Lomatouhuja

Ihanaa, kun on loma eikä mitään ihmeempiä aikatauluja! Kotona ehtii esim. lasten kauhuksi tehdä omia ruokakokeiluja haudutuskattilalla, jonka joulupukki toi :). Oon tehnyt sillä keittoja ja kastikkeita, älyttömän kätevää kun nakkaa aamulla ainekset pataan niin iltapäivällä ruoka on valmista! Ja välillä voi puuhata muuta, kuten esim...

Hyppytekniikkaa

Lauantaina, tapaninpäivänä, Neppis oli niin villinä, että päätettiin mennä hallille treenaamaan hyppyjuttuja. Tehtiin perussarjaa, kasvavaa sarjaa ja korkeuden arviointia.

Perussarja ei menny ihan niinku siellä kuuluisassa Strömsöössä, Neppu keksi, että kaksi vikaa estettä menee kaikista vauhdikkaimmin, kun hyppää ne molemmat samalla kertaa, yhdellä jättiloikalla siis. Olin ihan että WHAT, mitä mun pitää tehdä nyt? Pidennettiin sitä vimppaa väliä, ja se meni hyvin, mutta taas kun lyhennettiin niin se päätti liidellä matalalentoa. Lähettelin sitä "ketjuttaen" sille sarjalle, ja siihen saakka menikin oikein, kunnes taas oltiin siellä alkuperäisessä lähtöpisteessä ja taas se jättiloikki ne viimeiset. Annoin asian olla, kun en kerta osannut sitä korjata...

Kasvava sarja meni superhyvin. Korkeuden arvioinnissa pari matalaa apuestettä ja viimeinen este, jota nostettiin. Mentiin 45cm saakka ja hyvin kulki, lopetettiin siihen ja tultiin takas alas. Nyt se hyppäsi joka kerta, ei limboillut kertaakaan :).

Lenkkeilyä

Ollaan myös canicrossattu Nepun kans pari-kolme kertaa per viikko. Sunnuntaina käytiin pisin lenkki tähän mennessä, vajaa 8km. Oon pikkuhiljaa varovasti pidentänyt lenkkejä, samalla ajatuksella kuin nuorten hevosten kanssa: treenistä pitää jäädä hyvä mieli, liikaa ei saa väsyttää. Se menee hirmu hienosti edessä, huutelen sille suunnat risteyksissä (no ei se vielä niitä ihan tajua, mutta sen verran kumminkin, että jos en huuda mitään niin sillon jatketaan suoraan). Juuei se väsy tällä mun kunnolla... Mulla on välillä Sports Tracker päällä lenkillä. Sunnuntaina keskivauhti oli 11,5km/h ja huippunopeus jopa 21,5km/h! Ei ihme, että tuntuikin vähän jaloissa hapotusta. Alamäissä (joita meillä täällä vanhassa merenpohjassa ei juuri ole, onneksi tässä tapauksessa) se sais oppia vähän jarruttamaan, on meinaa aika extremeä koittaa pysyä peesissä kun se painaa alamäkeen sen mitä tie vie.

Maanantaina käytiin pikkuporukalla schapelenkillä. Oli aika hauska porukka koiria mukana: Wilho, joka on ihan pikkupentu ja Elma, vähän isompi pentu. Seuraava nuoruusjärjestyksessä oli tää mun häntä suorana painattava Neppis. Aikuisempaa osastoa edustivat Cina ja Feeti ja vanhuksia sitten Kaapo. Sukupuolijakauma 3+3 ja melkein kaikki väritkin edustettuna :). Harmi kun ei tullut otettua kuvia tuosta porukasta. 

Tokoa

Tiistaina treenailtiin hallissa tokoa. Perusjuttuja tein. Kaapo kyllä suorittaa ihan mielettömän hyvin, kun oon heittänyt tavoitteet sen kans romukoppaan ja tehdään vaan vähän ja sitä mikä mukavalta tuntuu. Esim. seuraaminen on ihan super! Samoin kaukot toimii kuin ne entisvanhaset junanvessat.

Neppu sitten taas oli niin pistoksissa, että voi kerrassaan. Seuruu on hetsattuna ihan hienoa, mutta muuten se ei pysy lapasessa juurikaan, kun keskityn vietin nostattamiseen. Pinkki vinkukala on sille se ykköspalkka, sen kun se vain näkeekin niin kierrokset on katossa. 

Tein ruutua läheltä lähetellen, pysäytys tuottaa sille suurta tuskaa. Se ei pysty eikä millään kykene edes seisomaan, kun kierrokset on punaisella, vaan tepastelee, peruuttaa... 

Vähän tehtiin kaukoja, pitkiä sarjoja pitkillä vaihtoväleillä, oli kyllä yllättävän hyvä. 

Ohjatussa on muodostunut ongelmaksi koiran jättö targetille. Se ei vain malta seistä siinä, ei millään. Janne on liikkuroinut nyt niitä kapuloita, hyvin se hakee molemmat suunnat. Pitää erikseen treenata sitä jättöä. Haun oon vielä palkannut sillä vinkukalalla taakse heittäen, eli kapulan luovutus puuttuu kokonaan tässä liikkeessä.

Tunnari alkaa olla melko hyvä, oon lähettänyt pa:sta kapuloille ja muutaman nakkipalan avulla se jarruttaa hyvin ja nostaa varmasti oikean (toki nyt kun näin kirjotan niin seuraavalla kerralla se sitten nostaa väärän). Tässäkin luovutus puuttuu.

Täytynee alkaa panostaa oikeasti liikkeiden loppuun viemiseen? Se on vaan sitä tylsintä osaa tokoilussa mun mielestä :).

Lopuksi otin kummallakin koiralla yhtä aikaa paikkamakuun. Kaapolle se tietty oli helppo, mutta ajatus olikin enemmän saada Nepulle harjoitusta. Tehtiin minuutin paikallaolo, kumpikin makasi suorassa ja liikkumatta. Neppu välillä vilkuili Kaapoa, ehkä se kattoi siitä mallia kun niin töpevänä mutta rauhassa malttoi maata ilman välipalkkoja.

Toivotus hyvän joulun

Maistuvaista joulua kaikille, syökää kinkkua kohtuudella!

Ensi vuotta kohti, meillä on muutamia suunnitelmia olemassa koirien "pään menoksi", niistä lisää myöhemmin! Nyt nautitaan hetki kiireettömyydestä ja käydään vähän hallilla sulattelemassa kinkkua.

Esan Leikkikoulussa -vietit kaakkoon :)

Osallistuttiin Neppiksen kanssa tänä viikonloppuna Esan leikkikouluun. Esa Tapiosta voi lukea esittelyn esim. tästä:

http://www.piskipaja.fi/content/14-esa-tapio-pk-tottis

Kurssi pidettiin meidän "paikallisessa" eli Dogantti-areenalla (http://www.dogantti.fi/dogantti-areena). 

Lauantaina aloitettiin teoriaosuudella. Esa puhui paljon koiran vieteistä, Laumavietti on ainoa, joka koetilanteessa on mukana, joten sen on oltava vahva työkalu koiraa koulutettaessakin. Leikityksessä pelataan myös mm. saalisvietillä. Täydelliseen suoritukseen tarvitaan maksimaalinen viettivire, ja maksimaalinen tunnetila. Hirveän helppoa :). Lauantaina katselin kaikkien koirien treenit läpi, paljon sitä kyllä oppii toisiakin katselemalla.

Sunnuntaina oli meidän vuoro treenata. Valitsin treeniin leluksi nahkapatukan, jotta lelusta voi taistella koiran kanssa. Vinkuleluhan on Nepulle se "ykköspalkka", mutta taistella sillä ei voi.

Neppu lähtee aktiivisesti mukaan leikkiin, puruote on hieman löysä, mutta se silti taistelee lelusta. Tätä tulee vahvistaa, antaa koiran voittaa, kun se taistelee kunnolla. Täytyy muistaa myös, että koira on se aktiivinen osapuoli leikissä, eli sen tulee tulla luo ja tarjota leikkiä. Nepulla on hyvä saalisvietti, leikki aloitetaan alhaalta (koska koira on niin pieni), ja kun se innostuu, sen tulee tavoitella sitä ylempää ja "oikeasti haluta saalis itselleen". Mitä ylempää se tavoittelee, sitä korkeammalle voi rimaa nostaa. Ja pitää muistaa vahvistaa taistelutahtoa palkkaamalla silloin, kun se kunnolla taistelee. Treenin edetessä puruvoimaakin alkoi löytyä jopa niin, etten meinannut saada sitä enää irti koko patukasta :).

Sitten päästään "rauhan vaiheeseen". Koiran tulee siinä pitää "saalista" suussaan rauhallisesti, lopettaa taistelu, mutta purra kuitenkin kiinni "saaliiseen". Neppu pitää ottaa ihan kunnon syliotteeseen, jotta se lopettaa taistelun lelusta. Käskyttäessä esim. maahan se pudottaa lelun hetken kuluttua suustaan. Eli viettiä lisää, saalis lähtee liikkeelle, karkaa, jos siitä ei pidä kiinni. Neppu on aktiivinen koira, joten sen kanssa täytyy opetella "saalisrauhaa" eli saalisvietin viettipäämäärää. 

Toisessa treenipätkässä tehtiin seuraamista. Ensin haetaan leikin avulla viettiä, tästä patukka kainaloon ja seuruuseen. Jos kontakti yhtään tippuu, tehdään tiukka käännös oikealle (tämä pitää tehostaa ihan 180 asteeseen, nyt tein vain ysikymppisiä...) ja liinasta "ravistamalla" vaaditaan kontakti takaisin (ja huomautus itselleni, täytyy ottaa pitempi naru liinaksi, tuo nykyinen on niin lyhyt että sen kanssa on vaikea kulkea niin, että liina tulee itseni takaa oikeaan käteen). Sitten taas, jos se alkaa leikkiä pomppukonetta, komennetaan uudelleen "SEURAA", ei kuulemma kannata kieltää "ei" tai "hyi", vaan kertoa, mitä piti tehdä, sillä on tekemisen merkitys koiralle. Patukan voi sille heittää palkaksi tai siitä voidaan taistella, kunhan palkka tulee oikeasta suorituksesta. Neppu aktivoituu Esan mukaan hyvin pienestä vaatimuksesta, ja aika hienoa seuraamispätkää se videolta katsottuna tekikin. Etukäteen pelkäsin, että paketti ei pysy yhtään kasassa, kun koira on niin "tiloissa", mutta ta-daa, niin se vaan mukavia pätkiä esitti! Täytyy jatkaa nyt tuota vietin rakentamista suorituksen pohjalle, tulee hieno seuraaminen.

Onneksi sain videolle nuo treenit, paljon olisi asiaa mennyt "ohi" ilman videoita. Kiitos vaan Katjalle taas ja muillekin kuvaajille! Esan treeneihin mennään kyllä jatkossakin, mikäli tilaisuus tulee ja aikataulut antavat myöten!

Nyt ollaankin kursseiltu niin paljon, että hirveästi on reenattavia asioita odottamassa sitä, että ehditään kunnolla harjottelemaan...

Tokopäivitystä

Tää blogi on livennyt nyt ihan muiksi touhuiksi, joten otetaanpa pieni kurinpalautus ja tehdään tilannekatsaus tokosta. Olisin halunnut laittaa tähän videoita eri liikkeistä, mutta en saa niitä pyörimään tässä. Pitää ottaa joku päivä tuo meidän IT-tuki (Arttu 10v) avuksi, jospa sitä elävää kuvaakin tänne saisin sitten. 

No, Neppiksestä nyt siis tilannekatsausta:

1. Seuraaminen. Mennyt valtavasti eteenpäin. Ollaan treenattu askeleita, siinä hakee hienosti oikeaa paikkaa. Täykkärit sujuu jo melko ok, vasemmat käännökset vielä hiotaan paremmiksi, takapään käyttö ei vielä ole ihan täydellistä siinä. Ja peruutus... sitä täytyy treenata seuruussa, edessä käskytettynä se pakittaa hyvin.

2. Jättävät. Oon treenannut takapalkalla (lelu), koska meinasi hiipparoida ja seisomisessa lähti helposti pakittamaan, kun palasin luokse. Takapalkka toimii hyvin, tuo lelu on ihan ykkönen! Istumisessa tarvii pienen avun, muut ok.

3. Merkin kierto. Hyvä liike, tosin joskus merkkaakin ruudun tässä, vaikka se olisi toisessa päässä hallia. Vapautus usein lelulle taakse, niin pysyy vauhti myös palatessa.

4. No sitten se ruutu (avo). Tässä se hakeutuu jotenkin oikeaan reunaan ja saattaa mennä oikealta ulos ruudusta. Pysähtymistä täytyy vielä treenata läheltä lähetettynä, targetti ruudun vasemmassa reunassa enemmän.

5. Kapulan pito. Ostin messarista uuden vähän kevyemmän kapulan kuin se Kaapon, sitä meinaa nykertää, täytyy katsoa rauhottuuko vai otetaanko se painavampi kapula takaisin.

6. Nouto. Nyt ollaan treenattu käskyn odottamista, nouto on vauhdikas ja siisti. Loppuasento tekemättä.

7. Ohjattu nouto (tuliko tää nyt sitte voittajassa?). Ostin uudet kapulat tähänkin. Jostain syystä se pysähtyminen on tässä vaikeaa siitä seuraamisesta. Kuvittelen, että osaa suunnat, nouto on hyvä. Tässäkin vapautus lelulle taakse.

8. Hyppy. Ok. Pitäis vaan ehtiä treenata niitä tekniikkasarjoja. Joululomalla otan kuurin tätä. Otan. Todellakin otan. Pakko ottaa.

9. Luoksari. Ok, pysäytystä en nyt olekaan ottanut pitkiin aikoihin.

10. Tunnari. Jarrunameilla hyvä, ilman pukkii vääriäkin kapuloita, nostaa kuitenkin oikean. Mielenhallintaharjoituksia tähän. Ollaan tehty hallissa viidellä kapulalla. Lähetys edelleen siitä läheltä itse istuen, jotta tulee varovainen ja hillitty lähestyminen kapuloille.

11. Kaukokäskyt. I-M-I-M, hyvät vaihdot.

12. Paikkamakuukin on jo melko hyvä, käskytyksiä ja odottamista pitää vielä treenata.

Oliko sitä vielä muuta... No onhan sitä tuossakin tietty. Neppu on aikuistunut hurjasti toisten juoksujen jälkeen, se pysyy porukassakin treenatessa mun kanssa eikä höntyile muualle. Tarjoaa koko ajan tekemistä ja kestää toistoja. Ja palkkautuu parhaiten vinkulelulla, se helpottaa kyllä monessa liikkeessä treenaamista!

Viikonloppuna mennään "Esan leikkikouluun" hakemaan lisäoppia vireen hallinnasta. Odotan innolla :).

Messariviikonloppu

Messariviikonloppu on monille koiraihmisille vuoden huipennus, must-juttu, jonne ajetaan läpi tuulen ja tuiskun vuosi toisensa perään. Niin myös meille, Voittaja-näyttely on erkkarin ohella se vuoden päätapahtuma koiranäyttelysaralla. 

Perjantaina pakkasimme taas auton täyteen tavaraa ja ajoimme aivan karmaisevassa kelissä 7 tunnin matkan Limingasta Helsinkiin -yhden pysähdyksen taktiikalla :). Ensin satoi lunta, sitten räntää ja loppumatkasta silkkaa vettä, oli pimeää ja matkan varrella muutama liikenneonnettomuuskin huonosta kelistä johtuen. Hotelliksi olimme valinneet tällä kertaa Cumulus Airportin Vantaalta. Perille päästyämme sain vielä alkaa koirapyykille, kurakinttuja en kehtaa näyttelyihin viedä.

Lauantaina meidän kehä oli vasta puolenpäivän jälkeen, joten saatiin rauhassa nukkua melko pitkään ja nauttia hotelliaamiaista pitkän kaavan mukaan. Messukeskuksen liepeillä oli melkoisesti ruuhkaa, mutta parkkeerausalueet siellä vetävät porukkaa melko hyvin, joten vartin jonotuksella selvittiin.

Lauantaina vuorossa oli Helsinki Winner- näyttely. Schapeja oli ilmoitettu mukaan vain 19kpl, 8 urosta ja 11 narttua. Tuomarina toimi tanskalainen Kresten Scheel. Hän teki Kaaposta ROP-veteraanin, paras uros-kehässä Kaapo ei sijoittunut. Vetskutitteli HeVW-15 kuitenkin lisätään jatkossa sen tittelilistaan. Arvostelu oli ihan mukava:

"81/2 years in fine condition. Good body

Proportion, masculine very nice head.

Good expression, neck & topline.

Well angulated both front & hind quarters.

Shown in beautiful condition  (&?) coat.

Steady, sound movement.

Good length of step." 

VET ERI/1 SA, vet ROP, Helsinki Veteran Winner-15

Itse huomasin jo lauantaina, ettei Kaapo liikkunut kehässä normaaliin tapaansa, se vaikutti jotenkin kyllästyneeltä eikä esiintynyt itselleen tyypillisen lennokkaasti ja iloisesti. Onhan tässä kyllä näyttelyitä kierrettykin viime aikoina, joten pieni näyttelyähky ei ole mikään ihme.

Neppu ja siskonsa Rose esiintyivät junnunartuissa, joita oli ilmoitettu 4kpl. Molemmat saivat erin ja kilpailuluokassa Neppu otti kärkipaikan Rosen tullessa kolmanneksi. Nepulle siis Helsinki JuniorWinner -15 -titteli plakkariin ja ainoana SA:n saaneena junnuna pääsylippu paras narttu -kehään!

Parhaan nartun paikasta ja samalla Helsinki Winner- tittelistä kilpaili lopulta kuusi narttua. Enpä olisi osannut uneksiakaan, että tuomari nostaisi Nepun parhaaksi nartuksi, mutta niin siinä vain kävi! Neppikselle lopulta VSP, Sert ja junnutittelin lisäksi HeW-15 nimen eteen komeilemaan! Arvostelu on  paikoin tosi epäselvää luettavaa, mutta jotenkin näin se menee:

"16 months old very beautiful smart female

Chic (?) anatomy. Well (?) head.

Foreface sufficient developed,

Not too long. Correct bite, good expression

Brown dark eyes. Good neck & topline.

Well angulated front & hindquarters.

Nice coat. Excellent temperament.

Excellent free ears 

movement long initiative (?) (??) Steps

(?) fine, going away a little bit too close."

JUN ERI/1 SA, PN1, Sert, VSP, Helsinki Junior Winner-15,Helsinki Winner -15

Kaapon kanssa osallistuttiin iltasella vielä BIS-veteraanikisaan. Jostain syystä Messarin ykköshallin tunnelma ei mielestäni ollut yhtä juhlallinen kuin niinä muina kertoina, kun ollaan Kaapon kanssa sinne päästy esiintymään, mistä lie johtunee? No, hieno show se kuitenkin taas oli, ja Kaapokin syttyi taas liikkumaan pirteämmin. Ja isoja kehiä odotellessa shoppailin kaikkea _todella_ tarpeellista tai muuten vaan kivaa sälää.

Ison kehän jälkeen käytiin vielä hiljentyneellä kuvauspaikalla ottamassa Winnereistä kuvat, päivällä sinne on aina niin komeat jonot, että ei meikäläisen hermorakenteelle kiitos...

HeJW-15 HeW-15 JV-15 V-15 Scabbers Afrodita

C.I.B  POHJ FI SE NO MVA PMV-09 HeW-11-12 V-11 MV-14 HeVW-15 VV-15
Trasseli Hui Hai

Sunnuntaina meidän kehä oli taas aika myöhään, joten saatiin jälleen rauhassa nauttia hotelliaamiaista koko rahan edestä. Messukeskuksella ei tarvinnut edes jonottaa, vaan päästiin suoraan ajamaan parkkihalliin. Lupaava alku päivälle :).

Schapendoesit arvosteli hollantilainen Jan Ebels, tuomari rodun kotimaasta siis. Koiria oli ilmoitettu 23kpl. Nepun ja Rosen lisäksi Kaapon jälkikasvusta oli paikalla myös Hipsu (Kaapo × Inez). 

Kaapo oli jälleen vet ROP ja tienasi veteraanivoittaja-tittelin, erittäin laahustelevalla liikkumisella. Lisäksi se oli PU4. Arvostelussa sanotaan näin:

"81/2 years, excellent type.

Strong head. Good proportion.

Correct bite. Good ears.

Lovely neck, good angulatuon.

Good coat. 

Movement ok but I like to see a little

More active."

VET ERI/1 SA PU4 vet ROP Veteraani Voittaja-15

En tiedä, onko näin rankka reissu tuon ikäiselle koiralle vähän liikaa jo. Meiltähän on ensinnäkin tosi pitkä matka Helsinkiin, joten koira joutuu oleilemaan hyvin ahtaissa oloissa ensin päivän autossa, sitten yö hotellissa, jonka jälkeen pitkä päivä näyttelyissä, taas hotelliin jne... Varmasti ainakin vetreys liikkeistä häipyy vähemmälläkin. Tämä taisikin olla Kaapon viimeinen messarireissu, muutenkin ensi vuonna mietin tarkkaan, vienkö sitä näyttelyihin vai en. 

No, takaisin näyttelyn tapahtumiin. Kaapon jälkikasvu esiintyi peräjälkeen junnunartuissa,  joita oli kaikkiaan kuusi. Hipsu, Rose ja Neppu olivatkin ainoat eri:llä palkitut junnut, ja kilpailuluokassa järjestys oli Neppu eri/1sa, Hipsu eri/2sa ja Rose eri/3sa! Neppikselle jälleen yksi titteli lisää, JV-15! 

Parhaan nartun valinnassa koiria käteltiin yksi toisensa perään kehästä pois, kunnes jäljellä oli neljä parasta ja näiden joukossa edelleen Neppu ja Hipsu! Lopulta tuomari laittoi Hipsun toiseksi ja Neppu teki käsittämättömän tuplaviikonlopun ollen taas PARAS NARTTU!!! Voittajatitteli plakkariin ja ROP-kehään! Siellä hävittiin valiourokselle, joten Nepusta tuli vastakkaisen sukupuolen paras. Se on näemmä tuonkin jo lyhyellä näyttelyurallaan oppinut: VSP on se paras palkinto, voittaa kaiken, mutta pääsee kotiin ajoissa kun ei tarvitse jäädä notkumaan ja odottelemaan ryhmiä :). Nepulla on tähän mennessä kertynyt jo 6 VSP:tä! Nokkela likka! 

Jan Ebels arvioi Neppua näin:

"16 months, lovely outline.

Well developed. Excellent head proportion.

Nice eyes. Correct bite.

Good eyes (toisen kerran eyes, jompi kumpi varmaan ears).

Beautiful body proportion. Good coat. Excellent movement." 

JUN ERI/1 SA, PN1, SERT, VSP, Juniorivoittaja-15 Voittaja-15

Se kyllä liikkuu mielettömän hienosti, vielä kun uskallan jossain vaiheessa alkaa esittää sitä liikkeessä pelkäämättä, että koko pakka leviää, niin priimaa tulee!

Kaapon osalta kävin toimistossa sanomassa, ettemme jää BIS-vetskuihin, vaan suuntaamme kotimatkalle. Sehän kuluikin sitten rattoisasti, Jannen ajaessa katselin tabletilla ensin livelähetyksenä isot kehät ja sen jälkeen linnan juhlia. Heinolan ABC:llä käytiin syömässä jouluateriakin, joten ihan mukavasti kului itsenäisyyspäivän ilta meikäläisellä maatamme autolla halkoen, linnan juhlien tunnelmassa.

NEpulle NEljä, KAapolle KAksi titteliä :)

  

Tänä vuonna pyttyjen sijaan saatiin tällaisia lasipalikoita (Neppu 8kpl ja Kaapo 4kpl)

                                  

2*vet ROP, 2*VSP, 2*Sert. Kannatti lähtä!

 P.S. Minulla on vielä videokamerassa kuvaa sunnuntailta, kunhan saan sen purettua niin ehkmä tännekin pätkää laitan näkyville.

Lihashuoltoa ja neuloja

Kaapolla oli tänään pitkästä aikaa fyssarikäynti. Viimeksi käytiin syyskuussa, ja tulloin tilanne oli niin hyvä, että katsottiin tällainen pitempi väli käynneille. Papparainen on mielestäni ollut ihan kondiksessa koko ajan tässä välilläkin, ei suurempaa "selän nousemista", ranka ei ole rutissut eikä muutakaan huomiota herättävää ole ollut.

Kaisa tunnusteli koiran symmetriseksi. Vajaa vuosi sitten liukastumisen jälkeenhän sillä kipeytyi vasemman jalan (vai onko se jalka/nivunen/joku muu kehonosa...) iliopsoas-lihas, tämä puolestaan aiheutti toispuoleisuutta liikkumiseen ja sitä kautta epäsymmetriaa lihaksistoon. Silloin kuvautin varulta Kaapon selänkin, ja onneksi ruoto oli kaikinpuolin kunnossa. Pikkuhiljaa tilanne saatiin takaisin normaaliksi ja tällä kertaa kireyttä oli molemmin puolin lannerangassa, oikealla ehkä jopa enemmän kuin vasemmalla. Lanneranka sillä onkin se "tavallinen" huoltoa vaativa paikka. Lisäksi lapojen takana oli kireyttä molemmin puolin.

Akupunktioneuloja käytettiin tänään myös, laseria ei nyt tarvittu. Kivasti selkälinja taas antautui käsittelyssä. Ohjeeksi saatiin jatkaa selän suojaamista kylmältä. Turkista huolimatta veto ja kosteus pääsevät kiusaamaan, joten tuulitakki on tarpeen. Seuraava huoltokäynti otettiin helmikuun alkuun. 

Kaikista pahimmat kelit tuolle veteraanille ovatkin kylmänkosteat syysilmat, joten näin marras-joulukuussa Kaapo pukeutuu takkiin ulkoillessaan. Mua vaan itseä ärsyttää, kun takki vanuttaa ja veivaa turkkia, ja varsinkin jalkalenkit solmuttavat takajalkojen karvoja melko huolella. Jossain vaiheessa taitaa Kaapollakin olla edessään parturointi, vielä en ole raskinut turkkia leikata, kun ollaan käytetty vanhustakin näyttelykehissä pyörimässä Neppiksen kaverina.

Kehät kutsuvatkin taas viikonloppuna, kun on aika koiraihmisten vuoden kohokohdan, messarin HelsinkiWinner- ja Voittaja-näyttelyiden. Meiltä on lähdössä molemmat koirat, ja Kaapon jälkikasvua on Nepun lisäksi tulossa paikalle muitakin. Huippua!

Maanantaitokot

Maanantai, tokovalkkupäivä. Neppis oli hyvässä vireessä. Tehtiin palkattomuustreeniä kolmella liikkeellä (liikkeestä maahan, luoksari, hyppy). Kivasti pysyy liikkeiden välillä kuulolla ja palkkautuu hyvin pelkällä kehulla. Liikkeetkin menivät muuten mukavasti, mutta maahanmenossa oikaisi itsensä sammakkoasentoon kun olin palaamassa viereen :-D. Treenasin tuota sitten itse takapalkalla, sujui hyvin.

Hiottiin perusasentoja nopeammiksi ja tarkemmiksi, se kyllä hoksaa hommat nopeasti ja tarjoaa liikkeitä.

Paikkamakuun tein pitkästä aikaa ilman namipurkkia, hyvin pysyi, vaikka vieressä oli enemmän ja vähemmän härdelliä. Myös liikkurointi sujui tänään tässä, malttoi odottaa ja kuunnella käskyä. Makuuasento hieman vino, täytyy palkkailla vasemmalta.

Ehdin tehdä vähän kapulanpitoakin, tuo on korjaantunut paljon kun lähdin taas liikkeelle polvi-istunnasta ja siitä vähän kerrallaan ylös.

Nyt aletaan olla Neppiksen kanssa siinä pisteessä, että aletaan fiilaamaan liikkeitä kisakuntoon, josko jo kevään aikana uskaltauduttais korkkaamaan...

Vauhdikas viikonloppu

Viikonlopun ohjelmassa on ollut koiramaista menoa. Lauantaina ja sunnuntaina osallistuttiin Nepun kanssa Salme Räsäsen (http://www.rumarakki.fi) hyppytekniikkakurssille, kiitos vaan Katja-koutsille (http://www.koirakoulukisma.fi) kurssin järjestämisestä! Älyttömän antoisa kurssi, koira tykkäsi ja omistajakin, oppia saatiin suorastaan liikaa :).

Neppuhan ei hirveästi vielä ole hypännyt juuri mitään, kenties onneksi, sillä näin ollen en ole ehtinyt aiheuttaa sille mitään vahinkoa ko. asiassa :). Jonkun verran ollaan tehty tokohyppyä luoksarina maahan kaivetulla esteellä, joten alkutekijöistä lähdettiin kurssille treenaamaan.

Lauantaina teorian jälkeen tehtiin perussarjaa: 

Perussarja, nämä tais olla nimeltään etuoksereita?

Nepulle ketjutettiin ekana ihan perus-pikkupystyillä tuo sarja, aloitettiin kahden hypyn takaa ja edettiin sinne viiden taakse saakka. Aluksi käytin namitargettia, mutta vaihdoin palkan vinkuleluksi, ja se toimikin paremmin. Ajatus tällä sarjalla on kehonkäytön harjoittelu, eli paino takaosalla, katse eteen-alas (tämä täytyy muistaa vapautuksessa), kokoaminen jne.

Hyppukaaren symmetrisyyttä tehtiin tuolla etuokserilla, joillekin koirille tehtiin myös takaokseria, mutta Nepulle siis vaan tuota etujuttua.

Neppu teki tätä mielellään, vapautuksesta iloiset loikat lelulle. Melko nopeasti hyppykaaret paranivat. Sain ohjeen, että voin omassa treenissä vähän lyhentää esteväliä(laskettiin että 6 mun kenkää on sopiva väli), koska koira on pieni, ja näin saan sen vielä enemmän takaosan päälle.

Toinen treenisessio oli yksittäishyppy. Tavoitteena edelleen painonsiirron ja kokoamisen harjoittelu, lisäksi korkeuden arviointi, hyppykulma jne.  Speedbump oli 5 kengän päässä ja esteenä sellainen avoin okseri. Tässäkin Neppu lähti iloisesti töihin, mutta huomasi pienenä ja ketteränä (estekorkeuden noustessa) nopeasti, että hitsi, täältähän voi juosta tosi helposti ja nopeasti ali :). Estettä jouduttiin pienentämään melko paljon tuon älynväläyksen jälkeen... Lopuksi tehtiin vielä pressuestettä, ja siinä Neppu tekikin ihan hyviä hyppyjä. Huomasin itsekin, miten hypyn kaari muuttui pyöreämmäksi jo tässä yhdessä treenissä.

Sunnuntaina treenit jatkuivat. Ensin herättelyksi tehtiin pari settiä etäisyyden arviointitehtävää, kasvavaa sarjaa. Speedbumpilta lähetys, esteiden väli kasvaa 5-6-7-8 jalkaa. Tavoitteena tässä on etäisyyden arvioinnin lisäksi harjoitella kehonkäyttöä, voimankäytön säätelyä, laukan pituuden säätelyä jne. Esteet tässä olivat ihan pieniä. Neppis veti vauhdilla, laukka venyi kivasti.

Seuraava harjoitus oli korkeuden arviointitehtävä. Apuesteet ja viimeisenä este, jonka korkeutta säädeltiin. Neppu menee hyvin sinne 40cm saakka, sitä isommat avoesteet se limboaa sujuvasti... harjoiteltiin sitten ilman apuesteitä lähettämällä siitä läheltä, se sujui paremmin. Kun vielä laitettiin pressu, niin Neppu hyppäsi ihan mallikkaasti. Tehtiin 50cm saakka, tästä lähdetään jatkossa pikkuhiljaa nostamaan korkeutta varovasti. Kokonaisena sarjana tehtiin vähän matalampaa, jotta ei tule liikaa uusia juttuja kerralla. Nepun pienen koon vuoksi käytän jatkossa noin puoli kenkää lyhyempiä välejä kuin ohjeissa neuvotaan. Täytyy vähitellen varovasti kasvattaa estekorkeutta ja väliä, vain toista kerrallaan. Nyt pitäis ottaa ihan treeniohjelmaan vaikka kerta viikkoon pelkästään hyppytreeniä. Sitä on kiva treenata, kun koira saa kerrankin ihan luvan kanssa olla vähän hullu :).

Sunnuntaina ennen hyppytekniikkaa ehdin käydä kuuntelemassa Juha Kareksen ajatuksia koirien kasvatuksesta. Nelituntinen vierähti nopeasti ja rattoisasti, paljon tuli suoraa puhetta huumorilla ja omilla kokemuksilla/kommelluksilla höystettynä. Omassa pääkopassa moni asia sai paikkansa ja omat hatarat ajatukset jotenkin järjestyivät ja saivat vahvistusta, esimerkiksi:

 Kasvattaminen, tai sanoisinko paremminkin rodun jalostaminen, on vaativaa puuhaa (populaation lisääminen on aivan täysin eri juttu mun mielestä...). Se oma ihanne pitää olla kirkkaana mielessä sekä tietämystä, taitoa ja varoja pyrkiä siihen. Kompromisseja voi joissain kohdissa joskus ja tietoisesti tehdä, mutta harkiten. Itse koen olevani edelleen ihan keltanokka tämän rodun parissa, kenties jossain vaiheessa omaan riittävästi tietämystä, jotta voisin kasvattajaksi ryhtyäkin. Haluan tuntea koiria sukutaulujen takana, ymmärtää linjoja ja sitä kautta ehkä laittaa lusikkani kasvatus(jalostus)työn soppaan. Tai sitten tyydyn hankkimaan koirani toisilta kasvattajilta ja harrastan rotua ilman kasvattajan velvollisuuksia ja vastuuta :). No, anyway, suosittelen kyllä kaikille Kareksen luennolle menemistä, jos kohdalle sattuu mahdollisuus!

Jyväskylä KV 21.-22.11.

Jyväskylän Paviljongilla järjestettiin viime viikonloppuna kaksipäiväinen KV-näyttely. Aluksi meillä oli ajatuksena käydä kehässä vain lauantaina, mutta lopulta ajatus kokonaisesta viikonlopun pituisesta irtiotosta veti pitemmän korren ja ilmoitin koirat kummallekin päivälle. 

Schapeja oli kehissä yllättävän vähän (lauantaina 4 pennuissa ja 10 virallisissa, sunnuntaina 1 pentu ja 9 virallisissa luokissa), olin ajatellut, että kaksi inttiä peräkkäisinä päivinä vetäisi "meikäläisiä" enemmänkin mukaan.

No, muut rodut olivat kyllä tiensä Jyskylään löytäneet, taivas varjele sitä väkimäärää, sekä koiria että ihmisiä, joka  Paviljonkiin oli sulloutunut sisään! Lauantaina meidän kehä oli keskellä ahtainta B-hallia, joten koiria siellä ei paljoa liikuteltu ennen kehää. Kaapollehan se nyt on se ja sama, sen voi ottaa suoraan häkistä kehään ja aina se parhaansa yrittää, mutta neiti-Neppis oli kyllä hieman ylivireässä tilassa kehään mentäessä...

Tavoitteena reissusta oli saada juuri 15 kuukauden ikään ehtineen Nepun Cacib- kello käyntiin. Se saatiin ja aika paljon muutakin, kuten kuvasta näkyy:

Kohtalaisen onnistunut viikonloppu :)

Lauantaina rodun arvosteli suomalainen Elina Haapaniemi. Uroksissa Kaapo oli ainoa eri+SA:lla palkittu, joten siitä tuli suoraan paras uros ja samalla ROP-vet ilman sen kummempaa urheilujuhlan tuntua.

Nartuissa tiukka linja jatkui, Neppu sai villillä esiintymisellä erin ja voitti luokkansa saaden SA:n. Nartuissakaan ei lopulta muille sertifikaatin arvoista pinkkiä jaettu, joten oltiin taas kerran siinä tilanteessa, että rotunsa parhaan maineesta kisasivat Kaapo ja Neppu. Janne hyppäsi Kaapon ohjaksiin ja sitten vedettiinkin oikein semmoinen häpeällinen riemuralli kehässä... Tarjottiin katsojille vähän sirkushuveja loppukevennyksenä.

Kaaposta tehtiin ROP ja Nepulle VSP Sertillä ja Cacibilla (yesss!). Näin se näkyy joka kerta menevän kun isä ja tytär kohtaavat ROPpikehässä, saa nähdä milloin koittaa se päivä, kun Nepulle ojennetaan punakeltainen ja Kaapo saa tyytyä vihreävalkoiseen.

Tässä koirien arvostelut lauantailta:

Kaapo

"8,5 v erinomaisen tyypikäs ja kaunis rotunsa edustaja.

Esiintyy erinomaisesti.

Kaunis, ilmeikäs pää, oikeaoppiset silmät.

Purenta ok, poistetuista hampaista 

esitetty SKL:n todistus.

Erinomainen rakenne, liikkeet ja turkki.

Käyttää häntäänsä hyvin liikkeessä."

VET eri/1 sa, PU1, ROP, vet-ROP

Neppu

"15kk tyypiltään, ääriviivoiltaan ja kooltaan hyvä narttu 

joka on tänään hieman yli-innokas.

Hyvä ilmeikäs pää, hyvä purenta.

Tasapainoiset kulmaukset.

Riittävä runko ikäisekseen.

Liikkuu sivusta hyvin,

edestakainen liike saa hieman vakiintua.

Käyttää hyvin häntäänsä."

NUO eri/1 sa, PN1, Sert, Cacib, VSP

Voi tuota Neppua, sillä kyllä noita hauskoja kommentteja riittää arvosteluissa :-D. Tuollakin se nyt oli vaan oma ylitsepursuava itsensä ja hieman ns. kuppi nurin, kun ei päästy ahtauden vuoksi yhtään ottamaan lämpöä ennen kehää... No, tulos nyt oli kuitenkin vallan mairea ja reissun tavoite tuli saavutettua jo lauantaina ihan neppismäisellä tyylillä....

Isot kehät käytiin Kaapon kanssa juoksemassa läpi, ilta venyi pitkäksi kun kaikki 10 roturyhmää arvosteltiin sekä lisäksi kasvattajaluokat, ja ihan viimeisenä ennen BIS-kehää vasta veteraanit. Hotellilla ei kauheasti unta tarvinutkaan houkutella!

Sunnuntaina rodun arvosteli Irina Poletaeva. Uroksissa Kaapo otti jälleen keulapaikan, tällä kertaa saatiin kuitenkin kisata paras uros -kehässä, kun Jennan nuori uros Arska (Exåress Party Animal) sai Kaapon lisäksi pääsylipun sinne. Kaaposta siis PU1 ja samalla ROP-vet, Arska vei mausteet eli Sertin ja Cacibin :).

Nartuissa Nepulle sunnuntaina eri1, tuomari piti sitä oikein lupaavana, mutta kehityksessään kesken olevana (no katoppas, voiko 15kk ikäinen olla muuta?). Narttujen voitto saatiin kuitenkin sunnuntainakin tänne Oulun seudulle, kun Virven Cina (Lumikuono Papaina Encina) voitti nartut tienaten Sertin ja Cacibin! Mahtavaa!

Cina valittiin lopulta ROPiksi (onnea vielä kerran!) ja Kaapolle siis VSP. Me oltiin päätetty jo etukäteen, että kävi miten tahansa, ei sunnuntaina jäädä isoon kehään, vaan lähdetään kotiin jotta ei tarvitse yötä myöten ajaa. Ei siis jääty BIS-vetskuihin, eikä todellakaan edes harmittanut, sillä lauantainakin niitä veteraaneja oli listattuna 12 sivullista isossa kehässä! 

Tässä vielä koirien arvostelut sunnuntailta:

Kaapo

"Exc. type & condition for the age.

Typical head & expression.

Exc. topline & tail carriage.

Well developed chest.

Very well angulated from both ends.

A bit close in rare movement.

Exc. coat."

VET eri/1 sa, PU1, VSP, vet-ROP

Neppu

"Very promising young female.

Still very unmature.

Exc. feminine head.

Typical expression.

Correct dentition.

Exc. neck & topline & tail carriage.

Still needs time to develope for chest.

Enough angulations. Still narrow (front?)

& rare movement.

Lovely coat."

NUO eri/1 

Ensi viikonloppuna ollaankin toisenlaisissa tunnelmissa, kun osallistutaan Nepun kanssa hyppytekniikkakurssille. Siitä lisää myöhemmin!

Nostalgiapläjäys

Yritin etsiskellä muinoin Schapendoes -lehteen kirjoittamaani juttua Mannista. Ilmeisesti olen kyseisen lehden arkistoinut johonkin todella hyvään talteen, sillä sitä ei löytynyt. Etsintää ei myöskään yhtään helpota se, että en edes muista, minä vuonna juttu on lehdessä julkaistu :). Olisin halunnut julkaista jutun täällä blogissani, jotta se jatkossa olisi "vähän" varmemmassa tallessa, kuin nyt jossain paikassa X. No, täytyy jossain vaiheessa ajan kanssa joko etsiä tarkemmin tai sitten kirjoittaa Mannista uusi tarina. Sen kanssa ollaan käyty pitkä tie ja menty vaikeimman kautta, mutta siitä lisää tuonnempana.

Lehtiä selaillessani löysin paljonkin aika hauskoja otoksia meidän linssilude-Kaaposta, those were the days my friend! Tässä muutamia, jotka saivat suupielet väkisellä hymyyn:

Lehti 2/2008. Kaapon ensimmäinen ROP ja samalla myös ensimmäinen ryhmäsijoitus, RYP-3. Kuva taitaa olla Jennan Tampereella ottama. Poseerata tuo on näköjään osannut jo pienestä pitäen.

Lehti 4/2008. On vanha jengi koossa taas... Anitalle vuoden kasvattaja-titteli 2007, tällä kokoonpanolla (vasemmalta Miro, Kaapo, Muru, Nuoska) oltiin vuoden 2008 erkkarin ROP-kasv.

Voi mikä silakka! Kaapo 2 -vuotiaana muotovaliona lehdessä 2/2009. Samana vuonna se voitti ensimmäisen kerran erkkarinkin. Kohtalaisen kevyt on rungoltaan ollut hän :)

Tämän vielä kelpuutin mukaan nostalgiamuisteloihin. Lehti 1/2010 Kaaposta tuli vuoden 2009 VSP -schapendoes. Tuo kuva taitaa olla napattu 2009 erkkarista, ikäni varmaan muistan sen Heinolan helteen, poltin korvani, Kaapo oli ROP ja sen äiti Penni oli VSP.

Kyllä se vain tuo aika kuluukin nopeasti! Näitä kuvia kun katselee, niin voi kyllä allekirjoittaa vanhojen, viisaiden kasvattajien mielipiteen, että schapendoes -uros tulee "valmiiksi" vasta hyvin myöhään, eli koira saakin nuorena olla kevyt, ilmava, kehittymätön ja mitä kaikkia haukkumasanoja ne tuomarit keksivätkään arvostellessaan näitä silakoita.

Jos lopuksi siirrytään tähän päivään, niin Nepun treenit menivät viime viikoisen masennus-ahdistuksen vastapainoksi tänään vallan putkeen niin sanotusti. Tehtiin liikkeestä maahanmenoa, koira on hyvä, ohjaaja saisi kävellä hieman rennommin... Jos nyt jotain tuosta niin seuruun lähtöjä pitää treenata erikseen, välillä se jää hoomoilasena jonnekin, kun pitäisi jo mennä. Tässä liikkeessä (jättävässä siis) takapalkka toimii, ei karannut sinne kertaakaan kuin vasta vapautuksesta. Tein ekan kerran myös vierelletulon, se meni hienosti. En nostanut PA:han vaan vapautin makuulta.

Sitten treenattiin hyppyä, ihan todella hienosti Neppu siitä ALOhypystä suoriutuu, alkaa jopa hakemaan PA:han lopussa itse. Tätä voisi alkaa käskyttelemään, katsotaan miten maltti riittää odottaa.

Merkin kiertoa tehtiin kanssa, Nepun kanssa sellaisesta 8 metristä, hyvin toimii. Vaarana tässä on kyllä taas se sippaliiraa-mutka, täytyy hioa sitä vielä. Merkin merkkaa hyvin ja vauhti on sopiva.

Paikkamakuun aloitus oli härvellystä, sopivan aikaa malttoi maata, mutta ei malttanut nousta käskystä ylös, kun namikuppi oli siellä maassa kauempana. No, tässä on ollutkin tavoitteena se makaaminen, aletaan hienosäätää tätäkin.

Hitsi, se on kyllä mukavalla mallilla tuo mun taskuraketti! Nyt täytyy vaan taas itse uskoa, että se viime viikon sähellys oli vaan joku juoksun jälkeinen aivopieru, tästä mennään taas eteenpäin kuin juna (sellainen vuoristorata-mallinen...)

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien...

Voi huokaus. Mistähän alottaisin tän synkistelyn. Nepulla on juoksun jälkimainingeissa ainakin käytös-, tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöitä. Tuntuu niinkuin se olis taantunut aivan pikkujunnuksi ihan yhtäkkiä. Se kokeilee kaikkea ja kyseenalaistaa joka ikistä asiaa, minkä keksii.

Tänään valmennusryhmän treenit oli oikein kunnollista tahtojen taistelua. Aluksi otettiin kaukokäskyjä. Teen sen takapalkan avulla, ja liike onkin ollut ihan hyvällä mallilla, oon tehnyt läheltä ja kaukaa. Tänään se ei millään malttanut kuunnella käskyjä, karkasi palkalle, ryömi maahanmenossa, seurasi katseellaan kaikkea muuta paitsi minua jnejne. Onneksi tuo on sen verran kovapäinen, että sille kärsii antaa pientä neuvoa-antavaa palautetta (eli karjaista kunnolla), joka jopa joskus tehoaakin. Periaatteessa vaihdot on ihan hyvät, kun se malttaa tehdä ne kunnolla. Tänään se ei kyllä oikein malttanut...

Tein merkin kiertoa itsenäisesti, ja siinäkin se merkkasi hallista väärän tötsän saaden itse kauheat hepulit, kun merkki (se väärä siis) sattui olemaan lähellä toista koiraa. Pieni kunniakierros täysillä haukkuen, onneksi se palasi mun luokse kumminkin.

Seuraamista tehtiin kans, se alkaa olla ihan ok, kunhan itse en kalastele kontaktia vaan annan koiran hoitaa sen. Vasurit täytyy alkaa treenaan kuntoon. Oon yrittänyt ennakoida käännöstä pään ja vartalon pienellä kierrolla käännökseen mentäessä. Se ei ihan vielä tätä hiffaa. Täyskäännöksessä oikealle se saattaa vielä hetkellisesti tippua, mutta uusi "seuraa" -käsky käännökseen lähdettäessä auttaa. Täykkäri vasemmalle otetaan työn alle.

Neppuhan on sellainen mallia "ravistettava ennen käyttöä". Tuo luonteenpiirre helpottaa treenaamista tosi paljon, kun sitä tosiaan voi vähän komentaakin ilman, että se ottaa siitä nokkiinsa. Kaapo on paljon ohjaajapehmeämpi, sen kanssa täytyy hillitä hermonsa, muuten se lakkaa yrittämästä. Tosin, se ei koskaan mitään tuollaista tyhmää edes tee. Se ei kuitenkaan esim. kestä toistoja kovin paljoa, vaan alkaa aprikoimaan, etten minä ole sen tekemiseen tyytyväinen, jos samaa asiaa tankataan useamman kerran peräkkäin. Tässä tapauksessa omena siis on pudonnut melko kauaksi puusta, Nepun kanssa samaa asiaa voi jauhaa ja jauhaa, sillä into säilyy ja joskus pirskahtelee vähän ylikin. 

Jospa tää alamäki ois lyhyt, jyrkkä se ainakin on. Mutta suunta on toivottavasti ylöspäin. Tällä viikolla on neiti-neppikselle tiedossa tokosulkeisia :).

Tokovalmennusta ja tunnaria

Pikaista muistiota Neppisreeneistä.

Tokovalkussa oli tällä viikolla aiheena nouto. Neppu noutaa hyvällä vauhdilla, oon käyttänyt nyt Kaapon vähän painavampaa kapulaa, niin kuljetus on siistimpää. Ihan en vielä luota, että se malttaa käskyn alla odottaa kapulalle lähetystä, mutta lievä paine narussa (käytän kimppatreeneissä sellaista ohutta kaulaimellista näyttelyremmiä varmuuden vuoksi...) ja se pystyy odottamaan. Luovutusta en ole vielä ottanut ollenkaan, olen pitänyt tärkeämpänä sitä, että vauhti on yhtä kova palatessa kuin kapulalle mennessä. Lelupalkka taaksepäin toimii. Hyvällä mallilla on tämä, sanoi koutsikin :).

Kapulan pidossa edelleen sillä painavammalla kapulalla saa siistimmän suorituksen aikaiseksi, tosin se hyvin usein kapula suussa laskee katseen pois kontaktista. Kokeiltiin niin, että mulla on makupala houkuttimena kädessä, ja kontakti pysyi paremmin. Tuota täytyy treenata maltilla, se ei selvästikään oikein välittäis tästä liikkeestä, vaikka kapula muuten onkin sille mieluisa.

Odotellessa ehdin tehdä seuraamista ja liikkeestä jääviä, se on kyllä supernopea noissa jäävissä! Muutenkin seuraaminen alkaa olla aika hyvällä mallilla, ollaan tehty erikseen niitä täykkäreitä  ja harjoitus alkaa tuottaa tulosta (lahjattomat joutuu siis oikeesti reenaamaan). PA:n se välillä hönkää vinoksi, työn alle! Tein myös muutaman takaakierron Nepun ollessa istumassa ja maassa, eihän se sitä vielä oikein kestä/tajua, työn alle tuokin. Samoin listalle täytyy ottaa seuruussa peruutus, se osaa käskystä pakittaa, mutta seuratessa se onkin sitten ihan toinen juttu.

Paikkamakuussa namipurkki edessä toimii melko hyvin, tuokin tulee vähän kerrallaan paremmaksi. Häiriötä ainakin tuossa nuorten koirien sakissa saa hyvin.

Sitten kotitreeniä, eli tunnari: ollaan tehty nyt päivittäin ainakin yksi harjoitus, ja tänään aloitettiin jo rohkeasti viidellä kapulalla sekä ilman jarruja. Homma toimi kuin rasvattu, joten otettiin vielä kuudeskin kapula ja tehtiin sekä riviä että ympyrää. Lähetin sitä kapuloille siitä ihan läheltä, hyvin se malttaa haistella oman, yhtään kertaa ei edes kolautellut vääriä! Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tähän edistymiseen, nyt vaan pidetään yllä ja jossain vaiheessa aletaan treenaamaan liike kokonaisena. Mutta kotoa pois siirryttäessä täytyy varuiksi ottaa pari askelta takaisin, ettei tää nyt vain sitten ota ja leviä tää liike.

Harjoituspäiväkirjaa tunnarista...

Perjantain aamuharjoitus, tunnari vol. 4. Aloitettiin purkkien avulla, neljä purkkia, neljä kapulaa. Merkkasi oman varmasti. Otettiin purkit pois. Laitettiin kapuloita riviin ja neliömuodostelmaan. Ilman jarrunameja se kolauttelee vääriä, eli käytämme vielä jarruja. Nyt ollaan käytetty koko ajan samoja kapuloita, eli oma on jo tosi vahvasti hajustunut. Illalla kokeillaan vaihtaa uudet kapulat.
Perjantai-illan bileet. Joo-o. Vauhti tuo vaikeuksia, sano.
Neppu oli aivan totaalisen liekeissä, kun otettiin kapulat esiin. Purkitkin meinasivat aluksi lennellä, eikä jarrujuustoista ollut juuri iloa. Sain sen jollain lailla asettumaan, mutta kun poistettiin purkit ja aloitettiin kolmella, se kolautteli kaikkia nokan eteen sattuvia kapuloita. Nostikin vääriä :(. Vaihdettiin uudet puhtaat kapulat, paitsi oma pidettiin samana vanhana, ja sitten homma alkoikin sujua, mutta jarruja sai käyttää kyllä oikein huolella. Tehtiin semmonen juustopolku koiralta palikoille, ja saatiin onnistuneita nostoja neljällä kapulalla.
Huomenna täytyy saada aikaiseksi rauhallisempi treeni.

Lauantaina tehtiin kaksi treeniä. Käytettiin uusia, puhtaita kapuloita. Treenit menivät oikein mallikkaasti, jarrunamit ovat tässä vaiheessa tosi tärkeitä, ettei kolauttele mennessään jokaista kapulaa. Illalla meillä oli jo 5 kapulaa, tehtiin rivi- ja ympyrämuodostelmia. Oma nousi hyvin.
Tähän saakka olen hajustanut "omaa" ihan kunnolla, eli hieronut ensin kädessä makupaloja ja sen jälkeen kapulaa. Varmaan jatketaan näin vielä jonkun aikaa, että vahvistuu tuo maltillinen nenätyöskentely.

Sunnuntaina aloitettiin treeni heti ilman kuppeja. Valitsin harjoitusajankohdan niin, että Neppu oli rauhassa makoilemassa, eikä ehtinyt hirveästi innostua kun otin kapulat esiin. Kolmella aloitettiin, lisättiin neljäs ja viideskin kapula, tehtiin riviä ja ympyrää. Kokeiltiin ilman jarrujakin, kun koira pysyi rauhallisena. Hyvin toimi, ei edes kolautellut vääriä!
Toinen treeni tehtiin niin, että otettiin uudet puhtaat kapulat, omaakin hajustin vain hetken kädessäni. Kolmesta lähdettiin liikkeelle, oikea nousi. Lopuksi oli viisi kapulaa rivissä. Huomasi, että sen piti tehdä enemmän nenätyötä, kun omassa ei niin paljon hajua ollutkaan. Oikea nousi kuitenkin joka kerta, se tarkisteli koko rivin, mutta ei edes kolautellut vääriä kertaakaan! JES!

Nyt olen tainnut löytää itselleni sopivan keinon opettaa tunnaria. Nuo purkit menee jotenkin mun kaaleen hyvin, koirallehan se on varmaan se ja sama, miten asia sille opetetaan. Ehkä tää siirretään nyt hallille purkkien kera tää harjoittelu, siitä sitten pikku hiljaa purkit pois siinäkin ympäristössä?!

Kuppitunnaria, osat 2 ja 3

Meidän sairastupa laajeni, kun Juusolla nousi eilen lämpöä kurkkukivun kylkiäisenä. Niinpä meitä oli tänään kotona kaksi joutilasta tunnaritreenaria. Juuso tuli apulaiseksi käsittelemään purkkeja ja vääriä kapuloita. 

Aamutreenit aloitettiin juustopalan kätkemisellä. Jarrujuustot toimivat kipporivin edessä hyvin ja Neppu merkkasi oikean purkin varmasti. Vaihdettiin juusto "omaan" kapulaan, toimi. Lisättiin purkkeihin "väärät" kapulat, neljä purkkia, neljä kapulaa joista yksi oma. Jarrujustot kuppirivin eteen. Edelleen toimi! Tehtiin tätä jonkin aikaa ja lopetettiin harjoitus numero 2.

Illemmalla otettiin vielä yksi treeni. Taas aloitettiin juustopalalla, vaihdettiin yhteen kapulaan, lisättiin "väärät", edelleen jarrujuustojen avulla toimi. Uskaltauduttiin sitten kokeilemaan ilman purkkeja, aluksi kahdella kapulalla: oikea nousi joka kerta. Lisättiin kolmas kapula, edelleen nosti oikean! Neljäskin kapula laitettiin, ja oikea nousi. Se, mitä se muutaman kerran teki, oli että se vähän kolautteli "vääriä", mutta ei kertaakaan nostanut niitä. Jarrujuustot toimivat hyvin vauhdin hillitsijöinä, tosin kaukaa sitä ei varmaan vielä aikoihin voi lähettää kapuloille, ettei vauhti vie järkeä tuosta touhusta. 

Huomenna jatketaan harjoituksia, toivottavasti tää edelleen toimii... :)

Tukkatalkoita

Schapendoesin turkinhoidosta on olemassa monenlaisia mielipiteitä. Turkkirotuna kuitenkin (toivottavasti) kaikki omistajat ovat yhtä mieltä siitä, että hoitoa se vaatii. Eri yksilöiden turkeissa on melko paljonkin eroja, ja erot syntyvät mm. turkin laadun, pituuden, värin ja pohjavillan määrän perusteella. Nämä edellä mainitut ovat koiraan itseensä liittyviä ominaisuuksia. Muita turkkiin vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi se, mitä koira syö sekä missä ja kuinka paljon se ulkoilee. Ja sitten on tietenkin vielä itse turkin hoitoon liittyvä asiat, eli peseminen ja harjaaminen sekä mahdollinen trimmaaminen. Monta muuttujaa on tässä yhtälössä, jonka lopputulos on koiran turkin ulkonäkö ja kunto.

Ajankuluksi täältä sairastuvalta ajattelin kirjoittaa siitä, miten itse hoidan koirieni turkkeja. Korostan, että tämä todellakin on vain oma mielipiteeni, näin minä toimin.

Ensimmäinen ja tärkein asia mielestäni turkinhoidossa on säännöllisyys. Minulle säännöllisyyttä on se, että kun turkki alkaa tuntua käteen "paksulta" tai pohjavillaiselta, on harjauksen aika. Turkin pitää mielestäni olla aina ilmava ja ihon täytyy olla helposti tunnusteltavissa. Etenkin rinta ja kaula, korvien taukset, hännän ympärys ja kahden värin rajakohdat ovat mainioita mittareita harjauksen tarpeellisuudesta. En koskaan päästä turkkia takkuun saakka, koska haluan suojella omien hermojeni lisäksi koirien turkkeja. Ajassa ajateltuna esim. Kaapon turkki pysyy takuttomana ja liikavillattomana noin kerran kuussa tehtävällä perusteellisella harjauksella, Nepun vielä osittainen pentukarva vaatii harjaa ja kampaa vähintään joka toinen viikko. Yleensä kuitenkin harjaan koiran useammin, minusta se on ihan mukavaa ja terapeuttista puuhaa. Ulkona vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat myös paljon siihen, minkä verran takkuja muodostuu. Ja kyllä, minun mielestäni puhdas, pesty turkki pysyy paremmin takuttomana kuin likainen. Se on myös helpompi kammata auki nätisti ja repimättä. Minulla harjaamiseen menee aikaa maksimissaan 45min per koira, ja silloin voidaan puhua jo perusteellisesta nysväämisestä kamman kanssa.

Seuraava tärkeä asia on se, että koira opetetaan jo pennusta lähtien makaamaan kyljellään, sietämään kääntelyä ja vähän vääntelyäkin sekä muutenkin "tekemään yhteistyötä" harjauksen aikana.   Toimenpiteiden täytyy onnistua niin trimmauspöydällä kuin lattiallakin. Kunnollinen, tukeva pöytä on myös ergonominen hankinta, se säästää kummasti omaa selkää. Lisäksi koirat oppivat pöydällä olemiseen, eikä se sitten eläinlääkärissä tai näyttelyssä ole niille uutta ja outoa.

Ihan pelittävä peruspöytä. Myönnettäköön, että liian harvoin tulee käytettyä... Usein sitä huomaa istuvansa olkkarin lattialla harjaamassa. Ehkä tän pitäis kuulua olohuoneen peruskalustukseen. Kauhean vaivalloista hakea se viereisestä takkahuoneesta.

Leikkaan myös kynnet aina kampauksen yhteydessä koiran maatessa kyljellään ja tarkistan korvat, tarvittaessa nypin niistä karvat ja puhdistan ne. Kaikkien operaatioiden pitää sujua helposti ja ilman ylimääräisiä apukäsiä. Näin sitä ensimmäistä asiaa, säännöllisyyttä, on helpompi ja todella paljon miellyttävämpi toteuttaa. Koirat kyllä hoksaavat hyvin pian, että periksi ei anneta ja yhteistyötä on tehtävä, kun itse pysyy määrätietoisena eikä päästä koiraa livistämään silloin, kun se itse haluaa.

Turkinhoitovälineistä käydään säännöllisin väliajoin keskustelua esim. Facebookin foorumilla. Tässäkin asiassa on hyvä ottaa huomioon turkin laatu ja harjauksen sekä pesun säännöllisyys. Kun turkki on suht puhdas ja takuton, pärjää hellävaraisemmilla välineillä kuin silloin, kun koira muistuttaa enemmän takkuista lammasta kuin schapendoesia. Itselläni on enimmäkseen käytössä ihan perusharja sekä melko lyhyt- ja harvapiikkinen kampa, jonka piikit pyörivät. Muitakin välineitä toki löytyy, mutta suurta merkitystä niillä ei minun tukkatalkoissani ole. Hyvät kynsisakset ovat myös tärkeät.

Vasemmalla omaan käteen loistava pyöriväpiikkinen kampa. Erinomainen varsi, käytän paljon. Seuraavana vähän pitempipiikkinen, tämä oli hätäostos kun tuo ensimmäinen meni välillä hukkaan. Ei läheskään yhtä hyvä, käytän harvoin. Kolmantena perusharja, näitä kuluu paljon. Nyt on M&M:stä ostettu, usein ostan näyttelyistä Madanin harjoja. Oikealla paljon puhuttu ja kehuttu takkuhara, minusta se repii liikaa turkkia, mutta paksuun pohjavillaan pelittää. En käytä kovin paljon.

Aivan loistavat kynsisakset! Vanhat ja joku on näitä vähän maistellutkin, mutta muita en kynsien leikkaamiseen suostu käyttämään.

Muuta oheissälää: vesipullo, jossa joko pelkkää vettä tai hoitoainevettä (erityisesti talvella hoitoainevesi hillitsee turkin sähköistymistä), korvanpuhdistusliuosta ja pumpulia samaan tarkoitukseen, tukkapompuloita. Hevosilta on jäänyt noita pieniä kumilenkkejä, mutta tykkään enemmän käyttää koirille ihmispompuloita, mielellään pieniä ja ilman sitä metalliosaa. Silikonilenkit mielestäni "väsähtävät" nopeasti ja katkeavat itsekseen.

Aloitan koiran harjaamisen aina niin, että se makaa jommalla kummalla kyljellään. Etenen takaa eteenpäin ja alhaalta ylös. Toisen puolen jalkojen sisäpuolet saa parhaiten harjattua juuri kylkiasennossa. Aluksi teen jakauksen, jonka harjaan auki harjalla (huom, ihoon saakka!), tarvittaessa vielä kampaan jakauksen läpi, mikäli pelkkä harja ei irrota ylimääräistä pohjavillaa ja irtokarvaa riittävästi. Usein pelkkä harjaus riittää.
 Teen ohuita jakauksia tällä tavalla edeten, kunnes koko koira on kyseisen kyljen osalta käyty läpi. Yleensä korvien, kaulan ja poskien seutu kaipaa tarkempaa kampaamista. Kun kylki on kammattu, leikkaan vielä sen puolen kynnet, tarvittaessa puhdistan korvan ja pyöräytän koiran ympäri. Toistan saman kaavan myös toiselle kyljelle. Tämän jälkeen koira ylös seisomaan ja päällimmäisten selkä- ja takapuolikarvojen läpi käyminen. Lopuksi koira istumaan kasvokkain itseni kanssa ja naama-, leuka- sekä päälakikarvojen harjaus ja kampaus. Meidän koirien päälakikarvat pompuloin oikeastaan aina, koska haluan nähdä niitten silmät ja muutenkin yleisolemus on mielestäni siistimpi.

Minä pesen koiriani ihan shampoolla suht säännöllisesti, mutta tässä kohtaa säännöllisyys tarkoittaa sitä, että koko koira pestään noin 4-5 kertaa vuodessa. Schapendoesilla väitetään olevan itsestään puhdistuva turkki, mutta itse en kyllä tuota ajatusta usko. Harjalla saa puhdistettua jonkin verran, mutta samalla kyllä katkotaan ja kulutetaan turkkia, jos se on rasvainen ja likainen (=nihkeä). Pesun katson tarpeelliseksi silloin, kun koiran kampaamisen jäljiltä omat kädet ovat likaisen/rasvaisen tuntuiset. Silloin kampakaan ei kulje turkissa niin hyvin kuin omasta mielestäni pitäisi. Shampoopesua tähtäilen kuitenkin pitkin vuotta sopiviin väleihin niin, että noin lähimpään kuukauteen ei ole näyttelyitä tulossa. Näin turkki ehtii "schapeistua" sopivasti, eikä ole liian ilmava ja villaton kehään mentäessä. Shampoona olen jo vuosia käyttänyt Requal -merkkistä karkealle turkille tarkoitettua ainetta. Sitä laimennan melko reilusti vanhaan juomapulloon. Aluksi suihkutan koko koiran hyvin. Paksu turkki ei kastu läpimäräksi kovin helposti, joten vettä saa käyttää runsaasti. Seuraavaksi ruutailen juomapullosta shampoovettä koiraan ja puristelen (en hankaa!) turkkia. Käyn koko koiran läpi, myös pään, korvat ja kuonon. Ensimmäisen vaahdotuksen jälkeen teen nopean kastelusuihkutuksen ja puristelen turkkia vielä lisää. Lopuksi suihkutan koiran hyvin.

Vuosittainen Messarihankinta on tuo shampoo. Litralla pärjää hyvin vuoden, kun laimentaa. Muuta shampoota en oikeastaan käytä. Lasten vanhaan juomapulloon on kätevä tehdä laimennos ja ruutata sitä suoraan turkkiin.

Kuivaamisen hoidan joko pelkillä pyyhkeillä (niitä tarvitaan useampi per koira) ja itsenäisellä kuivattelulla, tai saatan joskus ottaa föönin ja puhaltaa koiran kuivaksi samalla harjaten. Jälkimmäistä ei kannata kovin lähellä näyttelyitä tehdä, mutta jos koiran haluaa villattomaksi, niin suosittelen! Uusi villa muodostuu sitten ajallaan, mutta hetken aikaa föönikäsittelyn jälkeen koira on kuin paraskin puudeli. Usein kuivatan koiran pelkillä pyyhkeillä ja pyrin siihen, että jos en samana iltana niin viimeistään pesua seuraavana harjaan sen. Märkää koiraa en koskaan harjaa ilman föönikäsittelyä.

Pienempiä pesuja koirille joutuu tekemään useinkin ulkoilun jälkeen, yleensä käytän "alustan" pesuun myös shampoovettä, jos ajatukseni on harjata koira heti kohta sen kuivuttua. Kunnolla puhdas turkki on todella paljon helpompi harjata kuin vesivirutettu, varsinkin, jos koira ulkoilee pääasiassa kaupunkiympäristössä (katupöly jämähtää turkkiin tehden siitä todella nihkeän). Myös näyttelyä edeltävänä iltana teen alustan ja kuono-osan kunnollisen pesun. Metsälenkeiltä koirat kantavat turkeissaan kotiin "tuliaisia", niitä varten meillä on aina ulko-oven lähellä yksi harja, jonka avulla enimmät risut ja kävyt lakaistaan jo pihalla. Silti meidän lattiat ovat usein täynnä kaikenlaista risua ja jäkälää...

Näyttelyitä edeltävällä viikolla harjaan koirat yleensä pelkkää harjaa käyttäen, mikäli jossain kohtaa on liikaa pohjavillaa tai "paksuuntumaa" (esim. kahden värin raja on usein kriittinen kohta), otan ne kammalla. Kaapon pitkän ja paksun turkin pyrin harjaamaan vähintään 3 päivää ennen näyttelyä (mieluummin 5, mutta aina ei jaksa/ehdi), jotta se ehtii laskeutua kauniisti, Nepulla on tällä hetkellä vielä melko lyhyt ja ohut turkki joten se laskeutuu nopeammin. Harjaamisen jälkeisinä päivinä saatan suihkutella turkkia vedellä täytetyllä suihkupullolla ja käyttää "viisipiikkistä", jotta turkki laskeutuisi kauniimmin (tai jos harjaus on jäänyt liian viime tippaan). Edellisenä iltana avaan koirien päälakiponnarit ja veden avulla suin naamakarvoja oikeaan suuntaan.

Kaapo pestynä ja kammattuna. Tuolla kerralla koira sai kuivatella itsekseen.

Tässä joku vanha kuva, sama koira pestynä ja föönättynä.

Näyttelyissä se näyttää suurin piirtein tältä, eli turkki ei ole ihan just laitettu.

Näyttelypaikalla suorin turkkia vielä käsin tarvittaessa veden avulla niin, että karvat laskeutuvat suunnilleen suoraan alaspäin. Kuonon ja parran kuivaan pyyhkeellä ja kampaan, lisäksi tapanani on harjata tassukarvat. Minä en pyöristele tassuja saksilla, enkä muutenkaan käytä kynsisaksien lisäksi muita teräaseita koiraan. Koska yleisolemus schapella on hieman sanoisinko "homssuinen", eikä niitä kuulu trimmata, niin omaan silmään pistää ikävästi saksien jäljet koirissa.

Tukka aukikammattuna. Koska pompuloin koirieni otsatukat, niin ne eivät kulu oikealla tavalla töyhtömäisiksi, tiedetään :). Silti taitaa olla Kaapollakin vain yksi huomautus näyttelyarvosteluissa liiasta päälakikarvoituksesta. Ja tärkeintä kai on se, että ollaan arjessa tyytyväisiä.

Tämä on meillä se normaalilook, tukka takana ja elämä edessä ;).

Sitten on vielä turkkiin liittyen se trimmausasia. Toisten mielestä kun on turkkikoira hankittu, niin ei auta itkut markkinoilla, turkki koirassa pysyköön. Meillä on Manni -papparainen, vanha kastroitu uros, leikattu lyhyeen turkkiin jo joitakin vuosia sitten. Sen turkki on aina ollut aivan valtava, ja kastraation jälkeen pohjavilla oikein räjähti kukoistukseensa. Niinpä ostin trimmerin ja ajelin koiran tukattomaksi. Se piristyi toimenpiteen vaikutuksesta kovasti ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä turkittomaan olotilaansa. Työtähän tuonkin siistinä pitäminen vaatii, trimmaan Mannin noin 4 kertaa vuodessa ja ennen trimmausta pesen sen. Kylmillä ilmoilla se tarvii takin ulkoillessa ettei tule vilu.

Manni turkkeineen...

...ja ilman turkkia.

Tunnaria taas...

Jostain syystä tunnistusnouto ei ota edistyäkseen. Liekö syynä se, ettei olla harjoiteltu vai mikä ;). Olen itse liikkumiskiellossa saatuani kipeytettyä kantapääni, joten koirille (lähinnä Nepulle) täytyy koittaa keksiä muuta järkevää puuhaa liikunnan sijaan. Muuten se kehittää sitä ihan omatoimisesti, mikä ei välttämättä ole kauhean toivottavaa...

Se, mitä ollaan tunnaria tehty, on tyssähtänyt aika alkutekijöihin, kun Neppu ei millään malta jarruttaa vauhtiaan ja keskittyä haistelemaan sitä oikeaa "omaa". Niinpä kapulat saavat kyytiä ja monesti suuhun osuu juuri se väärä. Nenäähän se kyllä osaa käyttää, joten sen ei pitäisi olla ongelma.

Aloitin tällä kertaa tunnarin pohjatyön vähän eri tavalla: tein pakasterasioiden pohjaan reikiä, ja alettiin treenaamaan hajuerottelua. Yhden rasian alle kätkin juustopalan, ja Nepun tehtävänä oli nätisti haistelemalla merkata oikea purkki, josta palkka eli juusto löytyi.

Missä, missä se juusto on?

Homma oli muuten helppo, mutta kun paino on sanalla nätisti, niin se muuttuukin ainakin tämän elohiiren kanssa heti aika monta kertaa haastavammaksi... Laitoin purkkien eteen aluksi "jarrunameja" ja pikkuhiljaa homma alkoikin sujua. 

Jatketaan tätä nätisti -harjoittelua vielä jonkin aikaa, jonka jälkeen alan kätkeä tunnarikapulaa purkin alle. Ehkä pyydän avustajan mukaan käsittelemään purkkeja, jolloin varmistetaan se, että omaa hajuani on ainoastaan kapulassa. Toiveissa olisi, että Neppu oppisi yhdistämään käskyn "oma" siihen, että edetään nätisti. Saas nähä, miten tässä käy :). Tätä treeniä on joka tapauksessa näin "jalattomana" helppo tehdä, ehkä tämä kantapäätulehdus tuli näiltä osin ihan hyvään kohtaan.

Seinäjoki KV 24.10.

Syysloman päätteeksi ajelimme lauantaina päiväseltään Seinäjoen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Mitään emme sieltä periaatteessa "tarvineet", koska Nepulla ei vielä ikä riitä Cacibien metsästykseen ja tarvittavat sertit ovat kasassa. Ja Kaapo taas... No, se nyt ei ylipäätään tarvi enää mistään mitään, mutta mukavahan sitä on tuolla vetskuissa vielä pyörittää kun se selvästi hommasta tykkää. Lisäksi Seinäjoella oli tuomari rodun kotimaasta Hollannista, näitä olen tykännyt kannattaa ja ilmoitellut koiria (Kaapoa siis aiemmin ja nyt Neppuakin) heille mielellään. Paikkana tuo Seinäjoki-areena on noin suuren näyttelyn järjestämiseen hirveän ahdas, mutta sopu sijaa antaa :).

Kaikkiaan schapeja oli ilmoitettu näyttelyyn mukavat 22kpl, joista yksi pentu, 13 urosta ja 8 narttua. Tuomarina toimi siis hollantilainen Gerard Jipping. Hän pitikin arvostelussaan tiukkaa linjaa, eri:t ja sa:t olivat harvassa. 

Kaapo esiintyi yksin veteraaneissa, sille luokkavoitto erillä ja sa:lla, ROP-vet plakkariin ja menolippu paras uros -kehään. Siellä se esiintyi tapansa mukaan iloisesti ottaen tilan haltuunsa ja voittikin urokset!

Trasseli Hui Hai vauhdissa. Kuva Vappu Tauriainen.

Kaapon arvostelu:

"8 1/2 years very nice type. Correct proportions,

typical topline. Lovely head,

Excellent earset. Correct eyes,

correct skull, correct bones.

Typical feet, correct low hocks.

Excellent coat.

Shows excellent & typical movement." 

Koirien vaihto lennosta ja Neppis junnunarttuihin. Tuomari tykkäsi kaikista kolmesta junnutytöstä, kaikki saivat erin ja kilpailuluokassa Neppu viitottiin kärkeen, sille luokkavoitto ja sa. Tässä välissä ehdittiin vähän vetää happea ja odotella paras narttu -kehää. 

Junnunartut. Pöydällä Lumikuono Victoria (eri/2 sa, PN-3), keskellä Riehakan Elektra (eri/3) ja oikealla Scabbers Afrodita (eri/1 sa, PN-1, Sert, VSP). Kuva Vappu Tauriainen.

Neppu pysyi kuin pysyikin lattian tasalla, vaikka tiukkaa teki... Kuva Vappu Tauriainen.

Kuva Vappu Tauriainen

Erinomaiset junnunartut. Kuva Vappu Tauriainen.

Nartuista vain kolme sai sa:n, joten kolmisin juostiin paras narttu -kisassa, kaksi junnua ja yksi nuorten luokan koira. Tuomari laittoi Nepun keulille ja se paikka pidettiinkin loppuun saakka, joten Neppu pääsi Kaapon kaveriksi ROP-kehään ja tienasi Sertin numero3! 

Nepun arvostelu:

"14 months. Lovely type.

Typical attitude, correct proportions in body & head.

Excellent shape of head, correct eyes.

Typical earset, parallel front.

Typical feet, very good angulations.

Low hocks, typical coat.

Shows typical & correct movement."

Sertivoittaja & paras narttu Neppis :)

Sitten oltiinkin ongelman edessä, kuka esittämään toista koiraa? Jannehan se lopulta joutui (=pääsi :D) Kaapon ohjaksiin. Se menikin ihan kohtalaisen hyvin, Kaaposta leivottiin ROP ja Nepusta tuli VSP. Tuomari oli aika suorasanainen tyyppi ja hymyillen hän sanoi Jannelle, että ymmärräthän olevasi onnekas, kun koirasi osaa esiintyä ihan itse. ROP- ruusuketta ojentaessaan hän lisäsi vielä, että tämä ei sitten ole sinulle (Jannelle siis), sinä et sitä ansainnut, vaan koira hoiti homman kotiin. Tuomari sanoi pitävänsä Nepusta kovasti, mutta isoon kehään hän halusi Kaapon, koska se on varmempi esiintyjä. No todellakin, olin samaa mieltä ja sanoin, että vien koirani sinne isoon kehään sitten ihan itse :).

Oiskohan nuo voinut esittää parivaljakkona?

Voittajien on helppo hymyillä

Koska rotumme oli viimeisenä kehässä, ei kauaa tarvinutkaan odotella ison kehän alkua. Ehdittiin kuitenkin käydä ostoksilla Findogsin kojulla, saimme pyttyjen lisäksi palkinnoksi lahjakortteja sinne. 

Ykkösryhmän tuomaroi samainen Gerard Jipping, johon oltiin tutustuttu jo rotukehässä. Kaapo syttyi taas oikein lennokkaaseen menoon isossa kehässä. Sillä on varsinainen kilpailupää, se tietää milloin pitää oikeasti laittaa parastaan ja jään usein itsekin ihastelemaan sitä lentävää ylvästä askellusta  jota se isossa kehässä esittää! Tuomari nosti meidät kahdeksan parhaan joukkoon. Yksilöliikutukset menivät hyvin ja niinpä oltiinkin kohta Kaapon kanssa neljän sijoittujan  joukossa! Kolmosruusuke ojennettiin meille, huippuhieno lopetus mahtavalle näyttelypäivälle!

RYP-3 Trasseli Hui Hai. Kuva Katja Sulkala

Kaapo on kyllä nyt veteraaniluokassa yltynyt sellaiseen menoon, että oksat pois! Veteraanikehiin vaadittava ikä tuli täyteen huhtikuussa, ja sen jälkeen ollaan käyty 9 kertaa näyttelyissä, tulokset ovat olleet aivan huikeita:

9* ROP-vet

5*ROP

3*VSP

1*PU-2

1*RYP-1 (Nastola rn)

1*RYP-2 (Outokumpu rn)

1*RYP-3 (Seinäjoki KV)

1*BIS-1 (Nastola rn)

1*BIS-2 (Nastola SSKY er)

1*BIS-1 vet (Nastola rn) 

Näyttelyvuosi jatkuu meillä vielä Jyväskylässä ja Messarissa, sen jälkeen mietitään, mitä tehdään, jätetäänkö papparainen eläkkeelle vai jatketaanko vielä toisten kiusaamista kehissä :).

Kotimatka tuntuu taas vähän lyhemmältä kun kyydissä on ryhmäsijoittuja :). 

P.S: BIS-Vetskuissa ei selvitty jatkoon, mutta ei kyllä jäänyt harmittamaan, paljon hienoja veteraaneja siellä olikin!