torstai 29. lokakuuta 2015

Tukkatalkoita

Schapendoesin turkinhoidosta on olemassa monenlaisia mielipiteitä. Turkkirotuna kuitenkin (toivottavasti) kaikki omistajat ovat yhtä mieltä siitä, että hoitoa se vaatii. Eri yksilöiden turkeissa on melko paljonkin eroja, ja erot syntyvät mm. turkin laadun, pituuden, värin ja pohjavillan määrän perusteella. Nämä edellä mainitut ovat koiraan itseensä liittyviä ominaisuuksia. Muita turkkiin vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi se, mitä koira syö sekä missä ja kuinka paljon se ulkoilee. Ja sitten on tietenkin vielä itse turkin hoitoon liittyvä asiat, eli peseminen ja harjaaminen sekä mahdollinen trimmaaminen. Monta muuttujaa on tässä yhtälössä, jonka lopputulos on koiran turkin ulkonäkö ja kunto.

Ajankuluksi täältä sairastuvalta ajattelin kirjoittaa siitä, miten itse hoidan koirieni turkkeja. Korostan, että tämä todellakin on vain oma mielipiteeni, näin minä toimin.

Ensimmäinen ja tärkein asia mielestäni turkinhoidossa on säännöllisyys. Minulle säännöllisyyttä on se, että kun turkki alkaa tuntua käteen "paksulta" tai pohjavillaiselta, on harjauksen aika. Turkin pitää mielestäni olla aina ilmava ja ihon täytyy olla helposti tunnusteltavissa. Etenkin rinta ja kaula, korvien taukset, hännän ympärys ja kahden värin rajakohdat ovat mainioita mittareita harjauksen tarpeellisuudesta. En koskaan päästä turkkia takkuun saakka, koska haluan suojella omien hermojeni lisäksi koirien turkkeja. Ajassa ajateltuna esim. Kaapon turkki pysyy takuttomana ja liikavillattomana noin kerran kuussa tehtävällä perusteellisella harjauksella, Nepun vielä osittainen pentukarva vaatii harjaa ja kampaa vähintään joka toinen viikko. Yleensä kuitenkin harjaan koiran useammin, minusta se on ihan mukavaa ja terapeuttista puuhaa. Ulkona vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat myös paljon siihen, minkä verran takkuja muodostuu. Ja kyllä, minun mielestäni puhdas, pesty turkki pysyy paremmin takuttomana kuin likainen. Se on myös helpompi kammata auki nätisti ja repimättä. Minulla harjaamiseen menee aikaa maksimissaan 45min per koira, ja silloin voidaan puhua jo perusteellisesta nysväämisestä kamman kanssa.

Seuraava tärkeä asia on se, että koira opetetaan jo pennusta lähtien makaamaan kyljellään, sietämään kääntelyä ja vähän vääntelyäkin sekä muutenkin "tekemään yhteistyötä" harjauksen aikana.   Toimenpiteiden täytyy onnistua niin trimmauspöydällä kuin lattiallakin. Kunnollinen, tukeva pöytä on myös ergonominen hankinta, se säästää kummasti omaa selkää. Lisäksi koirat oppivat pöydällä olemiseen, eikä se sitten eläinlääkärissä tai näyttelyssä ole niille uutta ja outoa.

Ihan pelittävä peruspöytä. Myönnettäköön, että liian harvoin tulee käytettyä... Usein sitä huomaa istuvansa olkkarin lattialla harjaamassa. Ehkä tän pitäis kuulua olohuoneen peruskalustukseen. Kauhean vaivalloista hakea se viereisestä takkahuoneesta.

Leikkaan myös kynnet aina kampauksen yhteydessä koiran maatessa kyljellään ja tarkistan korvat, tarvittaessa nypin niistä karvat ja puhdistan ne. Kaikkien operaatioiden pitää sujua helposti ja ilman ylimääräisiä apukäsiä. Näin sitä ensimmäistä asiaa, säännöllisyyttä, on helpompi ja todella paljon miellyttävämpi toteuttaa. Koirat kyllä hoksaavat hyvin pian, että periksi ei anneta ja yhteistyötä on tehtävä, kun itse pysyy määrätietoisena eikä päästä koiraa livistämään silloin, kun se itse haluaa.

Turkinhoitovälineistä käydään säännöllisin väliajoin keskustelua esim. Facebookin foorumilla. Tässäkin asiassa on hyvä ottaa huomioon turkin laatu ja harjauksen sekä pesun säännöllisyys. Kun turkki on suht puhdas ja takuton, pärjää hellävaraisemmilla välineillä kuin silloin, kun koira muistuttaa enemmän takkuista lammasta kuin schapendoesia. Itselläni on enimmäkseen käytössä ihan perusharja sekä melko lyhyt- ja harvapiikkinen kampa, jonka piikit pyörivät. Muitakin välineitä toki löytyy, mutta suurta merkitystä niillä ei minun tukkatalkoissani ole. Hyvät kynsisakset ovat myös tärkeät.

Vasemmalla omaan käteen loistava pyöriväpiikkinen kampa. Erinomainen varsi, käytän paljon. Seuraavana vähän pitempipiikkinen, tämä oli hätäostos kun tuo ensimmäinen meni välillä hukkaan. Ei läheskään yhtä hyvä, käytän harvoin. Kolmantena perusharja, näitä kuluu paljon. Nyt on M&M:stä ostettu, usein ostan näyttelyistä Madanin harjoja. Oikealla paljon puhuttu ja kehuttu takkuhara, minusta se repii liikaa turkkia, mutta paksuun pohjavillaan pelittää. En käytä kovin paljon.

Aivan loistavat kynsisakset! Vanhat ja joku on näitä vähän maistellutkin, mutta muita en kynsien leikkaamiseen suostu käyttämään.

Muuta oheissälää: vesipullo, jossa joko pelkkää vettä tai hoitoainevettä (erityisesti talvella hoitoainevesi hillitsee turkin sähköistymistä), korvanpuhdistusliuosta ja pumpulia samaan tarkoitukseen, tukkapompuloita. Hevosilta on jäänyt noita pieniä kumilenkkejä, mutta tykkään enemmän käyttää koirille ihmispompuloita, mielellään pieniä ja ilman sitä metalliosaa. Silikonilenkit mielestäni "väsähtävät" nopeasti ja katkeavat itsekseen.

Aloitan koiran harjaamisen aina niin, että se makaa jommalla kummalla kyljellään. Etenen takaa eteenpäin ja alhaalta ylös. Toisen puolen jalkojen sisäpuolet saa parhaiten harjattua juuri kylkiasennossa. Aluksi teen jakauksen, jonka harjaan auki harjalla (huom, ihoon saakka!), tarvittaessa vielä kampaan jakauksen läpi, mikäli pelkkä harja ei irrota ylimääräistä pohjavillaa ja irtokarvaa riittävästi. Usein pelkkä harjaus riittää.
 Teen ohuita jakauksia tällä tavalla edeten, kunnes koko koira on kyseisen kyljen osalta käyty läpi. Yleensä korvien, kaulan ja poskien seutu kaipaa tarkempaa kampaamista. Kun kylki on kammattu, leikkaan vielä sen puolen kynnet, tarvittaessa puhdistan korvan ja pyöräytän koiran ympäri. Toistan saman kaavan myös toiselle kyljelle. Tämän jälkeen koira ylös seisomaan ja päällimmäisten selkä- ja takapuolikarvojen läpi käyminen. Lopuksi koira istumaan kasvokkain itseni kanssa ja naama-, leuka- sekä päälakikarvojen harjaus ja kampaus. Meidän koirien päälakikarvat pompuloin oikeastaan aina, koska haluan nähdä niitten silmät ja muutenkin yleisolemus on mielestäni siistimpi.

Minä pesen koiriani ihan shampoolla suht säännöllisesti, mutta tässä kohtaa säännöllisyys tarkoittaa sitä, että koko koira pestään noin 4-5 kertaa vuodessa. Schapendoesilla väitetään olevan itsestään puhdistuva turkki, mutta itse en kyllä tuota ajatusta usko. Harjalla saa puhdistettua jonkin verran, mutta samalla kyllä katkotaan ja kulutetaan turkkia, jos se on rasvainen ja likainen (=nihkeä). Pesun katson tarpeelliseksi silloin, kun koiran kampaamisen jäljiltä omat kädet ovat likaisen/rasvaisen tuntuiset. Silloin kampakaan ei kulje turkissa niin hyvin kuin omasta mielestäni pitäisi. Shampoopesua tähtäilen kuitenkin pitkin vuotta sopiviin väleihin niin, että noin lähimpään kuukauteen ei ole näyttelyitä tulossa. Näin turkki ehtii "schapeistua" sopivasti, eikä ole liian ilmava ja villaton kehään mentäessä. Shampoona olen jo vuosia käyttänyt Requal -merkkistä karkealle turkille tarkoitettua ainetta. Sitä laimennan melko reilusti vanhaan juomapulloon. Aluksi suihkutan koko koiran hyvin. Paksu turkki ei kastu läpimäräksi kovin helposti, joten vettä saa käyttää runsaasti. Seuraavaksi ruutailen juomapullosta shampoovettä koiraan ja puristelen (en hankaa!) turkkia. Käyn koko koiran läpi, myös pään, korvat ja kuonon. Ensimmäisen vaahdotuksen jälkeen teen nopean kastelusuihkutuksen ja puristelen turkkia vielä lisää. Lopuksi suihkutan koiran hyvin.

Vuosittainen Messarihankinta on tuo shampoo. Litralla pärjää hyvin vuoden, kun laimentaa. Muuta shampoota en oikeastaan käytä. Lasten vanhaan juomapulloon on kätevä tehdä laimennos ja ruutata sitä suoraan turkkiin.

Kuivaamisen hoidan joko pelkillä pyyhkeillä (niitä tarvitaan useampi per koira) ja itsenäisellä kuivattelulla, tai saatan joskus ottaa föönin ja puhaltaa koiran kuivaksi samalla harjaten. Jälkimmäistä ei kannata kovin lähellä näyttelyitä tehdä, mutta jos koiran haluaa villattomaksi, niin suosittelen! Uusi villa muodostuu sitten ajallaan, mutta hetken aikaa föönikäsittelyn jälkeen koira on kuin paraskin puudeli. Usein kuivatan koiran pelkillä pyyhkeillä ja pyrin siihen, että jos en samana iltana niin viimeistään pesua seuraavana harjaan sen. Märkää koiraa en koskaan harjaa ilman föönikäsittelyä.

Pienempiä pesuja koirille joutuu tekemään useinkin ulkoilun jälkeen, yleensä käytän "alustan" pesuun myös shampoovettä, jos ajatukseni on harjata koira heti kohta sen kuivuttua. Kunnolla puhdas turkki on todella paljon helpompi harjata kuin vesivirutettu, varsinkin, jos koira ulkoilee pääasiassa kaupunkiympäristössä (katupöly jämähtää turkkiin tehden siitä todella nihkeän). Myös näyttelyä edeltävänä iltana teen alustan ja kuono-osan kunnollisen pesun. Metsälenkeiltä koirat kantavat turkeissaan kotiin "tuliaisia", niitä varten meillä on aina ulko-oven lähellä yksi harja, jonka avulla enimmät risut ja kävyt lakaistaan jo pihalla. Silti meidän lattiat ovat usein täynnä kaikenlaista risua ja jäkälää...

Näyttelyitä edeltävällä viikolla harjaan koirat yleensä pelkkää harjaa käyttäen, mikäli jossain kohtaa on liikaa pohjavillaa tai "paksuuntumaa" (esim. kahden värin raja on usein kriittinen kohta), otan ne kammalla. Kaapon pitkän ja paksun turkin pyrin harjaamaan vähintään 3 päivää ennen näyttelyä (mieluummin 5, mutta aina ei jaksa/ehdi), jotta se ehtii laskeutua kauniisti, Nepulla on tällä hetkellä vielä melko lyhyt ja ohut turkki joten se laskeutuu nopeammin. Harjaamisen jälkeisinä päivinä saatan suihkutella turkkia vedellä täytetyllä suihkupullolla ja käyttää "viisipiikkistä", jotta turkki laskeutuisi kauniimmin (tai jos harjaus on jäänyt liian viime tippaan). Edellisenä iltana avaan koirien päälakiponnarit ja veden avulla suin naamakarvoja oikeaan suuntaan.

Kaapo pestynä ja kammattuna. Tuolla kerralla koira sai kuivatella itsekseen.



Tässä joku vanha kuva, sama koira pestynä ja föönättynä.

Näyttelyissä se näyttää suurin piirtein tältä, eli turkki ei ole ihan just laitettu.

Näyttelypaikalla suorin turkkia vielä käsin tarvittaessa veden avulla niin, että karvat laskeutuvat suunnilleen suoraan alaspäin. Kuonon ja parran kuivaan pyyhkeellä ja kampaan, lisäksi tapanani on harjata tassukarvat. Minä en pyöristele tassuja saksilla, enkä muutenkaan käytä kynsisaksien lisäksi muita teräaseita koiraan. Koska yleisolemus schapella on hieman sanoisinko "homssuinen", eikä niitä kuulu trimmata, niin omaan silmään pistää ikävästi saksien jäljet koirissa.


Tukka aukikammattuna. Koska pompuloin koirieni otsatukat, niin ne eivät kulu oikealla tavalla töyhtömäisiksi, tiedetään :). Silti taitaa olla Kaapollakin vain yksi huomautus näyttelyarvosteluissa liiasta päälakikarvoituksesta. Ja tärkeintä kai on se, että ollaan arjessa tyytyväisiä.

Tämä on meillä se normaalilook, tukka takana ja elämä edessä ;).

Sitten on vielä turkkiin liittyen se trimmausasia. Toisten mielestä kun on turkkikoira hankittu, niin ei auta itkut markkinoilla, turkki koirassa pysyköön. Meillä on Manni -papparainen, vanha kastroitu uros, leikattu lyhyeen turkkiin jo joitakin vuosia sitten. Sen turkki on aina ollut aivan valtava, ja kastraation jälkeen pohjavilla oikein räjähti kukoistukseensa. Niinpä ostin trimmerin ja ajelin koiran tukattomaksi. Se piristyi toimenpiteen vaikutuksesta kovasti ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä turkittomaan olotilaansa. Työtähän tuonkin siistinä pitäminen vaatii, trimmaan Mannin noin 4 kertaa vuodessa ja ennen trimmausta pesen sen. Kylmillä ilmoilla se tarvii takin ulkoillessa ettei tule vilu.

Manni turkkeineen...

...ja ilman turkkia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laitetaanpas taasen vuosi pakettiin

Onpa jäänyt tämä blokkaaminen kokonaan tänä vuonna!  Vuotta 2022 kuvaa (koira)harrastamisen osalta varmaan parhaiten sana "rennosti&quo...