Ollaan viime päivinä enimmäkseen tokoiltu ja laiskoteltu. Koirat on olleet oikein hyviä tokotreeneissä, ei niistä nyt sen enempää. Neppis on myös kunnostautunut kotiaskartelussa, joka kertoo siitä että jotain enemmän väsyttävää älyllistä toimintaa pitää taas järjestää. Onneksi se askartelee vaan kaikkea "pientä", kuten aurinkolaseja, hengareita, kaukosäätimiä ja Aku Ankkoja. Joskus jopa omia luitaan ja lelujaankin...
Tänään tein pitkästä aikaa jäljen Nepulle. Poljin sen nurmelle. Pituutta kertyi 400m, matkan varrelle tein joitakin kulmia ja jätin 5 keppiä. Alkuun suunnittelin jo sellaisen pitemmän janan. Jäljen vanhetessa tunnin verran ehdin käydä kotona syömässä.
Päätin lähteä "riskillä" liikenteeseen, eli ilman mitään keppitreenejä suoraan jäljelle. Ennen janalle lähettämistä heitin kuitenkin muutaman nakin nurmeen, jotta saataisiin nenä auki ja töihin. Janan se teki hienosti, kävi taas kaartamassa jo kauempaa jäljen ylös ja jatkoi oikeaan suuntaan.
Alku meni tosi tarkasti siksakaten, ekassa kulmassa näin ojan takana kissan, mutta Neppu oli niin keskittynyt jälkeen, ettei se huomannut kattia lainkaan (IHME!). Kulma meni hyvin, ja seuraavalta suoralta se nosti ekan kepin ja pysähtyi. Kehuin kovasti, mistä se innostui tietenkin ihan hullun lailla, lähti sata lasissa jatkamaan jäljestystä ja räpeltämiseksihän se meni. Toisesta kepistä mentiin sitten vauhdilla ohi. Seuraavassa kulmassa se huomasi itse, että nyt täytyy skarpata ja alkoi taas työskennellä vähän tarkemmin.
En ollut merkannut keppien paikkoja, ja jossain kohtaa aloin jo miettiä, että kolmaskin keppi feilattiin. Sitten hoksasin, että koirallahan on suussa jotain! Se oli nostanut kepin lennosta ja jatkanut jäljestämistä keppi suussa! Enkä minä ollut hoksannut asia ollenkaan...
Neljännelle kepille tultiin vähän jäljen vierestä, mutta se haistoi kepin kauempaa ja alkoi hakea sitä. Tällä kertaa ehdin jopa heti palkkaamaankin, kun keppi nousi. Viidennellä kepillä kävi samalla tavalla kuin kolmannella, eli ehdin ajatella että ohi mentiin, kunnes hoksasin, että koira maiskuttelee jotain. Oppiskohan se keräämään ne kaikki kepit itselleen suuhun :).
Tosi hieno suoritus tauon jälkeen oli kyllä tuo, vaikka itse jäljestäminen olikin sen ensimmäisen keppipalkan jälkeen hieman "rumaa", niin pääasia, että kepit löytyivät ja purkille päästiin. Ehkä täytyy jossain vaiheessa alkaa palkkaamaan sitä vähän hillitymmin kepin nostamisesta, se kun ottaa hirveet kierrokset heti kun vähän irrotellaan. Nyt on kuitenkin tärkeintä se, että kepit nousevat! Se on vaan niin tuhannen vikkelä tuossakin hommassa, että en ehdi huomatakkaan kun se nappaa vauhdista kepin mukaansa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti