keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Kolmen Teen päivitys

Turku, terveystarkit ja tokotiimi. Siinäpä sitä taas asiaa riittämiin ylös kirjattavaksi.

Turku KV 25.1.

Ajatus Turun näyttelyyn lähtemisestä tuli varmaan joskus syksyllä, kun huomattiin, että siellä on erikoistuomari rodun kotimaasta Hollannista. Eikä edes mikä tahansa erikoistuomari, vaan John Wauben, joka tuomaroi erkkarimme vuonna 2015 ja silloin toimme Kaapon kanssa "kaiken mahdollisen" kotiin (täällä lisää juttua siitä ).

Alunperin meitä oli lähdössä Turkuun enemmänkin, mutta matkan varrella porukkaa karsiutui ja lopulta menin sinne kahdestaan Tuijan kanssa. No oli meillä tietysti koirat mukana, mulla "arpaonni" suosi Inkeriä ja Tuijalla oli mukana Jekku.





Otin vain yhden koiran mukaan tällä kertaa, kun ajattelin, että tämä reissu vedetään lomatunnelmissa rennosti, ja matkan tein junalla. Aivan superloistava reissu se kyllä olikin, majoituin rautatieaseman lähellä aivan idyllisessä Park Hotel Turku -hotellissa, ulkoiltiin Inkerin kanssa läheisessä puistossa ja otettiin rennosti. Aamulla söin loistavan aamupalan ja Inkerikin sai aamulenkin päälle kinkkua tarjoiltuna suoraan hotellin keittiöstä :).







Lauantaiaamuna ennen näyttelyä tavattiin Nepun poika Sampo ja Kaapon poika Sisu, kiitos Kaisa kun tulitte meitä tapaamaan, oli aivan huippua! Ja aina luotettava Tuija haki mut ja Inkerin sitten sinne näyttelyyn, sekä palautti näyttelyn jälkeen rautatieasemalle, kiitos taas kerran Tuija!

Itse näyttelyssä Jekku veti uroksissa itseään vanhempien nenän edestä koko potin ja oli lopulta VSP Sertin kera, Cacibiin ei ihan vielä ikä riittänyt, hieno nuori mies se kyllä onkin, kelpaa käytä näytillä vastakin :). Inkeri oli nartuissa toinen, eli PN2 ja sai Vara-Cacibin.


Illalla olin kotonakin jo siinä kympin jälkeen, 6h suuntaansa junalla yhdellä vaihdolla meni aivan rattoisasti. Tulipahan taas käytyä ja uusia juttuja on jo buukattuna :).


Toinen Tee, eli terveystarkit

Ilona "pääsi" luustokuviin helmikuun alussa, mulla on tapana kuvata koirat heti kohta, kun ne on täyttäneet sen vuoden ja luustokuvia voidaan virallisesti lausua. Vaikka kaikki koirat eivät välttämättä jalostuskoiria olekaan, niin silti mun mielestä on tärkeää tutkia, millaisista palikoista se koira koostuu ja jos jotain vikaa sattuu olemaan, ennaltaehkäisevä ruokinta ja liikunta voidaan suunnitella ja toteuttaa ennenkuin on liian myöhäistä. Ilonalta kuvattiin kyynärät, lonkat ja selkä (selästä ei vielä vuosikkaana spondyloosia lausuta, mutta välimuotoinen lanne-ristinikama kyllä sekä nikamien epämuotoisuus).


Aina se on yhtä kamalaa odotella niitä Kennelliiton lausuntoja, kuvia tulee tuijoteltua moneen otteeseen ja yrittää etsiä niistä jotain, mitä ei edes haluaisi löytää :-D. Ilonan kaikki tulokset tulivat ihan priimana takaisin, joten siltä osin se on terve koira. Ei sillä kyllä koskaan mitään sellaisia oireita ole edes ollut, että olisin epäillyt jotain olevan pielessä, mutta pessimisti ei pety.



Seuraavaksi oli sitten vuorossa rokotusten yhteydessä lihasmaksasairausarvot. Nehän ne vasta jännät ovatkin, huolimatta siitä että Ilonankin sukutaulussa on kohtalaisen laajasti koirilta arvoja otettu ja kaikilla on kaikki olleet täysin viitteissä, ei edes pieniä arvojen ylityksiä ole mun tiedossa kellään. Varasin ajan Oulun Eläinklinikalle ja paikan päällä vasta kuulin, että ne kaikki haluamani arvot (AFOS, ALAT, ASAT, CK) voidaan tutkia heidän omalla koneellaan heti siinä odotellessa! Tämä on kyllä aika harvinaista, yleensä veret joudutaan lähettämään joko Movettiin tai IDEXX-labraan tuon CK:n vuoksi. No siinähän sitten odoteltiin jotain 20 minuuttia, ja saatiin Ilonallekin tulokset, tältä ne näyttivät:



Helpotuksen huokaus, koira on kaikilta tutkituilta osa-alueilta aivan terve! Edelleen suosittelen kaikkia schappareiden omistajia nuo ylläolevat arvot koiristaan ottamaan, sillä se toivottavasti auttaa tämän sairauden syyn ja perinnöllisyyden selvittämisessä. Ja antaa omistajille mielenrauhan, vaikka onhan niitä kohonneita arvoja tullut ilmeisesti aika paljonkin aivan "puun takaa". Toivotaan, että Lohen tutkimusryhmä tämänkin sairauden geenipaikan ja periytymismallin ratkaisee ja siihen jonain kauniina päivänä on geenitesti olemassa. Siihen saakka ei auta muu, kuin tutkia niitä veriä ja tehdä jalostuspäätöksiä niiden mukaan sitten (toki nuo arvot ovat vain yksi osa kokonaisuutta, mutta tärkeä sellainen mun mielestä).

Myös Ilonan veli Jekku on käynyt vastaavissa terveystarkeissa, ja lihasmaksa-arvot silläkin olivat aivan nätisti viitteissä kaikki, mahtavaa! Kennelliitto  alkoi nyt sitten vaan oikein heruttelemalla heruttelemaan niitä luustolausuntoja, ja tätä kirjoittaessa tuloksissa näkyy lonkat (terveet) ja selkä (terve sekin), kyynäriä vielä odotellaan ja jännätään. Odottavan aika on muuten aika pitkä! Kiitos Tuijalle tästäkin, on hienoa nähdä ja kuulla, mitä Nepun pennut "sisältävät" myös terveyden osalta!


Tokotiimi 8.-9.2.



Tokotiimin ensimmäinen virallinen treeniviikonloppu oli kyllä varsin antoisa! Yhteensä 16 tavoitteellista koirakkoa kokoontui Avarian Sport Dogs -areenalle Krista Karhun ja Mika Jalosen oppiin. Lauantaipäivä aloitettiin klo 9 ja lopetettiin klo 18, sunnuntaina treenattiin klo 9-16.30 noin. Kahdella kentällä oli kumpanakin päivänä jatkuva säpinä päällä, kun treenejä tehtiin sekä yksi koira kerrallaan, että pienryhmissä. Myös yläkerran treenitilassa treenattiin ahkerasti oman pienryhmän tuella sekä yksikseen. Viikonloppu aloitettiin kuitenkin Mikan pitämällä parin tunnin luento-osuudella.

Me otettiin lauantaina Kristan treenissä seuruun peruutuksia. Tätä täytyy lähteä rakentamaan ihan vaan painonsiirroista pikkuhiljaa askel kerrallaan, ja yrittää saada pakittaminenkin nimenomaan seuraamiseksi, eikä alta pois juoksemiseksi. Naksuttelua kehiin tässä!

Mikan kentällä tehtiin palkkasanojen erottelua, otan nyt käyttöön lelun ja makupalan sanojen lisäksi myös makupalakipolle oman sanan. Jännä, että erottelutehtävässä makupala oli Nepulle vahvempi palkka kuin pallo, vaikka olen sitä mieltä, että pallo silti on sille se mieluisin juttu.

Yläkerrassa treenasin sitten näitä kahta asiaa itsekseni, makupalakipon palkkasanan Neppu hoksasi aika nopeasti ja tein vähän myös sanojen erottelua. Peruutusta täytyy työstää vielä "hetken aikaa" :).

Tehtiin paikkikset päivän lopuksi. Neppu tapansa mukaan tassutteli istumisessa, joten siihen sain läksyksi opettaa sille etutassutargetilla rauhallista istumista... Saa nähdä, tämä voi olla vaikeaa, kun koiran intiaaninimi on "Levottomat jalat" ;).

Sunnuntaina me oltiin taas ensin Kristan treenissä. Treenin aiheena oli noudot, ja kerroin että meidän ongelma oikeastaan kaikissa noudoissa on se, että lopun perusasentoon kääntyessään Neppu mälvää kapulaa. Tehtiin yksi ohjattu nouto ja todettiin, että muuten se tosiaan on ihan kunnossa. Harjoiteltiin ensin ohjatun kapulan pitoa ja sitten vielä tunnarin pitoa. Tätä täytyy työstää, tehdä kestoa ja sitä, että se pitää kapulasta kunnolla kiinni, vaikka vedän päistä sivusuunnassa puolelta toiselle. Täytyy hankkia tähän semmoinen kapulan keskiö naruilla.

Mikan kehässä tehtiin luoksaria, ja keskityttiin siihen, että koira kerää takajalkansa kunnolla alleen pysähdyksessä. Saatiinkin aika makeita seisomisia aikaan, sitä maahanmenoa täytyy vielä miettiä, miten lähteä työstämään nopeaksi.

Pienryhmissä tehtiin ekana kaukokäskyjä, meillähän ongelmana on se, että mun siirtymisellä koiran luota käskytyspaikalle ei ole Nepulle mitään merkitystä ja se ehtii ajatella siinä odotellessa ties mitä. Näin ollen ensimmäinen vaihto menee usein väärin, kun se ei ole hereillä, kun aloitan. Kokeiltiin, että käskytän sitä matkalla niin, että pysähdyn ja annan käskyn kääntymättä koiraan päin. Ei onnistunut ollenkaan, tätä täytyy alkaa tekemään! Kaukojen schapendoes-stylestä puhuttiin ja oltiin yhtä mieltä siitä, että kun se sillä tyylillään saa kuitenkin ihan ok pisteet kokeessa, niin jatkan edelleen tyylille uskollisesti.

Toisessa pienryhmässä tehtiin jääviä, näissä täytyy vahvistaa edelleen sitä, että voin kierrellä siellä täällä eikä Neppu saa hievauttaa jalkojaan ollenkaan. Tää on meillä kuitenkin aika hyvä liike ollut aina, joten pientä hienosäätöä vaan vaatii.

Tulipa taas todettua, että tarkkuutta täytyy itselleen korostaa erityisesti, palkkasanan käyttöä, sitä että koira oikeasti kuuntelee ja keskittyy sekä malttaa (kolme sanaa, jotka schapparin kanssa tokoilevalle kuulostaa melkein kirosanoilta;-D). Innolla teemme läksyjä ja odotamme seuraavaa tiimiviikonloppua!


UGH, olikohan tässä edes suunnilleen kaikki tältä erää. No, pari muuta juttua tässä on ollut ja tulossa, mutta niistä taas toisella kertaa.

Laitetaanpas taasen vuosi pakettiin

Onpa jäänyt tämä blokkaaminen kokonaan tänä vuonna!  Vuotta 2022 kuvaa (koira)harrastamisen osalta varmaan parhaiten sana "rennosti&quo...