Eloturnauksen välissä pikkutreeniä

Viikonloppu kului minulla melko tiiviisti liikuntahallilla, jossa Niittomiesten C-pojilla oli salibandyturnaus. Tästä se kausi taas lähtee liikkeelle ja katsomoita kulutetaan talven aikana paljon. Eloturnauksesta kotiseuralle tuli pronssia.

Ehdittiin välissä kuitenkin vähän treenaillakin Nepun kanssa, kun yhdistettiin lenkit ja treenit samoille reissuille. Metsät alkavat olla pullollaan marjanpoimijoita, mutta onneksi mahduttiin sekaan kumminkin.

Lauantaina tehtiin esine-etsintää. Tallattiin Jannen kanssa pitkä ja kapea alue. Tehtiin pituutta ihan sinne viiteenkymppiin saakka. Janne otti Nepun lähetyspaikalle, ja minä vein ensimmäiset esineet noin kolmeenkymmeneen ja neljäänkymmeneen metriin. Palasin lähettämään, ja hienosti se kyllä lähtee puhaltamaan sinne kauas saakka. Ensimmäinen reissu oli nopea, se löysi sen lähemmän esineen heti ja kiidätti sen takaisin. Pieni revittely esineellä ja vein sen uudestaan, nyt ihan perälle asti. Lähetyksestä Neppu ampui taas matkaan, sai jossain vaiheessa vainun esineestä ja alkoi etsiä nenän avulla. Se pysyi taas hienosti tallatulla alueella. Esine löytyi ja palautui vauhdikkaasti. Taas riemastuneet revittelyt ja lopetettiin treeni siihen.

Kotipihalla tein nurmikolle tarkkuusruudun, noin metri • metri. Etsittäviä esineitä oli avain, kolikko, ruuvi ja vieteri. Tein muutaman harjoituksen, meni ihan mukavasti ja esineen nostot olivat rauhallisia. Ainoastaan se kolikko tuntui taas maistuvan, säikähdin jo kerran että se nielaisi sen, mutta ei onneksi!

Sunnuntaina mentiin säbäpelien jälkeen taas metsään ja ennen lenkkiä tallasin jäljen. Puhuin puhelimessa koko ajan, joten en sitten ihan tarkkaan ollut kartalla, mitä metsään tuli tehtyä. Viisi keppiä oli ollut tarkoitus jättää jäljelle, mutta neljä olin sitten oikeasti sinne laittanut. Jätettiin jälki vanhenemaan ja tällä välin käytiin vähän lenkkeilemässä. Koirat ottivat ilon irti kaikista vesiaiheista, kuten aina...

Hyvin tyypillinen kuva Nepusta taas. Jostain syystä se on aina tuommonen epämääräinen suttu kuvissa :-D.

Ennen jäljelle lähtemistä tein Nepun kanssa kaksi pientä keppijälkeä, jotta se orientoituisi keppien nostamiseen. Ensimmäinen meni vauhdilla, liian vauhdilla, toinen meni jo paremmin. Huomattiin, että todennäköisesti muutama mustikanpoimija on kulkenut meidän jäljen läpi, sillä heidän autonsa oli jäljen loppupäässä ja marjastajat itse olivat sitten viistosi toisella suunnalla jäljen alusta.

Lähetin koiran janalle, se kaarsi oikeaan ja nosti jäljen jo sieltä ja lähti ajamaan aivan oikein eli janalta vasemmalle. Vauhti oli aikamoinen, mutta tarkasti se meni, teki kulmat kerrassaan erinomaisesti ja merkkasi kaikki kepit!!! Muutamassa kohtaa se hieman hapuili, tarkisteli suuntia, mutta jatkoi aivan oikein. Olisiko ollut niiden mustikanpoimijoiden jälkiä siellä hapuilukohdissa? Olin kyllä enemmän kuin tytyväinen pikkukoiran suoritukseen! Jos nyt jotain korjattavaa, niin ehkä nenä saisi olla alempana, täytynee palata "aakkosiin" taas välillä eli nurmijäljelle.

Tokoakin pitäisi tehdä, mutta taidan antaa sen suosiolla odottaa huonompia kelejä, nyt on luvattu koko ensi viikoksikin niin hienoa säätä, että kyllä nuo metsälajit taitavat voiton viedä.