Inkeri mh-luonnekuvauksessa 13.10.

Mitä tekee koiraharrastaja-karavaanari, kun kalenteriin ilmaantuu vielä yksi viikonloppu loppusyksylle, jossa olisi saumaa lähteä "retkelle"? No, ihan ekana se menee Virkkuun ja katselee, josko jossain päin Suomenmaata olisi joku koe, kisa tms. jonne voisi yhdistetyn harrastus- ja lomamatkan tehdä.

Tuommoinen viikonloppu meillä osui lokakuun puoleenväliin ja Virkku kertoi, että Maaningalla Kuopion kupeessa olisi tuolloin kaksipäiväinen mh-luonnekuvaus. Hyvinkin skeptisenä laitoin sähköpostia ja kyselin paikkaa... Nehän ovat yleensä aina ihan täynnä, Nepulle olen aiemmin pariin paikkaan kysynyt, mutta eioota ollaan saatu paikkatiedusteluiden suhteen. Tällä kertaa kuitenkin tärppäsi ja sain kuulla, että lauantaille olisi vielä paikka jäljellä. Niinpä ilmoitin Inkerin kuvaukseen, Neppua en enää tuossa vaiheessa halunnut viedä tiineyden vuoksi (muutenkin sillä on jo ikää sen verran, että luonnetesti olisi parempi vaihtoehto mun mielestä, mikäli sen veisin).

Niinpä lähdimme perjantaina 12.10. matkaan miehen, Nepun ja Inkerin kanssa, Kaapo meni mummolaan yökylään (lapsista toinen oli etelässä pelireissulla ja toinen partioleirillä, hehän eivät todellakaan tuossa iässä meidän kanssa enää lähde yhtään mihinkään, jos ei ole ihan pakko...) ja ajelimme asuntoautolla Keiteleelle pienelle Lossisaari- leirintäalueelle. Tietysti oli jo pimeää, kun illalla pääsimme perille. Aamun valjetessa sitten totesimme, että olimme saapuneet oikeinkin idylliseen paikkaan! Mukava niemenkärki, jossa meni kävelyteitä rantoja pitkin. Oli ihmisten ja koirien uimarantaa sun muuta. Suosittelen, jos joskus siellä päin kuljette! 

Inkerin kuvausaika oli vasta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin syödä pitkän kaavan mukaan aamupalaa, ulkoilla ym. Maaningalle oli vajaan tunnin ajomatka tuosta. Perille osuimmekin aika sopivasti, odottelua tuli ehkä vajaa tunti kaikkinensa. Sain puhuttua Jannen ympäri ja hän lähti kuvaamaan tuon mh:n, vaikka poikien säbäpeli ja netin tulospalvelu meinasivatkin viedä pitemmän korren :). 

Inkeri oli kyllä ihan oma itsensä tuossa kuvauksessa, tässä vähän omia ajatuksia osioista:

1. Kontakti, tervehtiminen. Sehän on tuommoinen iloinen ja avoin, "kaikki käy" -tyyppi, joten tämä osa-alue mentiin läpi nelosilla.

2. Leikki. Nelosilla jatkettiin, sehän kyllä innostuu leikistä. Tarttuu heitettyyn leluun, ei paljoa haitannut, vaikka tuo kuvauksen lelu on semmoinen kauhean iso solmu"köysi", sitä se vei tyylilleen uskollisesti yhden kunniakierroksen verran. Puruote ja taisteluhalu oli kolmosta, niinkuin ajattelinkin, se ei ihan yhtä apinanraivolla taistele kuin esimerkiksi Neppu, mutta schapeksi kuitenkin hyvinkin kelvollisesti. 

3. Takaa-ajo. Ekasta nelonen ja toisesta kolmonen. Mun mielestä se lähti yhtä lujaa molempiin, mutta siinä toisessa kolmonen tuli varmaan siitä, että siellä saaliilla se vähän hämääntyi siitä siksak-kuviosta, ja jäi hetkeksi hämmästelemään asiaa.

3b Tarttuminen. Ei tarttunut kummallakaan kerralla, kävi nuuskimassa vaan "saaliin" (2).

4. Aktiviteettitaso kakkosta, tämä oli mun mielestä ehkä kaikista yllättävin osio, se tosiaan seisoskeli aloillaan koko ajan ja vaan katseli enimmäkseen sitä testinohjaajaa (muisti, että sillä on se solmulelu siellä liivin taskussa :-D). 

5. Etäleikki. Se katseli kyllä sitä "leikittäjää"(3), mutta odotetusti ei kiinnostanut niin paljoa, että olisi lähtenyt katsomaan. Muut ihmiset lähempänä olivat paljon kiinnostavampia(1).

6. Yllätys -eli haalari. Videolta näkyy, miten se ekana pysähtyy, jää katsomaan ja miettii, että mitä tässä nyt tapahtui :) (3). Kun kukaan ei anna ohjeita, niin se pakittelee hassun näköisesti, haukkuu,  katsoo koko ajan haalaria(1). Se tuli mun luokse haalarille vasta, kun katsoin sitä ja kutsuin kyykyssä haalarin vieressä (1). Haalarin ohittelut menivät ihan inkerimäisesti, se olisi varmaan mielellään jäänyt pitemmäksikin aikaa haistelemaan sitä haalaria (kakkoset jäljelle jäävästä pelosta ja kiinnostuksesta).

7. Ääniherkkyys eli räminälaite. Se vähän säikähti räminää, mutta jäi kuitenkin mun luokse (3). Sitten se oli taas hoomoilasena, että miksi me tähän jäätiin ja mitä tässä nyt pitäis tehdä (2)? Mun mielestä se ei kyllä pelännyt sitä laitetta, mutta ehkä tossa kohtaa näkyi parhaiten jo se koulutuksen tulos, että odotetaan käskyä, mitä tehdään. Sitä kun yleensä meillä koirille kerrotaan, miten milloinkin toimitaan. Sooloilu on harvoin sallittua :). Ohittelut meni taas inkerimäisesti (kakkosta molemmista), ainahan sitä kiinnostaa kaikki eteen tuleva ja tuotakin laitetta piti vähän haistaa ohittaessa.

8. Aaveet olikin hauska osuus, pieni koira meni hyvin, hyvin vakavaksi tässä. Mulla ei meinannut pokka pitää ollenkaan, kun Inkeri ekana ihan rauhassa katsoi ja totesi, että jaa tuolta tulee tuommoisia(3). Sitten, kun ne aaveet etenivät aika uhkaavalla tavalla kohti, niin sillä nousi häntä pystyyn ja haukkuahan niille piti. Se ehkä odotti multa taas jotain toimintaohjetta, vilkuili pariin kertaan ja oli vähän epävarma(3 - tuli jossain vaiheessa mun  viereen kyselemään, että mitä tässä pitää tehdä). Selätti kuitenkin pelkonsa, ja oli jotenkin ihan fine siinä mun vieressä, kun ne aaveet kääntyivät ympäri.  Kun astuin lähemmäksi sitä toista aavetta, niin Inkeri menikin sitten suoraan haistelemaan sitä (4). Jaa, ihminen, ok. Mitä sitten tehdään? Riisuin sen päähineen ekalta aaveelta ja tässä vaiheessa Inkeri oli jo unohtanut koko aaveen, häröili jotain muuta. Kutsuttaessa se tuli mun mukana toisen aaveen luokse ja oli jo ihan tietoinen, että siellä kaavun sisällä on kiva ihminen (4 ottaa itse kontaktia).

9. Leikki 2. Aloitti taas heti leikin(4), mutta ehkä sen verran kuormitusta tosta "huvipuistosta", että ei enää tarttunut siihen jäätävään mötikkään (2).

10. Viimeisenä oli ampumiset, leikin aikana ihan kuin se ei olisi edes kuullut niitä laukauksia ja passiivisuuden aikana ekalla vähän terästäytyi, mutta toinen meni taas täysin "ohi korvien". Tästä ykkönen. 

Näin me mentiin mh läpi ihan odotetuilla osa-alueilla. Iloinen, sosiaalinen koira, joka palautuu hyvin kuormituksesta. Äänet eivät juuri pelota (joskus tuntuu kyllä että kuuro se on prkl...) . En osaa laittaa niitä videoita tänne blogiin, en ole saanut aikaiseksi opetella sitä, pahoittelut :(. 

Tän harrastusosion jälkeen me jatkettiin vielä viikonloppulomaa Lossisaaressa, sääkin suosi ja varsinkin sunnuntaina oli vuodenaikaan nähden aivan loistava ilma! Koirat pulahtivat Keiteleeseen, voi kun täällä meillä päin olisi myös tuommoisia järvimaisemia!

Lokakuun 14. Just ja just tarkenee :).