailemaan :). Nyt vain jatketaan entiseen malliin, kovaa menoa ja huonoa huolenpitoa :-D. 

Mannilaisella puolestaan todettiin pitkästä aikaa oikein perinteinen korvatulehdus. Kortisonia suun kautta ja tippoja korvaan, josko tuo sillä tokenisi.

Nämä vanhusten asiat alkavat liittyä usein terveyteen, ihan niinkuin ihmisilläkin :). Kummallakaan ei mitään vakavaa, mutta kolotusta siellä ja kremppaa täällä...

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tuuri kr 12.6.

Kesän näyttelyturnee jatkui tänään Tuurissa, johon olin ilmoittanut molemmat koirat. Aamulla kello herätti klo 5 ja (tosi!) pirteänä lähdettiin matkaan ☺.

Tuurissa ilma oli sinällään ok, ettei koko päivänä satanut, mutta lämmin siellä ei päässyt tulemaan, vaan koko päivän puhalsi tosi kova puhuri, joka meni luihin ja ytimiin. Suomen kesä parhaimmillaan, niinpä.

Schapeja oli ilmoitettu 9kpl, joista kaksi pentua, kaksi urosta ja viisi narttua. Tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Meidän köörillä meni oikein mukavasti: 

Kaapo:
"Hyvä koko ja luusto. Ok mittasuhteet.
Erinomainen kallon muoto. 
Hyvä silmien muoto. Hyvät korvat.
Hyvä häntä. Sopiva rungon syvyys.
Tasapainoiset kulmaukset.
Takaa liikkuu kapeasti. 
Hyvä etuaskel. 
Kevyet, tehokkaat sivuaskeleet.
Hyvä karvan laatu" 
VET ERI/1 SA, PU1 ROP, ROP-Vet

Neppu:
"Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto.
Hyvä nartun pää. Hyvä kallon leveys.
Pienet, pyöreät silmät.
Erinomainen ylälinja.
Hyvä häntä. 
Sopiva rungon syvyys.
Hyvin kulmautunut edestä.
Hyvät etuliikkeet, ahtaat takaa.
Kevyet tehokkaat liikkeet sivulta." 
NUO ERI/1 SA, PN1, SERT, VSP

Ryhmiä odotellessa käytiin kyläkaupan grillillä (murkku oli meillä mukana eikä ravintola kelvannut) ja ostoksilla. Kyllähän sieltä aina tarttuu mukaan vaikka ja mitä, tänä vuonna korjasin viime vuodesta harmittamaan jääneen asian ja koppasin mukaani suht edullisia Vallilan verhojakin :).

Ryhmistä ei odotuksia ollut, eikä mitään jäänyt käteenkään, mutta tulipahan käytyä. Mari ja Kim toivat meille Kaapon voittamat yhdistyksen kiertopalkinnot, joten kasapäin palkintoja kannettiin taas kotiin. Kiitos vielä Mari ja Kim! 

Älä huomaa koirien naamoista roikkuvia heiniä ;) 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Pakkikaan ei enää puutu :)

Vähän treenipäivitystä. Kesälle on tullut buukattua jos jonkunnäköistä menoa, mutta edelleen yritetään pitää kiinni siitä tavoitteesta, että avoimen kokeeseen mennään ennen talvea. Treenataan sen verran kuin ehditään.

Uusi tokokurssi starttasi eilen, ja ilokseni huomasin, että uusi kenttä ja uudet treenikaverit olivat Nepulle ihan fine, se pystyi keskittymään tekemiseen ihan hyvin. Suuri askel eteenpäin viime kesäisestä helikopterishowsta 😀.

Jos nyt liike kerrallaan miettisi, mitä pitää tehdä ennen kuin voidaan kokeeseen lähteä.

1. Paikalla istuminen. Eilen aamun kaveriporukkatreenissä se lähti jostain syystä perään, tuota jäämistä pitää vahvistaa. Illalla onnistui. Istui kuin tatti jäätyään, kiertokin onnistuu. (Voittajaa ajatellen käskytykset menivät illalla nappiin, kävin vähän aikaa piilossa, ok). 

2. Seuraaminen. Tässä yritän pitää ilmeen hyvänä, ei liikaa hinkaamista, paljon palkkaa. JA SE PAKKI OLI YHTÄKKIÄ LÖYTYNYT! Vaikka en suoraan sanottuna ole sitä edes treenannut, niin eilen, kun Katja käskytti seuruun ja pakki oli siellä ihan kaavion lopussa, se lähtikin tosi hyvin ilman mitään pomppuja liikkeelle! Nyt treeniin perusasento pakin lopuksi.  Itsenäisesti sitä siinä vähän työstinkin ja kyllä se sieltä alkaa löytyä.

3. Ja 5. eli jäävät. Kuunteluharjoitusta, että malttaisi tehdä mitä käsketään. Kiertojen vahvistelua.

4. Luoksari. Ok. Kai. Makuulta olen ottanut ehkä kahdesti.

6. Merkin kierto. Tää tuntuu olevan tosi monelle koiralle vaikea. Siihen varmaan vaikuttaa ympäristö niin paljon, että koirien on vaikea ainakin vieraassa paikassa hahmottaa sitä tötsää. Nepulla aika hyvällä mallilla, olen enemmän vahvistanut nopeaa kiertoa, pa tulee kyllä kun eilen kokeilin. Eilen se tosin haksahti johonkin toiseen ajatukseen sekunnin murto-osaksi kerran mennessään merkille ja kierto ei sitten enää onnistunutkaan vaan kurvasi merkin edestä. Paljon treeniä eli paikoissa! 

7. Nouto. Pa tulee tässäkin jo melko hyvin, vahvistellaan sitä käskyn odottamista...

8. Kauko-ohjaus. Kauempaa se Nepun sukeltamisilmiö ei tule niin helposti esille, eli avoimen kaket sille jopa helpompi kuin alokkaan. Nyt yritän ottaa ohjelmaan sen kaukolaatikon, eli treenattais tuossa pihalla voittajan vaihtoja.

9. Hyppy. Ok. Voittajan hyppynoutoa pitää vahvistella. Se tulee helposti kiertämällä palautukseen.

10. Ruutu. Se tuntuu aina valuvan minusta katsottuna oikealle, pysähtyy ruudun reunalle ja odottaa toista käskyä... nyt pitää antaa sen itse hakeutua keskelle, ja pysäyttää vasta sitten. Ja taas sitä treeniä eri paikoissa, että alkaa oikeasti hahmottaa tämänkin varmasti. 

11. Kokonaisvaikutus. Oon kyllä tosi iloinen ja helpottunut siitä, että se nykyään pysyy hallinnassa myös liikkeiden välillä eikä lähde niin helposti sooloilemaan. Kyllä se edelleenkin vaatii mun hereillä olemista, eikä oo semmoinen pomminvarma kuten esim. Kaapo on.

 Nyt pitäisi treeneissä mennä jotenkin suunnitelmallisesti, että tulee kaikkia liikkeitä tehtyä (ja vähän myös niitä ylempien luokkien liikkeitä). Paljon olis duunia tehtävänä kyllä, mutta onneksi ei mitään katastrofaalisia ongelmia ainakaan tässä vaiheessa ole. Mutta niitähän saadaan toki helposti aikaiseksi 😜.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kajaani rn 5.6.

Kajaanin ryhmikseen olin ilmoittanut pelkästään Nepun. Kaikkiaan schapeja oli ilmoitettuna 6kpl, mutta kaksi oli pois, joten tynkäkisa neljän koiran voimin lopulta käytiin. 

Tuomarina rodussa oli Anita Al-Bachy. Hän tykkäsi Nepusta ROPin arvoisesti. Arvostelu oli mielestäni hyvin koiraa kuvaava:

"1v10kk vielä aavistuksen ilmavan vaikutelman antava narttu.
Hyvä purenta. Hyvämuotoinen nartun pää. Hyvät silmät
Ja korvat. Hyvä kallo ja kuono-osa. 
Oikea-asentoinen kaula. Hyvä rintakehän pituus,
eturinnan tulee täyttyä, samoin rungon.
Erinomainen luusto, hyvät käpälät.
Hyvä häntä, jota käyttää oikein. Hyvä karva.
Oikeat liikkeet. Erinomainen asenne."
NUO ERI/1 SA, PN1 SERT ROP

Neppiksen eka roppivoitto! JIHUU! Siskolikka Rose (Scabbers Ambrosia) oli PN2 VASERT, Ja Sanna-kasvattajan uros Pepe VSP. Ei huono päivä ollenkaan! 

Jäätiin ryhmään, vaikka mitään odotuksia siitä ei ollutkaan... Hienosti esiintyi Neppis myös siellä ahtaudessa, ei voi kyllä moittia! Sijoitusta ei tullut, mutta saatiinpahan kokemusta :). 

Ensi viikonloppuna näytellään sitten Tuurissa. Ilmoitin sinne Kaaponkin, joten papparainenkin pääsee reissuun.

Roppi-Neppis

VSP Lumikuono Real Madrid & ROP Scabbers Afrodita

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Jälkikoira Neppis

Jälkikurssin viimeinen kerta oli tänään. Harmi, sillä tuolla saa treenata vieraiden ihmisten tekemiä jälkiä, tylsäähän se on aina omia ajaa. Koirallakin on kovempi motivaatio ajaa vieraita hajuja.

Tänäänkin ajettiin Neppiksen kanssa "vieras" jälki. Jäljen pituudesta mulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta merkattuna oli pelkästään kepit (6kpl) pienillä krepeillä (toki janalla oli merkki ja jäljen lopussa). Jälkien tekijöillä oli käynyt pieni kömmähdyskin, joten jäljet menivät osittain vähän ristiin rastiin metsässä 😊. Päätettiin kuitenkin kokeilla, miten harhajäljistä selvitään.

Neppu teki loistavan janan, suora etenemä ja tarkka reagointi jälkeen. Jäljestys oli alusta saakka tosi rauhallista. Osaan jo käskeä sen takaisin hommiin, jos se alkaa haihatella muuta ja muutenkin olen jo ehkä vähän oppinut lukemaan, milloin ollaan jäljellä ja missä kohtaa haetaan kulmaa. 

Keppeihin Neppu reagoi tänään jo kaukaa. Harhajälkien kohdalla se joutui tekemään kovasti töitä, mutta selvisi niistä kunnialla ja jatkoi oikealla jäljellä, tien ylityksistäkin suoriuduttiin hyvin. Harhakohtien jälkeen jäljen tekijä -Johannan piti lähteä muihin hommiin, joten jäimme keskenämme metsään Katja-koutsin ja Nepun kanssa. Eli tietoa meillä ei ollut, missä jälki menee, oli pakko luottaa koiraan ☺...

Etenimme rauhassa metsässä, kepit nousivat ja jossain kohtaa Katja huomasi loppukrepin meistä katsoen vasemmalla puolella. Kun me kaksijalkaiset aloimme sitten "lukea kreppiä" ja koira kuitenkin jatkoi matkaansa suoraan, ajattelin (onneksi!) luottaa nyt sitten siihen koiraan, niin määrätietoisesti se eteni. Ja oikeassahan se Neppis sitten olikin, se nosti siellä meidän mielestä "ylimääräisellä" lenkillä vielä kepinkin, joten jäljen päällä mentiin!

Kaikki kuusi keppiä nousi tänään kaikista haasteista huolimatta! On se kyllä jännää puuhaa etenkin tuo "sokkojäljestys", siinä oppii sitä oman koiran lukemistakin kun ei yhtään tiedä, missä on kulma ja mihin suuntaan pitäisi olla menossa.

Loppukesä jäljestetään nyt ihan omiksemme, innokkaat jäljentekijät voivat ilmoittautua ☺☺. Ensi viikolla alkaa kuitenkin tokokurssi, joten ihan "pellossa" ei elellä tästä eteenpäinkään.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Piteå kr -Nepulle Ruotsin serti!

Aamusella ajeltiin Piteån kaikkien rotujen näyttelyyn, koirista mukana pelkästään Neppu. Sää suosi, aurinko paistoi ja tuloskin oli juuri se, mitä lähdettiin tavoittelemaan!

Schapeja oli ilmoitettu 13kpl, kuusi urosta ja seitsemän narttua. Tuomarina irlantilainen Ann Long-Doyle. Uroksissa parhaaksi valittiin Oulun oma poika Feeti (joka oli lopulta myös ROP!), jonka "pikkuveli" Wilho oli ROP-pentu: onnea Hanna ja Kaitsu! 

Nartuissa voiton vei valio Nepun tullessa toiseksi. Sopi meille paremmin kuin hyvin, Serti saatiin ja tyytyväisinä päästiin kotimatkalle!  

Nepun arvostelu... on englantia, mutta hyvin epäselvää sellaista:


Loppuun vielä muutama kehäkuva (onnettomia kännyräpsyjä taas, mutta tyhjää parempia, kai...):



Kaverukset Elma ja Neppu paras narttu-kehässä.

Tuo Ruotsin serti jää nyt ns. roikkumaan, eli sitten jos/kun Nepusta tulee Suomen muotovalio, voidaan hakea valionarvoa myös Ruotsista.

Kesän näyttelyturnee tuli näin avatuksi vallan mieluisalla tavalla. Ensi viikonloppuna näytellään Kajaanissa, sitä seuraavana Tuurissa, sitten Tromssassa...

tiistai 24. toukokuuta 2016

Neppu toko ALO1

Käytiin Nepun kanssa Oulussa tokoilemassa noutajakoirayhdistyksen kokeessa. Niin ihanat kelit kun viime päivinä on olleetkin täällä meidän seudulla, niin johan saatiin sadetta niskaamme juuri tänään. Lähtiissä Limingassa oli vielä lämmintä, ja otin mukaani jopa sortsit siltä varalta, että tuulihousut on liikaa... No ei olleet, mennessä Ouluntullin kohdalla alkoi vettä ripsiä ja perillä Oulussa saatiin sitten jo ihan kunnolla sadetta niskaamme. 

Alokasluokassa oli peräti 11 koirakkoa, tuomarina Tiina Laakko.
Sateesta huolimatta Neppu teki oikein mainion rivin :

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 8 -astuin itse koiran päälle jossain käännöksessä ja se vingahti ja hyppäsi, mutta onneksi tuo ei ole sieltä herkimmästä päästä näitä otuksia.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9.5 -en tiedä, mistä lähti tuo puolikas piste.

Luoksetulo 9.5 -sama juttu, olisko ollut sitten perusasennossa joku lievä vika?

Noutoesineen pitäminen 8.5 -hypähti ottaessaan kapulaa, onneksi istahti kuitenkin takaisin.

Kauko-ohjaus 8 -se sama vanha helmasynti nousi pintaan, maahanmenossa sukelsi täysillä märkään soraan (outo otus...)

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Yht. 184,5 pistettä, ALO1 KP, sijoitus 2/11.



Hyvillä mielin kotiin kuivattelemaan! Alokasluokka saa meidän osalta jäädä tähän, nyt asetetaan tavoitteeksi kesän aikana avoin luokka koekuntoon.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tilannekatsaus

Paljon on taas jäänyt päivittämättä, enemmän pitäisi ehtiä (=viitsiä) nuita treenejä kirjata itselle muistiin että olisi suunnitelmallisempaa tää touhu. No jos nyt jotain sieltä täältä:

Koirat kävi fyssarilla kumpikin. Neppu olikin kohtuuhyvässä kunnossa, sille annettiin vähän laseria jumipaikkoihin, ei mitään erityistä muuta kuin että lihaa sais olla luitten päällä Kaisan(kin) mielestä enemmän. Se on samanlainen pulkannaru kuin isänsä nuorena, mikään määrä ruokaa ei ehdi tarttumaan kiinni kun on niin kova meno päällä... 

Kaapo puolestaan oli oikealta puolelta melkoisen jumissa ja lisäksi Kaisa huomasi, että sen oikea ranne naksuu. Tuota ei aiemmin ole ollut, joten sitä käsiteltiin myös laserilla ja tilannetta seurataan. Muutoin Kaapo sai akupunktiota, se sitten osaakin toimittaa kiltisti neulatyynyn virkaa! Voipi olla, että tuo vanhus on esim. törmännyt johonkin riehuessaan (trampoliinin jalkaa epäilen) ja kylki on siitä jumiutunut, tai sitten pahimmassa tapauksessa tuossa oikeassa ranteessa on syy jumiin. Mitään ontumista ei ole ollut, ja se on ollut ihan hämmästyttävän pirteä itse asiassa, riekkuu Nepun kanssa kuin nuori mies konsanaan. Laiha sekin taas on, Nepun juoksut ja muu härdelli (tästä ehkä lisää myöhemmin) näkyy kropassa. 
Kaapolle otettiin uusi aika jo kesäkuulle tilanteen seuraamisen vuoksi, Neppu oli niin kondiksessa että mennään vasta syyskuussa, jos ei mitään ihmeellistä ilmene. 

Sitten treeniasiaa. Kaapo itse asiassa ei juuri ole treenaillut, itsellä ei jotenkin enää motivaatio riitä siihen kun mitään tavoitteellisuutta ei ole. Ehkä mä alan sen kanssa vaikka rallyilemaan tulevana talvena :). 

Nepun kanssa on ajettu joitakin jälkiä. Janaa olen yrittänyt tehdä niin, että koira nappaisi jäljen vähän vastatuuleen ja saataisiin suora etenemä janalla. Jälkien pituudet on olleet puolesta kilometristä kilometriin, keppejä olen laitellut aika paljon, jotta niistä pääsisi usein palkkaamaan (kun se vielä malttais palkkautua, jäljelle on ains niin kova kiire palata). Ne kepit nyt vain ei taaskaan ole sille se "juttu", mutta paremmaksi se menee koko ajan. Jälkeä tää neiti Sinni ajaa kyllä sisukkaasti, nyt olen tarkoituksella tehnyt haastavampia maastoja, koska koira yrittää esim. kierrellä suopursumättäitä ja muutenkin pahempia paikkoja. Käskyttämällä se menee, ja alan jo itse oppia lukemaan tuota koiraa, eli hoksaan käskyttää sen etenemään, jos se alkaa tähystellä vaihtoehtoisia reittejä. Keskiviikkona kurssilla lainasin Katjalta pitkää liinaa, ja se antaakin paljon paremman mahdollisuuden tarkkailla koiran työskentelyä vähän kauempaa. Täytyy hommata itsellekin kunnollinen pitkä liina, nyt oon tehny sellaisella 5m grippiliinalla kun mun oma pitkä liina tarttuu metsässä kiinni aivan joka paikkaan, materiaali on sellaista oikein liimautuvaa sorttia. Seuraava jälki pitää tehdä sitten helpoksi ja mukavaksi, niin ei mene liian vakavaksi tää touhu. Kenties viikonloppuna ehditään jäljelle taas.

Tokossa ollaan nyt hiottu alokasluokan liikkeitä koekuntoon, lähdetään jännityksellä katsomaan, miten tuo elohiiri ylipäätään koetilanteessa käyttäytyy ja tehdään sen pohjalta sitten jatkosuunnitelmat. Jännää!

Näyttelyturneekin on jo ovella, ja sen kunniaksi Neppu onkin alkanut riisumaan itseään bikinikierrosta varten kevyeeseen kesäturkkiin. Rumat ne "vaatteilla" koreilee, eiks se jotenki niin menny :).

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...