Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja painelin koirien kanssa tokoilemaan. Tarkoitus oli mennä jäähallin parkkiskalle, mutta siellä olikin jotain ziljoona autoa, joten mentiin jäähallin vieressä olevalle kunnan ylläpitämälle koirakentälle. Sinälläänhän on hienoa, että meiltä tuommoinen aidattu sorakenttä agilityesteineen löytyy ja se on vapaasti kaikkien käytettävissä. Suurimmaksi osaksi sitä kuitenkin ilmeisesti käytetään "koirapuistona", joten siellä on todellakin paljon hajuviestejä koirille :(. Esteet on pissitty, samoin kentän reunustat. Ja tien toisella puolella kuitenkin on "oikea" koirapuistokin. MUR!
No, mentiin siis kuitenkin siihen kentälle. Kaapon kans tein vain pari pientä juttua, koska oli tosi kuuma ja hiostava ilma. Täytyy jo armahtaa tuota papparaista, eikä rasittaa sitä turhaan. Tehtiin ekana ruutua. Sillä on nyt mennyt noitten tötsien kanssa puurot ja vellit sekaisin, tässä se tällää itsensä aina jomman kumman etunurkkamerkin taakse. Ilmeisesti se toivoisi, että tehtäis merkille lähetystä, senhän tuo putkiaivoinen uroskoirakin oppi ja tajuaa yhden tötsän päälle (siis osaa pysähtyä sinne), mutta annas olla, kun niitä tötsiä onkin neljä! Kosketusalustan se osaa, mutta ei noteeraa sitä tässä hommassa nyt oikeastaan ollenkaan. Niinpä lähettelin sitä ihan läheltä siihen alustalle. Tein myös ruudusta melko pienen, ajatuksella, että se merkkaisi ne kaikki kulmat ja oppisi hakeutumaan siihen keskelle. Sitten kokeilin luoksaria makuulta, ei tässä ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Vähän himmailee tullessaan, odottaa ilmeisesti pysäytyskäskyä. Lopuksi vielä vähän istu-seiso-maahan -treeniä, tuo istuminen tuottaa edelleen suuria ongelmia sille. Tarjoaa maahanmenoa tai seisomista mieluummin.
Treenatessa Kaapoa ei nuo kentän hajut juuri haittaa, mutta välittömästi kun lopetin treenin, niin se jo mennä paineli pitkin aidanreunoja haistelemassa. Tietenkin se jätti myös omat terveisensä sinne.
Vaihdoin koiran, ja Nepun kanssa tehtiin myös ekana ruutua. Sillä on pysähtymisen ongelma, joten tein ensin muutaman kerran namialustalla, sitten vaihdoin kosketusalustaan. Ruudussa pysyi, mutta saisi kyllä käskystä pysähtyä vikkelämmin.
Tässä vaiheessa saimme kivaa lisähäiriötä, kun jäähallilla olikin ilmeisesti joku jääkiekkoleiri tms. ja joukkueellinen poikia tuli tekemään treeniä tai jotain alkuverkkaa siihen koirapuiston viereen tielle. No siitäkös Neppu intoutui tietenkin. Vapautin sen ja annoin sen käydä kerran aidalla riekkumassa, koska ei se olisi lapasessa pysynytkään varmaan kovin kauaa ja hihna oli autossa. Pian se palasikin takaisin ja treenit jatkuivat.
Tehtiin ihan ekat ohjatun noudon tapaiset. Jätin koiran merkille, kapuloiden paikoilla oli namialustat (ja ne olivat aika lähellä merkkiä, vain hieman takaviistossa koiraan nähden). Otin itsestäni katsottuna oikea suunnan tällä kertaa treenin alle. Hienosti se hoksasi tämän homman heti. Vaihdoin namialustat vinkuleluihin, pieni seuruupätkä merkille, jättö, käsky "HAE". Yhden kerran se karkasi sinne aidalle haukkumaan jäkisjätkiä (vain yhden!), mutta suoriutui muuten tästä tehtävästä hienosti. Nuo vinkulelut kyllä motivoivat sitä suuresti :). Lopuksi kokeilin kerran vielä kapuloilla, ei ongelmaa. Ja sitä palautustahan me ei olla vielä oikeastaan yhtään treenattukaan.
Tein istumasta suoria luoksetuloja pari kertaa, suurin ongelma on se, ettei Neppu malta odottaa käskyä tässä. Lopun pa:ta ei olla yhtään tehty ja sen kyllä huomaa, sen keskittyminen on mun takana ja se oottaa, milloin heitän lelun sille sinne. Nyt tehtiin nakilla kaksi kertaa liike loppuun saakka. Tätä liikettä harjoiteltiin ihan siinä aidan vieressä, jonka toisella puolella pojat hyppivät ja hilluivat. Ajattelin testata, pystyykö se niin lähellä keskittymään, ja pystyihän se, kun on tarpeeksi mieluisaa tekemistä (ja Nepun kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että saa päästellä täyttä vauhtia).
Kapulan pitotreeni on ikuisuusprojekti, nyt tehtiin vain ihan pienesti sitä. Lopuksi vielä paikkamakuuta. Olin aika lähellä. Kerran se nousi, se vaikuttaa monesti näissä tilanteissa siltä, että nouseminen vain tapahtuu, se hoksaa itsekin vasta tehneensä virheen, kun on jo noussut. Jalat siis ovat aivoja nopeammat...
Summa summarum: Kaapoa haittaa hellesää, Nepulle ehkä vain parempi, kun ei ole ihan niin villinä. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että se oikeasti karkasi vain kerran sinne aidalle niitä juoksevia ja hyppiviä poikia katsomaan! Sehän ehtii joka välissä haistella niitä pissittyjä esteitä ja muuta, mutta pysyi nyt kuitenkin käskyn alla ollessaan pois niistä nenätouhuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti