torstai 31. lokakuuta 2019

Kaapon muistolle


Trasseli Hui Hai "Kaapo" 14.4.07-29.10.19




Minut ympäröin tyhjyydellä

jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää
Tätä hetkeä kartoin

Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
Pahat enteet hiljaisuuden

kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät

kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo
vaan tuijottaa tuijottamistaan
Tämä tie meidät kaataa

Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

-Apulanta-

torstai 24. lokakuuta 2019

Reissussa taas

Kaikkeen sitä ryhtyykin, lokakuun alkupuolella löysin itseni näyttelyreissusta Liettuasta. En ole aiemmin Baltiassa koiranäyttelyissä käynytkään, jotenkin en ole koskaan viitsinyt vaivautua edes suunnittelemaan lähtemistä sille suunnalle. Täältä käsin matka on pitkä, enkä ihan hirveästi ole kokenut hinkua lähteä sinne saakka pitämään suomalaisten keskinäisiä näytelmiä (siellä ei yleensä koskaan ole schapeja muualta kuin Suomesta, ja niitäkin yleensä tosi vähän). Mun mielestä ulkomaan näyttelyissä parasta on aina se, kun näkee schapeja muista maista; tuolla niitä ei näe, enkä minä niin perso ole niiden Baltian näyttelytitteleiden peräänkään.

No, nyt siis lähdin kuitenkin parin kaverin kanssa matkaan kohti Liettuaa; tiedossa hauska reissu! Ja "joku" on ilmeisesti vähän yllytyshullu! Mun täytyi lähteä kotoa jo torstaina iltapäivällä, jolloin hyppäsin Inkerin ja Ilonan kanssa Tampereen junaan. Tuija oli illalla vastassa Tampereen asemalla ja majotuin koirineni heillä torstaista perjantaihin. Perjantaiaamuna pakkasimme koirat (Tuijalta lähti mukaan Jekku) ja kamat autoon ja otimme suunnaksi Helsingin, jossa koppasimme kyytiin vielä Eevan ja Kitkan.

Tässä voi sanoa jopa meidän vinkkelistä, että on "riittävästi" matkaa...


Eka etappi junalla

Vas. Kitka, Inkeri, Jekku ja Ilona


Tallinkilla yli Viron puolelle, koirat matkustivat autossa häkeissään ja me käytiin syömässä ja kahvilla aikaa kuluttaaksemme. Perillä satamassa meitä odotti autossa neljä kappaletta unisia koiria, hyvin oli matka niilläkin mennyt. Tallinnasta ajelimme sitten perjantain aikana Liettuan  Siauliaihin, mistä Tuija oli varannut meille huoneiston välille perjantai-sunnuntai. 

Lauantaina aamusta ajelimme paikallisen "keskustan" läpi koiranäyttelypaikalle Siauliai -areenalle. Mulle oli iso yllätys, että noinkin pieni tapahtuma (koiranäyttelyssä ei koiria ollut lähellekään siinä määrin mitä Suomen kaikkien rotujen näyttelyissä on) järjestettiin kohtuullisen hulppeissa tiloissa!




Meidän kehä ja tuomari oli vaihtuneet siitä mitä aikataulukirjeessä sanottiin, lauantaina schapet lopulta tuomaroi Ligita Zake. Hän vaikutti jopa ihan ymmärtävän rodun päälle, ts. tutki "oikeita asioita" koirista. Schapeja oli mukana vain meidän neljä ja jokainen voitti luokkansa ja pääsi jatkoon. Meille olikin aikamoinen yllätys, kun kaikki koirat käskettiin sitten yhtä aikaa ROP-kehään, mitään paras uros- tai paras narttu -kehiä ei ollut. Tuli pieni hässäkkä, kun meitä esittäjiä oli kolme ja koiria neljä :-D. Siinä kehän reunalla seisoi joku suomalainen mies (joka myöhemmin esittäytyi Ariksi), jolle Ilona annettiin lennosta käteen saatesanoin "esitä tuo". Kitka oli ROP, Inkeri VSP (ja tuli Liettuan valioksi), Ilona ROP -juniori (kiitos vaan Arille, hyvin esitetty!) ja Jekkukin sai junnusertinsä, joten lauantain osalta kaikki meni niinkuin piti. Jos siis ei lasketa sitä, että meidän auto oli saarrettu parkkialueella niin huolella, että ei ollut toiveitakaan päästä sillä käymään päivällä ruokaostoksilla... Iltapäivällä Ilona ja Kitka kävivät vielä isoissa kehissä ilman menestystä, niissä olikin semmoinen kaaos että enpä moista ole aiemmin nähnyt. Tässä ehkä liettualaisilla olisi hieman opittavaa... tämän shown jälkee parkkialue oli onneksi sen verran tyhjentynyt, että päästiin mekin lähtemään.

Reissun ensimmäinen valio

Lauantaina teimme vielä ennen pimeän tuloa pienen retken paikalliselle nähtävyydelle,  Ristikukkulalle. Kannatti kyllä käydä, aikamoinen paikka! Ristejä oli varmaan satojatuhansia, kooltaan monimetrisistä ihan pienenpieniin. Koiratkin pääsivät vähän kirmailemaan eräällä pellolla ja päästelemään pahimpia häkissä kököttämishöyryjä pihalle.








Paikallisessa ostoskeskuksessa kävimme pitsalla naureskelemassa Google-kääntäjän antamille täytevaihtoehdoille. Hyvää pitsaa silti saatiin, tai sitten oltiin vaan niin nälkäisiä, että pitsat upposivat kyllä kaikilla viimeistä murua myöten. Illalla kilistettiin uudelle valiolle ja muutenkin mukavalle lomalle.



Sunnuntaina aamusta taas näyttelypaikalle, vahingosta viisastuneena jätimme auton  kauas etuovelta :). Tällä kertaa tuomarina schapeilla oli Olena Khimenko. Inkeri jäi pois kehästä, koska se oli jo lauantaina valioitunut ja näin säästyimme mahdolliselta "kuka esittää yhtä koiraa" -ongelmalta (vaikka Ari oli kyllä jo lupautunut apuun tarvittaessa, kiitos vielä kerran!).

Kitka oli taas ROP, Ilonasta tuli VSP ja Jekku puolestaan oli sunnuntain ROP-juniori. Näin meidän junnuista tuli Liettuan  juniorimuotovalioita ja Kitka valioituu sitten aikanaan roikkuvalla sertillä myös Liettuaan, kunhan valioituu Suomeen.

Liettuan junnuvalio-sisarukset

Kitka, molempien päivien ROP-koira


Sunnuntaina emme jääneet odottelemaan isoja kehiä, ja kun autokin mahtui pois parkkialueelta, lähdimme kotimatkalle. Latviassa pysähdyimme jalottelemaan Riianlahden rannalla, olipa kyllä hieno paikka!





Olimme päättäneet, että tätä reissua ei tehdä "kello kaulassa" ja stressiä pukaten, joten olimme varanneet vielä Tallinnasta huoneiston sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi (mä en olisi kuitenkaan päässyt kotimatkalle enää sunnuntain puolella Helsigistä). Se olikin hyvä ratkaisu, käytiin taas pitsalla ja nukuttiin hyvin, ja aamupäivän laivalla sitten Suomeen vasta. Ja mullahan oli tietysti tässä kohtaa vielä yli puolet kotimatkasta jäljellä, kun jätettiin Eeva ja Kitka Helsinkiin :).

Menin vielä Tuijan luokse Lempäälään ja ehdimme siinä muutaman tunnin jalotella, kun lähdin vasta alkuillan junalla kohti Oulua. Ilona jäikin Tuijalle, koska olin ilmoittanut sen seuraavalle viikonlopulle Latvian Valmieraan, jossa se kävi Tuijan ja Jekun seurueineen kanssa. Lopulta olin Inkerin kanssa kotona maanantai-iltana puoli kymmenen aikaan. Kauas on pitkä matka :).

Yksi väsynyt matkustaja... ja toinen katsoo tansseja :)


Latvian reissusta en osaa muuta sanoa, kuin että pääsinpä itse helpolla ja Jekusta ja Ilonasta tuli sillä reissulla myös Latvian junnuvalioita. Eli meni silleen ku oltiin suunniteltu :). Ilonan kävin hakemassa kotiin seuraavana tiistaina junalla Seinäjoelta, johon Tuija sen toi mulle asemalle, vaihtoaikaa meno-ja paluujunilla oli vaan jotain 15 minuuttia, hyvin ehdittiin eikä VR myöhästellyt ollenkaan.

Taas junassa

Latvian tuliaisia



Iso kiitos Tuijalle perheineen ja Eevalle kaikesta, olipa kyllä hauska retki ja tän jälkeen musta tuntuu, että voisin toistekin lähteä Baltiaan näytelmiin :-D.

FI RTVA Neppu ja pari kisaraporttia

Jippii, sieltä ne loputkin "yli-ysivitoset" napsahtelivat tuloslistoille ja vieläpä peräkkäisistä kisoista! Sievin kisan jälkeen s...