Niin. siinäpä se mun elämä nyt tiivistetysti tulikin. Jotenkin kalenteri vain aina räjähtää täyteen menoa, vientiä, hakua, talkoota, aikatauluja, ym., you name it, niin ei varmaan erikseen tarvi kertoa, että reenattu ei Neppiksen kanssa juuri hirveästi olla. Kun perheessä on kaksi aktiivisesti harrastavaa lasta, niin respectiä vaan niille, joilla niitä on vielä enemmän, eipä siinä juuri omista harrastuksista välillä ehdi muuta kuin uneksia. Ja sitten, kun ei vieläkään ole oppinut sanomaan "ei", niin sitä löytää itsensä milloin mistäkin hommasta... No, eipä sillä, hauskaa ja antoisaa hommaahan tuo lasten harrastusten tukijoukoissa pyöriminen on, ja hyvällä porukalla on mukava puuhata. Enkä mistään haluaisi tinkiä tai luopua, joten lopputulemana tästä vuodatuksesta voisin taas kerran toivoa niitä lisätunteja vuorokauteen. Semmoista korvamerkittyä treeniaikaa.
Kun nyt sinne treenihallille ei todellakaan olla kauniista ajatuksista huolimatta monestikaan keretty, niin ollaan täällä kotona hinkattu niitä kaukokäskyjä, läheltä tekien tekniikkaa, sei-maa vaihtoon enimmäkseen. Enkä tiedä sitten edistyykö tuo noin, koska mielentila koiralla on kaikkea muuta kuin seesteinen, kun täällä neljän seinän sisässä ei pysty kunnolla tekemään mitään ns. alle. Olen kuitenkin yrittänyt saada Nepulle ajatusta siitä, että se tekee tuon murheenkryynivaihdon enemmän peruuttamisajatuksella.
Nosetettu ollaan kotona muutamia kertoja, olen tehnyt Nepulle aika pahoja piiloja, esim. sellaisia, joihin se joutuu vaikkapa hyppäämään sängyn päälle yltääkseen tarkentamaan kunnolla. Näillä haastavammilla piiloilla se pysyy rauhallisempana ja merkkaa siististi, tosin mun pitää vielä opetella tulkitsemaan, pitääkö koiraa esim. nostaa kun se alkaa merkata hajua ylöspäin. Uskomaton se on tuo koiran hajuaisti, täällä kotona, normaalin omakotitalon huoneissa se suuntaa oitis hajulähteen suuntaan, ylimääräinen kiertely on nyt jäänyt melkein kokonaan pois. Se myös tietää heti, mihin huoneisiin hajulähteitä on laitettu. Ollaan vanhetettu hajuja vaihtelevia aikoja.
Kaikesta hötäkästä huolimatta pyörähdettiin Nepun kanssa viime sunnuntaina Kajaanin KV-näyttelyssä. Schapeja oli ilmoitettu 15kpl, pari koiraa oli jäänyt pois. Tuomarina oli suomalainen Marianne Holm. Uroksissa (4kpl) ei yksikään koira saanut SA:ta, joten paras uros jäi valitsematta. Nartuissa (9kpl) tuomari antoi sertifikaatin arvoisen kolmelle koiralle ja tässä joukossa olivat Scabbers-siskokset Neppu ja Rose! Parhaaksi nartuksi Holm valitsi junnun, Rose tuli toiseksi napaten Cacibin ja vara-Sertin ja Neppu oli lopulta PN3 ja sai varaCacibin. Rosen arvostelu oli huippuhieno, ja olihan se kyllä kauniskin kuin mikä! Kaapon jälkeläiset näyttävät kehittyvän hitaasti samalla tavalla kuin isäpappakin. Jospa niistä näin tuleekin sitten pitkään hyvässä kunnossa pysyviä koiruuksia, Kaapokin on nyt sen vajaa 10 ja ajeltua turkkia vaille ihan näyttelykunnossa edelleen.
Tässä vielä Nepun arvostelu:
"Narttumainen, oikea tyyppi ja mittasuhteet.
Erinomainen pää ja ilme.
Erinomainen kevyt raajaluusto.
Oikean muotoinen ja tilavuudeltaan
erinomainen rintakehä.
Hyvä takaosa.
Riittävän karkea karva.
Lievästi sidottu taka-askel.
Hyvä häntä.
Oikea temperamentti."
VAL ERI/1 SA PN3, VaCacib
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti