...on voittajan liikkeemme tällä hetkellä. Huoh. Koiran viretilan kanssa saadaan kyllä "hetki" tehdä töitä, ennen kuin voidaan alkaa edes kuvittelemaan, että hommaa alettaisiin lyömään pakettiin. Kaikki malttia ja sopivan alhaista viretilaa vaativat liikkeet on kyllä tälle koiralle ihan myrkkyä tässä vaiheessa.
No ensinnäkin, kaukokäskyt. Ollaan tehty vaihtoja tuossa piharappusella, vaihdoin eturappuselta kodinhoitohuoneen rappuseen, koska se on sopivan pieni eli koira ei pääse siinä liikkumaan juuri eteen- eikä taaksepäin. No onhan vaikeaa! Eturappusella se keksi alkaa haukkumaan kun ilmeisesti sitä ärsyttää tuommoiset piperrysliikkeet. Kodarin rappusella se ei ole ainakaan vielä haukkunut, mutta kyllähän keulii eikä millään malta pysyä siinä, näkee oikein kun se kerää painetta kunnes loikkaa johonkin suuntaan. Eli ihan muutamalla vaihdolla edetään, yritän pitää itseni rauhallisena ja kehuakin vain hyvin vaatimattoman varovasti, ettei se siitä nousisi sfääreihin. Paljon jumppaa, tosi paljon, mutta lyhyitä pätkiä vaan kerrallaan. Jos talvi jumpataan tuossa niin katotaan tilanne sitten keväällä uudestaan :). Niin ja, onkohan tää rotuominaisuus, kun ei se osaa tehdä vaihtoja liikuttamatta kaikkia neljää tassua? Maa-sei se hyppää pystyyn, is-sei samaten. Tässä vaiheessa täytynee myöntää, että mun hermot ei riitä sille opettamaan hillitympiä vaihtoja, tehdään ajatuksella "napa paikallaan", eiköhän niistä kuitenkin ihan ok pisteetkin onnistuessaan tule, kun ei olla mihinkään maajoukkueeseen pyrkimässä :).
Toinen tosi vaikea vireen kannalta, tunnari. Oon haetuttanut nyt välillä vaan pelkkää omaa ruohikosta, hirveän nopeasti se sen kyllä löytää eli en saa siinäkään oikeen sellaista keskittynyttä haistelua aikaiseksi. Useammalla kapulalla ihan läheltä lähetyksiä (siis tavallista tunnaria, ei ruohikosta), jarrunameja jne. Saadaan tätäkin työstää että saadaan semmoinen sopivan tylsä mielentila aikaiseksi. Ja kapulan pitoa pitää treenata, niitä tunnareita ois niin kiva pistää säpäleiksi sen mielestä.
Ja sitten luoksarin pysäytys. Tää vaatii tosi paljon esim. suoraa stopista lelun heittoa, ajattelin että yrittäisin saada lihasmuistiin sille sen pysäytyksen. Kunhan kelit viilenee niin alan tekemään jollain kiertojutskalla sitä pysäyttelyä, nyt en oo viittinyt hirveesti juoksuttaa kun mittarissa on sellaiset +25 ja ylikin aamusta iltamyöhään. Vaikka ei tuo lämpö kyllä tuossa koirassa tee ihan yhtään mitään, samoilla kierroksilla se käy kun muulloinkin.
Ruutua oon ottanut vaan pari kertaa, merkitöntä merkkiä ollaan tehty vähän ja siinä se stoppaa kosketusalustalle hyvin, tosin nyt en ole ihan varma että pitäisikö sitä alustaa yrittää häivyttää kun se sen etsii sitten joka tapauksessa välittämättä siitä, mitä minä yritän sille huudella.
Hyppynoudossa sillä on välillä huono ote kapulasta, en tiedä miksi, koska suorassa noudossa, ohjatussa jne. tätä oteongelmaa ei ole. Lisäksi se helposti kiertää palautuksen. Ehkä pitää alkaa nyt ottamaan vaan palautusta luoksarina, ettei se ehdi kuumentua siitä kapulan heitosta. Metskua oon nakellut, tässä puolestaan pitää olla ilo irti, se ei ihan niin vauhdikas tuon metallin kanssa ole kuin muuten.
Ohjatussa ollaan tehty vaan suuntia ja häiriöseuruuta kapuloiden ympärillä. Tää nyt kuitenkin etenee. Ehkä. Näistä kapuloista sillä on hyvä ote.
Sitten nämä seuraamiset ja jäävät, nekin on nyt vähän niin ja näin, huomaa ettei olla niitä silleen kunnolla pidetty yllä. Välillä menee jousilla, välillä koomailee jotain kärpäsiä, välillä ihan jees, se periaatteessa kyllä tietää käskyt, mutta yrittää välillä sooloilla jättävissä, eikä varsinkaan malta pysyä paikallaan.
Voittajan paikkista ei olla edes nyt tehty, maanantaina kimppatreeneissä tehtiin avon paikkis ja se meni hyvin, vaikka nurmikentällä olikin kaikenmaailman ötököitä ja Nepun pää pyöri melkein koko ajan, olis tehnyt niin mieli napata pari ötökkää, mutta silti se pysyi ihan paikallaan.
Juu-u. Tällasta tällä kertaa. Ehkä tässä vaan pitää toivoa että tuo koira tuosta talven aikana taas vähän aikuistuu, onhan se paljon mennyt eteenpäin esim. viime kesästä, silloin se oli vielä se helikopteri-ampiainen jota ei uskaltanut edes irti laskea treeneissä muiden läsnäollessa kun se yritti ottaa omat sooloritolansa joka välissä. Puhti siltä ei kyllä lopu, ja näkyy olevan ihan sama käydäänkö ennen treeniä pitkä metsälenkki vai ei, virtaa riittää enivei. Eikä auta sekään, että kyttäisin sellaista sopivan raukeaa olotilaa tuossa koirassa, jonka turvin sitten treenattais nuita piiperryksiä. Se kun syttyy ihan nanosekunnissa, vaikka sen tempasis täydestä unesta treeniin. Ja ruuan päälle se vasta villinä onkin. Nyt pitää vaan tosiaankin palotella nuo liikkeet ja tehdä eri variaatioita, eikä yrittääkään saada ihan heti valmista aikaiseksi. Josko sitä sitten ennen veteraani-ikää sinne voittajaan ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti