sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kyynärsoppaa

Mistä tämän stoorin edes aloittaisin... Viimeksi, kun kirjoittelin, niin tosiaan odoteltiin niitä Jekun (S Patrick) kyynärtuloksia, jotka lopulta seikkailivat jossain Kennelliiton kierroksella peräti pari viikkoa (muutkin sen tulokset seikkailivat, mutta eivät aivan yhtä kauan). Siinä jo ehdittiin lähipiirissä maalailemaan kaikenlaisia kauhukuvia seinille, mutta kuitenkin kohtalaisen rauhassa tuloksia odoteltiin, kun lähtökohtaisesti ne kuvat olivat Kennelliittoon lähteneet ihan ok:na. Tuija ei ollut saanut kuvia itselleen sieltä kuvauspaikasta, joten samaa "onkohan noissa jotain" spekulointia niiden kuvien suhteen emme tehneet, kuin mitä Ilonan kuvien (ja myönnän tehneeni muidenkin koirieni) kanssa. Tuijan luvalla kirjoitan tänne koko tarinan.

Pikku-Jekku...



...ja iso-Jekku


Jekkuhan ontui viime kevättalvena pariinkin otteeseen. Tuija käytti sitä muutaman kerran eläinlääkärilläkin (toinen näistä ortopedi). Nämä ontumiset menivät liukastelun ja lihasjumien piikkiin (viime keväthän oli tosi hankala keleiltään, jäätä ja liukasta riitti), myös panosteiitistä (tarkoittaa osimoilleen kasvukipuja) puhuttiin. Mitään kyynärnivelten kipuun viittaavaa sillä ei todettu missään vaiheessa ja koska koira oli vielä niin pieni pentukin, sitä ei lähdetty siinä vaiheessa kuvaamaan. Ontuminen oli semmoista "tuli ja meni" -tyyppistä.  Ehkä siinä aina oli myös selvä ajatus siitä mikä ontumisen sai aikaan: hyppäsi lumivallin päältä, juoksi pää viidentenä jalkana jäällä ja liukastui yms.

Jekku koki samaisena keväänä myös vähemmän mukavan tapauksen, kun sen päälle karkasi koira, joka puri sen oikeaan pakaraan niin syvät vekit, että ne jouduttiin ompelemaan.  Lumen ja jään sulaessa kuitenkin liukastelu loppui ja sitä myötä ontuminen, pakarahaavakin parani (eikä jättänyt Jekun päänuppiin onneksi mitään mörköjä). Sen jälkeen Jekku on ollut koko ajan ihan terveen oloinen, iloinen oma itsensä, itsekin olen sen useamman kerran nähnyt ja aina se on liikkunut kauniisti. (Mä olen aikamoinen liikenatsi, sen verran monta vuotta tuli muinoin katseltua enemmän tai vähemmän ontuvia hevosia...)

Parin viikon odottelun jälkeen Jekun kyynärtulokset sitten lävähtivät eetteriin sunnuntai-iltana klo 20 jälkeen, ja tulos oli kaikkea muuta kuin toivottu ja odotettu: 2/2. Alla olevassa kuvassa näkyy Suomessa kyynärien arvostelussa käytettävä kansainvälinen kyynärniveldysplasian arvosteluasteikko. Tämä on kuvakaappaus Kennelliiton sivulta , jossa kerrotaan kyynärnivelen kasvuhäiriöistä.


Jekulle lausuttiin siis sekä oikea että vasen kyynärpää kakkoseksi ja Kennelliiton saatekirjeessä oli maininta: "sisemmän varislisäkkeen sairauteen (medial coronoid disease) viittaavat muutokset, lisätietoa nivelen tilasta saa tarvittaessa tietokonetomografiatutkimuksella".

Ortopedia Tuija lähti sitten metsästelemään ja suosituksia kyselemään. Jekku kun "sijaitsee" Tampereen kupeessa, niin siellä on valinnanvarat vähän toiset, kuin täällä meillä. Ajatuksena oli, että Tuija saa Jekulle (tai sen kyynärille) asiantuntija-arvion, mitä hoitolinjaa kannattaa lähteä etenemään: onko sairaus sitä laatua, että mennään konservatiivisella hoidolla, vai tähystetäänkö kyynärpäät. Toiveissa kuitenkin olisi mahdollisimman pitkään terveenä puksuttava harrastus- ja perhemoppe.

Lausunnosta oli kulunut viikon päivät, kun Tuija kiidätti Jekun+ ne viralliset kuvat ortopedille Helsinkiin, kiireellä tietysti ennenkuin kyynäriin ehtisi kovin paljon tulla lisävaurioita.  Kliinisessä tutkimuksessa Jekku ei aristanut kyynäriä ollenkaan. Uudet kuvat otettiin, ja nämä kuvat kyseinen ortopedi lausui joko selkeästi 0/0 tai enimmillään kuvaa riittävän paljon suurennettaessa rajatapaus 0/1. Ja sekin pienen pieni poikkeama toisessa kyynärpäässä ei edes ollut varislisäkkeessä. Eikä tarvinnut olla kovin taitava röntgenkuvien katsoja huomatakseen selkeän laatueron niissä ekoissa ja näissä toisissa kuvissa.



Tuija oli heti samantien soittanut Kennelliittoon, että mitäs nyt sitten. Ohjeiden mukaanhan uusintakuvauksen voi tehdä aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, mutta jos kerran on oletus, että tulos johtui huonoista kuvista, niin kai uudet kuvat pitäisi ottaa heti käsittelyyn? Keskiviikkona vasta olisi soittotunti lääkärille, joten pari päivää täytyi odotella asian selkiintymistä.

Kun vihdoin Kennelliiton eläinlääkäri saatiin langan päähän oli vastaus tilanteeseen se, että "vie se koira tietokonetomografiaan tai odota puoli vuotta ja kuvaa uudestaan. Nämä kuvat voivat tosiaan olla huonolaatuiset tai voivat olla olematta." Niitä uusia, ortopedin ottamia kuvia he eivät Kennelliittoon halunneet ottaa, koska ekan ja toisen kuvauskerran välillä ei ollut sitä puolta vuotta tietenkään. Eivät myöskään ilmeisesti olleet katsoneet tarpeelliseksi pyytää lisäkuvia lausuntoaan varten, vaikka ohjeen mukaan näin voidaan menetellä (tuolla ylempänä linkittämälläni sivulla kerrotaan myös tästä).

Kennelliiton hyväksymillä ell-asemilla tietokonetomografia maksaa noin 1200 eurosta ylöspäin, joten ei ehkä tässä tilanteessa ole järkeä maksaa moista summaa, kun koira on toisissa röntgenkuvissa ja ortopedin kliinisessä tutkimuksessa todettu terveeksi. Näin ollen ei auta muu, kuin odottaa loppukesään ja kuvata Jekun kyynärpäät vielä kertaalleen. Varsinainen soppa tästä saatiin tosiaan aikaiseksi, mutta pääasia kuitenkin on, että Jekku on terve!

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...