Mentiin tosiaan Inkerin kanssa hajutestiin 20.4 Kempeleeseen hyvin minimaalisesta harjoittelusta huolimatta. Suoritettavana oli siis ykkösluokan haju, eukalyptus. Testi järjestettiin Kempeleen ammattiopiston asfalttipihalla kylmän tuulisena perjantai-iltana.
Kaikkinensa koirakkoja ykkösluokan testissä oli 14, ja meille oli arvottu suoritusvuoro numero neljä. Vähän jännitti, kun ei oltu juuri treenattu eikä varsinkaan ulkona... Inkerin kanssa olen tehnyt laatikkotreenejä ylipäätään hyvin vähän, ne vähäiset nosetreenikerrat talven ja kevään aikana ovat olleet lähinnä sisäetsintöjä kotona.
Inkeri lähti kuitenkin heti ahneesti laatikoille ja merkkasi melko pian oikean puoleisesta rivistä kolmanneksi viimeisen laatikon (muistaakseni se oli se laatikko...). Se ei kuitenkaan tarkentanut nenällään hajukohtaa (minkä se on yleensä laatikoillakin tehnyt), joten käskytin uudestaan hakemaan. Inkeri teki pienen tarkistelumutkan vain palatakseen takaisin sille samalle laatikolle, jota se tällä kertaa myös tarkenteli nenällään. Niinpä uskalsin tämän varmistuksen jälkeen ilmoittaa löydön, ja oikeinhan se meni!
Muistaakseni testin läpäisi kaikkiaan 8 koiraa, tuuli oli ollut haasteellinen monien kohdalla. Inkerin etsintäaika tuosta varmistelukiekasta huolimatta oli vain 19 sekuntia. Tyytyväisinä otettiin eka merkkaus ensimmäiseen kilpailukirjaan!
Josko nyt kevään ja kesän aikana saisi ryhdistäydyttyä tossa nosetuksessakin, niin voisi jossain kohtaa suunnitella sitten myös kokeeseen menemistä joko Nepun tai Inkerin (jos ei jopa molempien) kanssa. Tällä hetkellä tuo laji tuntuis enemmän Inkerin lajilta, mutta tiedä häntä. Meidän täytynee vähän muuttaa tota "lahjattomat harjoittelee" - mottoamme, jotta sinne oikeaan kokeeseen kannattaa lähteä kokeilemaan...
Toinen "eka kerta" koitti tämän viikon alussa, kun valjastin Nepun ja Inkerin parivaljakkoon ja käytiin heittämässä juoksulenkki. Nyt kun Inkerikin on kuvattu luustoltaan priimaksi, niin uskallan vähitellen ottaa sen mukaan harjoittelemaan tuota valjaissa juoksemista, ensin harvemmin ja lyhyitä lenkkejä. Tämä ensimmäinen oli pituudeltaan hiukan vajaa 4km ja voin kertoa, että varsinkin alussa mentiin niin lujaa, että hyvä kun mun jalat liikkuivat niin nopeasti mukana :). Mutta hyvä noin, alusta saakka ajatus eteenpäin ja eiköhän se jarrukin sieltä jossain vaiheessa löydy. Ja Neppu olikin yllättävän hyvä opettaja Inkerille tossa, se ei lyönyt hommaa leikiksi, mitä vahvasti itse etukäteen epäilin, vaan juoksi tapansa mukaan suoraan eteenpäin ja piti valjakon "raiteilla". Juoksukunto koirilla on talven lumiryynäämisen jälkeen kyllä hyvällä mallilla ja ne jaksavat raahata sen liinan toisen päänkin mukanaan hienosti :). No, Nepun kanssa olen juoksennellut läpi talven säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta enemmänkin saisi kyllä juosta.
 |
| Vauhtikaksikko lähtövalmiudessa |
Sitten vielä yksi riemastuttava havainto tältä päivältä: ulkokentät alkavat olla melko hyvällä mallilla! Päästään treenaamaan kunnolla ruutua, härpäkkää, luoksareita...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti