Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien...

Voi huokaus. Mistähän alottaisin tän synkistelyn. Nepulla on juoksun jälkimainingeissa ainakin käytös-, tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöitä. Tuntuu niinkuin se olis taantunut aivan pikkujunnuksi ihan yhtäkkiä. Se kokeilee kaikkea ja kyseenalaistaa joka ikistä asiaa, minkä keksii.

Tänään valmennusryhmän treenit oli oikein kunnollista tahtojen taistelua. Aluksi otettiin kaukokäskyjä. Teen sen takapalkan avulla, ja liike onkin ollut ihan hyvällä mallilla, oon tehnyt läheltä ja kaukaa. Tänään se ei millään malttanut kuunnella käskyjä, karkasi palkalle, ryömi maahanmenossa, seurasi katseellaan kaikkea muuta paitsi minua jnejne. Onneksi tuo on sen verran kovapäinen, että sille kärsii antaa pientä neuvoa-antavaa palautetta (eli karjaista kunnolla), joka jopa joskus tehoaakin. Periaatteessa vaihdot on ihan hyvät, kun se malttaa tehdä ne kunnolla. Tänään se ei kyllä oikein malttanut...

Tein merkin kiertoa itsenäisesti, ja siinäkin se merkkasi hallista väärän tötsän saaden itse kauheat hepulit, kun merkki (se väärä siis) sattui olemaan lähellä toista koiraa. Pieni kunniakierros täysillä haukkuen, onneksi se palasi mun luokse kumminkin.

Seuraamista tehtiin kans, se alkaa olla ihan ok, kunhan itse en kalastele kontaktia vaan annan koiran hoitaa sen. Vasurit täytyy alkaa treenaan kuntoon. Oon yrittänyt ennakoida käännöstä pään ja vartalon pienellä kierrolla käännökseen mentäessä. Se ei ihan vielä tätä hiffaa. Täyskäännöksessä oikealle se saattaa vielä hetkellisesti tippua, mutta uusi "seuraa" -käsky käännökseen lähdettäessä auttaa. Täykkäri vasemmalle otetaan työn alle.

Neppuhan on sellainen mallia "ravistettava ennen käyttöä". Tuo luonteenpiirre helpottaa treenaamista tosi paljon, kun sitä tosiaan voi vähän komentaakin ilman, että se ottaa siitä nokkiinsa. Kaapo on paljon ohjaajapehmeämpi, sen kanssa täytyy hillitä hermonsa, muuten se lakkaa yrittämästä. Tosin, se ei koskaan mitään tuollaista tyhmää edes tee. Se ei kuitenkaan esim. kestä toistoja kovin paljoa, vaan alkaa aprikoimaan, etten minä ole sen tekemiseen tyytyväinen, jos samaa asiaa tankataan useamman kerran peräkkäin. Tässä tapauksessa omena siis on pudonnut melko kauaksi puusta, Nepun kanssa samaa asiaa voi jauhaa ja jauhaa, sillä into säilyy ja joskus pirskahtelee vähän ylikin. 

Jospa tää alamäki ois lyhyt, jyrkkä se ainakin on. Mutta suunta on toivottavasti ylöspäin. Tällä viikolla on neiti-neppikselle tiedossa tokosulkeisia :).