2x RTK2!

Kaapon ja Nepun kanssa tehtiin eilen täsmäisku Kemin Rally-tokokisoihin, jossa oli tarjolla kaksi rataa Heli Kelhälän tuomaroimana. Agendana oli saada Kaapolle yksi ja Nepulle kaksi hyväksyttyä tulosta, jotta saatais molemmille koularit avoimesta luokasta. 

Treenattua ei ollut liiemmin tätä lajia tullut, mutta se mitä treenattiin niin totesin vaan, että molemmat kyllä homman osaa, jos a) Kaapo malttaa kuunnella ja b) Neppu pysyy edes suunnilleen pöksyissään...

A-rata vaikutti oikein sopivalta Kaapolle, tässä piirros:

Me oltiinkin suoritusvuorossa heti ekana. Kaapo teki ihan hyvällä otteella, hidashan se on,  mutta kerrankin voin onnitella myös itseäni siitä että maltoin antaa sen tehdä rauhassa ja pidin verkkaisen tahdin yllä. Loppujen lopuksi saatiin vain -1p ohjaajavirhe kyltiltä 7 (en tiedä mitä siinä sössin :) ). Kaapolle siis heti ekalta radalta koulari RTK2 ja papparainen tempaisi vielä voiton koko kisassa!

Nepun kanssa sitten oltiin vuorossa jo perinteeksi käyneesti viimeisenä. Se lähti heti kättelyssä lapasesta, joten uusin kyltin numero 2, josta lisäksi -1 vino. Loppurata meni kivasti  rallatellen ja muita miinuksia ei otettukaan, joten saldona 96p. Sillä päästiin myös palkinnoille, oltiin kolmansia.

B-kisaan lähti sitten vain Neppu mun koirista, ratapiirros:

Meni ihan mukavasti, ei suurempia lapasesta lähtemisiä tällä radalla. Ihan en silti osannut odottaa, että saataisiin täydet 100p! Niin siinä kumminkin kävi ja näin Nepullekin RTK2 ja luokassa toinen sija, tuo sijoitushan ratkeaa tasapisteiden tapauksessa ajan perusteella.

Täsmäisku tuotti näin ollen jopa hieman yläkanttiin menneet tulokset, kaksi koularia ja monta jumppapussia, jotka sisälsivät herkkuja sekä koiralle että ohjaajalle. Kemkon kisoissa oli taas oikein mukava tunnelma ja ihan bonuksena kanttiinissa myytiin tuoreita munkkeja! Kyllä kelepasi ajella Kemiin ja takaisin!

Tää kuva haluaa välttämättä olla tälleen kyljellään...

Jatkosta tän harrastuksen suhteen en osaa vielä sanoa mitään, Neppu (ja Inkeri) nyt keskittynee ainakin kesän ajan tokoiluun ja Kaapo vois jäädä taas eläkkeelle... Toisaalta  se on kyllä varsin mainiossa kunnossa tällä hetkellä, ei ikä paina ja lihaskunto on loistavan talven jälkeen oikein mukavalla mallilla. Voihan se olla että innostutaan ainakin kokeilemaan niitä voittajan kylttejä ;). Tai sitten se alkaa nosettamaan...

Inkerin ekat...

...kisakirja ja juoksutreeni.

Mentiin tosiaan Inkerin kanssa hajutestiin 20.4 Kempeleeseen hyvin minimaalisesta harjoittelusta huolimatta. Suoritettavana oli siis ykkösluokan haju, eukalyptus. Testi järjestettiin Kempeleen ammattiopiston asfalttipihalla kylmän tuulisena perjantai-iltana. 

Kaikkinensa koirakkoja ykkösluokan testissä oli 14, ja meille oli arvottu suoritusvuoro numero neljä. Vähän jännitti, kun ei oltu juuri treenattu eikä varsinkaan ulkona... Inkerin kanssa olen tehnyt laatikkotreenejä ylipäätään hyvin vähän, ne vähäiset nosetreenikerrat talven ja kevään aikana ovat olleet lähinnä sisäetsintöjä kotona. 

Inkeri lähti kuitenkin heti ahneesti laatikoille ja merkkasi melko pian oikean puoleisesta rivistä kolmanneksi viimeisen laatikon (muistaakseni se oli se laatikko...). Se ei kuitenkaan tarkentanut nenällään hajukohtaa (minkä se on yleensä laatikoillakin tehnyt), joten käskytin uudestaan hakemaan. Inkeri teki pienen tarkistelumutkan vain palatakseen takaisin sille samalle laatikolle, jota se tällä kertaa myös tarkenteli nenällään. Niinpä uskalsin tämän varmistuksen jälkeen ilmoittaa löydön, ja oikeinhan se meni! 

Muistaakseni testin läpäisi kaikkiaan 8 koiraa, tuuli oli ollut haasteellinen monien kohdalla. Inkerin etsintäaika tuosta varmistelukiekasta huolimatta oli vain 19 sekuntia. Tyytyväisinä otettiin  eka  merkkaus ensimmäiseen kilpailukirjaan!

Josko nyt kevään ja kesän aikana saisi ryhdistäydyttyä tossa nosetuksessakin, niin voisi jossain kohtaa suunnitella sitten myös kokeeseen menemistä joko Nepun tai Inkerin (jos ei jopa molempien) kanssa. Tällä hetkellä tuo laji tuntuis enemmän Inkerin lajilta, mutta tiedä häntä. Meidän täytynee vähän muuttaa tota "lahjattomat harjoittelee" - mottoamme, jotta sinne oikeaan kokeeseen kannattaa lähteä kokeilemaan...

Toinen "eka kerta" koitti tämän viikon alussa, kun valjastin Nepun ja Inkerin parivaljakkoon ja käytiin heittämässä juoksulenkki. Nyt kun Inkerikin on kuvattu luustoltaan priimaksi, niin uskallan vähitellen ottaa sen mukaan harjoittelemaan tuota valjaissa juoksemista, ensin harvemmin ja lyhyitä lenkkejä. Tämä ensimmäinen oli pituudeltaan hiukan vajaa 4km ja voin kertoa, että varsinkin alussa mentiin niin lujaa, että hyvä kun mun jalat liikkuivat niin nopeasti mukana :). Mutta hyvä noin, alusta saakka ajatus eteenpäin ja eiköhän se jarrukin sieltä jossain vaiheessa löydy. Ja Neppu olikin yllättävän hyvä opettaja Inkerille tossa, se ei lyönyt hommaa leikiksi, mitä vahvasti itse etukäteen epäilin, vaan juoksi tapansa mukaan suoraan eteenpäin ja piti valjakon "raiteilla". Juoksukunto koirilla on talven lumiryynäämisen jälkeen kyllä hyvällä mallilla ja ne jaksavat raahata sen liinan toisen päänkin mukanaan hienosti :). No, Nepun kanssa olen juoksennellut läpi talven säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta enemmänkin saisi kyllä juosta.

Vauhtikaksikko lähtövalmiudessa

Sitten vielä yksi riemastuttava havainto tältä päivältä: ulkokentät alkavat olla melko hyvällä mallilla! Päästään treenaamaan kunnolla ruutua, härpäkkää, luoksareita...! 

Inkeri terveystarkeissa 27.3.

Inkeri 15kk

Vihdoin ja viimein Inkeri täytti sen maagisen vuoden, jolloin viralliset luustokuvat voidaan ottaa Kennelliiton lausuntoa varten! Osallistuimme Eläinlääkäriasema Kamun joukkotarkastukseen, josta  tilasin "koko paketin" eli syyniin pääsivät silmät, lonkat, kyynärät ja selkä. Selän osalta tässä iässä voidaan lausua vain välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) ja nikamien epämuotoisuus (VA), mutta  mulla ei todellakaan kestä hermo odotella sitä 24kk ikää, jolloin koiralle on mahdollista saada myös spondyloosilausunto! Se otetaan sitten myöhemmin, mikäli tulee tarpeelliseksi.

Ihan kaikkien koirien kuvaaminen ja silmien tarkistaminen on mun mielestä tärkeää monessakin mielessä. Henkilökohtaisesti en lähde esimerkiksi juoksuttamaan koiraa valjaissa, ennenkuin sen luusto on kuvattu ja terveeksi todettu. Muutenkin lähtökohdat on hyvä olla tiedossa, jotta osaa suhtautua oikealla tavalla esimerkiksi koiran ontumiseen, vinouteen, hännän käyttöön tai sen käyttämättömyyteen tai muuhun muutokseen liikkumisessa. Hevospuolelta kun itse tulen, syynään jatkuvasti koirieni liikkumista, selän käyttöä, suoruutta ynnä muita asioita eikä pienikään muutos niissä jää yleensä huomiotta. Jos/kun joku muutos tulee, vien koiran tilanteesta riippuen joko fyssarille tai eläinlääkärille. Ja näissä tilanteissa on hyvä olla ne "lähtötilanneröntgenit" otettuna.

Silmien osalta noudatan jonkun viisaan (ei mitään muistikuvaa kuka se oli...) joskus antamaa neuvoa, että koirat olisi hyvä peilata ainakin kerran nuorena, kerran keski-iässä ja kerran vanhana. Jos koiraa käytetään jalostukseen, niin silloinhan tulos ei saa meidän rodusss olla vuotta vanhempi.

No, joka tapauksessa Inkerin kanssa mentiin heti joukkotarkkiin, kun tuota ikää oli riittävästi ja hiihtolomareissu tehtynä.  

Eläinlääkärinä toimi Sanna Knuutinen, joka peilasi ensin silmät. Terveet olivat ja kuulemma kauniin väriset (puhuttiin siitä, miten pigmentti vaikuttaa siihen, mitä väriä silmät loistavat, kun niihin pimeässä valottaa. Inkerin silmät ovat oranssipigmenttiset, sarjassamme erittäin tärkeää tietoa :) ). 

Peilauksen jälkeen Inkerille annettiin kevyt rauhoite ja se vietiin kuviin... Aina se vaan on yhtä jännittävää! Ennakko-oletukseni oli, ettei siellä hirveästi mitään vialla voi olla, kun Inkerin liikkeessä mikään ei ole koskaan mun silmään ottanut lievää pentuajan etupainoisuutta lukuun ottamatta.

Kauaa mun ei tarvinnut hermostuksissani odotella, vaan melko pian pääsin katsomaan kuvia yhdessä lääkärin kanssa, ja tältä ne näyttivät:

Kaikki näytti olevan kunnossa, huh helpotusta!

Jo seuraavana päivänä Koiranettiin ilmestyi kyynär-ja lonkkakuvalausunnot ja selkäkin lausuttiin pääsiäisen pyhinä! Hyvää odotettiin mutta priimaa saatiin! Silmätarkastuslausunto on tätä kirjoittaessani vielä kirjautumatta tuonne, mutta se tarkastustuloshan on virallinen heti peilauspäivänä. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

P.S. Inkeri on osallistunut peräti kahteen semmaan (ja Neppukin yhteen) tässä hiljattain, yritän niistäkin saada jotain juttua aikaiseksi jossain vaiheessa.

Tokokoe 31.3.

Täytyy tehdä pikainen koesuorituksen purku, paljon muutakin kerrottavaa olisi, mutta nyt ei malta istua sisällä niin pitkään, että kaiken saisi kirjoitettua.

Käytiin siis Nepun kanssa eilen mutka Torniossa, jossa koetta tuomaroi Heli Kelhälä. Kaikkiaan 7 koiraa oli ilmoitettu voittajaluokkaan, me Nepun kanssa suoritusvuorossa ihan jo perinteisesti viimeisenä. Liikkeet kirjattuna siinä järjestyksessä, kuin ne tehtiin.

Paikkis 8 -se teki sen TAAS! Muuten täydellinen suoritus, mutta se lopun perusasento, johon se kokeessa tarvii AINA lisäkäskyn. Treeneissä tätä ei tapahdu koskaan. En tiedä, mistä johtuu. Onneksi evl paikkis on sitten erilainen :)

Yksilöliikkeet

Metallihyppynouto 10 -kapula oli kylmä, moni koira jätti noutamatta, mutta Neppu teki hienosti.

Kaukokäskyt 8,5 -siisti, tuomari rokotti sekatekniikasta, sanoi kyllä että ei liikkunut yhtään. Sanoinkin, että tää on sekakäyttäjä, enkä aio asiaa edes yrittää korjata :).

Tunnari 0 -teki täydellisen noudon, mutta toi väärän! Tätä en muista tapahtuneen koskaan, Neppu ei edes haistellut niitä vaan nappasi vaan ekan kohdalle sattuneen ja kiikutti mulle. Tämä jäi vaivaamaan mua ihan älyttömästi ja mietin esimerkiksi, että 

-se katseli Jannea kehän reunalla odotellessaan liikkurin kapuloiden laittamista, pelkäsin jo että se lähtee Jannen luokse. Ajatus ei ollut ollenkaan tunnarissa?

-koska alla oli tuo hyppynouto, jäikö sillä se moodi päälle tässä? Ei olla varmaan treenattu tommosta nouto-tunnariyhdistelmää? Ahdistus. Mitä jos tuo nyt meni pilalle koko liike?

Luoksari 6 -se ei ilmeisesti kuullut mun ekaa kutsua? Koira jätettiin semmoisen lämmityspuhallinpömpelin alle makaamaan, joten kutsuin ekana varmaan liian hiljaa? Sitä ei uskalla kovin roimasti kutsua, kun tulee sitten miljoonaa ja pysähdys valuu... ja niinhän siinä sitten nytkin kävi kun käskytin toisen kerran vähän isommalla äänellä...

Seuraaminen 9 -tuomari tykkäsi kovasti, kehui meidän käännöksiä ja täykkäreitä (uskaltauduin nyt ekan kerran tehdä ne kokeessa vasemman kautta). Peruutuksetkin oli suht ok ja Heli sanoikin että ihan ei tekniikka niissä ole täydellinen, mutta yritystä ei puutu. Minä sain pyyhkeitä jähmeästä vasemmasta kädestä, se kuulemma pitää laittaa kuntoon evl:ää varten. Mun pistemenetys. 

Kesken seuraamisen yleisössä tuli joku koirarähäkkä, Neppu säikähti sitä ja otti pari pinkoaskelta, mutta palasi heti seuruuseen eikä ollut millänsäkään, siihen kohtaan olin erityisen tyytyväinen, en ehtinyt antaa edes lisäkäskyä kun korjasi asian itse :).

Stopit sei-maa 7 - taas täydellinen muuten, mutta maahan -käskyllä istui. Se teki tuota lämpätessäkin, ilmeisesti ei tykännyt alustasta (se Tornion hallin pohjahan on aika erikoinen). Tai sitten ei vaan malttanut kuunnella. Ärsytys, tää on ollut tunnarin ohella ihan varma liike.

Ruutu 0 -tää meni ihan keturoilleen. En tiedä, johtuuko siitä että tuossa meidän treenihallissa ei mahdu tekeen täydeltä matkalta. Se lähti hyvin, mutta laski varmaan askeleita ja odotti pysäytyskäskyä ennen ruutua jo. Kun sitä ei tullut, kaarsi laajan kiekan oikeaan ja vilkuili mua, että mitä hittoa. En saanut korjattua, sillä meni kuutonen silmään ja siellä se mennä viuhtoi kun yritin käskyttää. Keskeytin liikkeen. Nyt kyllä etsitään joku parkkipaikka tuolta lumen seasta ja käydään tekemässä piiiittttkkkkääää ruutuun lähetystä!

Ohjattu nouto 0 - saatiin vasen, kuten seitsemästä koirasta viisi muutakin. Vain yksi koira kuudesta haki sen vasemman, kaikki muut kaarsi lähetyksestä vasemman kautta oikealle kapulalle! Liike tehtiin kohti katsomoa ja vasen oli juuri toimitsijapöydän edessä. Luulen, että se oli koirille vaikea nähdä, kun taustalla oli paljon kaikkea? Oikea oli hallin reunalla, takana pelkkä kehänauha ja tekonurmea, joten se oli varmaan koirille helpompi. Harmi.

Kokonaisvaikutuksesta tää mun taskuraketti otti nollailustaan huolimatta kympin, ja Heli sanoi mulle vielä kerran siitä vasemmasta kädestä, käski katsoa videolta kun huomasi että Janne kuvasi. Että sen kun laitan kuntoon niin sinne eeveeällään sitten tän kans on hyvä lähtee.

Summa summarum, nollatulos tuli, paljon oli hyvää (erityisesti seuraaminen on nyt kohdillaan). Näköjään myös säikähtäessään palautuu heti ja jatkaa hommia.  Superiloinen siihen, että tuo kyllä aina tekee, ei koskaan jäädy/jämähdä. Monelle koiralle tuollakin oli esimerkiksi kaukokäskyt vaikeat, en tiedä onko se pohja jotenkin koirien mielestä inhottava, kun eivät mielellään tee niitä kakeja.

Sitten todettiin taas kerran, että Janne ei voi tulla katsomaan meidän koetta, aina menee huonosti kun tulee ja aina kun ei tule, saadaan ykköstulos :).