Käytiin illankähmässä tekemässä Nepulle jälkitreeni. Janne teki jäljen ekan kerran koskaan. Kello oli jo melko paljon, joten ajateltiin että annetaan jäljen vanheta vaan jonkin aikaa ennen ajamista.
Neppu nappasikin sitten puoli tuntia vanhasta jäljestä ilmavainun, mentiin nokka pystyssä janalta lähtien... Eikä varmaan tarvitsisi kertoakaan, että kepeistä nousi vain kolme ja muutenkin meno oli melkoista riemurallia.
Jos nyt jotain positiivista, niin polku-urien ylitykset olivat tosi mallikkaat. Ja toisekseen, aina sitä oppii vaan uutta. Jatkossa pitäis tehdä pitempiä jälkiä (tänään 520m), keppejä enemmän loppuosalle ja jälki saa vanheta vähintään tunnin. Mukava oli myöskin ajaa muuta kuin omaa jälkeä. Koira kyllä toimii, luottamus sen jäljestämiseen alkaa olla kohdallaan, mutta tarkkuutta täytyy nyt treenata vaikeammilla (=vanhemmilla) jäljillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti