maanantai 19. lokakuuta 2020

Mahdottoman iloinen koira ja pari koularia


RTK2 Ilona ja RTK4 Neppu

Nuo otsikon sanat tuomarin pöytäkirjassa Sievin rally-tokokisoissa kyllä lämmittivät taas mieltä. Semmoinenhan se Neppu on, antaa aina kaikkensa ja iloisesti, tehtiin sitten mitä tahansa. 

Käytiin tosiaan Ilonan ja Nepun kanssa 5.9. kisoissa koiraurheilukeskus Sievässä, tuomarina toimi Minna Hillebrand. Ilona meni avointa ja Nepun kanssa korkattiin mestariluokka.

Ilonan rata oli kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa, se oli jotenkin itselleen epätyypillisen villinä ja sooloili mitä sattuu. Nappasi mm. houkutuslelun suuhunsa ja oiken tapporavisteli sitä :). Täytyykin alkaa ihan oikeasti kouluttaa sitä, se on aina vaan ollut semmoinen kiltti, kuuliainen, söpö ja pieni tui tui -pentu, enkä varsinaisesti ole siltä vaatinut oikein mitään. Ja eihän se sitten ole välttämättä kuulolla tietenkään, kun on päässyt vaan hengailemaan messissä.

Aluksi meidän tulos seinällä oli 67p (eli 0-tulos), ja ajattelin, että ihan ansaitusti. Kilpailukirjoja ei (koronan vuoksi) jaettu, vaan ne piti itse käydä hakemassa hallista ja hainkin Ilonan kirjan vasta sitten jossain vaiheessa iltapäivällä. Ja kappas, ilokseni huomasin, että tuloksissa oli ollut virhe ja meidän pöytäkirjassa komeilikin 78p eli tulos saatiin kumminkin! Vein kirjan autoon sen kummempia pöytäkirjaa katsomatta. 

Kun Nepun luokka oli vasta ihan iltapäivällä, oli hyvin aikaa syödä, käyttää koiria ja rupatella niitä näitä. Ja jossain vaiheessa autolla käydessäni ajattelin katsoa kumminkin sen Ilonan pöytäkirjan. No kannatti: huomasin, että pisteet oli edelleen laskettu väärin ja meillä oli vähennyksiä "vain" 19 pistettä, joten mun matikalla meillä piti olla kasassa 81p. Menin toimistoon näyttämään lappua ja siellä se sitten korjattiinkin oikeaksi, eli kaikesta sooloilusta huolimatta Ilonan lopullinen tulos oli AVO81. Ja minä kun olin ollut valmis hyväksymään sen 67 pistettäkin, oli se niin surkeaa menoa!

Mestariluokan rata vaikutti aika haasteelliselta noin tuollaisen taskuraketti -koiran (lue Neppu) ohjaajan näkökulmasta. Oli merkille lähetystä, sarjahyppyä ym. Olin ihan varma, että viimeistään siinä oikealla puolella tehtävässä hyppysarjassa se lähtee lapasesta...

Koiralle täytyy tosta kisasta antaa kyllä täydet pointsit, se teki tasan niinkuin ohjasin, itse törttöilin sen verran, että pistemenetyksiä kertyi -9 (mm. ohjasin sen edessä puolenvaihdossa suoraan kylttiin). Supertyytyväinen silti meidän molempien ekaan MES -rataan, 91p! Pakkasin auton koirineen valmiiksi ennen luokan loppua ja sitten vaan odottelemaan kisakirjaa. Palkintopallille noilla pisteillä ei ollut mitään asiaa, joten rennosti vaan siinä odottelin (taso kisassa oli tosi kova ja lähtölistalla n. 25 koirakkoa). Tuomari jakoi kolmelle ekalle palkinnot ja sitten lajiin kuuluvasti tuomaripalkinnon. Hän kuvaili tuomaripalkintokoirakkoa jotenkin tyyliin: "koira, jolla näytti olevan ihan mahdottoman kivaa radalla, näytti siltä että sen mielestä rally on ihan parasta maailmassa." Ja se palkinto tuli meille! Ihan häkellyin tästä, enkä tiennyt mihin suuntaan sännätä. Koira vaadittiin podiumille, joten sitä sitten vielä autosta kaivelemaan. Eipä mikään palkinto ole pitkään aikaan tuntunut noin hienolta!


Sievin AVO -rata

Sievin MES -rata


Tuomaripalkintokoira ja tyhentävä kommentti


Seuraava kisa oli sitten Kokkolassa 3.10, tuomaroimassa Tytti Lintenhofer. Tässä kohtaa syksyä siirryttiin ulkokentiltä halliin. Kokkolaankin ilmoitin Nepun ja Ilonan. Päätin ottaa lomailun kannalta tämän reissun ja varasin hotellin kisaa edeltäväksi yöksi. Jotenkin ei tällä iällä enää huvita ajella yksikseen aamuyöllä :). 

Mestariluokka oli aamulla ensimmäisenä. Kyllä siinä heti aamutuimaan huomasin, että ei tolle Nepulle kyllä oikein sovi tuommoinen autossa+hotellissa kököttäminen, sehän oli ihan pullein purjein eikä tassut pysyneet maan pinnalla oikein ollenkaan. Sen pitäisi päästä kyllä purkamaan sitä energiaansa ennen kisapäivää. Rata mentiin läpi taistelumeiningillä, koira olisi halunnut tehdä paljon enemmän ja oli aivan liian "ohjausherkkä". Tällaisissa tilanteissa täytyisi itse osata olla tekemättä yhtään mitään ylimääräistä, se reagoi ihan kaikkeen. Ja nopea kun on, se ehtii monenlaista esittääkin. No, tulos kumminkin saatiin, MES86p. 

Ilonalla oli koulari katkolla avoimessa luokassa. Se oli oikein mukavan tuntuinen radalla. Sehän on muutenkin yleensä (siis yleensä! jos ei ota huomioon tuota Sievin tolloilua) paljon helpompi ohjattava kuin nämä mun kaksi vanhempaa sankaria, osaa keskittyä ja kuuntelee, tekee rauhallisesti. Radalla tuli heti kakkoskyltin jälkeen tilanne, jossa me molemmat säikähdettiin, kun kohtuullisen hiljaisessa hallissa yhtäkkiä joku koira haukahti. Ilona teki tässä kohtaa ylimääräisen ympyrän, ja siitä saatiin -10. Hienosti se kuitenkin kasasi itsensä (ja minäkin) ja jatkoi suoritusta tarkasti. Tällä kertaa houkutuksestakin päästiin ilman karkaamisia, mutta sen verran se jäi Ilonan mieltä kaivelemaan, että seuraavalla kyltillä se ei ollutkaan ihan  tarkkaavaisena, vaan katseli vielä taakseen niitä houkutuksia. Siltä kyltiltä saatiin kaksi ykköstä, eli yhteensä -2.  Ilonalle näistä kisoista siis AVO88p ja RTK2. 

Kokkolan MES -rata

Kokkolan AVO -rata


Tällä erää viimeisimmät kisat olivat sitten Oulussa 17.10. Sinne pääsin varasijalta ja ainoastaan Neppu lähti mukaan. Tuomarina Fiia-Maria Kivioja. Rata näytti tosi mukavalta, voisi kuvailla että oli semmoinen sopivan "virtaava". Omaa vuoroa odotellessa otin Nepun useamman kerran ulos häkistä ja tein jotain pientä juttua, halusin että se kuuntelee eikä ainakaan pompi. Rata menikin kohtalaisen hyvin aina toiseksi viimeiselle kyltille asti. Siinä oli merkille lähetys. Ehkä olin itse liian hätäinen enkä näyttänyt merkkiä tarpeeksi huolellisesti. Nepulle on tosi vaikeaa löytää se merkki sieltä etuvasemmalta, kun tokossa on aina hinkattu sitä, että lähdetään suoraan eteenpäin. Se lähti yllättäen liiankin vinoon ja laukkasi keskelle areenaa, kun minä ihmettelin, että mitäs nyt :-D. Meinasin ekana, että yritän ohjata sen sieltä kaukaa merkille, mutta huomasin, että ei onnistu. Niinpä kutsuin sen takaisin ja uusittiin koko kyltti. Uusiminen menikin mallikkaasti, paitsi että sillä viimeisellå tehtävällä, "liikkeessä kutsu koira", otin -1 kun olin kutsunut ilmeisesti liian myöhään! Hyvä minä! Lisäksi toinenkin suorituspaikkavirhe (-1) oli tullut niinkin yksinkertaiselta kyltiltä, kuin "istu-maahan-istu". Lopputulos meillä oli MES93, eli ilman noita typeriä omia mokia olisi ollut ensimmäinen valiotulos plakkarissa. No, ehkä tästä opin taas jotain... Suorita tehtävä hyvissä ajoin ennen kylttiä Satu. Nepulle kuitenkin koulari RTK4 ja nyt sitten vaan lisää kisoja, josko me joskus aletaan onnistumaan molemmat niin, että saataisiin niitä ysiviitosiakin.


Oulun MES -rata


Ensi viikoloppuna kisaillaan jälleen, mennään Nepun kanssa Kuusamoon tuplakisoihin. Ilonan kanssa olen nyt peräti kahdesti ottanut oikealla puolella seuraamista, katsotaan miten tuo homma edistyy ja milloin korkataan voittajaluokka. Rotumestiksiin houkuttelisi tietenkin saada kaikki koirat mukaan, mutta ne ovat marraskuun lopulla ja voi olla, että Ilona ei ole vielä siinä mallissa, että kannattaisi sitä sinne ilmota. Inkerillä on vielä yhtä tulosta vaille se avoin luokka, joten voi olla, että se pääsee rotumestiksiin, täytyyhän jonkun pitää huoli yleisön viihdyttämisestä...

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...