Neppu 1v!

Meidän kuraprinsessa vietti tänään ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Lahja oli hankittu lasten kanssa jo hyvissä ajoin Mustista ja Mirristä. Possu (kuva alla) olikin tosi hauska lelu kaikkien muiden mielestä, paitsi Kaapon :). Se ei yleensäkään pidä mistään ääniä päästelevistä leluista, ja tuo porsas oli sille ihan liikaa. Se kävi pariin otteeseen nappaamassa lelun Nepulta pois, ja sitä ihan selvästi ällötti koko kapistus, koska se pudotti possun äkkiä lattialle. Harmi vaan että Neppu ei ymmärtänyt, miten ällöttävästä elukasta on kyse, vaan se leikki sillä ihan villinä. Kaapon ei siis auttanut muu, kuin luovuttaa ja pyrkiä mahdollisimman kauas "taistelutantereelta". Jos se olis ihminen niin se ois varmaan tukkinut vielä käsillään korvansa ettei olisi tarvinnut alentua kuuntelemaan sitä lelun vingutusta.

Kakku tehtiin maksalaatikosta ja nakeista. Pakollinen kakkuposeeraus oli pakko tehdä pöydän ääressä, muuten kakusta ei olis saatu kuvaan kuin rippeet :). Koirat jakoivat herkkupalan keskenään tasan, ja näin Kaaponkin päivä pelastui ainakin hetkeksi.

Oli tarkoitus ottaa illan päälle Nepusta vielä "erittäin virallinen yksivuotiskuva", mutta kakkukahvien jälkeen lähdettiin metsään lenkille, eikä synttärisankari ollut sen reissun jälkeen enää oikein edustuskunnossa... Sehän ui kaikki rapakot ja lammikot, mitkä vaan onnistuu lenkillä löytämään. Kuvaaminen täytyy suorittaa siis tuonnempana.

Tehtiin kuitenkin pieni tokotreeni omalla pihalla. Merkin kierto oli aika hyvä, Janne naksutteli sille sen tiiviin kierron. Ohjatussa siirrettiin namialustoja hieman enemmän takaviistoon, se oli ok myös. Vinkulelun kans tehtiin asentoja, kauheen malttamaton se oli ja kovasti vauhdissa. Tunnarissa etenin jo kahden kapulan vaiheeseen, toinen kapula valmiina maassa ja "oman" heitin siihen viereen. Ekalla yrittämällä se nappasi ensin oman, mutta vaihtoi sen siihen toiseen. Vaihdoin uuden puhtaan kapulan,  ja Neppu nosti taas ensin oman,  mutta alkoi katsella sitä toista kapulaa "sillä silmällä" taas. "Ei sitä!" riitti kuitenkin tässä kohtaa, ja loput kerrat se suoriutikin moitteettomasti "oman" hakemisesta.

Huomenna mennään taas jälkikurssille, jos/kun selviän hengissä ensimmäisestä loman jälkeisestä työpäivästä :). Tällä viikolla alkaa myös esine-etsintäkurssi, paljon on jo nyt ohjelmaa luvassa alkavalle syyslukukaudelle. 

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Ollaan otettu Nepun kans tokossa nyt teemaksi ohjattu nouto ja tunnari. Molemmat ovat vielä ihan alkeistasolla, saa nähdä, miten edistytään.

Ohjattua ollaan tehty Jannen avustuksella niin, että koiran jättöpisteen molemmin puolin noin 3m päässä on namialustat. Minä jätän koiran pisteelle, Janne vie äkkiä makupalan alustalle koiran ollessa häneen selin ja palaa takaisin "keskiviivalle". Näin Neppu ei siis näe, kun makupala viedään. Eilen treenattiin vasenta, tänään oikeaa puolta. En oikein osaa päättää, opetanko sanat "vasen" ja "oikea" sille, vai sanonko vain "hae", koska käsimerkkiähän se kumminkin seuraa.

Tunnarissa olen nyt tehnyt vain "oman" pitoa, ohjeita luin Virven mulle lainaamasta kirjasta (Salme Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi). Kirjassa kerrotaan tarkasti vaihe vaiheelta yksi keino opettaa tunnistusnouto. Tapojahan on monia, ajattelin nyt koittaa Nepun kans tuota.

Muuten ollaan treenailtu luoksaria, liikkeestä jääviä ja ruutuun pysäytystä... Mitähän muuta? No sitä noutokapulan pitoa ainakin.

Toisin kuin viime jälkitreenin jälkeen ajattelin, päätin tänään kuitenkin mennä metsäjäljelle. Tuuli oli kohtalaisen kova, joten katsoin parhaaksi mennä metsään, jossa jäljestys on helpompaa. Jäljelle tuli pituutta 450m, kuusi keppiä, kulmia ja kaarroksia. En laittanut nameja ollenkaan jäljelle. Kulmat tamppasin, samoin keppien kohdat, jotka myös kädellä silittelin. Jälki vanheni noin tunnin.

Janalla Neppu nosti taas takajäljen, luulen että se tuuli vaikutti tuohon. Täytyy nyt jatkossa vahvistella makupaloin huolella tuo aloitus. Jäljestys oli muuten kuitenkin kerrassaan mallikasta, kulmissa se teki "piikit" mutta palasi nopeasti takaisin. Kepeistä muutaman ekan kohdalla hoksautin sitä nostamaan, ja loput kepit se nostikin itse! Parin kepin kohdalla se meni pienesti ohi, mutta pysähtyi ja palasi takaisin kepille nostamaan. Tämän jäljen jälkeen ollaan siis taas nousussa, jos viimeksi oltiinkin ainakin keppien osalta alamäessä.

Esineruutukin tehtiin metsään, viimeinen esine meinasi jäädä, mutta kun lähdin ruutuun kävelemään niin löysihän se sen sitten lopulta. Täytyy vaan jatkossa tallata ruutu paremmin, tänään Neppu huiteli yli ja ohi reunoista. Mutta kyllähän se jaksaa touhuta, ihan käsittämätöntä on tuo sen into työskennellä!

Perjantain jälki

Tein ampumaradan viereen metsään Nepulle noin puolen kilometrin pituisen jäljen. Alkuun jana, sitten kaarros, jonka jälkeen kulma ja seuraavalle suoralle ensimmäinen keppi. Sen jälkeen "hammastaen" etenemää, suorille osuuksille keppi, yhdelle pitemmälle suoralle kaksi keppiä. Maasto oli sellaista kosteaa ja liukasta sammaleikkoa suurimmaksi osaksi. Makupaloja en laittanut muuta kuin aloitukseen. Kulmat tallasin tarkemmin, samoin keppien kohdat, niitä hieroin myös kädellä vähän. Jälki vanhenemaan.

Tehtiin välissä n. puolentoista tunnin lenkki, ja sitten jäljelle. Laitoin pitemmän liinan, mutta huomasin melkein heti, ettei se materiaali (sellaista kumisen oloista muovia, tai mitä lie) ollutkaan hyvä, liina jumittui puitten ympärille jatkuvasti. Janan lähettyville muutama nami mättääseen, jotta taas kierrokset saataisiin vähän alemmaksi. Neppu nosti takajäljen, käänsin sen ja alkupätkä ekaan kulmaan asti meni (taas!) aivan hapuilemalla. Se hukkasi jäljen kulmassa ihan kunnolla, ja ilmeisesti ryhdistäytyi sitten. Keppejä se ei itse tänään nostanut, jokaisen kepin se merkkasi kyllä, mutta jatkoi matkaansa. Palautin takaisin, nostatin kepin, palkka ja jäljelle takaisin. Sen ensimmäisen kulman jälkeen itse jäljestäminen oli kyllä oikein tosi mallikasta, mutta en ehkä tajunnut kannustaa sitä tarpeeksi kepeille tultaessa, kun se selvästi merkkasi ne kuitenkin. Tässä voisi vielä apuna olla koiralle enemmän eikä vain tumput suorassa katsoa, että mitä se aikoo tehdä.

Summasummarum, lisää keppitreeniä ja jotain pitäisi keksiä nuihin aloituksiin, että lähtisi heti tarkasti töihin. Huomenna voisi olla peltojäljen vuoro.

Treeniä ja lihashuoltoa -urheilijaelämää :)

Aamutuimaan mentiin tokoilemaan porukalla Tupokseen. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa toistenkin tekemistä nuorten koirien kanssa! On niissä muissakin virtaa, eli ei tää mun junnu (toivottavasti) niin toivoton tapaus olekaan kuin miltä välillä tuntuu. Itse asiassa Neppu oli yllättävänkin rauhallinen ja käyttäytyi vieraassa paikassa jo melkein kuin ihmisten koirat ;).

Tehtiin vähän ruutua. Merkit oli erilaiset kuin mun omat, mutta sepä ei haitannut onneksi. Mutta se pysäytysongelma. Sain ohjeen, että harjoittelisin pysäytystä lelun avulla. Siis stopista heti taakseheitto. Täytyy olla vaan sellanen lelu, että lentää sieltä lähetyspaikalta ruudun taakse asti. Tätä pitää alkaa treenaamaan. Sekä heittämistä (minä) että pysähdystä (Neppu) :).

Merkin kierto meni ihmeenkin hyvin, Neppu merkkasi erilaisen tötsän hyvin, eikä tehnyt sitä valtaisaa kaarrosta tällä kertaa, suoritus oli melko ok. Sitä lopun pa:ta täytyy alkaa treenata. Ylipäätään kaikissa liikkeissä.

Seuraamisessa täytyis itse luottaa siihen, että koira tulee kontaktissa mukana, nyt kumarrun sen puoleen ja kävelen sitä kohti sitten huomaamatta. Neppu on vaan niin pieni, etten näe sitä silmäkulmasta ollenkaan. Onneksi hallilla on peilit, sinne treenaamaan tätä jatkossa! Ja täytyy muista kävellä mieluummin hieman poispäin koirasta! Kun se seuraa kontaktissa niin se on ihan ok. Lyhyitä pätkiä, välillä ei saa hommata muuta tai katsella perhosia tms.

Kapulan pitoon otin kokeeksi vähän painavamman kapulan. Koira istumaan ja itse kyykkyyn viereen, nami maahan. Tämä toimi nyt paremmin kuin pikkukapulan kanssa. Lisää treeniä, paljon!

Hyppy olikin sitten se kompastuskivi tällä kertaa. Otin ekaa kertaa niin, että rima oli vähän korkeammalla. Eka hyppy meni hyvin, mutta toisella kertaa Neppu hoksasikin juosta sieltä riman alta (tätä se ei olekaan aiemmin huomannut). Ei auttanut, että laskin rimaa alemmaksi, se olikin aika taitava limboaja ja tulla vilahti alta niin, ettei rima edes tippunut. Katja laittoi sateenvarjon vielä riman alle, mutta sieltäkin se pääsi puikahtamaan välistä. Taito kait se on tuokin. Hypytin pari kertaa sitten vaan "lennosta" ja viimeinen oikea suoritus oli ok. Positiivista oli nyt se, että se malttoi odottaa käskyä.

Treenin jälkeen Katja sitten vielä hieroi Nepun, muuten koira oli melko hyvässä kunnossa, mutta oikea takareisi ja pakara olivat tiukalla. Lihaksissa tuntui myös epäsymmetrisyyttä juuri noissa kohdissa. Pehmeni hieronnalla ja laserilla, täytyy nyt venytellä ja kiinnittää huomiota tuohon asiaan (siis tarkkailla tavallistakin kriittisemmin sen liikkeitä). Neppu täyttää ensi viikolla vuoden, alan lähiaikoina varailla sille luustokuvausaikaa. Se se vasta jännää onkin...

Sehän toimii!

Tiistai, jälkikurssipäivä. Fiilikset lähtiessä olivat ehkä hieman kauhunsekaiset sunnuntaisen lintujenbongausjäljen jälkeen. Tänään oli kuitenkin tarkoitus laittaa ihan ekaa kertaa keppejä oikealle jäljelle. Olin tehnyt valmiiksi sellaisia vähän isompia keppejä (löytyvät helpommin ja minäkin hoksaan sen karvanaaman alta, jos keppi on suussa). Reseptihän menee näin: Etsitään metsästä sopivan paksuinen keppi. Usein hakkuupaikoilla on maassa "jämäpuita", oksia ym. jotka käyvät hyvin tarkoitukseen. Keppi katkotaan sopiviksi pätkiksi (omani olivat tässä tapauksessa ehkä n. 20cm pitkiä) ja niitä kuivatetaan joitakin päiviä. Tämän jälkeen keppejä hajustetaan esim. Frolicin, maksan tai nakkien kanssa samassa paketissa/pussissa. Tarjoillaan jäljellä suoraan maasta :).

Kurssimetsässä tein jäljen: alkuun pieni jana, ensimmäiselle suoralle jo keppi, muutamat kulmat ja keppejä sinne tänne (yhteensä 5kpl). Keppien löytämistä helpotin tallaamalla niiden kohdat huolella, taputtelin maata myös kädellä vähän ja merkkasin paikan pikkukrepillä. Jäljelle laitoin muutamia nakkeja sinne tänne. Sports Tracker sanoi jäljelle kertyneen pituutta puolisen kilometria. Siinä oli myös useampia ojan ylityksiä. Niitä ei oltukaan aiemmin harjoiteltu.

Jälki vanheni kenties tunnin verran, en muistanut katsoa kellosta, kun sovittiin vain, että Neppu ajaa kolmantena koirana jälkensä. Alkuun tehtiin rauhoittumisruutu, eikähän se kauaa jaksa sitä ällistellä, vaan tositoimiin lähdettiin pian. Janalla pientä harhailua, löysi jäljen, mutta otti takajäljen (lopuksi puhuttiinkin, että aika kova tuuli saattoi vaikuttaa, jälki lähti myötätuuleen, toisillakin oli haasteita tuulen kanssa). Käänsin koiran oikeaan suuntaan ja se lähti etenemään ehkä vähän levottomasti, mutta kuitenkin. Pian oltiinkin sitten jo kepillä ja Neppu merkkasi sen hienosti, ei kuitenkaan  nostanut keppiä itse. Pyysin nostoa ja nousihan se sieltä. Kehut, palkat ja takaisin töihin. Mun mielestä jäljestys vähän rauhoittui tuon ekan kepin jälkeen. Toisen kepin se merkkasi jo kaukaa, meni kepille ja pyynnöstä nosti. Matka jatkui, ja seuraavat kepit se taisikin sitten nostaa ihan itse, jonkun kepin kohdalla vain huomattiin ykskaks, että sillä on se suussa jo :). Ihan loistava suoritus pikkukoiralta, kaikki kepit löytyivät!

Muutama huomio itse jäljen ajamisesta:
1. Täytyy opetella erilaisia maastoja, esim. nuo ojat kyllä lähtevät kiskomaan koiraa mukaansa ja jälki katoaa helposti.
2. Tässä vaiheessa täytyy vielä tarkasti miettiä kepin paikka. Olin tänään laittanut yhden kepin juuri ojan etupuolelle. Keppi nousi kyllä,  mutta siitä suoraan ojan ylitys oli liian vaikea. Haakuroi pitkin ojaa sinne tänne, nousi kylläkin oikeaan suuntaan ojan toiselle puolelle ja nappasi jäljen jossain kohtaa vähän kauempana.
3. Ehkä otan nyt sen pitemmän liinan käyttöön, sotkettiin yksi kulma kun koira ajoi pitkästi yli, täytyy antaa tilaa kulmissa tehdä töitä ja löytää oikea suunta.
4. Pitäisi oikeasti pyytää joku videoimaan tuota jäljestystä, niin saisi sitten kotona rauhassa opetella lukemaan koiraa: milloin se hukkaa jäljen, milloin se haistaa kepin jne.
5. Viretila. VIRETILA! Miten saavutetaan oikea viretila? Nepullahan se tarkoittaa sellaista mielellään vähän väsähtänyttä/pitkästynyttä olemusta. Jäljen se jaksaa kyllä ajaa, mutta jos vire on "yli", niin se tietää ongelmia. Siis ainakin minulle siellä liinan toisessa päässä...

Kaikkinensa saa olla kyllä enemmän kuin tyytyväinen tämän päivän suoritukseen joka tapauksessa! Mehän ollaan vasta kaksi kuukautta ylipäätään jäljestetty, kesäkuussa lähdettiin makkarajäljestä liikkeelle. Ja tänäänhän tuo jo muistutti "oikeaa" PK-jälkeä!

Läksy: jatketaan samaan malliin, keppejä eri määriä jäljelle (Neppu varmaan oppisi nopeasti laskemaan, jos joka kerta olisi sama määrä keppejä jäljellä). 

Pientä treeniä

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja painelin koirien kanssa tokoilemaan. Tarkoitus oli mennä jäähallin parkkiskalle, mutta siellä olikin jotain ziljoona autoa, joten mentiin jäähallin vieressä olevalle kunnan ylläpitämälle koirakentälle. Sinälläänhän on hienoa, että meiltä tuommoinen aidattu sorakenttä agilityesteineen löytyy ja se on vapaasti kaikkien käytettävissä. Suurimmaksi osaksi sitä kuitenkin ilmeisesti käytetään "koirapuistona", joten siellä on todellakin paljon hajuviestejä koirille :(. Esteet on pissitty, samoin kentän reunustat. Ja tien toisella puolella kuitenkin on "oikea" koirapuistokin. MUR! 

No, mentiin siis kuitenkin siihen kentälle. Kaapon kans tein vain pari pientä juttua, koska oli tosi kuuma ja hiostava ilma. Täytyy jo armahtaa tuota papparaista, eikä rasittaa sitä turhaan.  Tehtiin ekana ruutua. Sillä on nyt mennyt noitten tötsien kanssa puurot ja vellit sekaisin, tässä se tällää itsensä aina jomman kumman etunurkkamerkin taakse. Ilmeisesti se toivoisi, että tehtäis merkille lähetystä, senhän tuo putkiaivoinen uroskoirakin oppi ja tajuaa yhden tötsän päälle (siis osaa pysähtyä sinne), mutta annas olla, kun niitä tötsiä onkin neljä! Kosketusalustan se osaa, mutta ei noteeraa sitä tässä hommassa nyt oikeastaan ollenkaan. Niinpä lähettelin sitä ihan läheltä siihen alustalle. Tein myös ruudusta melko pienen, ajatuksella, että se  merkkaisi ne kaikki kulmat ja oppisi hakeutumaan siihen keskelle. Sitten kokeilin luoksaria makuulta, ei tässä ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Vähän himmailee tullessaan, odottaa ilmeisesti pysäytyskäskyä. Lopuksi vielä vähän istu-seiso-maahan -treeniä, tuo istuminen tuottaa edelleen suuria ongelmia sille. Tarjoaa maahanmenoa tai seisomista mieluummin. 

Treenatessa Kaapoa ei nuo kentän hajut juuri haittaa, mutta välittömästi kun lopetin treenin, niin se jo mennä paineli pitkin aidanreunoja haistelemassa. Tietenkin se jätti myös omat terveisensä sinne.

Vaihdoin koiran, ja Nepun kanssa tehtiin myös ekana ruutua. Sillä on pysähtymisen ongelma, joten tein ensin muutaman kerran namialustalla, sitten vaihdoin kosketusalustaan. Ruudussa pysyi, mutta saisi kyllä käskystä pysähtyä vikkelämmin.

Tässä vaiheessa saimme kivaa lisähäiriötä, kun jäähallilla olikin ilmeisesti joku jääkiekkoleiri tms. ja joukkueellinen poikia tuli tekemään treeniä tai jotain alkuverkkaa siihen koirapuiston viereen tielle. No siitäkös Neppu intoutui tietenkin. Vapautin sen ja annoin sen käydä kerran aidalla riekkumassa, koska ei se olisi lapasessa pysynytkään varmaan kovin kauaa ja hihna oli autossa. Pian se palasikin takaisin ja treenit jatkuivat.

Tehtiin ihan ekat ohjatun noudon tapaiset. Jätin koiran merkille, kapuloiden paikoilla oli namialustat (ja ne olivat aika lähellä merkkiä, vain hieman takaviistossa koiraan nähden). Otin itsestäni katsottuna oikea suunnan tällä kertaa treenin alle. Hienosti se hoksasi tämän homman heti. Vaihdoin namialustat vinkuleluihin, pieni seuruupätkä merkille, jättö, käsky "HAE". Yhden kerran se karkasi sinne aidalle haukkumaan jäkisjätkiä (vain yhden!), mutta suoriutui muuten tästä tehtävästä hienosti. Nuo vinkulelut kyllä motivoivat sitä suuresti :). Lopuksi kokeilin kerran vielä kapuloilla, ei ongelmaa. Ja sitä palautustahan me ei olla vielä oikeastaan yhtään treenattukaan.

Tein istumasta suoria luoksetuloja pari kertaa, suurin ongelma on se, ettei Neppu malta odottaa käskyä tässä. Lopun pa:ta ei olla yhtään tehty ja sen kyllä huomaa, sen keskittyminen on mun takana ja se oottaa, milloin heitän lelun sille sinne. Nyt tehtiin nakilla kaksi kertaa liike loppuun saakka. Tätä liikettä harjoiteltiin ihan siinä aidan vieressä, jonka toisella puolella pojat hyppivät ja hilluivat. Ajattelin testata, pystyykö se niin lähellä keskittymään, ja pystyihän se, kun on tarpeeksi mieluisaa tekemistä (ja Nepun kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että saa päästellä täyttä vauhtia).

Kapulan pitotreeni on ikuisuusprojekti, nyt tehtiin vain ihan pienesti sitä. Lopuksi vielä paikkamakuuta. Olin aika lähellä. Kerran se nousi, se vaikuttaa monesti näissä tilanteissa siltä, että nouseminen vain tapahtuu, se hoksaa itsekin vasta tehneensä virheen, kun on jo noussut. Jalat siis ovat aivoja nopeammat...

Summa summarum: Kaapoa haittaa hellesää, Nepulle ehkä vain parempi, kun ei ole ihan niin villinä. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että se oikeasti karkasi vain kerran sinne aidalle niitä juoksevia ja hyppiviä poikia katsomaan! Sehän ehtii joka välissä haistella niitä pissittyjä esteitä ja muuta, mutta pysyi nyt kuitenkin käskyn alla ollessaan pois niistä nenätouhuista.

Rantakylä-Iisalmi 6-0

Tänään meidän oli alunperin tarkoitus olla Iisalmessa koiranäyttelyssä. Päätettiin kuitenkin jäädä kotiin, koska Nepullakin ne tarpeelliset sertit on jo kasassa, eikä tuomari ollut sellainen, että olisi sen vuoksi kannattanut lähteä. Niinpä kävimme metsässä lenkkeilemässä ja treenaamassa.

Nepulla oli taas vaihteeksi aivan totaalisesti sokka irti jo aamusta saakka. Vajaan tunnin rypemislenkki jäljen vanhetessa ei ollut alkuunkaan riittävä, jotta se olisi rauhoittunut työskentelemään tarkasti. Se mennä höntyili jäljellä, kuunteli lintuja eikä keskittynyt hommaan kunnolla. Tällä kertaa ongelmat olivat enemmänkin suorilla osuuksilla, kulmat meni "voltaten" ja ihan mukavasti. En ollut tuohon tyytyväinen ja mietinkin, olisiko pieni tauko paikallaan tässä jälkihommassa? No, tiistaina on taas kurssipäivä, täytyy kysyä viisaampien mielipidettä siellä.

Tehtiin myös esine-etsintää. Janne piteli Neppua tiellä, joten se näki, mitä oli tulossa. Minä tallasin alueen (ehkä joku 30m•30m) ja pudottelin samalla 4 esinettä sinne. Tästä hommasta se tykkää, ja hakikin kaikki esineet suorastaan loistavasti! Se hoksaa jo käyttää nenäänsä tuossakin hommassa, jolloin esineet tietenkin löytyvät paljon helpommin. Tätä tehtiin kaksi kertaa, ainoastaan ihan viimeisen esineen kohdalla minun piti astella pari askelta metsään, jotta se irtosi etsimään. Palautukset alkavat parantua, se vaihtaa esineen makupalaan eikä jätä enää niitä tielle (ainakaan joka kerta).

Lopuksi vielä keppijälki, hääräilyksi meni sekin suurimmaksi osaksi, kaksi keppiä se nosti ihan itse, lopuille kepeille pysäytin. Tämän homman kohdalla edetään näköjään askel eteen, kaksi taakse -tyylisesti. Höh.