Esine-etsintä kurssi starttasi tänään. Kurssilla käydään läpi esineruutu, tarkkuusetsintä ja pudotettu esine. Tällä kertaa oli vuorossa kaksi ensin mainittua osiota. Olin ilmoittautunut kurssille vain Nepun kanssa, mutta kotoa lähtiessä Kaapo oli niin innolla työntymässä mukaan, että hellyin ottamaan senkin. Tiesin kyllä jo etukäteen, etteivät nuo esineiden etsinnät sitä paljon nappaa...
Tehtiin aluksi esineruutua. Poljettiin alue, joka oli pitkä mutta kapea; tarkoituksena on saada koira irtoamaan riittävän kauas metsään ja tässä alkuvaiheessa ruudun kapeus auttaa siihen, että koira oppii tekemään "pistoja" ja onnistuu näin myös esineitä löytämään.
Neppu pääsi ekana töihin. Halusin, että sille viedään vieraita esineitä etsittäväksi, koska tähän saakka ollaan treenattu omilla, tutun hajuisilla esineillä. Ensimmäinen esine palautui sieltä melko kaukaakin vauhdilla. Toista se ei irronnut etsimään riittävän kauas, joten kävelin pätkän matkaa ruutuun. Esine löytyikin sitten. Kaikkia esineitä ei löydetty, koska Neppu alkoi tehdä sellaisia liian lyhyitä kaaria. Katja vei uudemman kerran esineen, vielä kauemmas kuin ne ekat, ja hyvin Neppu jaksoi etsiä, se sai vainun esineestä ja teki töitä kovasti. Ilokseni se pysyi melko hyvin tallatulla alueellakin. Ohjeeksi saatiin harjoitella tuollaisilla pitkillä, kapeilla ruuduilla, ja tehdä kerrallaan yhtä onnistunutta suoritusta. Neppu tarvitsee vielä sen "alkuärsykkeen", että se näkee kun jotain viedään metsään, irrotakseen riittävän kauas. Se näköjään osaa etsiä myös vieraita esineitä! Täytyy itse muistaa ottaa alkuun "valmistelurutiinit", eli koira vaikka viereen istumaan ja tietty käskysana (mulla "esine"). Näin se varmaan pian oppii, mitä kulloinkin siltä halutaan.
Kaapon esine-etsintä oli juuri sitä, mitä olin ajatellutkin sen olevan. Sille vietiin yhtä sen vanhaa, nykyisin enimmäkseen Nepun käytössä olevaa pehmolelua. Kaapoahan ei pätkääkään kiinnosta, vaikka koko lelu jäisi sinne metsään, olisipahan yksi riehumisväline vähemmän pennulle kotona. Se nosti jalkaa sinne tänne ja oli lähinnä kiinnostunut kaikista hajuista, mitä treenien aikana siihen ruutuun oli jo tullut. Kokeiltiin pari kertaa puhtaalta metsäalustalta hakua, ja se onnistuikin paljon paremmin. Tosin, eihän se kauheasti nauti siitä lelun kantamisesta, mutta hakee kuitenkin käskystä.
Tarkkuusruutua harjoiteltiin noin neliömetrin kokoisella alueella. Olemme kotona harjoitelleet Nepun kanssa vain sisällä maton päällä sitä pienen esineen nostamista. Tässä täytyisi (taas kerran) olla sopivan matala vire etsimään lähdettäessä, koska alue on kuitenkin pieni, eikä siinä passaa hönkiä sinne tänne. Ruutu tehtiin sammaleikkoon, ja pari pientä esinettä sinne kätkettiin. Menin itse ruudun viereen polvilleen, koira viereen istumaan ja rauhoittumaan. Käskysana "pieni". Neppu teki nenällä hyvin töitä, mutta se ei kuitenkaan heti hoksannut, mitä pitäisi etsiä: se nosti ensin jonkun kepin, mutta kun palkkaa ei siitä herunut niin lopulta se löysi esineenkin. Nosto sujui hyvin ilman kuopimisia, ilmeisesti ne kotona tehdyt mattotreenit ovat auttaneet. Tehtiin vielä toinen etsintä ja vaihdettiin sitten koiraa.
Kaapon vuorolla tarkkuusruutuun laitettiin kaksi nahkaremmin palaa, sillä se ei varmaankaan nostaisi mitään metallista pikkuromua ainakaan kovin mielellään. Ihmeen hyvin se alkoi työskennellä, kun en antanut sen häröillä muuta. Parin onnistuneen löydön jälkeen lopetettiin treeni siihen.
Josko se tuo tarkkuusruutu olisi vastedes Kaapollekin sellainen sopiva aktivointijuttu? Ei siitä varmaan enää vanhoilla päivillään mitään sankarietsivää tule, mutta saapahan vähän virikettä kummikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti