perjantai 14. kesäkuuta 2019

Ralleja

Sievi 8.6.

Inkerin kanssa ollaan tosiaan ralliteltu parit kisat tässä viikon sisään; ensimmäinen kisa, jossa avattiin rally-tokon kilpailukirja, oli 8.6. Sievissä ja kokeen tuomaroi Krista Karhu. Kyseessä oli tuplakisa, mutta me onnistuttiin pääsemään varasijalta nro 3 ainoastaan B -kisaan mukaan.

Me otettiin tämäkin retki ihan lomailun kannalta ja vietettiin asuntoautoillen viikonloppu Maasydänjärvellä, koirista mukana Ilona ja tietysti Inkeri. Olikin tosi helteinen viikonloppu, onneksi siellä oli tosiaan se järvi (liekö nimeltään Maasydänjärvi, en ole ottanut asiasta selvää) johon koirat pääsivät pulahtamaan aina välillä.



Kauniita iltoja on nyt kesäkuussa riittänyt!

Parasta karavaanailussa on ehdottomasti naapureitten kyylääminen ;)


Sievin kisarata

Yksi väsynyt matkustaja


Lauantaina B-kisan alokasluokka oli vasta iltapäivällä, ja siihen kohtaan oli annettu ukkosmyrskyvaroitus. Ihan se ei kuitenkaan ehtinyt tulla päälle, ja kisat käytiinkin aivan todella pakahduttavassa ilmassa. Sääliksi kävi kyllä tuomaria ja muita toimihenkilöitä, mutta iloisella mielellä jaksoivat tuplakisan vetää läpi säästä huolimatta, respect!

Inkeri suoriutui radasta aivan mallikkaasti ja teki kaiken, mitä siltä pyysin. Itse olisin saanut tehdä asioita tarkemmin, pöytäkirjaan oli merkitty kahdesti -1 piste kontr. ja kerran -1 piste ov. Tuo rally on kyllä tarkkaa puuhaa, ja virheitä saa helposti aikaiseksi, jos puolihuolimattomasti rallattelee menemään, kuten mulla näyttää tyylinä olevan :). No, lopputuloksena meillä kuitenkin radalta 97p ja sillä päästiin palkintopallillekin, sijalle 3.


Kemi 13.6.

Toinen rallykisa käytiin iltakilpailuna Kemissä eilen 13.6. Heli Kelhälän tuomaroimana. Rata oli nurmella, ja onhan se heti jotenkin kesäisemmän kaunista soraan verrattuna.

Nättiä. Ei kerrota taaskaan hyttysten määrää...

Kemin kisarata


Inkeri oli "vähän" vauhdikkaalla tuulella (tyylilleen uskollisesti...) ja lähtikin heti ekalla kyltillä lievästi lapasesta, se hoksasi yhtäkkiä, että sitä kylttiä pitäis päästä haistelemaan. Uusin kyltin, vaikka ilmeisesti siitä olisi tullut vain -1, uusinnasta siis -3. Loppurata rallateltiin melkoisissa tahtojen taistelu -tunnelmissa, Inkeri olisi halunnut haistella ihan jokaista kylttiä radalla. Muutamaa se ehtikin nuuhkimaan ja niistä otettiin -1 pisteitä (saksalaisesta käännöksestä haistelun seurauksena yhteensä -3 haistelu, liike pysähtyi ja talutinvirhe), itse kun en tämän lajin sääntöjä oikein tunne, niin mietin siinä matkalla että onkohan meidät jo hylätty :-D. No, ei ollut, lopputulos ALO91 saatiin mikä on ihmeen hyvin siihen nähden, miltä radalla tuntui.

Kaksi tulosta on Inkerillä nyt sitten rallykirjassa, koularin (RTK1) kokeileminen jää hamaan tulevaisuuteen, kun ei täällä oikein kisoja ole tai sitten on jotain päällekkäisyyttä lasten harrastusten vuoksi. Viikonlopun Jämsä KR -näyttelykin jää meiltä väliin samasta syystä, tuli matkaan "pari muuttujaa" kaksijalkaisen juniorin  toimesta, eikä me nyt sitten ollakaan tällä hetkellä matkalla kohti Lahtea ja Jämsää, vaikka alunperin niin oli tarkoitus.

Eilen Kemistä kotiin ajellessani päätin, että laitetaan Inkerille nyt se tokon voittajaluokka koekuntoon. Sen kanssa on kyllä harjoiteltu ihan liian "huolimattomasti" ja fiiliksen mukaan, periaatteessa se osaa kaikki liikkeet, mutta hienosäätö koetta varten on ihan kokonaan tekemättä. Jos tässä kesän/syksyn aikana pääsisi sen VOIVOIN korkkaamaan, sikäli kun onnistuttais saamaan paikka (paikkoja, Nepulle sitä eeveeällää) johonkin tai joihinkin kokeisiin. Josko tässä ottais itseään niskasta kiinni, kun tuli julkilausuttua tämä tavoite ;).


Sukua koolla jälleen...


Käytiin tässä viikolla vähän suvun kesken taas viilettämässä, mukaan ehtivät mun tyttöjen lisäksi Aadolf ja Armi. Oikein edustavia kuvia saatiin otettua, kun ensin toista tuntia ryvettiin soramontuilla :-D.






Aadolf



Ilona



Armi





sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Tulospäivitystä

Voi että sentään, kun on bloggaaminen taas jäänyt. Pentupäivitysten loputtua tuli ehkä hieman semmoinen takki tyhjänä -olo, että ei saanut aikaiseksi minkäänlaista jutun tynkää. Mutta ei sillä, että mitään sen kummempaa kerrottavaakaan olisi ollut. Koirien kanssa ollaan treenailtu tokoa ja nyt viimeisimpänä Inkerin kanssa vähän rallyakin, kun onnistuin saamaan sille pari kisapaikkaa tähän kesäkuulle. Muutama tulosuutinen kuitenkin meillä on, nimittäin


NO MVA Inkeri


Sunnuntaiaamuna Kilpisjärvellä oli maa valkeana

Saana

Norjan puolella kevät oli pitemmällä kuin Kilpparissa.

Tromssa



Retkituliaiset. Muut ruusukkeet olisivat maksaneet maltaita (tai ihan vaan Norjan kruunuja)  ei ostettu.


Viime viikonloppuna teimme pienen näyttely- ja lomareissun keväiseen Pohjois-Suomeen ja  Norjaan, jossa Tromssan KV -näyttelyssä schapparit tuomaroi hollantilainen kasvattajatuomari Godelieve De Wit-Bazelmans. Aivan harvinaista herkkua saada rodun spesialisti noille leveyksille, joten olin kyllä enemmän kuin ihmeissäni, että kehään oli ilmoitettu vain kolme schapea! Niistä Inkerin lisäksi oli toinenkin valionarttu Suomesta ja se kolmas schape oli nuorten luokan narttu, joka omaa suomalaiset sukujuuret, on syntynyt Ruotsissa ja sen jälkeen norjalaistunut. Ja kaiken lisäksi se on meidän Kaapon lapsenlapsi (isä on Trasseli Hengaillaan "Sisu"), oli kyllä kiva nähdä sukulaisia kaukana pohjoisessa!


Inkeri miellytti Godelievea kovasti, hän sanoi jo heti pöydällä tutkiessaan sille: "Kukas se sinä olet? Minun täytyy katsoa heti, kun saan luettelon." ROPiksi hän Inkerin leipoikin kaikilla mausteilla. Inkerille saldo eri/1 SA PN1 SERT CACIB ROP ja sertin myötä siitä tuli siis Norjan muotovalio

Tässä arvostelu:




Jäimme odottelemaan isoa kehää, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä ja kepolla oli kyllä aikamoinen kiire Suomen puolelle katsomaan jääkiekon MM-finaalia :). Godelieve tuli sitten vielä juttusille kehän loputtua ja sanoi, että nyt hän voi kysyä, kuka tämä koira on. Oli kovasti tykästynyt Inkerin päähän ja runkoon (sekä siihen, että leveän jykevän pään lisäksi sillä on kevyt luusto) ja hyvään, karkeaan turkkiin, näistä mainitsi vielä siinä kun juteltiin. Lisäksi hän halusi tutkia Inkerin sukutaulun, joten koiranettiä sitten selailtiin siinä yhdessä.

Ryhmät matelivat hi-taas-ti, ja siellä otettiin ensin juniorhandelit (molemmat ikäluokat ja sitten finaali) kaikki ROP-pennut roturyhmittäin, sitten oli vielä BIS-pentu, jonka jälkeen vasta varsinaiset ryhmät alkoivat (kepo oli tässä vaiheessa jo ihan tuskissaan). Kuuluttaja oli yhtä ulapalla, kuin rotukehän kehäsihteeri aiemmin päivällä ja siellä sitä sitten toikkaroitiin ja mietittiin, milloin se meidän ryhmä oikein on. Kokoomakehään meitä kuulutettiin, mutta sitten sinne kuitenkin kiilasi mäyräkoirat ja jotain muutakin samaan syssyyn.

Ryhmän tuomaroi Rolf Blessing, eikä meille sitten lopulta sieltä tullut muuta kuin kokemusta, joten kehästä ulos, kamat pakettiin ja nasta laudassa Suomen Kilpisjärvelle katsomaan, löikö mörkö sisään :). Ja kyllähän se löi. Oli huikea retken päätösilta!


Neppu tokokokeessa 30.5.

Mun iloinen tokottelija

Ilmoitin Nepun mukaan OKK:n tokokokeeseen ajatuksella tarkistaa, missä mennään tällä hetkellä ja miten liikkeet toimivat koetilanteessa. Kokeen tuomaroi Piritta Pärssinen ja kerrankin mahduttiin mukaan!

Paikkikset menivät Nepun osalta hyvin, istumisesta 8,5 se oli tassutellut etujaloillaan ajan alkupuolella, mutta rauhoittunut sitten. Liikkeen toisesta vaiheesta 10, se meni hienosti.

Liikkeet olivat kahdessa osassa, yksilöliikkeet alkoivat tunnarilla, siitä 8,5. En tiedä, mikä pudotti pisteitä, ehkä se vähän pureskeli kapulaa. 

Seuraavana vuorossa oli ruutu. Eteenlähetys meni hyvin, mutta sitten se ei seurannut mun ohjausta ja lähti kaahottamaan eikä löytänyt ruutua vasta kuin parin lisäkäskyn jälkeen. Lisäksi se huomasi ilmeisesti itsekin, että ei mennyt ihan nappiin ja lähti juoksemaan mua kohti, kun lähdin seuraamiskaavioon. Nollillehan se meni, ja koiran jarrut katosivat tässä kohtaa... 

Kolmantena oli seuraaminen, siinä vähän väljyyttä (katseli ympärilleen) ja peruuttaahan se ei kunnolla osaa, seuraaminen 8.

Zeta meni koiralla hyvin, järjestys istu-maahan-seiso. Minä sain pyyhkeitä vasemman käden käytöstä tässä, täytyy nyt ottaa se huomioon tässäkin liikkeessä, seuraamisessa se on korjaantunut. Zetasta 9.

Sitten oli vuorossa ohjattu nouto. Muuten meni hyvin, mutta lopun kapulan luovutuksessa Neppu nousi seisomaan, se oli ihan kierroksilla...8,5.

Toisessa osiossa ekana oli kaukokäskyt, neppumainen tyyli tuotti 8,5 pistettä. Sehän ei osaa pitää jalkoja paikallaan, ollaan tehty ajatuksella napa paikallaan, ja toisinaan siitä lähtee pisteitä, toisinaan ei.

Luoksari oli aivan kauhea, kun ne jarrut puuttuivat ja kumpikin stoppi valui ihan liikaa... Siitä 5.

Viimeinen loppuhuipennus oli sitten kiertonoutohyppy. Ensinnäkin stopissa Neppu teki väärän asennon (jäi seisomaan, olisi pitänyt istua) ja noudossa se teki itselleen tyypillisen virheen, puhalsi kapulalle sata lasissa ja eihän se aina siitä vauhdista tartu mukaan... Palasi hakemaan ja sitten oli esteeseen nähden niin huonossa kulmassa, että juoksi ohi. Eli nolla tästä.

Tulokseksi saatiin pistettä vaille kolmostulos, se siis jatkaa tyylilleen uskollisesti, että kokeesta tulee joko nolla- tai ykköstulos. Tuomari tykkäsi  Nepun iloisesta tekemisestä ja saatiin  treenivinkki siihen kiertonoutohyppyynkin. Katsotaan saadaanko korjattua...

Koepaikkoja pitäisi saada lisää ja tiheämmin, ei oikein saa minkäänlaista rutiinia niihin tilanteisiin, kun kerran puolessa vuodessa käy kokeessa.



Seuraavaksi kisaillaan sitten Inkerin kanssa rallya pari kisaa ja tämän jälkeen tehdään yhdistetty yleisurheilukilpailu- ja näyttelyreissu Lahteen ja Jämsään. Niistä lisää sitten! Ja ai niin, Ilonakin on ilmoitettu pariin pentuluokkaan pyörähtelemään nyt kesällä. 

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...