perjantai 9. syyskuuta 2016

Paluu arkeen...

No tosiaan huomaa, että arki on täällä taas, koulut ja työt alkaneet ja lorvailu loppunut. Eipä siinä tietenkään valittamista siinäkään, töissä on kivaa ja elämässä on taas normaali rytmi päällä. Rytmi, joka on täynnä aikatauluja, menoja ja kuskaamisia sinne sun tänne. Kun perheessä lapset harrastavat aktiivisesti, on omia menoja välillä pakostakin karsittava tai yritettävä sovitella kaikkiin sopiviin rakoihin. Välillä se tarkoittaa myös omien menemisten perumista, asia josta en pidä yhtään, mutta minkäs teet.

No, koirien kanssa ollaan siis tehty mitä suinkin on keretty. Joinakin päivinä se tekeminen jää pelkkään lenkitykseen, ja nyt kun hirvikärpäset ovat taas ottaneet vallan "meidän metsissä", niin ollaan lenkkeilty melko paljon ihan vaan remmissä pitkin kyliä. Kaapolle tuo kyllä riittääkin, mutta Nepun kanssa ollaan yritetty ehtiä myös juoksulenkeille ja viiletettykin sitten yöaikaan baanalla kun ei aiemmin ehditä.

Jos tuosta juoksemisesta jotain sanoisin, niin koira pelaa valjaissa hyvin, on suora ja juoksee kovaa :). Ai niin, käytiinhän me taas fyssarillakin, ja Nepun tilanne olikin oikein hyvä, sen kyllä huomaa tuossa vetotyöskentelyssä, jos meinaa tulla vinouksia. Oikein notkea tyttö oli, se sai vähän hierontaa ja laseria ja relasi ekan kerran ihan kunnolla hoidossa! Kaapo puolestaan ei sitten relannutkaan, vaan käpristeli ja jäykisteli, ei oikein asettunut  neulojenkaan aikana. Mietittiin Kaisan kanssa, että olisiko sitten tuo lyhyt turkki kun teki hoidosta erilaisen  kokemuksen sille? Yleensä se on niin kiltisti ollut hieronnassa ja akupunktiossa. No, seuraava aika otettiin parin kuukauden päähän, kun mitään erityistä ei kuitenkaan kummassakaan koirassa ollut. Katsotaan tuo papparaisen mielentila sitten uudestaan.

Mitäs me muuta ollaan tehty... ainakin tosiaan missattu pari näyttelyä ja käyty vissiin yhdessä. Rovaniemen ryhmiksessä Nepulle EH/1 arvostelulla, jonka jo johonkin ehdin hukkaamaan, täytyy lisätä se tänne jos löydän. 

Ja tokoiltu ollaan Nepun kanssa, minkä on ehditty. Parista viimeisimmästä treenistä on jäänyt oikein hyvä  mieli, kyllä se vaan eteenpäin menee. Tuon koiran paras puoli treenatessa on ehkä se, että sen pääkoppa kestää paljon toistoja. Yhdellä treenikerralla voidaan hioa monta kertaa samaa asiaa eikä se ole siitä moksiskaan. Eikä ainakaan kyllästy.

Nyt ollaan hiottu erityisesti ruutua ja hyppynoutoa. Ruutu on parempi, ja ollaan vähän tehty kävelykaaviotakin. Hyppynoudossa metallilla on nyt ollut vähän matalampana vielä se este, saadaan sopiva palautusvauhti ja varmempi hyppy. Jossain vaiheessahan se ei halunnut hypätä tuo metsku suussa, en tiedä oliko sitten vähän kolautellut suutaan sen kapulan kanssa. Kun se nyt on tuommoinen jästipää (ja minä vähintään samanlainen), niin päätin, että hypättävä vaan on, ennen en palkkaa. Ja kyllähän se sitten nopsasti hoksasi, ettei auta itkut markkinoilla ja alkoi tehdä työtä käskettyä.

Luoksarin pysäytys on työn alla myös, siinä jopa välillä toivoisi että se kymmenes kerta olisi jo vähän hitaampi, mutta ei, aina se tulee samalla tavalla ryykäten, yritäppä siitä sitten saada hyvä pysäytys. Ollaan siis lelunheittelyvaiheessa tässä liikkeessä edelleen...

Kaukokäskyt uskalsin jo siirtää tuosta kotirappuselta halliin, tein sille tokohypyn lankuista sellaisen "karsinan" ja pakkopilttuumeiningillä jatketaan, etäisyyttä ei vielä pysty ottamaan. Hauska on tuo otus, siitä karsinasta se ei ilmiselvästi oikein tykkää, mutta kun se tekeminen on vaan sen mielestä niin hauskaa, niin se hyväksyy asian ja tekee mukisematta.

Tokoringin lisäksi meillä alkaa kohta myös Katjan valmennuskurssi ja myöhemmin vielä schaperallykurssi, johon lähtee koekaniiniksi Kaapo. Siinäpä sitä koiramenoa riittää loppusyksyksi. Pari näyttelyä on myös kalenterissa, mutta Voittaja on ainoa semmoinen "varma" juttu, sieltä ei vaan osaa olla poiskaan...



FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...