torstai 25. lokakuuta 2018

Inkeri mh-luonnekuvauksessa 13.10.

Mitä tekee koiraharrastaja-karavaanari, kun kalenteriin ilmaantuu vielä yksi viikonloppu loppusyksylle, jossa olisi saumaa lähteä "retkelle"? No, ihan ekana se menee Virkkuun ja katselee, josko jossain päin Suomenmaata olisi joku koe, kisa tms. jonne voisi yhdistetyn harrastus- ja lomamatkan tehdä.

Tuommoinen viikonloppu meillä osui lokakuun puoleenväliin ja Virkku kertoi, että Maaningalla Kuopion kupeessa olisi tuolloin kaksipäiväinen mh-luonnekuvaus. Hyvinkin skeptisenä laitoin sähköpostia ja kyselin paikkaa... Nehän ovat yleensä aina ihan täynnä, Nepulle olen aiemmin pariin paikkaan kysynyt, mutta eioota ollaan saatu paikkatiedusteluiden suhteen. Tällä kertaa kuitenkin tärppäsi ja sain kuulla, että lauantaille olisi vielä paikka jäljellä. Niinpä ilmoitin Inkerin kuvaukseen, Neppua en enää tuossa vaiheessa halunnut viedä tiineyden vuoksi (muutenkin sillä on jo ikää sen verran, että luonnetesti olisi parempi vaihtoehto mun mielestä, mikäli sen veisin).

Niinpä lähdimme perjantaina 12.10. matkaan miehen, Nepun ja Inkerin kanssa, Kaapo meni mummolaan yökylään (lapsista toinen oli etelässä pelireissulla ja toinen partioleirillä, hehän eivät todellakaan tuossa iässä meidän kanssa enää lähde yhtään mihinkään, jos ei ole ihan pakko...) ja ajelimme asuntoautolla Keiteleelle pienelle Lossisaari- leirintäalueelle. Tietysti oli jo pimeää, kun illalla pääsimme perille. Aamun valjetessa sitten totesimme, että olimme saapuneet oikeinkin idylliseen paikkaan! Mukava niemenkärki, jossa meni kävelyteitä rantoja pitkin. Oli ihmisten ja koirien uimarantaa sun muuta. Suosittelen, jos joskus siellä päin kuljette! 



Inkerin kuvausaika oli vasta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin syödä pitkän kaavan mukaan aamupalaa, ulkoilla ym. Maaningalle oli vajaan tunnin ajomatka tuosta. Perille osuimmekin aika sopivasti, odottelua tuli ehkä vajaa tunti kaikkinensa. Sain puhuttua Jannen ympäri ja hän lähti kuvaamaan tuon mh:n, vaikka poikien säbäpeli ja netin tulospalvelu meinasivatkin viedä pitemmän korren :). 

Inkeri oli kyllä ihan oma itsensä tuossa kuvauksessa, tässä vähän omia ajatuksia osioista:
1. Kontakti, tervehtiminen. Sehän on tuommoinen iloinen ja avoin, "kaikki käy" -tyyppi, joten tämä osa-alue mentiin läpi nelosilla.
2. Leikki. Nelosilla jatkettiin, sehän kyllä innostuu leikistä. Tarttuu heitettyyn leluun, ei paljoa haitannut, vaikka tuo kuvauksen lelu on semmoinen kauhean iso solmu"köysi", sitä se vei tyylilleen uskollisesti yhden kunniakierroksen verran. Puruote ja taisteluhalu oli kolmosta, niinkuin ajattelinkin, se ei ihan yhtä apinanraivolla taistele kuin esimerkiksi Neppu, mutta schapeksi kuitenkin hyvinkin kelvollisesti. 
3. Takaa-ajo. Ekasta nelonen ja toisesta kolmonen. Mun mielestä se lähti yhtä lujaa molempiin, mutta siinä toisessa kolmonen tuli varmaan siitä, että siellä saaliilla se vähän hämääntyi siitä siksak-kuviosta, ja jäi hetkeksi hämmästelemään asiaa.
3b Tarttuminen. Ei tarttunut kummallakaan kerralla, kävi nuuskimassa vaan "saaliin" (2).
4. Aktiviteettitaso kakkosta, tämä oli mun mielestä ehkä kaikista yllättävin osio, se tosiaan seisoskeli aloillaan koko ajan ja vaan katseli enimmäkseen sitä testinohjaajaa (muisti, että sillä on se solmulelu siellä liivin taskussa :-D). 
5. Etäleikki. Se katseli kyllä sitä "leikittäjää"(3), mutta odotetusti ei kiinnostanut niin paljoa, että olisi lähtenyt katsomaan. Muut ihmiset lähempänä olivat paljon kiinnostavampia(1).
6. Yllätys -eli haalari. Videolta näkyy, miten se ekana pysähtyy, jää katsomaan ja miettii, että mitä tässä nyt tapahtui :) (3). Kun kukaan ei anna ohjeita, niin se pakittelee hassun näköisesti, haukkuu,  katsoo koko ajan haalaria(1). Se tuli mun luokse haalarille vasta, kun katsoin sitä ja kutsuin kyykyssä haalarin vieressä (1). Haalarin ohittelut menivät ihan inkerimäisesti, se olisi varmaan mielellään jäänyt pitemmäksikin aikaa haistelemaan sitä haalaria (kakkoset jäljelle jäävästä pelosta ja kiinnostuksesta).
7. Ääniherkkyys eli räminälaite. Se vähän säikähti räminää, mutta jäi kuitenkin mun luokse (3). Sitten se oli taas hoomoilasena, että miksi me tähän jäätiin ja mitä tässä nyt pitäis tehdä (2)? Mun mielestä se ei kyllä pelännyt sitä laitetta, mutta ehkä tossa kohtaa näkyi parhaiten jo se koulutuksen tulos, että odotetaan käskyä, mitä tehdään. Sitä kun yleensä meillä koirille kerrotaan, miten milloinkin toimitaan. Sooloilu on harvoin sallittua :). Ohittelut meni taas inkerimäisesti (kakkosta molemmista), ainahan sitä kiinnostaa kaikki eteen tuleva ja tuotakin laitetta piti vähän haistaa ohittaessa.
8. Aaveet olikin hauska osuus, pieni koira meni hyvin, hyvin vakavaksi tässä. Mulla ei meinannut pokka pitää ollenkaan, kun Inkeri ekana ihan rauhassa katsoi ja totesi, että jaa tuolta tulee tuommoisia(3). Sitten, kun ne aaveet etenivät aika uhkaavalla tavalla kohti, niin sillä nousi häntä pystyyn ja haukkuahan niille piti. Se ehkä odotti multa taas jotain toimintaohjetta, vilkuili pariin kertaan ja oli vähän epävarma(3 - tuli jossain vaiheessa mun  viereen kyselemään, että mitä tässä pitää tehdä). Selätti kuitenkin pelkonsa, ja oli jotenkin ihan fine siinä mun vieressä, kun ne aaveet kääntyivät ympäri.  Kun astuin lähemmäksi sitä toista aavetta, niin Inkeri menikin sitten suoraan haistelemaan sitä (4). Jaa, ihminen, ok. Mitä sitten tehdään? Riisuin sen päähineen ekalta aaveelta ja tässä vaiheessa Inkeri oli jo unohtanut koko aaveen, häröili jotain muuta. Kutsuttaessa se tuli mun mukana toisen aaveen luokse ja oli jo ihan tietoinen, että siellä kaavun sisällä on kiva ihminen (4 ottaa itse kontaktia).
9. Leikki 2. Aloitti taas heti leikin(4), mutta ehkä sen verran kuormitusta tosta "huvipuistosta", että ei enää tarttunut siihen jäätävään mötikkään (2).
10. Viimeisenä oli ampumiset, leikin aikana ihan kuin se ei olisi edes kuullut niitä laukauksia ja passiivisuuden aikana ekalla vähän terästäytyi, mutta toinen meni taas täysin "ohi korvien". Tästä ykkönen. 



Näin me mentiin mh läpi ihan odotetuilla osa-alueilla. Iloinen, sosiaalinen koira, joka palautuu hyvin kuormituksesta. Äänet eivät juuri pelota (joskus tuntuu kyllä että kuuro se on prkl...) . En osaa laittaa niitä videoita tänne blogiin, en ole saanut aikaiseksi opetella sitä, pahoittelut :(. 

Tän harrastusosion jälkeen me jatkettiin vielä viikonloppulomaa Lossisaaressa, sääkin suosi ja varsinkin sunnuntaina oli vuodenaikaan nähden aivan loistava ilma! Koirat pulahtivat Keiteleeseen, voi kun täällä meillä päin olisi myös tuommoisia järvimaisemia!


Lokakuun 14. Just ja just tarkenee :).


maanantai 22. lokakuuta 2018

Pentuprojekti, part.1

Nepun mahdollinen pennutus oli sen kasvattajan Sannan kanssa ollut puheissa useinkin. Kun se tänä vuonna täytti jo sen neljä vuotta (hurjaa miten aika kuluukin niin vauhdilla!), niin astuttamista ei ollut kannattavaa enää lykätä, vaan päätimme syksyn juoksuun kokeilla sille jo hyvissä ajoin valitulla uroksella.

Nepun terveystiedot ja muut tulokset löytyvät täältä blogista Nepun omalta sivulta, mutta tiivistetysti se on tutkitusti terve (silmät, lonkat, kyynärät, selkä, sydän, polvet, "mysteeriarvot" ok, HUU -kantaja) ja harrastustulostenkin osalta voi sanoa, että vallan mainio pakkaus koulutuksellisesti, koira jonka kanssa on aina ilo tehdä ja mennä. Nämä harrastusominaisuudet ovatkin omasta mielestä Nepussa parasta. Se on sopivan kova, itsenäinen, kestää toistoja loputtomiin ja antaa aina 110% itsestään, tehtiinpä sitten mitä tahansa. Lajeja sille onkin kertynyt, tokon ollessa tällä hetkellä pääosassa. Siitä sillä on vähillä kokeilla saavutettu koulutustunnus TK3, tavoitteena tottelevaisuusvalion arvo (erikoisvoittajaluokka on korkattu, pentujen jälkeen jatketaan). Nepun tokokisakirjassa on pelkkiä nolla- ja ykköstuloksia, josta voi jo päätelläkin, että hanskassa pysyessään se tekee hienot pisteet kaikista liikkeistä. Aina se ei kyllä pysy hanskassa, ja silloin keskitytään viihdyttämään yleisöä.

Neppu on myös koira, jonka kanssa erityisesti harmittaa se, ettei schapeilla ole palveluskoiraoikeuksia. Sen kanssa treenasimme aiemmin pk- jälkeä, enkä epäile hetkeäkään, etteikö se olisi menestynyt myös palveluskoirakokeissa. Kun siellä ei kisakentille päästy, aloitin sen kanssa noseworkin, josta sillä on 1-luokan hajutesti suoritettuna. Kisattu ei sen kanssa tässä lajissa olla ainakaan vielä. Toinen "sivulaji"  on rally-toko, joskin sitä ei kyllä juuri olla treenattu, mutta koulari RTK2 on silti plakkarissa, jokaiselta radalta on tullut hyväksytty tulos ja viimeinen avoimen luokan startti tehtiin täydellä sadalla pisteellä.
Ulkomuotokin on saanut tunnustusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kotioloissa se on leikkisä ja sopeutuvainen, sillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista eroahdistusta tai muutakaan stressaamista.

Muun muassa näiden edellä mainittujen asioiden summana oli minun mielestä kannattavaa lähteä tähän pentuprojektiin.

Nepun sulhanen Pablo, Trasseli Tervaporvari, on komea nuorimies, joka myös on tutkittu terveeksi seuraavin tuloksin:
-Silmät terveet, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
-Lonkat A/A
-Kyynärät 0/0
-Selkä LTV0, VA0
-gPRA++
-HUU terve
-ASAT, ALAT, CK (eli "mysteeriarvot") normaalit
- Näyttelyissä Pablo on käynyt kolmesti ERInomaisin tuloksin ja  plakkarissa  onkin jo 2×Sert+VSP, 1× NordSert.

Olen tuntenut Pablon melkein pikkupennusta saakka ja sen luonne on todella miellyttänyt: se on reipas, sosiaalinen, tasapainoinen ja Neppuun verrattuna aika rauhallinen tapaus. Se tulee hienosti toimeen laumassa kuin laumassa, eikä ole tyttöjenkään mielestä mikään liian innokas "hännystelijä", vaan leikkii sopuisasti. Olen esittänyt Pabloa näyttelyissäkin, eikä sillä ole ollut minkäänlaista paineistumis- tai muutakaan ongelmaa  ihmis- ja koiravilinässä.

Pablo tasapainottanee Nepun ominaisuuksia kivasti kaikin puolin. Vielä, kun kummankin koiran takaa löytyy tuttuja, rakkaita linjoja, niin Pablo tuntui kyllä Nepulle varsin osuvalta ja luontevalta valinnalta. Myös omistajat olivat (ja ovat) kovin yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä, vaikka olivatkin alunperin hankkineet Pablon "ihan vaan kotikoiraksi". Siitä se ura urkeni ja Pablosta tullaan jatkossakin kuulemaan :).

Nepun juoksut pääsivät yllättämään, sillä olin odottanut niitä vasta lokakuulle. Aiemmin se on juossut aina kellontarkasti, puoli vuotta ja pari päivää päälle... Maanantaina 10.9. iltapäivällä huomasin, että sehän juoksee jo ihan kunnolla, kun aina aiemmin olen saanut juoksun "kiinni" ensimmäisestä tipasta :). No, lauantaina olimme olleet vielä tokokokeessa, jossa se ei jäänyt juoksuntarkastukseen, joten ne ovat siis alkaneet välillä lauantai-maanantai... Eipä tarvitse enää sinänsä ihmetellä, miten sen keskittyminen siinä kokeessa ei ollut parasta mahdollista ;). 

Astutukset tehtiin kahtena päivänä, 20. ja 21. syyskuuta. Ne sujuivat ensikertalaisilta mainiosti, ensimmäisenä päivänä hommaa harjoiteltiin pitkään ennen varsinaista onnistumista, mutta toisena päivänä pariskunta oli nalkissa noin 5 minuutin kuluttua tapaamisesta (ja pitkään olivatkin, ekana päivänä n. 40min ja toisena n. 45min). Seuraavana maanantaina haettiin herpesrokote ja sitten tuntuikin aika matelevan, kun odotettiin ultraa.

Elämää jatkettiin normaaliin tapaan, treenattiin (mutta vain ulkona, halliin ei lähdetty, ettei vaan saada mitään tauteja tähän saumaan) ja lenkkeiltiin. Ensimmäisen herpesrokotteen yhteydessä otettiin Inkerin juoksun vuoksi Kaapolle Tardak -hormonipistos. Se päässee palleistaan talven aikana näin sivujuonteena kerrottuna :).

Yksi reissu tehtiin asuntoautolla akselille Keitele-Maaninka, koska onnistuin saamaan paikan mh-luonnekuvaukseen. Sinne "pääsi" sattuneesta syystä Inkeri, koska mahdollisen tiineyden vuoksi en halunnut Neppua lähteä stressaamaan. Tästä yritän kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa. Videot löytyvät kyllä facesta (näkyvät kylläkin vain kavereille...).



Nyt on vähän turhan rento kuski :)

Torstaina 18.10. vihdoin mentiin ultraan, Pablon omistaja Juliskakin tuli mukaan jännäämään. Ja sieltähän niitä palleroita alkoi anturan alla tupsahdella, plop, plop, plop... Lukumääräarviokin saatiin, mutta virallinen lausuma oli, että "tiineysultrassa näkyi useampi sikiö".



Tässä tämän "projektin" tapahtumat lyhyesti kerrottuna tähän mennessä. Seuraavana odotellaan sitten madotusta,  toista herpesrokotetta ja pentulaatikko on laitettu papan verstaaseen tilaukseen. Pennut tulevat siis Nepun kasvattajan  Scabbers -kennelnimelle, mutta syntyvät ja kasvavat luovutusikään saakka täällä meillä. Voi ihanuutta <3!

Ainiin, ultrakäynnillä otatin myös Inkeristä "mysteerisairausverikokeet" (Linkki aiempaan postaukseeni ko sairaudesta ). Ihan vaan varulta ja oman mielenrauhan vuoksi. Koska tuo sairaus todennäköisesti on jollain tavalla perinnöllinen, eikä periytymismalli ole tiedossa, niin näen kyllä tärkeäksi tutkia tilannetta (ja tietysti niitä koirien veriä) tiheällä kammalla. Vielä ei voida sanoa yhdestäkään linjasta, että se olisi "mysteerivapaa". Onneksi asiaa selvitellään parhaillaan aktiivisesti.

Inkerin tulokset noiden mysteeriarvojen osalta olivat:

ASAT 25U/l (14-59)
ALAT 54U/l (25-122)
CK 58U/l (41-378)

Eli kunnossa ovat! Aiemminhan me jo osallistuttiin siihen aineenvaihduntatutkimukseen. Siitä ei näitä arvoja tulla kuitenkaan saamaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Lohen tutkimusryhmä on kiinnostunut tästä mysteeristä, toivottavasti projekti käynnistyy ja asiaan saadaan selkoa sitä kautta!

Inkeriltä muuten tarkistettiin tuon verikokeen oton yhteydessä mikrosiru. Se voikin olla tärkeää jatkossa, mikäli tutkimusprojekti käynnistyy ja verrokkinäytteitä tarvitaan: aineenvaihduntatutkimuksessahan kaikilta tarkistettiin sirut. Nyt, kun Inkerin nämä arvot on otettu ja siru luettu, niin voidaan todistaa, että ne kaksi näytettä ovat samasta koirasta.... Nepusta ja Kaaposta ei ole siruja luettu silloin, kun noita arvoja on otettu (aineenvaihduntanäytteenotossa kyllä tarkistettiin). En tiedä, täytyykö ne sitten ottaa uudestaan, mikäli verrokeiksi alkavat? Kannattaa schapejen omistajat ehkä varuilta tarkistuttaa ne sirut, jos ja kun menette noita mysteeriarvoja eläinlääkärille ottamaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin... Nyt kasvatellaan kotona mahaa kaikessa rauhassa, kaikki koirariennot saavat loppuvuoden osalta jäädä väliin (vähän kirpaisee jättää Messari, viimeksi ollaan oltu pois sieltä vissiin vuonna 2008! Mutta nyt on hyvä syy jäädä kotiin.)



FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...