Nostalgiapläjäys

Yritin etsiskellä muinoin Schapendoes -lehteen kirjoittamaani juttua Mannista. Ilmeisesti olen kyseisen lehden arkistoinut johonkin todella hyvään talteen, sillä sitä ei löytynyt. Etsintää ei myöskään yhtään helpota se, että en edes muista, minä vuonna juttu on lehdessä julkaistu :). Olisin halunnut julkaista jutun täällä blogissani, jotta se jatkossa olisi "vähän" varmemmassa tallessa, kuin nyt jossain paikassa X. No, täytyy jossain vaiheessa ajan kanssa joko etsiä tarkemmin tai sitten kirjoittaa Mannista uusi tarina. Sen kanssa ollaan käyty pitkä tie ja menty vaikeimman kautta, mutta siitä lisää tuonnempana.

Lehtiä selaillessani löysin paljonkin aika hauskoja otoksia meidän linssilude-Kaaposta, those were the days my friend! Tässä muutamia, jotka saivat suupielet väkisellä hymyyn:

Lehti 2/2008. Kaapon ensimmäinen ROP ja samalla myös ensimmäinen ryhmäsijoitus, RYP-3. Kuva taitaa olla Jennan Tampereella ottama. Poseerata tuo on näköjään osannut jo pienestä pitäen.

Lehti 4/2008. On vanha jengi koossa taas... Anitalle vuoden kasvattaja-titteli 2007, tällä kokoonpanolla (vasemmalta Miro, Kaapo, Muru, Nuoska) oltiin vuoden 2008 erkkarin ROP-kasv.

Voi mikä silakka! Kaapo 2 -vuotiaana muotovaliona lehdessä 2/2009. Samana vuonna se voitti ensimmäisen kerran erkkarinkin. Kohtalaisen kevyt on rungoltaan ollut hän :)

Tämän vielä kelpuutin mukaan nostalgiamuisteloihin. Lehti 1/2010 Kaaposta tuli vuoden 2009 VSP -schapendoes. Tuo kuva taitaa olla napattu 2009 erkkarista, ikäni varmaan muistan sen Heinolan helteen, poltin korvani, Kaapo oli ROP ja sen äiti Penni oli VSP.

Kyllä se vain tuo aika kuluukin nopeasti! Näitä kuvia kun katselee, niin voi kyllä allekirjoittaa vanhojen, viisaiden kasvattajien mielipiteen, että schapendoes -uros tulee "valmiiksi" vasta hyvin myöhään, eli koira saakin nuorena olla kevyt, ilmava, kehittymätön ja mitä kaikkia haukkumasanoja ne tuomarit keksivätkään arvostellessaan näitä silakoita.

Jos lopuksi siirrytään tähän päivään, niin Nepun treenit menivät viime viikoisen masennus-ahdistuksen vastapainoksi tänään vallan putkeen niin sanotusti. Tehtiin liikkeestä maahanmenoa, koira on hyvä, ohjaaja saisi kävellä hieman rennommin... Jos nyt jotain tuosta niin seuruun lähtöjä pitää treenata erikseen, välillä se jää hoomoilasena jonnekin, kun pitäisi jo mennä. Tässä liikkeessä (jättävässä siis) takapalkka toimii, ei karannut sinne kertaakaan kuin vasta vapautuksesta. Tein ekan kerran myös vierelletulon, se meni hienosti. En nostanut PA:han vaan vapautin makuulta.

Sitten treenattiin hyppyä, ihan todella hienosti Neppu siitä ALOhypystä suoriutuu, alkaa jopa hakemaan PA:han lopussa itse. Tätä voisi alkaa käskyttelemään, katsotaan miten maltti riittää odottaa.

Merkin kiertoa tehtiin kanssa, Nepun kanssa sellaisesta 8 metristä, hyvin toimii. Vaarana tässä on kyllä taas se sippaliiraa-mutka, täytyy hioa sitä vielä. Merkin merkkaa hyvin ja vauhti on sopiva.

Paikkamakuun aloitus oli härvellystä, sopivan aikaa malttoi maata, mutta ei malttanut nousta käskystä ylös, kun namikuppi oli siellä maassa kauempana. No, tässä on ollutkin tavoitteena se makaaminen, aletaan hienosäätää tätäkin.

Hitsi, se on kyllä mukavalla mallilla tuo mun taskuraketti! Nyt täytyy vaan taas itse uskoa, että se viime viikon sähellys oli vaan joku juoksun jälkeinen aivopieru, tästä mennään taas eteenpäin kuin juna (sellainen vuoristorata-mallinen...)