Jostain syystä tunnistusnouto ei ota edistyäkseen. Liekö syynä se, ettei olla harjoiteltu vai mikä ;). Olen itse liikkumiskiellossa saatuani kipeytettyä kantapääni, joten koirille (lähinnä Nepulle) täytyy koittaa keksiä muuta järkevää puuhaa liikunnan sijaan. Muuten se kehittää sitä ihan omatoimisesti, mikä ei välttämättä ole kauhean toivottavaa...
Se, mitä ollaan tunnaria tehty, on tyssähtänyt aika alkutekijöihin, kun Neppu ei millään malta jarruttaa vauhtiaan ja keskittyä haistelemaan sitä oikeaa "omaa". Niinpä kapulat saavat kyytiä ja monesti suuhun osuu juuri se väärä. Nenäähän se kyllä osaa käyttää, joten sen ei pitäisi olla ongelma.
Aloitin tällä kertaa tunnarin pohjatyön vähän eri tavalla: tein pakasterasioiden pohjaan reikiä, ja alettiin treenaamaan hajuerottelua. Yhden rasian alle kätkin juustopalan, ja Nepun tehtävänä oli nätisti haistelemalla merkata oikea purkki, josta palkka eli juusto löytyi.
 |
| Missä, missä se juusto on? |
Homma oli muuten helppo, mutta kun paino on sanalla nätisti, niin se muuttuukin ainakin tämän elohiiren kanssa heti aika monta kertaa haastavammaksi... Laitoin purkkien eteen aluksi "jarrunameja" ja pikkuhiljaa homma alkoikin sujua.
Jatketaan tätä nätisti -harjoittelua vielä jonkin aikaa, jonka jälkeen alan kätkeä tunnarikapulaa purkin alle. Ehkä pyydän avustajan mukaan käsittelemään purkkeja, jolloin varmistetaan se, että omaa hajuani on ainoastaan kapulassa. Toiveissa olisi, että Neppu oppisi yhdistämään käskyn "oma" siihen, että edetään nätisti. Saas nähä, miten tässä käy :). Tätä treeniä on joka tapauksessa näin "jalattomana" helppo tehdä, ehkä tämä kantapäätulehdus tuli näiltä osin ihan hyvään kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti