Meillä koirat on ruokittu jo vuosia lihoilla lisukkeineen. Ne eivät BARFfaa, enkä itse ole mikään vannoutunut raakaruuasta saarnaaja. Jokainen syöttäköön koiransa miten sopivaksi katsoo minun puolestani. Markkinoilla on aivan mainioitakin nappuloita ja esimerkiksi Neppu söi pennusta noin 8kk ikään saakka pääasiallisesti kuivamuonaa (Orijen on pitkään ollut oma suosikkini). Päätin kuitenkin avata tätä liharuokinta-asiaa hieman täällä blogissa, koska se yleensä kiinnostaa koiraihmisiä, kun puheeksi tulee koiran ruokkiminen ja kerron meidän koirien raakaruokavaliosta.
Sysäys nappularuuan hylkäämiseen oli aikoinaan meidän Manni, jolle mikään kuivaruoka ei tuntunut sopivan: oli korva- ja varpaanvälitulehduksia, närästystä, oksentelua ja kaikkea muuta, you name it. Päätin koirahierojan suosituksesta kokeilla raakaruokintaa. Kyseinen hieroja on myös eläinten luontaishoitaja, ja hän laatikin Kaapolle ja Mannille malliruokavalion. Ruokavalioon kuului raakojen lihojen lisäksi naudanmahaa, kalaa, sisäelimiä, kasviksia, hapanmaitotuotteita, luita/rustoja, puuroa, kananmunia sekä kivennäis-, öljy- ja vitamiinilisät.
Vaikka koirien ruokkiminen ei olekaan niin "millintarkkaa" puuhaa kuin esim. hevosten rehustus, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että perusteet raakaruokinnasta on hyvä tietää sille tielle lähdettäessä: mitä syötetään, miten ja miksi. Toisin sanoen, on otettava selvää, mitä koira tarvitsee ja mistä se tarpeensa saa otettua. Lisäksi lihojen säilytys vaatii pakastintilaa. Meillä hajotettiin yksi kaappipakastin, ennen kuin hommattiin koirien ruuille oma arkkupakastin. Edelleen meillä on välillä kaikki pakastintila täynnä koiranruokaa, kun sitä tilatessa iskee vauhtisokeus. No, eipähän tarvitse leipoa pakastimentäytettä ;).
Raakaruokinnan hyviä puolia omien kokemusteni mukaan ovat esim.
○ hyväkuntoiset, tiiviskroppaiset koirat
○ jätökset ovat pienempiä ja hajuttomampia
○ turkkikoirien turkit ovat kunnossa
○ koirien hengitys ei haise, eikä hammaskiveä juurikaan muodostu
○ ruoka maistuu koirille erinomaisen hyvin.
○ tiedän tarkalleen, mitä koirat syövät. Tarvittaessa esimerkiksi proteiinin tai rasvan lisääminen ruokaan käy helposti. Turhia täyteaineita ei ruuassa ole.
Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei jotain huonoakin:
○ ruokinta vaatii suunnitelmallisuutta. Ja sitä pakastintilaa.
○ reissaaminen lihapakasteiden kanssa on välillä vaikeaa/mahdotonta. Meillä reissuruokinta ratkaistaan usein Nature's Menu -märkäruokapusseilla. Helppoa ja kätevää. Talvella lihapötköt matkustavat jäisinä suksiboksissa. Ja lähikaupasta saa aina jauhelihaa.
○hinta. Tosin, jos verrataan oikeasti laadukkaisiin nappulamerkkeihin, ei raakaruokinta hinnaltaan ole sen kalliimpaa. Lisäksi riittävä pakastetila sallii lihojen ostamisen isommissa erissä, jolloin kilohinta on edullisempi.
Matkan varrella olen jonkin verran tuunannut koirien ruokavaliota. Esimerkiksi kasviksia ja puuroa en juurikaan enää syötä, pääasiallisena kuitulähteenä toimii pellavarouhe. Luut eivät ole enää varsinaisessa ruokintaohjelmassa, rustoja koirat saavat silloin tällöin lähinnä ajanvietteeksi. Lihoja annan vähän fiiliksen mukaan, pidän pakastimessa koko ajan useamman eri eläimen lihaa (käytössä ovat sika, nauta, kana, kalkkuna, hevonen, lammas, hirvi, poro...) . Kaksi tärkeää muistisääntöä viikon ruokalistassa kumminkin on: maanantaina maksaa (vain osa ruuasta), keskiviikkona kalaa. Vähintään näin. Välillä saattaa vaikkapa lohta mennä kuppeihin useamminkin. Tarkkailen koirien lihavuusastetta kriittisesti, ja tarpeen vaatiessa joko lisään tai vähennän rasvan määrää ruuassa.
Ruokia hommaan vähän milloin mistäkin, pääsääntöisesti kiertävistä eläinruoka-autoista. Vitamiinit ja kivennäiset löytyvät lähikaupoista, apteekeista, luontaistuotekaupoista, eri kauppojen heppaosastoilta, lemmikkieläinliikkeistä.
Meillä koirat syövät kahdesti päivässä. Aina. Myös reissu- ja näyttelypäivinä. Välillä suunnittelen yhteen ruokintakertaan siirtymistä, mutta toteutusasteelle saakka tämä aikomus ei ole koskaan edennyt. Ruuan annostelussa käytän usein keittiövaakaa. Koska lihojen rasvamäärät vaihtelevat, vaihtelevat myös annoskoot jonkin verran. Lasken ruokinnan siis rasvoihin perustuen, proteiinit tulevat siinä sivussa, kun rasvaa on riittävästi. Iltaruokaan lisään kivennäiset ja vitamiinit sen mukaan, mitä ruokaa kupissa on, mitä tarvisee lisätä. Oikeastaan annan päivittäin kaiken muun paitsi A-vitamiinin, joka tulee maanantaisin maksasta.
Treeninamien suhteen olen (tai koirat ovat...) melkoisen kaikkiruokainen. Maksakakkua, nakkeja, Frolicia ym. Ruokakuppiinkin menee välillä meidän perheen aterian jäämiä. Onneksi meillä koirat pystyvät ilman ongelmia syömään oikeastaan mitä vain syötäväksi tarkoitettua, myös Manni, sen ongelmat olivat loppujen lopuksi ihan muualla kuin ruuassa. Muutenkin tällä systeemillä on menty ongelmitta, luiden antamisen jätin pois, koska vanhojen poikien hammaskalustot alkoivat olla melkoisen harvat. Rustotkin annan nykyään sulatettuna. Koirien mahat ovat olleet kunnossa, meillä on hyvin, hyvin harvoin podettu minkään sortin ripaskoja. Ja jos jotain joskus onkin, on sen aiheuttaja helppo huomata ruokavaliossa. Esimerkiksi eräs kalkkivalmiste laittoi mahat löysälle, joten lopetin sen antamisen parin päivän jälkeen ja ongelma korjaantui. Koirien veriarvot ovat olleet kunnossa, joten luulisi siis ruokinnankin olevan jokseenkin kohdallaan.
Raakaruokinnan hyviä puolia omien kokemusteni mukaan ovat esim.
○ hyväkuntoiset, tiiviskroppaiset koirat
○ jätökset ovat pienempiä ja hajuttomampia
○ turkkikoirien turkit ovat kunnossa
○ koirien hengitys ei haise, eikä hammaskiveä juurikaan muodostu
○ ruoka maistuu koirille erinomaisen hyvin.
○ tiedän tarkalleen, mitä koirat syövät. Tarvittaessa esimerkiksi proteiinin tai rasvan lisääminen ruokaan käy helposti. Turhia täyteaineita ei ruuassa ole.
Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei jotain huonoakin:
○ ruokinta vaatii suunnitelmallisuutta. Ja sitä pakastintilaa.
○ reissaaminen lihapakasteiden kanssa on välillä vaikeaa/mahdotonta. Meillä reissuruokinta ratkaistaan usein Nature's Menu -märkäruokapusseilla. Helppoa ja kätevää. Talvella lihapötköt matkustavat jäisinä suksiboksissa. Ja lähikaupasta saa aina jauhelihaa.
○hinta. Tosin, jos verrataan oikeasti laadukkaisiin nappulamerkkeihin, ei raakaruokinta hinnaltaan ole sen kalliimpaa. Lisäksi riittävä pakastetila sallii lihojen ostamisen isommissa erissä, jolloin kilohinta on edullisempi.
Matkan varrella olen jonkin verran tuunannut koirien ruokavaliota. Esimerkiksi kasviksia ja puuroa en juurikaan enää syötä, pääasiallisena kuitulähteenä toimii pellavarouhe. Luut eivät ole enää varsinaisessa ruokintaohjelmassa, rustoja koirat saavat silloin tällöin lähinnä ajanvietteeksi. Lihoja annan vähän fiiliksen mukaan, pidän pakastimessa koko ajan useamman eri eläimen lihaa (käytössä ovat sika, nauta, kana, kalkkuna, hevonen, lammas, hirvi, poro...) . Kaksi tärkeää muistisääntöä viikon ruokalistassa kumminkin on: maanantaina maksaa (vain osa ruuasta), keskiviikkona kalaa. Vähintään näin. Välillä saattaa vaikkapa lohta mennä kuppeihin useamminkin. Tarkkailen koirien lihavuusastetta kriittisesti, ja tarpeen vaatiessa joko lisään tai vähennän rasvan määrää ruuassa.
Ruokia hommaan vähän milloin mistäkin, pääsääntöisesti kiertävistä eläinruoka-autoista. Vitamiinit ja kivennäiset löytyvät lähikaupoista, apteekeista, luontaistuotekaupoista, eri kauppojen heppaosastoilta, lemmikkieläinliikkeistä.
Meillä koirat syövät kahdesti päivässä. Aina. Myös reissu- ja näyttelypäivinä. Välillä suunnittelen yhteen ruokintakertaan siirtymistä, mutta toteutusasteelle saakka tämä aikomus ei ole koskaan edennyt. Ruuan annostelussa käytän usein keittiövaakaa. Koska lihojen rasvamäärät vaihtelevat, vaihtelevat myös annoskoot jonkin verran. Lasken ruokinnan siis rasvoihin perustuen, proteiinit tulevat siinä sivussa, kun rasvaa on riittävästi. Iltaruokaan lisään kivennäiset ja vitamiinit sen mukaan, mitä ruokaa kupissa on, mitä tarvisee lisätä. Oikeastaan annan päivittäin kaiken muun paitsi A-vitamiinin, joka tulee maanantaisin maksasta.
Treeninamien suhteen olen (tai koirat ovat...) melkoisen kaikkiruokainen. Maksakakkua, nakkeja, Frolicia ym. Ruokakuppiinkin menee välillä meidän perheen aterian jäämiä. Onneksi meillä koirat pystyvät ilman ongelmia syömään oikeastaan mitä vain syötäväksi tarkoitettua, myös Manni, sen ongelmat olivat loppujen lopuksi ihan muualla kuin ruuassa. Muutenkin tällä systeemillä on menty ongelmitta, luiden antamisen jätin pois, koska vanhojen poikien hammaskalustot alkoivat olla melkoisen harvat. Rustotkin annan nykyään sulatettuna. Koirien mahat ovat olleet kunnossa, meillä on hyvin, hyvin harvoin podettu minkään sortin ripaskoja. Ja jos jotain joskus onkin, on sen aiheuttaja helppo huomata ruokavaliossa. Esimerkiksi eräs kalkkivalmiste laittoi mahat löysälle, joten lopetin sen antamisen parin päivän jälkeen ja ongelma korjaantui. Koirien veriarvot ovat olleet kunnossa, joten luulisi siis ruokinnankin olevan jokseenkin kohdallaan.
 |
| Aamulla kuppeihin meni sian sisäelinseosta ja naudan jauhelihaa, perään loraus piimää. Sisäelinseosta annan harvemmin, nyt sitä tarttui mukaan Vauhti-Raksun autolta. |
 |
| Laatikosta ja jääkaapista löytyy mm. näitä. Lisäksi siellä on ainakin merilevää, rehukalkkia ja pellavarouhetta. Öljyä käytän vain yhtä laatua kerrallaan säilyvyyden vuoksi. Edellinen pullo taisi olla kalanmaksaöljyä, jonka annostelin D-vitamiinin mukaan. Multidog on kätevä kompromissi matkalle mukaan otettavaksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti