Vauhdikas viikonloppu

Viikonlopun ohjelmassa on ollut koiramaista menoa. Lauantaina ja sunnuntaina osallistuttiin Nepun kanssa Salme Räsäsen (http://www.rumarakki.fi) hyppytekniikkakurssille, kiitos vaan Katja-koutsille (http://www.koirakoulukisma.fi) kurssin järjestämisestä! Älyttömän antoisa kurssi, koira tykkäsi ja omistajakin, oppia saatiin suorastaan liikaa :).

Neppuhan ei hirveästi vielä ole hypännyt juuri mitään, kenties onneksi, sillä näin ollen en ole ehtinyt aiheuttaa sille mitään vahinkoa ko. asiassa :). Jonkun verran ollaan tehty tokohyppyä luoksarina maahan kaivetulla esteellä, joten alkutekijöistä lähdettiin kurssille treenaamaan.

Lauantaina teorian jälkeen tehtiin perussarjaa: 

Perussarja, nämä tais olla nimeltään etuoksereita?

Nepulle ketjutettiin ekana ihan perus-pikkupystyillä tuo sarja, aloitettiin kahden hypyn takaa ja edettiin sinne viiden taakse saakka. Aluksi käytin namitargettia, mutta vaihdoin palkan vinkuleluksi, ja se toimikin paremmin. Ajatus tällä sarjalla on kehonkäytön harjoittelu, eli paino takaosalla, katse eteen-alas (tämä täytyy muistaa vapautuksessa), kokoaminen jne.

Hyppukaaren symmetrisyyttä tehtiin tuolla etuokserilla, joillekin koirille tehtiin myös takaokseria, mutta Nepulle siis vaan tuota etujuttua.

Neppu teki tätä mielellään, vapautuksesta iloiset loikat lelulle. Melko nopeasti hyppykaaret paranivat. Sain ohjeen, että voin omassa treenissä vähän lyhentää esteväliä(laskettiin että 6 mun kenkää on sopiva väli), koska koira on pieni, ja näin saan sen vielä enemmän takaosan päälle.

Toinen treenisessio oli yksittäishyppy. Tavoitteena edelleen painonsiirron ja kokoamisen harjoittelu, lisäksi korkeuden arviointi, hyppykulma jne.  Speedbump oli 5 kengän päässä ja esteenä sellainen avoin okseri. Tässäkin Neppu lähti iloisesti töihin, mutta huomasi pienenä ja ketteränä (estekorkeuden noustessa) nopeasti, että hitsi, täältähän voi juosta tosi helposti ja nopeasti ali :). Estettä jouduttiin pienentämään melko paljon tuon älynväläyksen jälkeen... Lopuksi tehtiin vielä pressuestettä, ja siinä Neppu tekikin ihan hyviä hyppyjä. Huomasin itsekin, miten hypyn kaari muuttui pyöreämmäksi jo tässä yhdessä treenissä.

Sunnuntaina treenit jatkuivat. Ensin herättelyksi tehtiin pari settiä etäisyyden arviointitehtävää, kasvavaa sarjaa. Speedbumpilta lähetys, esteiden väli kasvaa 5-6-7-8 jalkaa. Tavoitteena tässä on etäisyyden arvioinnin lisäksi harjoitella kehonkäyttöä, voimankäytön säätelyä, laukan pituuden säätelyä jne. Esteet tässä olivat ihan pieniä. Neppis veti vauhdilla, laukka venyi kivasti.

Seuraava harjoitus oli korkeuden arviointitehtävä. Apuesteet ja viimeisenä este, jonka korkeutta säädeltiin. Neppu menee hyvin sinne 40cm saakka, sitä isommat avoesteet se limboaa sujuvasti... harjoiteltiin sitten ilman apuesteitä lähettämällä siitä läheltä, se sujui paremmin. Kun vielä laitettiin pressu, niin Neppu hyppäsi ihan mallikkaasti. Tehtiin 50cm saakka, tästä lähdetään jatkossa pikkuhiljaa nostamaan korkeutta varovasti. Kokonaisena sarjana tehtiin vähän matalampaa, jotta ei tule liikaa uusia juttuja kerralla. Nepun pienen koon vuoksi käytän jatkossa noin puoli kenkää lyhyempiä välejä kuin ohjeissa neuvotaan. Täytyy vähitellen varovasti kasvattaa estekorkeutta ja väliä, vain toista kerrallaan. Nyt pitäis ottaa ihan treeniohjelmaan vaikka kerta viikkoon pelkästään hyppytreeniä. Sitä on kiva treenata, kun koira saa kerrankin ihan luvan kanssa olla vähän hullu :).

Sunnuntaina ennen hyppytekniikkaa ehdin käydä kuuntelemassa Juha Kareksen ajatuksia koirien kasvatuksesta. Nelituntinen vierähti nopeasti ja rattoisasti, paljon tuli suoraa puhetta huumorilla ja omilla kokemuksilla/kommelluksilla höystettynä. Omassa pääkopassa moni asia sai paikkansa ja omat hatarat ajatukset jotenkin järjestyivät ja saivat vahvistusta, esimerkiksi:

 Kasvattaminen, tai sanoisinko paremminkin rodun jalostaminen, on vaativaa puuhaa (populaation lisääminen on aivan täysin eri juttu mun mielestä...). Se oma ihanne pitää olla kirkkaana mielessä sekä tietämystä, taitoa ja varoja pyrkiä siihen. Kompromisseja voi joissain kohdissa joskus ja tietoisesti tehdä, mutta harkiten. Itse koen olevani edelleen ihan keltanokka tämän rodun parissa, kenties jossain vaiheessa omaan riittävästi tietämystä, jotta voisin kasvattajaksi ryhtyäkin. Haluan tuntea koiria sukutaulujen takana, ymmärtää linjoja ja sitä kautta ehkä laittaa lusikkani kasvatus(jalostus)työn soppaan. Tai sitten tyydyn hankkimaan koirani toisilta kasvattajilta ja harrastan rotua ilman kasvattajan velvollisuuksia ja vastuuta :). No, anyway, suosittelen kyllä kaikille Kareksen luennolle menemistä, jos kohdalle sattuu mahdollisuus!