keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Sitä tikulla silmään...

...joka vanhoja muistelee. Tästä uhasta huolimatta päädyin muistelemaan erästä heinäkuista viikonloppua, kun yhdistyksen syyskuun lehti kolahti postilaatikkoon. Tuo viikonloppu oli kyllä koira(näyttely)harrastuksessani sellainen "once in a lifetime", vaikka menestystä on Kaapon kanssa vuosien saatossa aikamoisesti kertynytkin. Koska tätä blogia ei heinäkuussa ollut vielä olemassa, niin kerrataanpa tässä hieman tapahtumia.



Tutun näköistä porukkaa aukeama pullollaan

Huolimatta siitä, että Oulussa olisi ollut kaksipäiväinen KV, teimme viikonloppureissun Nastolaan. Ensin lauantaina 11.7. oli ryhmänäyttely ja sitten sunnuntaina 12.7. SSKY:n päänäyttely, jonka yhteydessä järjestettiin myös schapendoesien erikoisnäyttely. Ilmoitin molemmat koirat kummallekin päivälle, kun kerta sinne saakka täältä Oulun kupeesta taas kerran lähdettiin. Meitä lähtikin asuntoautollinen väkeä matkaan, kun meidän koko perhe sekä mummo ja pappakin olivat mukana. Pappa tosin meni motskarilla, me muut kuljettiin karavaanilla. Erkkari on mielestäni Voittajanäyttelyiden ohella sellainen must-tapahtuma, sinne on pakko päästä joka vuosi jos suinkin mahdollista.

Nastolan näyttelypaikka osoittautuikin oikein mukavaksi, hurjan paljon viihtyisämpi mielestäni kuin Heinolan ravirata, jossa erkkari on ollut monena vuonna aiemmin. Lauantain ryhmiksessä rodun arvosteli suomalainen Hilkka Salohalla. Schapeja oli kehässä 9kpl. Meidän koirat veivät potin rodussa, Kaapo ollen ROP ja ROP-vet ja Neppu voitti nartut häviten lopulta vain isälleen, eli sille tuloksena VSP SERT. Päätettiin käydä iltapäivällä vielä isoissa kehissä, koska ykkösryhmän arvosteli rodun hollantilainen spesialisti John Wauben, sama mies, joka tulisi seuraavana päivänä arvostelemaan rodun erkkarissamme. Ryhmiä odotellessa ehdimme käydä "kunnon turistien tavoin" Salpausselällä katselemassa hyppyrimäkiä.

Ryhmät lähtivät liikkeelle ykkösestä. Koiria oli kehässä pitkä liuta ja me Kaapon kanssa siellä melko häntäpäässä. Ollaan jo sen verran kierretty noita isoja kehiäkin, että usein osaan tuomarin työskentelyä seuraamalla veikata, ketkä nousevat jatkoon eli niin sanottuun shortcuttiin. Wauben ei mielestäni kiinnittänyt meihin huomiota juuri lainkaan, ja olin jo ihan että "voi daa, turhaan tänne jäätiin!" Mielessä pyöri jo seuraavan päivän erkkarikin: mitäköhän sieltäkin sitten oikein tulee... Yllätys olikin suuri, kun meidät poimittiin kuin poimittiinkin jatkoon! Sijoituksia jaettaessa me vaan seistiin rivissä Kaapon kanssa: ei oltu neljänsiä... eikä kolmansia... herranen aika, ollaan vähintään toisia... VOITETTIIN! Olin aivan sekaisin jo tässä vaiheessa, mutta sitten meillä olikin jo kiire BIS-veteraanien kokoomakehään. Palkinnot kantoon ja menoksi.

Veteraanit arvosteli suomalainen Pirjo Aaltonen. Koiria oli taas paljon kehässä. Huomasin heti, että tuomari "merkkasi" meidät. Jatkoon noustiin, ja taas sai Kaapo-papparainen laittaa parastaan. Se kyllä laittoikin, ja lopulta komeiltiin myös BIS-vetskujen ykköspallilla!

Jäljellä oli vielä Best In Show:n valinta, tuomarina tanskalainen Hanne Laine Jensen. Sekin pytty voitettiin, joten ihan täydellinen suoritus Kaapolta jo lauantaina! 

Hilkka Salohallan arvostelu Kaaposta:

"8v veteraani. Harvinaisen hyvä kallo-osa ja kuono.
Hyvä purenta ja korvat.
Hyvä kaula ja ylälinja.
Riittävät kulmaukset, oikea luuston vahvuus.
Hyvä runko. Erinomainen häntä jossa J-koukku.
Erinomainen karvapeite. 
Liikkuu hyvin."
VET ERI1 SA PU1 ROP VET ROP

Nepun arvostelu:

"Koko ja mittasuhteet erinomaiset. Sopivan vahva narttu.
Hyvät pään mittasuhteet, purenta,
Silmät ja korvat. Kaunis kaula ja ylälinja.
Riittävät kulmaukset.
Ikään riittävä runko.
Hyvä luuston vahvuus.
Hyvä karvapeite ja häntä.
Liikkuu vielä hieman epävakaasti."
JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP

Papparainen ja triplajättipotti
Maha oli täynnä menestystä jo lauantain jälkeen, mutta viikonlopun päätähtäin oli vielä edessä, sunnuntain erkkari.

Erikoisnäyttelyyn oli tänä vuonna ilmoitettu 50 schapendoesia, tuomarina siis jo lauantain ryhmästä meille tuttu hollantilainen rodun erikoistuomari John Wauben. Ilahduttavaa oli, että Kaapon jälkeläisistä paikalla oli 6/8. Näiden lapsosten menestystä jännitin paljon enemmän kuin vanhan Kaapon, jonka osalta ajattelin, että olisi kiva, jos se olisi ROP-vet.

Kehä pyörähti käyntiin, ja junnu-uroksissa esiintyi kaksi Kaapon poikaa, Trasselit Hengaillaan (Sisu) ja Hunningolla (Huili). Molemmat nappasivat ERIn ja kilpailuluokassa Sisu viitottiin kärkeen ja Huili kolmanneksi! Sisulle SA ja menolippu paras uros -kehään. Kaapo esiintyi veteraaniluokassa ERIn ja SAn arvoisesti ja luokkavoittajana lähdettiin mittelemään parhaan uroksen tittelistä. 

Meinasin kyllä pyörtyä, kun Kaapo pesi koko muun porukan ollen siis jälleen kerran erkkarin paras uros! Seuraavaksi sydämentykytyksiä aiheutti se, että huomasin Sisun olevan kolmannella palkintosijalla, välissä PU2:na valiouros, joten Sisulle ihka ensimmäisestä näyttelystään, ja vieläpä rodun erkkarista, SERT!


Junnu-urokset palkintosijoilla. Vas. reunassa Trasseli Hengaillaan JUN ERI1 SA PU3 SERT, kolmas vasemmalta Trasseli Hunningolla JUN ERI3.

Kauaa ei ehditty vetää happea, kun junnunartut huudettiin kehään. Kehässä oli 8kpl koiria. Tuomari oli luokasta ilahtunut, hän totesi jo esiarvostelussa, että tämä luokka on oikein kaunis. Samaa hän oli myöhemmin sanonut myös haastattelussa, joka on luettavissa tuosta uudesta Schapendoes -lehdestä. Kaapon jälkeläisiä tässä luokassa olikin peräti neljä: Scabbersit Afrodita (meidän Neppu siis) ja Ambrosia (Rose) sekä Trasselit Hepsankeikka (Hipsu) ja Huiskin Haiskin (Huisku). Kaikki tyttöset saivat ERIn. Kilpailuluokassa tuomari kätteli koiria pois yksi toisensa perään, kunnes jäljellä oli enää neljä sijoittujaa. Taas pyörrytti, sillä kaikki nämä neljä olivat Kaapon jälkikasvua! Järjestystä pohtiessaan Wauben totesi, että nyt on hankalaa... Hipsu voitti SAn kera, Neppu toiseksi ja SA, kolmanneksi Huisku ja neljänneksi Rose. Not bad!

Scabbers Afrodita "Neppu" Jun ERI2 SA

Nepun arvostelu:

"11m. Already very nice type. Good size.
Feminine head with sufficient broad skull.
Nice expression. Correct muzzle. Good topline.
(sanasta ei saa selvää) on body.
Sufficient angulated. Light bone.
Well muscled. Coat a little bit soft, for B&W.
Very nice temperament. Good feet.
Well carried tail.
Movement sufficient drive."
JUN ERI2 SA 

Trasseli Hepsankeikka JUN ERI1 SA PN2 SERT.

Scabbers Ambrosia JUN ERI4

Trasseli Huiskin Haiskin JUN ERI3
Paras narttu -kehässä Neppu käteltiin ulos ennen kuin sijoituksia alettiin jakaa. "Meidän" jengiä jäi edustamaan Hipsu, eikä lainkaan huonosti edustanutkaan, vaan nousi toiseksi valionartun voittaessa. Hipsulle siis myös SERT kuten velipojalleenkin! Huisia!

Seuraavaksi kilpailtiin rodun parhaan veteraanin tittelistä. Kaapo sai vastaansa jo 12 -vuotiaan nartun. Tuomari sanoi kyseisestä koirasta (Lumikuono Naranjada Amada), että hän kyllä pitää siitäkin tosi paljon (lehdestä sai myös lukea, että junnunarttujen ohella veteraanit olivat olleet hänen mieleensä)... Kaapo oli lopulta rodun paras veteraani.

ROP-kehässä juoksivat sitten Kaapo ja Tesla (Flying Duster's Time Bomb). Punakeltaista työnnettiin meille, joten Kaapon neljäs erkkarivoitto oli totta! Kerrassaan uskomatonta, ainutlaatuistakin?

John Waubenin arvostelu Kaaposta:

" 8 years. A beautiful example of the breed.
Typical movement and tail carriage.
Very nice masculine head with broad skull.
Brown eyes. Correct muzzle.
Nice ears. Good topline.
Typical angulations. Well developed body.
Light bone. Well muscled.
Good feet. Typical coat & typical temperament."
VET ERI1 SA PU1 ROP VETROP


ROP Trasseli Hui Hai ja VSP Flying Duster's Time Bomb

Olin ilmoittanut Kaapolle myös jälkeläisryhmän, erkkarihan on ainoa näyttely, jossa niitä voidaan esittää. Valitsin porukkaan mukaan Sisun, Nepun, Hipsun ja Huiskun. Tällä porukalla oltiin ROP-jälkeläisryhmä! Taas satoi palkintoja, onneksi oli tuota sukua mukana kantamassa pyttyjä ja iso auto, muuten ei oltais mahduttukaan...

Jälkeläisryhmän arvostelu:

"Very nice group, showing male & female.
Nearly same types, heads and coats.
Nice temperaments.
Same tail carriages and movements."
JÄLK1 KP JÄLK-ROP


Trasselin kasvattajaluokassa esiintyivät samat koirat kuin Kaapon jälkeläisryhmässä Neppua lukuun ottamatta. ROP-kasvattajan pytty Anitalle!

Välillä valokuvattiin ja tankattiin sekä vietettiin oikein mukavaa ja kaunista päivää mahtavassa seurassa odotellen isojen kehien alkamista. Kerrankin ehdittiin turinoida kaikessa rauhassa!

BIS-jälkeläisryhmät arvosteli Tiny Hensema-var Der Weij. Neppu pisti kehässä Jannen luotsaamana ihan ranttaliksi, mutta tuomari ymmärsi "yskän" ja oli nauraen lohduttanut Jannea sanoen vain "HAPPY DOGS!" Nämä iloiset koirat sijoittivatkin lopulta toiseksi, eli oltiin BIS2 -jälkeläisryhmä! Taas saatiin pyttyjä, petejä, koiranruokaa...


ROP - ja BIS2 -jälkeläisryhmä

BIS-kasvattajaluokassa laitettiin sitten vielä pykälällä paremmaksi, eli Trasselikoirat pesivät koko porukan (ja niitä ryhmiä oli PALJON!) ollen BEST IN SHOW-kasvattaja! Tuomaroimassa Marianne Holmli. Sitä poseeraamisen määrää!


ROP - ja BIS -kasvattajaluokka Trasseli, koirat vasemmalta oikealle Kaapo, Sisu, Huisku, Hipsu eli isä ja lapset.

Kaapon kanssa jatkettiin vielä isojen kehien kiertämistä. BIS- veteraanikehässä ei menestystä tullut, mutta se olikin ainoa iso kehä koko viikonloppuna, jossa ei sijoituttu. Jostain syystä ei harmittanut yhtään :).

Päivän päätteeksi oli aika valita näyttelyn kaunein koira. SSKY:n päänäyttelyssä valitaan suoraan Best In Show, eli ryhmäkehiä ei ole ja niinpä koiramäärä BIS -kehässä on something else... Tuomarina toimi samainen Hanne Laine Jensen kuin edellisenäkin päivänä ryhmänäyttelyn BIS-kehässä. Kaapon kanssa tsuumailtiin omia mahdollisuuksiamme ja tuomari nostikin meidät jatkoon. Short cutissa pistin merkille hienosti liikkuvan mittelin, ja se veikin lopulta koko potin Kaapon tullessa toiseksi. Jo toinen Best In Show -sijoitus samalle viikonlopulle, uskomaton fiilis!

BIS2 Trasseli Hui Hai

Olihan kerrassaan lentoa koko viikonloppu, huh! Vanha kunnon Kaapo jaksoi pistää parastaan kehä toisensa perään ja jälkikasvu antoi viitteitä siitä, että isäpappa voi huoletta jäädä eläkkeelle jatkossa, manttelinperijöitä on lapsukaisissa tulossa!

Viikonlopun palkintosaldo oli sanalla sanoen HUIKEA! Pyttyjä, ruusukkeita, kukkia, leluja ja petejä koirille ym. ym ., kuvaavinta ehkä tälle menestykselle on se, että voitettiin -pelkästään minun koirat siis- kaikkinensa 69kg koiranruokaa! Erityismaininta ja kiitos vielä yhdistykselle, tänä vuonna palkinnot ja ruusukkeet olivat aivan mielettömän hienot!

Iso kiitos vielä kerran Sannalle (Nepun ja Rosen kasvattaja), Anitalle (Kaapon, Sisun, Huilin, Hipsun ja Huiskun sekä monen muunkin tärkeän koiran kasvattaja), Rantasille (Kaapon äidin ja Hipsun omistajat) sekä kaikille muillekin, jotka teitte meidän viikonlopusta niin mukavan ja onnistuneen kuin se oli. Aina välillä tarvitaan tavaroiden kantajia, koirien pitelijöitä ja esittäjiä jne, ja aina apu löytyi, ihanaa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ihmettä Inkeri?!

Pallottelin pitkän aikaa ajatuksella Kuusamon rally-tokon tuplakisoihin ilmoittautumisesta. Myönnetään, että hieman oli jo tässä vaiheessa s...