keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pieninä palasina...

...on voittajan liikkeemme tällä hetkellä. Huoh. Koiran viretilan kanssa saadaan kyllä "hetki" tehdä töitä, ennen kuin voidaan alkaa edes kuvittelemaan, että hommaa alettaisiin lyömään pakettiin. Kaikki malttia ja sopivan alhaista viretilaa vaativat liikkeet on kyllä tälle koiralle ihan myrkkyä tässä vaiheessa.

No ensinnäkin, kaukokäskyt. Ollaan tehty vaihtoja tuossa piharappusella, vaihdoin eturappuselta kodinhoitohuoneen rappuseen, koska se on sopivan pieni eli koira ei pääse siinä liikkumaan juuri eteen- eikä taaksepäin. No onhan vaikeaa! Eturappusella se keksi alkaa haukkumaan kun ilmeisesti sitä ärsyttää tuommoiset piperrysliikkeet. Kodarin rappusella se ei ole ainakaan vielä haukkunut, mutta kyllähän keulii eikä millään malta pysyä siinä, näkee oikein kun se kerää painetta kunnes loikkaa johonkin suuntaan. Eli ihan muutamalla vaihdolla edetään, yritän pitää itseni rauhallisena ja kehuakin vain hyvin vaatimattoman varovasti, ettei se siitä nousisi sfääreihin. Paljon jumppaa, tosi paljon, mutta lyhyitä pätkiä vaan kerrallaan. Jos talvi jumpataan tuossa niin katotaan tilanne sitten keväällä uudestaan :). Niin ja, onkohan tää rotuominaisuus, kun ei se osaa tehdä vaihtoja liikuttamatta kaikkia neljää tassua? Maa-sei se hyppää pystyyn, is-sei samaten. Tässä vaiheessa täytynee myöntää, että mun hermot ei riitä sille opettamaan hillitympiä vaihtoja, tehdään ajatuksella "napa paikallaan", eiköhän niistä kuitenkin ihan ok pisteetkin onnistuessaan tule, kun ei olla mihinkään maajoukkueeseen pyrkimässä :). 

Toinen tosi vaikea vireen kannalta, tunnari. Oon haetuttanut nyt välillä vaan pelkkää omaa ruohikosta, hirveän nopeasti se sen kyllä löytää eli en saa siinäkään oikeen sellaista keskittynyttä haistelua aikaiseksi. Useammalla kapulalla ihan läheltä lähetyksiä (siis tavallista tunnaria, ei ruohikosta), jarrunameja jne. Saadaan tätäkin työstää että saadaan semmoinen sopivan tylsä mielentila aikaiseksi. Ja kapulan pitoa pitää treenata, niitä tunnareita ois niin kiva pistää säpäleiksi sen mielestä.

Ja sitten luoksarin pysäytys. Tää vaatii tosi paljon esim. suoraa stopista lelun heittoa, ajattelin että yrittäisin saada lihasmuistiin sille sen pysäytyksen. Kunhan kelit viilenee niin alan tekemään jollain kiertojutskalla sitä pysäyttelyä, nyt en oo viittinyt hirveesti juoksuttaa kun mittarissa on sellaiset +25 ja ylikin aamusta iltamyöhään. Vaikka ei tuo lämpö kyllä tuossa koirassa tee ihan yhtään mitään, samoilla kierroksilla se käy kun muulloinkin.

Ruutua oon ottanut vaan pari kertaa, merkitöntä merkkiä ollaan tehty vähän ja siinä se stoppaa kosketusalustalle hyvin, tosin nyt en ole ihan varma että pitäisikö sitä alustaa yrittää häivyttää kun se sen etsii sitten joka tapauksessa välittämättä siitä, mitä minä yritän sille huudella. 

Hyppynoudossa sillä on välillä huono ote kapulasta, en tiedä miksi, koska suorassa noudossa, ohjatussa jne. tätä oteongelmaa ei ole. Lisäksi se helposti kiertää palautuksen. Ehkä pitää alkaa nyt ottamaan vaan palautusta luoksarina, ettei se ehdi kuumentua siitä kapulan heitosta. Metskua oon nakellut, tässä puolestaan pitää olla ilo irti, se ei ihan niin vauhdikas tuon metallin kanssa ole kuin muuten.

Ohjatussa ollaan tehty vaan suuntia ja häiriöseuruuta kapuloiden ympärillä. Tää nyt kuitenkin etenee. Ehkä. Näistä kapuloista sillä on hyvä ote.

Sitten nämä seuraamiset ja jäävät, nekin on nyt vähän niin ja näin, huomaa ettei olla niitä silleen kunnolla pidetty yllä. Välillä menee jousilla, välillä koomailee jotain kärpäsiä, välillä ihan jees, se periaatteessa kyllä tietää käskyt, mutta yrittää välillä sooloilla jättävissä, eikä varsinkaan malta pysyä paikallaan.

Voittajan paikkista ei olla edes nyt tehty, maanantaina kimppatreeneissä tehtiin avon paikkis ja se meni hyvin, vaikka nurmikentällä olikin kaikenmaailman ötököitä ja Nepun pää pyöri melkein koko ajan, olis tehnyt niin mieli napata pari ötökkää, mutta silti se pysyi ihan paikallaan.

Juu-u. Tällasta tällä kertaa. Ehkä tässä vaan pitää toivoa että tuo koira tuosta talven aikana taas vähän aikuistuu, onhan se paljon mennyt eteenpäin esim. viime kesästä, silloin se oli vielä se helikopteri-ampiainen jota ei uskaltanut edes irti laskea treeneissä muiden läsnäollessa kun se yritti ottaa omat sooloritolansa joka välissä. Puhti siltä ei kyllä lopu, ja näkyy olevan ihan sama käydäänkö ennen treeniä pitkä metsälenkki vai ei, virtaa riittää enivei. Eikä auta sekään, että kyttäisin sellaista sopivan raukeaa olotilaa tuossa koirassa, jonka turvin sitten treenattais nuita piiperryksiä. Se kun syttyy ihan nanosekunnissa, vaikka sen tempasis täydestä unesta treeniin. Ja ruuan päälle se vasta villinä onkin. Nyt pitää vaan tosiaankin palotella nuo liikkeet ja tehdä eri variaatioita, eikä yrittääkään saada ihan heti valmista aikaiseksi. Josko sitä sitten ennen veteraani-ikää sinne voittajaan ;).

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Voittajaluokka työn alle

Kesän tavoite "avoin luokka koekuntoon" tulikin saavutettua hyvissä ajoin, kun onnistuttiin saamaan ykkönen heti ekassa kokeessa mihin osallistuttiin. Pudottiin sitten vähän tyhjän päälle, minkäänlaisia suunnitelmia voittajaluokan suhteen ei olla edes mietitty (sinänsä positiivinen ongelma). Mutta ei, en todellakaan starttaa enää avoimessa, vaan nyt laitetaan mietintämyssyyn (ja ehkä myös treeniin... :) ) nuo seuraavan luokan haasteet. Pohjat on jo olemassa, eli nyt lähdetään sitten säätämään. Voisin tässä liike kerrallaan ruotia, missä mennään  ja mitä pitää tehdä.

VOI1 paikalla makaaminen 2min. Tämähän tehdään alokkaan tapaan yksi kerrallaan käskyttäen. Ohjaajat poistuvat näkösuojaan. Takaisin tullaan niin, että siirrytään koirien taakse, siitä viereen ja taas käskytellään yksitellen. Nepulla nuo käskytykset periaatteessa ok, ylläpitoa vaan niihin. Näkösuojassa olen tähän mennessä ollut ehkä n. 30s., joten tähän pitää treenata kestoa. Koskaan se ei ole kyllä noussut tms., ja sitä virhettä täytyy koittaa välttää.

VOI2 seuraaminen. Tähän tulee nyt pitempi peruutus, hidas osuus ja käännökset eri nopeuksilla. Muuten ylläpitoa, mutta pakkia vielä pitää työstää. Oon viime aikoina tehnyt vaan tosi lyhyitä korkean vietin seuraamisia treeneissä, ja taidan jatkossakin luottaa tähän systeemiin. Lievä ylivireisyys on mukavampi korjata kuin laamailu.

VOI3 seisominen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Eli L. Tässä nyt ei mitään uutta tule, oon tehnyt jättäviä tähän tyyliin ennenkin. Mutta ainahan sen pilalle saa...

VOI4 luoksetulo, pysäytys. Tätä oon tehnyt muutamia kertoja kahdella lelulla: takana ja kädessä. Vauhtia on sata lasissa, stoppaa hyvin, mutta edelleen hyppää sen 180° ympäri ja jää häntä sojossa odottamaan lentävää palkkaa. Kaksi lelua siksi, että voin "pelata" palkan kanssa: jos pysähdyksessä ajatus eteen, vapautus taakse (joko takapalkalle tai heitto), jos ajatus taakse, vapautus eteen. Ennakoi herkästi, joten paljon läpijuoksuja.

VOI5 ruutu. Pitempi matka, kävelykaavio. Se kyllä hakeutuu ruutuun, mutta pysähtyminen on vähän rulettia. Taidan nyt ottaa treeniin ihan vaan stoppaamisen ylipäätään, ilman ruutuhärpäkkää. Seuruuosiota en ole tehnyt koskaan, sitä vois ottaa erillisenä. Voisin kuvitella, että siinäkin alkaa nopeasti ennakoimaan. Ruutumerkkejä pitää vaihdella erilaisiksi, tämä esteetikkoneitokainen tykkää ihastella uusia asioita...

VOI6 ohjattu nouto. Tätä ollaan jonkun verran tehty, mutta tarvii kyllä enemmän treeniä. Ensinnäkin seuraamisessa tippuu helposti, kun ajatus on kapuloilla. Pitää treenata myös lähtöjä kapuloille, haluan, että se tekee kaarroksen osoittamaani suuntaan ja siitä kapulalle, näin merkkaa varmemmin oikean kapulan. Kun se on kerran naulannut katseen kapulaan, niin sitä ei sitten kyllä enää saa pysäytettyä (enkä halua edes turhaan rääkyä stoppia jos se naulaa väärän, oppii vaan olemaan tottelematta)...

VOI7 tunnistusnouto. Tätä pitää alkaa treenata eri paikoissa, tehdä välillä myös helpompaa. Nenä sillä kyllä toimii, mutta vire on se ratkaiseva tekijä... sehän saa 10m lähetysmatkalla sellaisen vauhdin päälle, että kaikki kapulat lentelee sinne tänne. Sain vinkin kokeilla niin, että laitetaan kapulat seinän viereen, se ei ainakaan toivottavasti juokse pää viidentenä jalkana päin seinää... en oo vielä kokeillut.

VOI8 metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten. Ajattelin tehdä erillisinä metskua ja hyppynoutoa, metskussa ajatus vaan "kivakivajees, ihana metallikapula" ja hypyttää puukapulalla. Tää tulee varmaan ihan hyvin valmiiksi, sillä ei ole ongelmaa tuon metallin kanssa. Yritetään pitää niin, ettei tuukkaan.

VOI 9 kauko-ohjaus. S-I-M tai I-S-M. Tää on nyt se ongelma. Se ei pysty olemaan paikallaan, varsinkaan näköjään kokeessa. Oon yrittänyt "kaukolaatikollakin", mutta se ei pysy siinäkään vaan tulee maahanmenoon niin, että etutassut roikkuu ranteesta lähtien reunan yli... nouse siitä sitten sievästi ylös taas. Täytynee vaan jumpata vaihtoja ja toivoa että se joskus loksahtaa kohdalleen. Omat käskyt ja käsimerkit pitää myös vielä miettiä. Tää on mulle semmonen pakkopullaliike, kumma kun se koirakaan ei ota tätä tosissaan ;).

VOI10 kokonaisvaikutus. No joo, alemmissa se saa kymppejä tuolla iloisella asenteellaan, mutta mitähän ne tuomarit ylemmissä luokissa tykkää tuommosesta hyppyrotasta? 

Summasummarum, töitä riittää tässä kyllä hetkeksi! Eikä saa tietenkään unohtaa seuraavan luokan liikkeitäkään, mitä sitä siellä olikaan. Jos me alettaiskin rallyilemaan... :)

Meille onkin varattuna schaperallykurssi alkutalvelle, mutta oon ajatellut ottaa sinne Kaapon noin niinku "koekaniiniksi" ja sitten jos siitäkin lajista innostun niin Neppis voi rallyilla joskus myöhemmin.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Neppu TOKO AVO1

Ilmoitin Nepun tokokokeeseen Ouluun ajatuksella, että haetaan vikalista ja aletaan korjaamaan. Ensin paikkaa meille ei kokeesta edes irronnut, mutta lopulta päästiin kuin päästiinkin mukaan varasijalta.

Parahiksi saatiinkin kesän kuumin hellepäivä juuri koepäivälle. Myös uhkaavia pilviä alkoi kertyä taivaalle, ja niinpä pakkasin lähtiessä auton täyteen sadevaatteita, aurinkorasvaa (! ois nimittäin saanut olla erkkarissakin!) , vaihtovaatetta ym.ym. Lopulta koe käytiin kuitenkin todella lämpimissä olosuhteissa, mikä varmasti näkyi osan koirakkojen suorituksissa. 

Neppu oli aivan ilmiliekeissä "laiskan" päivän jälkeen, kun ei oltu viitsitty lähteä jätskikioskia kauemmas lenkille kuumuuden vuoksi. Vaikka se hypähtelee ja väkkäröi, niin olempa kyllä iloinen siitä, että ajatus sillä pysyy kuitenkin tekemisessä. Jopa niin, että loppua kohti kierrokset vaan kasvavat ja turbovaihde menee päälle...

Tuomarina kokeessa toimi Heli Kelhälä. Tässä meidän pisterivi:

Paikalla istuminen 10
Seuraaminen 9 -niitä pompahduksiahan se ottaa siellä täällä...
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9.5
Luoksetulo 9.5  -schapepompulla varustettu luoksari...
Istuminen seuraamisen yhteydessä 10
Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 0 -ruudun nurkkamerkit olivat valkoiset hiekkaämpärit, ja Neppu kävi ihastelemassa takaoikean ja etuvasemman, en saanut sitä pysähtymään ruutuun. Tarvii mennä hiekkaämpäriostoksille. Kaikissa väreissä, kiitos :).
Noutaminen 7 -viereentulo onnahti pahasti, oli liikaa kierroksia aivan moitteettoman noudon jälkeen
Kauko-ohjaus 5 -tämä näkyy nyt olevan kokeissa vakio-ongelma, se sukeltaa maahanmenoon niin vauhdilla, että ryömäisee samalla eteenpäin. Treeneissä ongelmaa ei ole. Mahtavaa...
Estehyppy 10
Merkin kiertäminen 10
Kokonaisvaikutus 10 -tuomarin kommentilla, että onpa ihanan iloista tekemistä, koira tekee hyvin ja ohjaaja ohjaa hyvin (kröhöm ;) ).

Saatiin myös kehän reunalta pari kommenttia tästä iloisesta tokoilijasta. Ilon kautta mennään, meni syteen tai saveen!

No, pisteet riittivät kuin riittivätkin nippanappa ykköstulokseen (257p), ja lopulta voitettiin vielä luokkakin! Nyt nokka kohti voittajaa!


Neppis kerää muumikuppeja

Joskus voi voittaa vähän räkäisemmälläkin tuloksella...

Kaapon kuulumisia sen verran, että nykyisin se on turkin verran kevyempi. Hirveän iloiselta se vaikuttaa tässä kesälookissaan. Ja itseasiassa ei pöllömpi noinkaan, vaikka monenlaisia kommentteja ollaan tästä päätöksestä saatu :). Kun se nyt ei enää näyttelyissä käy, niin ompa paljon huolettomampaa viilettää metsissä ja uida kuraojissa, kun ei kanneta kotiin ihan kaikkea tuliaisina. Alla sama koira tukatta ja tukassa. 






sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Oulu KV 10.7.

Tulin ilmoittaneeksi Nepun Oulun KV-näyttelyyn jossain mielenhäiriössä. Mehän ei olla Oulussa oltu kehissä piiitkiiin aikoihin, kun tuomarivalinnat ovat siellä olleet niin kovin onnistuneita aina. 

Tällä kertaa, nimestään huolimatta, tuomari tuli Ruotsista, joten ajattelin, että käydäänpä nyt sitten kun tuossa ihan nurkalla näyttely on.

Schapeja oli ilmoitettu Zorica Salijevicille 13kpl, joista 1 pentu, 6 urosta ja 6 narttua. Jos se sanonta meni niin, että ei nimi miestä pahenna (tai naista tässä tapauksessa), niin eipä todellakaan tälläkään kertaa, sillä tuomari oli niin ilmeisen ihastunut suomalaisiin schapeihin, että ihan jokainen koira sai erin ja sa:n.

Nepun arvostelu:
"Very nice head with good propotion.
Elegant neck
Body in good balance and propotion.
Good angulation
Very nice in movement.
Nice temperament and handling."
NUO ERI/3 SA

Nyt ei ollakaan menossa vähään aikaan kehään, seuraava näyttely taitaa olla Kuopiossa, jossa esiinnytään kolmipäiväisen intin viimeisenä päivänä erikoistuomarilla. 

Siihen saakka puuhataan muuta, niistä myöhemmin lisää :).

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Erkkari 3.7.


Nastolan erkkariin oli tämä vuonna ilmoitettu ennätysmäärä schapeja, peräti 91kpl! Säätiedotukset varoittelivat sunnuntaille kovaa sadetta, ukkosta ja varmaan puukkojakin taivaalta, joten sen mukaisesti varustautuneina ajelimme lauantaina Lahteen. Oli telttaa, sadetakkia, saapasta, pipoa, sateenvarjoja ym.ym.ym. Sunnuntaiaamu valkenikin uhkaavan harmaana ja aamulenkillä koirat ja Janne saivatkin kunnon kasteen (itsehän pysyttelin hotellihuoneessa, heh).

Itse näyttelyalueella Nastolassa sää pysyi suorastaan kuumana ja kuivana lähes koko päivän, kastuttiin vasta, kun purettiin leiriä iltapäivällä. Aurinkorasvaa ei ollut tullut mieleenkään ottaa mukaan, joten kivasti kärvähdettiin siellä sitten tietenkin. No, onneksi ei oltu ainoita, ehkä pitää jatkossa tästä oppineena oikein porukalla sopia, että varmasti on sadevarustusta riittävästi mukana kaikilla niin ainakaan ei sada :).

Tuomarina tänä vuonna oli hollantilainen rodun spesialisti Rob Douma. Hän piti laatuarvostelussa tiukkaa linjaa, aluksi näytti siltä, että voiko sieltä ERIä saadakkaan. No, onneksi sentään niitä erinomaisiakin yksilöitä lopulta löytyi ja kyllä tuommoisella koiramäärällä paras uros ja -narttu kehät olivat lopulta melko suuret.

Meiltä oli ilmoitettuna kumpikin koira, ja tämä olikin näillä näkymin Kaapon viimeinen esiintyminen näyttelykehässä. Huonosti se ei lainkaan mennyt.

Kaapon arvostelu:

"9 years very lovely in type.
Shown in tiptop condition.
Masculine head, round brown eyes.
Scissor bite (according to the certificate of vet).
Thin ears, well bodied.
Typical angulations.
Springy movement.
Correct light bone and feet.
Lovely coat.
Typical tail action on the move."
VET ERI/1 SA, PU2, VSP-vet.

Kaapo-papparaiselle kyllä ihan "kelpo" suoritus tulla uroksissa toiseksi tuollaisessa koiramäärässä! Tuomari tykkäsi, että sen kroppa ei kyllä lainkaan kertoisi koiran iästä, mikäli ei tietäisi sen olevan jo noin vanha. Tähän onkin hyvä lopettaa näyttelyura, ei nyt ihan huipulta mutta siitä hopeasijalta. Kaikenhan se on jo voittanut, moneenkin kertaan, joten mitään ei jäänyt hampaankoloon. Ja mitä tuota odottelemaan, että sijoitukset tästä enää laskevat :). Sai arvoisensa lopun tämä taival. Josko se jäisi ihmisten mieleen tuollaisena kohtalaisen vetreänä vanhuksena eikä "kehäraakkina". 

Nartuissa Neppu esiintyi nuorten luokassa. Se uusi viime vuotisen erkkarituloksensa, tosin eri luokassa (viime vuonna tietenkin junnuissa).

Nepun arvostelu:

"Lovely youngster, 
Correct size & length of body.
Feminine head. Well balanced.
Correct bite. Thin ears,
Good neck
Well propotioned body,
Well angulated around.
Lovely movement,
Although sometimes a bit proud of her tail.
Shows a lot of quality." 
NUO ERI/2 SA

Muu Kaapon paikalla ollut jälkikasvu palkittiin seuraavasti:

Trasseli Hengaillaan "Sisu" NUO ERI/1
Trasseli Hunningolla "Huili" NUO ERI/2
Trasseli Hepsankeikka "Hipsu" NUO EH
Trasseli Huiskin Haiskin "Huisku" NUO ERI/3
Scabbers Ambrosia "Rose" NUO EH/4

Esitettiin Kaapon jälkeläisluokkakin, mukana oliva Huili, Sisu, Neppu ja Huisku. Saatiin tulos JÄLK.2KP seuraavalla arvostelulla:

"Correct sizes and length of body.
Lovely coats.
Correct bone, 
Typical expressions." 

Kaapo osallistui lastensa Huilin, Sisun ja Huiskun kanssa myös Trasselin kasvattajaluokkaan, siitä tulos KASV.2KP.

Oli kyllä jälleen hurjan kiva erkkaripäivä, ja oli kiva nähdä tuttuja ja tietenkin tuota Kaapon jälkikasvua, innolla kyllä niitä seuraan mitä niistä tulee :). Kaikki vaikuttavat ihan schapen näköisiltä ja luonteet ovat rohkeita ja avoimia, kivoja nuoria koiria!

Laitan tähän loppuun muutamia kuvia. Meillä ei ollut kameraa mukana, joten omat otokset ovat pelkästään kännykkäkuvia, mutta onneksi siellä oli paikalla taitavampia valokuvaajia, joiden kuvia saadaan katsella ja lainata! Huippua!


Trasseli Hui Hai. Poseerata se jaksaa vanhanakin.
Neppiskin poseeraa. Kyllähän se ihan isänsä tytöltä näyttää. Kuva Tuija Laurila

Kaapo kipsuttelee kehässä. Kuva Tuija Laurila
Vsp-VET Trasseli Hui Hai (PU2) & Rop-VET Puuparran Ruusa (ROP)
Kuva Tuija Laurila



             Scabbers Afrodita vauhdissa. Kuva Tuija Laurila.



               Kotona löydettiin vielä kolo Kaapon palkintokaapista 
               hienolle uusimmalle erkkaripytylle ja ruusukkeelle. Kyllähän tuo
               kaappi pitää sisällään PALJON upeita muistoja!


FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...