Vuosi lähti käyntiin siitä mihin edellinen loppui...

Oon tässä muutaman päivän ajan miettinyt, että pitäisi tämän koiraharrastuksen osalta koota viime vuosi pakettiin (tai oikeammin tänne blogiin tekstiksi), mutta vielä en ole ajatusta pitemmälle tuossa asiassa päässyt. Huikea vuosi kerrassaan kummallakin koiralla, ehkä mä sen vielä tämän loman aikana paketoinkin.

Tulin kuitenkin tekemään päivityksen treeneistä, sitä vartenhan tämän blogin olen tehnyt...

Keskiviikkona alkoi uusi jakso tokovalmennusta. Hallissa kuusi toisilleen vierasta alokastason koiraa, joten sanomattakin kai selvää, että keskittyminen oli hieman hakusessa... Seuraamista on tosi vaikea ottaa noin vahvassa häiriössä, mutta sehän se kaiken A ja O kuitenkin tokossa on, joten sitä tehtiin. Neppis teki ok pätkiä aina "väljemmillä vesillä", mutta ahtaissa paikoissa kyllä ajatus harhailee. Otettiin myös hyppyä, tuota pitää alkaa enemmän tekeen käskytettynä (ei malta odottaa/lähtee jo liikkurin käskystä). Itsenäisesti tein odotellessa merkin kiertoa sen, mitä mahtui tekemään, kerran Neppu karkasi "kunniakierrokselle", kun toinen koira kulki läheltä ohi. Paikkis meni tosi hienosti, se keskittyy jo suurimmaksi osaksi minuun eikä vilkuile muualle koko aikaa. Oon palkkaillut nopeita maahanmenoja, nyt täytyy alkaa ottaan perusasentoja, nousi vasta toisella. Kyllä tekee hyvää treenata eri koirien kanssa, oppii nuori koira sietämään erilaisia tilanteita ja erilaisia koiria! Eihän ne itse suoritukset aina tosiaankaan mitään loistokkaita ole tuolla ahtaudessa, mutta sitä muuta pääomaa sieltä tarttuu mukaan sitäkin enemmän! 

Tänään käytiin aamupäivästä schapelenkillä. Kaikkiaan taisi olla 9 koiraa mukana. Toista tuntia tallusteltiin mukavassa pakkassäässä. Neppuhan se tietenkin oli taas häntä suorana vauhdissa jopa niin, että heikompia hirvitti... Onneksi siitä porukasta löytyy kuitenkin aina myös "nepunkestävää" leikkiseuraa. "A real schapendoes" on nimittäin tämä tyttö: se on kyllä kaikkea sitä, mitä rotumääritelmä (KLIK) sanoo näiden koirien käyttötarkoituksen ja luonteenkuvauksen kappaleissa :). 

No, asiaan taas. Ajattelin, että tuon lenkin jälkeen Neppu ois varmaan sopivasti vähän väsähtäneessä moodissa tokottelua varten. No, eihän se sitten tietenkään ollut, vaan pursui taas energiaa kuin mikäkin höyrykattila, kun mentiin hallille. Treenattiin ruutuun pysäytystä, hyvin se merkkaa ruudun, mutta siitä paikallaan tepastelusta ei "väsytettynäkään" päästy eroon: se teputtaa ja teputtaa, pakittaa ja vaikka mitä. Jos käskytän maahan, niin sillähän tuo korjaantuu, mutta siinä on kyllä tän koiran kans vaarana, että se alkaa ihan omatoimisesti ennakoimaan maahanmenoa melko pian.

Seuraamista tehtiin sellasella natsikäskytyksellä, hyvin se kyllä kestää sen ja pysyy kyydissä. Mun täytyy nyt vaan alkaa vaatia siltä jo kunnon seuraamista ainakin pätkittäin... Tein lähtöjä myös, mutta toisin kuin keskiviikon treeneissä, niissä ei mitään ongelmaa nyt ollutkaan. Vasurikäännöksiä sitten työstettiin. Mulle kerran eräs tuomari sanoi kokeessa (Kaapon kanssa) seuraamisen jälkeen, että KÄSKE SITÄ KOIRAA, ÄLÄ PYYDÄ. Näytti toimivan ainakin Nepun kans!

Ohjattua noutoa tehtiin nyt ekan kerran niin, ihan kokeen vuoksi, että Janne liikkuroi ja otettiin kumpaakin suuntaa. Hyvin tuo toimii, se selvästi toisella kerralla ajatteli hakea sen saman kuin ekalla kerralla, mutta katsoi mun käsimerkin ja haki oikean. Tehtiin muutamia toistoja. Niin ja ihan alussa treenattiin sitä targetille pysäytystä takapalkalla, täytyy otta se nyt aina ekana erikseen. Pikkuhiljaa otetaan luovutus mukaan, nyt se tulee sen kapulan kans tuhatta ja sataa luokse ainakin.

Otettiin vielä sitä keskiviikkona hankalana ollutta hyppyä, Janne käskytti ja hyvin toimi. Lopun perusasentokin tulee schapen patenttiloikalla maustettuna...

Nyt lähipäivien aikana ajattelin ottaa kuurin kapulanpitoa, se on jotenkin jäänyt vähemmälle treenille, ja sen kyllä huomaa. Liike, joka vaan ei jostain syystä ole mieleinen mulle itsellenikään. Täytyy ottaa ryhtiliike ja kapula käyttöön!

Näin meillä on vuosi 2016 alkanut, tavoitteista voisin kirjoittaa sitten siihen viime vuoden muistelupostaukseen, mikäli saan sen tehtyä.

P.S: Tuota ylempänä olevan linkin rotumääritelmää olen myös tässä viime aikoina pyöritellyt mielessäni, sillä Juha Kares kehotti luennollaan (29.11.) jokaista kirjoittamaan oman rotunsa rotumääritelmästä oman tulkinnan. Lähtökohtana tulisi olla omat rodun ihannekoirat, uros ja narttu, ja itselleen pitäisi tehdä selväksi, miksi ne ovat juuri ne koirat? Ehkä minä joskus vielä tuonkin teen, sitku...

Lomatouhuja

Ihanaa, kun on loma eikä mitään ihmeempiä aikatauluja! Kotona ehtii esim. lasten kauhuksi tehdä omia ruokakokeiluja haudutuskattilalla, jonka joulupukki toi :). Oon tehnyt sillä keittoja ja kastikkeita, älyttömän kätevää kun nakkaa aamulla ainekset pataan niin iltapäivällä ruoka on valmista! Ja välillä voi puuhata muuta, kuten esim...

Hyppytekniikkaa

Lauantaina, tapaninpäivänä, Neppis oli niin villinä, että päätettiin mennä hallille treenaamaan hyppyjuttuja. Tehtiin perussarjaa, kasvavaa sarjaa ja korkeuden arviointia.

Perussarja ei menny ihan niinku siellä kuuluisassa Strömsöössä, Neppu keksi, että kaksi vikaa estettä menee kaikista vauhdikkaimmin, kun hyppää ne molemmat samalla kertaa, yhdellä jättiloikalla siis. Olin ihan että WHAT, mitä mun pitää tehdä nyt? Pidennettiin sitä vimppaa väliä, ja se meni hyvin, mutta taas kun lyhennettiin niin se päätti liidellä matalalentoa. Lähettelin sitä "ketjuttaen" sille sarjalle, ja siihen saakka menikin oikein, kunnes taas oltiin siellä alkuperäisessä lähtöpisteessä ja taas se jättiloikki ne viimeiset. Annoin asian olla, kun en kerta osannut sitä korjata...

Kasvava sarja meni superhyvin. Korkeuden arvioinnissa pari matalaa apuestettä ja viimeinen este, jota nostettiin. Mentiin 45cm saakka ja hyvin kulki, lopetettiin siihen ja tultiin takas alas. Nyt se hyppäsi joka kerta, ei limboillut kertaakaan :).

Lenkkeilyä

Ollaan myös canicrossattu Nepun kans pari-kolme kertaa per viikko. Sunnuntaina käytiin pisin lenkki tähän mennessä, vajaa 8km. Oon pikkuhiljaa varovasti pidentänyt lenkkejä, samalla ajatuksella kuin nuorten hevosten kanssa: treenistä pitää jäädä hyvä mieli, liikaa ei saa väsyttää. Se menee hirmu hienosti edessä, huutelen sille suunnat risteyksissä (no ei se vielä niitä ihan tajua, mutta sen verran kumminkin, että jos en huuda mitään niin sillon jatketaan suoraan). Juuei se väsy tällä mun kunnolla... Mulla on välillä Sports Tracker päällä lenkillä. Sunnuntaina keskivauhti oli 11,5km/h ja huippunopeus jopa 21,5km/h! Ei ihme, että tuntuikin vähän jaloissa hapotusta. Alamäissä (joita meillä täällä vanhassa merenpohjassa ei juuri ole, onneksi tässä tapauksessa) se sais oppia vähän jarruttamaan, on meinaa aika extremeä koittaa pysyä peesissä kun se painaa alamäkeen sen mitä tie vie.

Maanantaina käytiin pikkuporukalla schapelenkillä. Oli aika hauska porukka koiria mukana: Wilho, joka on ihan pikkupentu ja Elma, vähän isompi pentu. Seuraava nuoruusjärjestyksessä oli tää mun häntä suorana painattava Neppis. Aikuisempaa osastoa edustivat Cina ja Feeti ja vanhuksia sitten Kaapo. Sukupuolijakauma 3+3 ja melkein kaikki väritkin edustettuna :). Harmi kun ei tullut otettua kuvia tuosta porukasta. 

Tokoa

Tiistaina treenailtiin hallissa tokoa. Perusjuttuja tein. Kaapo kyllä suorittaa ihan mielettömän hyvin, kun oon heittänyt tavoitteet sen kans romukoppaan ja tehdään vaan vähän ja sitä mikä mukavalta tuntuu. Esim. seuraaminen on ihan super! Samoin kaukot toimii kuin ne entisvanhaset junanvessat.

Neppu sitten taas oli niin pistoksissa, että voi kerrassaan. Seuruu on hetsattuna ihan hienoa, mutta muuten se ei pysy lapasessa juurikaan, kun keskityn vietin nostattamiseen. Pinkki vinkukala on sille se ykköspalkka, sen kun se vain näkeekin niin kierrokset on katossa. 

Tein ruutua läheltä lähetellen, pysäytys tuottaa sille suurta tuskaa. Se ei pysty eikä millään kykene edes seisomaan, kun kierrokset on punaisella, vaan tepastelee, peruuttaa... 

Vähän tehtiin kaukoja, pitkiä sarjoja pitkillä vaihtoväleillä, oli kyllä yllättävän hyvä. 

Ohjatussa on muodostunut ongelmaksi koiran jättö targetille. Se ei vain malta seistä siinä, ei millään. Janne on liikkuroinut nyt niitä kapuloita, hyvin se hakee molemmat suunnat. Pitää erikseen treenata sitä jättöä. Haun oon vielä palkannut sillä vinkukalalla taakse heittäen, eli kapulan luovutus puuttuu kokonaan tässä liikkeessä.

Tunnari alkaa olla melko hyvä, oon lähettänyt pa:sta kapuloille ja muutaman nakkipalan avulla se jarruttaa hyvin ja nostaa varmasti oikean (toki nyt kun näin kirjotan niin seuraavalla kerralla se sitten nostaa väärän). Tässäkin luovutus puuttuu.

Täytynee alkaa panostaa oikeasti liikkeiden loppuun viemiseen? Se on vaan sitä tylsintä osaa tokoilussa mun mielestä :).

Lopuksi otin kummallakin koiralla yhtä aikaa paikkamakuun. Kaapolle se tietty oli helppo, mutta ajatus olikin enemmän saada Nepulle harjoitusta. Tehtiin minuutin paikallaolo, kumpikin makasi suorassa ja liikkumatta. Neppu välillä vilkuili Kaapoa, ehkä se kattoi siitä mallia kun niin töpevänä mutta rauhassa malttoi maata ilman välipalkkoja.

Toivotus hyvän joulun

Maistuvaista joulua kaikille, syökää kinkkua kohtuudella!

Ensi vuotta kohti, meillä on muutamia suunnitelmia olemassa koirien "pään menoksi", niistä lisää myöhemmin! Nyt nautitaan hetki kiireettömyydestä ja käydään vähän hallilla sulattelemassa kinkkua.

Esan Leikkikoulussa -vietit kaakkoon :)

Osallistuttiin Neppiksen kanssa tänä viikonloppuna Esan leikkikouluun. Esa Tapiosta voi lukea esittelyn esim. tästä:

http://www.piskipaja.fi/content/14-esa-tapio-pk-tottis

Kurssi pidettiin meidän "paikallisessa" eli Dogantti-areenalla (http://www.dogantti.fi/dogantti-areena). 

Lauantaina aloitettiin teoriaosuudella. Esa puhui paljon koiran vieteistä, Laumavietti on ainoa, joka koetilanteessa on mukana, joten sen on oltava vahva työkalu koiraa koulutettaessakin. Leikityksessä pelataan myös mm. saalisvietillä. Täydelliseen suoritukseen tarvitaan maksimaalinen viettivire, ja maksimaalinen tunnetila. Hirveän helppoa :). Lauantaina katselin kaikkien koirien treenit läpi, paljon sitä kyllä oppii toisiakin katselemalla.

Sunnuntaina oli meidän vuoro treenata. Valitsin treeniin leluksi nahkapatukan, jotta lelusta voi taistella koiran kanssa. Vinkuleluhan on Nepulle se "ykköspalkka", mutta taistella sillä ei voi.

Neppu lähtee aktiivisesti mukaan leikkiin, puruote on hieman löysä, mutta se silti taistelee lelusta. Tätä tulee vahvistaa, antaa koiran voittaa, kun se taistelee kunnolla. Täytyy muistaa myös, että koira on se aktiivinen osapuoli leikissä, eli sen tulee tulla luo ja tarjota leikkiä. Nepulla on hyvä saalisvietti, leikki aloitetaan alhaalta (koska koira on niin pieni), ja kun se innostuu, sen tulee tavoitella sitä ylempää ja "oikeasti haluta saalis itselleen". Mitä ylempää se tavoittelee, sitä korkeammalle voi rimaa nostaa. Ja pitää muistaa vahvistaa taistelutahtoa palkkaamalla silloin, kun se kunnolla taistelee. Treenin edetessä puruvoimaakin alkoi löytyä jopa niin, etten meinannut saada sitä enää irti koko patukasta :).

Sitten päästään "rauhan vaiheeseen". Koiran tulee siinä pitää "saalista" suussaan rauhallisesti, lopettaa taistelu, mutta purra kuitenkin kiinni "saaliiseen". Neppu pitää ottaa ihan kunnon syliotteeseen, jotta se lopettaa taistelun lelusta. Käskyttäessä esim. maahan se pudottaa lelun hetken kuluttua suustaan. Eli viettiä lisää, saalis lähtee liikkeelle, karkaa, jos siitä ei pidä kiinni. Neppu on aktiivinen koira, joten sen kanssa täytyy opetella "saalisrauhaa" eli saalisvietin viettipäämäärää. 

Toisessa treenipätkässä tehtiin seuraamista. Ensin haetaan leikin avulla viettiä, tästä patukka kainaloon ja seuruuseen. Jos kontakti yhtään tippuu, tehdään tiukka käännös oikealle (tämä pitää tehostaa ihan 180 asteeseen, nyt tein vain ysikymppisiä...) ja liinasta "ravistamalla" vaaditaan kontakti takaisin (ja huomautus itselleni, täytyy ottaa pitempi naru liinaksi, tuo nykyinen on niin lyhyt että sen kanssa on vaikea kulkea niin, että liina tulee itseni takaa oikeaan käteen). Sitten taas, jos se alkaa leikkiä pomppukonetta, komennetaan uudelleen "SEURAA", ei kuulemma kannata kieltää "ei" tai "hyi", vaan kertoa, mitä piti tehdä, sillä on tekemisen merkitys koiralle. Patukan voi sille heittää palkaksi tai siitä voidaan taistella, kunhan palkka tulee oikeasta suorituksesta. Neppu aktivoituu Esan mukaan hyvin pienestä vaatimuksesta, ja aika hienoa seuraamispätkää se videolta katsottuna tekikin. Etukäteen pelkäsin, että paketti ei pysy yhtään kasassa, kun koira on niin "tiloissa", mutta ta-daa, niin se vaan mukavia pätkiä esitti! Täytyy jatkaa nyt tuota vietin rakentamista suorituksen pohjalle, tulee hieno seuraaminen.

Onneksi sain videolle nuo treenit, paljon olisi asiaa mennyt "ohi" ilman videoita. Kiitos vaan Katjalle taas ja muillekin kuvaajille! Esan treeneihin mennään kyllä jatkossakin, mikäli tilaisuus tulee ja aikataulut antavat myöten!

Nyt ollaankin kursseiltu niin paljon, että hirveästi on reenattavia asioita odottamassa sitä, että ehditään kunnolla harjottelemaan...

Tokopäivitystä

Tää blogi on livennyt nyt ihan muiksi touhuiksi, joten otetaanpa pieni kurinpalautus ja tehdään tilannekatsaus tokosta. Olisin halunnut laittaa tähän videoita eri liikkeistä, mutta en saa niitä pyörimään tässä. Pitää ottaa joku päivä tuo meidän IT-tuki (Arttu 10v) avuksi, jospa sitä elävää kuvaakin tänne saisin sitten. 

No, Neppiksestä nyt siis tilannekatsausta:

1. Seuraaminen. Mennyt valtavasti eteenpäin. Ollaan treenattu askeleita, siinä hakee hienosti oikeaa paikkaa. Täykkärit sujuu jo melko ok, vasemmat käännökset vielä hiotaan paremmiksi, takapään käyttö ei vielä ole ihan täydellistä siinä. Ja peruutus... sitä täytyy treenata seuruussa, edessä käskytettynä se pakittaa hyvin.

2. Jättävät. Oon treenannut takapalkalla (lelu), koska meinasi hiipparoida ja seisomisessa lähti helposti pakittamaan, kun palasin luokse. Takapalkka toimii hyvin, tuo lelu on ihan ykkönen! Istumisessa tarvii pienen avun, muut ok.

3. Merkin kierto. Hyvä liike, tosin joskus merkkaakin ruudun tässä, vaikka se olisi toisessa päässä hallia. Vapautus usein lelulle taakse, niin pysyy vauhti myös palatessa.

4. No sitten se ruutu (avo). Tässä se hakeutuu jotenkin oikeaan reunaan ja saattaa mennä oikealta ulos ruudusta. Pysähtymistä täytyy vielä treenata läheltä lähetettynä, targetti ruudun vasemmassa reunassa enemmän.

5. Kapulan pito. Ostin messarista uuden vähän kevyemmän kapulan kuin se Kaapon, sitä meinaa nykertää, täytyy katsoa rauhottuuko vai otetaanko se painavampi kapula takaisin.

6. Nouto. Nyt ollaan treenattu käskyn odottamista, nouto on vauhdikas ja siisti. Loppuasento tekemättä.

7. Ohjattu nouto (tuliko tää nyt sitte voittajassa?). Ostin uudet kapulat tähänkin. Jostain syystä se pysähtyminen on tässä vaikeaa siitä seuraamisesta. Kuvittelen, että osaa suunnat, nouto on hyvä. Tässäkin vapautus lelulle taakse.

8. Hyppy. Ok. Pitäis vaan ehtiä treenata niitä tekniikkasarjoja. Joululomalla otan kuurin tätä. Otan. Todellakin otan. Pakko ottaa.

9. Luoksari. Ok, pysäytystä en nyt olekaan ottanut pitkiin aikoihin.

10. Tunnari. Jarrunameilla hyvä, ilman pukkii vääriäkin kapuloita, nostaa kuitenkin oikean. Mielenhallintaharjoituksia tähän. Ollaan tehty hallissa viidellä kapulalla. Lähetys edelleen siitä läheltä itse istuen, jotta tulee varovainen ja hillitty lähestyminen kapuloille.

11. Kaukokäskyt. I-M-I-M, hyvät vaihdot.

12. Paikkamakuukin on jo melko hyvä, käskytyksiä ja odottamista pitää vielä treenata.

Oliko sitä vielä muuta... No onhan sitä tuossakin tietty. Neppu on aikuistunut hurjasti toisten juoksujen jälkeen, se pysyy porukassakin treenatessa mun kanssa eikä höntyile muualle. Tarjoaa koko ajan tekemistä ja kestää toistoja. Ja palkkautuu parhaiten vinkulelulla, se helpottaa kyllä monessa liikkeessä treenaamista!

Viikonloppuna mennään "Esan leikkikouluun" hakemaan lisäoppia vireen hallinnasta. Odotan innolla :).

Messariviikonloppu

Messariviikonloppu on monille koiraihmisille vuoden huipennus, must-juttu, jonne ajetaan läpi tuulen ja tuiskun vuosi toisensa perään. Niin myös meille, Voittaja-näyttely on erkkarin ohella se vuoden päätapahtuma koiranäyttelysaralla. 

Perjantaina pakkasimme taas auton täyteen tavaraa ja ajoimme aivan karmaisevassa kelissä 7 tunnin matkan Limingasta Helsinkiin -yhden pysähdyksen taktiikalla :). Ensin satoi lunta, sitten räntää ja loppumatkasta silkkaa vettä, oli pimeää ja matkan varrella muutama liikenneonnettomuuskin huonosta kelistä johtuen. Hotelliksi olimme valinneet tällä kertaa Cumulus Airportin Vantaalta. Perille päästyämme sain vielä alkaa koirapyykille, kurakinttuja en kehtaa näyttelyihin viedä.

Lauantaina meidän kehä oli vasta puolenpäivän jälkeen, joten saatiin rauhassa nukkua melko pitkään ja nauttia hotelliaamiaista pitkän kaavan mukaan. Messukeskuksen liepeillä oli melkoisesti ruuhkaa, mutta parkkeerausalueet siellä vetävät porukkaa melko hyvin, joten vartin jonotuksella selvittiin.

Lauantaina vuorossa oli Helsinki Winner- näyttely. Schapeja oli ilmoitettu mukaan vain 19kpl, 8 urosta ja 11 narttua. Tuomarina toimi tanskalainen Kresten Scheel. Hän teki Kaaposta ROP-veteraanin, paras uros-kehässä Kaapo ei sijoittunut. Vetskutitteli HeVW-15 kuitenkin lisätään jatkossa sen tittelilistaan. Arvostelu oli ihan mukava:

"81/2 years in fine condition. Good body

Proportion, masculine very nice head.

Good expression, neck & topline.

Well angulated both front & hind quarters.

Shown in beautiful condition  (&?) coat.

Steady, sound movement.

Good length of step." 

VET ERI/1 SA, vet ROP, Helsinki Veteran Winner-15

Itse huomasin jo lauantaina, ettei Kaapo liikkunut kehässä normaaliin tapaansa, se vaikutti jotenkin kyllästyneeltä eikä esiintynyt itselleen tyypillisen lennokkaasti ja iloisesti. Onhan tässä kyllä näyttelyitä kierrettykin viime aikoina, joten pieni näyttelyähky ei ole mikään ihme.

Neppu ja siskonsa Rose esiintyivät junnunartuissa, joita oli ilmoitettu 4kpl. Molemmat saivat erin ja kilpailuluokassa Neppu otti kärkipaikan Rosen tullessa kolmanneksi. Nepulle siis Helsinki JuniorWinner -15 -titteli plakkariin ja ainoana SA:n saaneena junnuna pääsylippu paras narttu -kehään!

Parhaan nartun paikasta ja samalla Helsinki Winner- tittelistä kilpaili lopulta kuusi narttua. Enpä olisi osannut uneksiakaan, että tuomari nostaisi Nepun parhaaksi nartuksi, mutta niin siinä vain kävi! Neppikselle lopulta VSP, Sert ja junnutittelin lisäksi HeW-15 nimen eteen komeilemaan! Arvostelu on  paikoin tosi epäselvää luettavaa, mutta jotenkin näin se menee:

"16 months old very beautiful smart female

Chic (?) anatomy. Well (?) head.

Foreface sufficient developed,

Not too long. Correct bite, good expression

Brown dark eyes. Good neck & topline.

Well angulated front & hindquarters.

Nice coat. Excellent temperament.

Excellent free ears 

movement long initiative (?) (??) Steps

(?) fine, going away a little bit too close."

JUN ERI/1 SA, PN1, Sert, VSP, Helsinki Junior Winner-15,Helsinki Winner -15

Kaapon kanssa osallistuttiin iltasella vielä BIS-veteraanikisaan. Jostain syystä Messarin ykköshallin tunnelma ei mielestäni ollut yhtä juhlallinen kuin niinä muina kertoina, kun ollaan Kaapon kanssa sinne päästy esiintymään, mistä lie johtunee? No, hieno show se kuitenkin taas oli, ja Kaapokin syttyi taas liikkumaan pirteämmin. Ja isoja kehiä odotellessa shoppailin kaikkea _todella_ tarpeellista tai muuten vaan kivaa sälää.

Ison kehän jälkeen käytiin vielä hiljentyneellä kuvauspaikalla ottamassa Winnereistä kuvat, päivällä sinne on aina niin komeat jonot, että ei meikäläisen hermorakenteelle kiitos...

HeJW-15 HeW-15 JV-15 V-15 Scabbers Afrodita

C.I.B  POHJ FI SE NO MVA PMV-09 HeW-11-12 V-11 MV-14 HeVW-15 VV-15
Trasseli Hui Hai

Sunnuntaina meidän kehä oli taas aika myöhään, joten saatiin jälleen rauhassa nauttia hotelliaamiaista koko rahan edestä. Messukeskuksella ei tarvinnut edes jonottaa, vaan päästiin suoraan ajamaan parkkihalliin. Lupaava alku päivälle :).

Schapendoesit arvosteli hollantilainen Jan Ebels, tuomari rodun kotimaasta siis. Koiria oli ilmoitettu 23kpl. Nepun ja Rosen lisäksi Kaapon jälkikasvusta oli paikalla myös Hipsu (Kaapo × Inez). 

Kaapo oli jälleen vet ROP ja tienasi veteraanivoittaja-tittelin, erittäin laahustelevalla liikkumisella. Lisäksi se oli PU4. Arvostelussa sanotaan näin:

"81/2 years, excellent type.

Strong head. Good proportion.

Correct bite. Good ears.

Lovely neck, good angulatuon.

Good coat. 

Movement ok but I like to see a little

More active."

VET ERI/1 SA PU4 vet ROP Veteraani Voittaja-15

En tiedä, onko näin rankka reissu tuon ikäiselle koiralle vähän liikaa jo. Meiltähän on ensinnäkin tosi pitkä matka Helsinkiin, joten koira joutuu oleilemaan hyvin ahtaissa oloissa ensin päivän autossa, sitten yö hotellissa, jonka jälkeen pitkä päivä näyttelyissä, taas hotelliin jne... Varmasti ainakin vetreys liikkeistä häipyy vähemmälläkin. Tämä taisikin olla Kaapon viimeinen messarireissu, muutenkin ensi vuonna mietin tarkkaan, vienkö sitä näyttelyihin vai en. 

No, takaisin näyttelyn tapahtumiin. Kaapon jälkikasvu esiintyi peräjälkeen junnunartuissa,  joita oli kaikkiaan kuusi. Hipsu, Rose ja Neppu olivatkin ainoat eri:llä palkitut junnut, ja kilpailuluokassa järjestys oli Neppu eri/1sa, Hipsu eri/2sa ja Rose eri/3sa! Neppikselle jälleen yksi titteli lisää, JV-15! 

Parhaan nartun valinnassa koiria käteltiin yksi toisensa perään kehästä pois, kunnes jäljellä oli neljä parasta ja näiden joukossa edelleen Neppu ja Hipsu! Lopulta tuomari laittoi Hipsun toiseksi ja Neppu teki käsittämättömän tuplaviikonlopun ollen taas PARAS NARTTU!!! Voittajatitteli plakkariin ja ROP-kehään! Siellä hävittiin valiourokselle, joten Nepusta tuli vastakkaisen sukupuolen paras. Se on näemmä tuonkin jo lyhyellä näyttelyurallaan oppinut: VSP on se paras palkinto, voittaa kaiken, mutta pääsee kotiin ajoissa kun ei tarvitse jäädä notkumaan ja odottelemaan ryhmiä :). Nepulla on tähän mennessä kertynyt jo 6 VSP:tä! Nokkela likka! 

Jan Ebels arvioi Neppua näin:

"16 months, lovely outline.

Well developed. Excellent head proportion.

Nice eyes. Correct bite.

Good eyes (toisen kerran eyes, jompi kumpi varmaan ears).

Beautiful body proportion. Good coat. Excellent movement." 

JUN ERI/1 SA, PN1, SERT, VSP, Juniorivoittaja-15 Voittaja-15

Se kyllä liikkuu mielettömän hienosti, vielä kun uskallan jossain vaiheessa alkaa esittää sitä liikkeessä pelkäämättä, että koko pakka leviää, niin priimaa tulee!

Kaapon osalta kävin toimistossa sanomassa, ettemme jää BIS-vetskuihin, vaan suuntaamme kotimatkalle. Sehän kuluikin sitten rattoisasti, Jannen ajaessa katselin tabletilla ensin livelähetyksenä isot kehät ja sen jälkeen linnan juhlia. Heinolan ABC:llä käytiin syömässä jouluateriakin, joten ihan mukavasti kului itsenäisyyspäivän ilta meikäläisellä maatamme autolla halkoen, linnan juhlien tunnelmassa.

NEpulle NEljä, KAapolle KAksi titteliä :)

  

Tänä vuonna pyttyjen sijaan saatiin tällaisia lasipalikoita (Neppu 8kpl ja Kaapo 4kpl)

                                  

2*vet ROP, 2*VSP, 2*Sert. Kannatti lähtä!

 P.S. Minulla on vielä videokamerassa kuvaa sunnuntailta, kunhan saan sen purettua niin ehkmä tännekin pätkää laitan näkyville.

Lihashuoltoa ja neuloja

Kaapolla oli tänään pitkästä aikaa fyssarikäynti. Viimeksi käytiin syyskuussa, ja tulloin tilanne oli niin hyvä, että katsottiin tällainen pitempi väli käynneille. Papparainen on mielestäni ollut ihan kondiksessa koko ajan tässä välilläkin, ei suurempaa "selän nousemista", ranka ei ole rutissut eikä muutakaan huomiota herättävää ole ollut.

Kaisa tunnusteli koiran symmetriseksi. Vajaa vuosi sitten liukastumisen jälkeenhän sillä kipeytyi vasemman jalan (vai onko se jalka/nivunen/joku muu kehonosa...) iliopsoas-lihas, tämä puolestaan aiheutti toispuoleisuutta liikkumiseen ja sitä kautta epäsymmetriaa lihaksistoon. Silloin kuvautin varulta Kaapon selänkin, ja onneksi ruoto oli kaikinpuolin kunnossa. Pikkuhiljaa tilanne saatiin takaisin normaaliksi ja tällä kertaa kireyttä oli molemmin puolin lannerangassa, oikealla ehkä jopa enemmän kuin vasemmalla. Lanneranka sillä onkin se "tavallinen" huoltoa vaativa paikka. Lisäksi lapojen takana oli kireyttä molemmin puolin.

Akupunktioneuloja käytettiin tänään myös, laseria ei nyt tarvittu. Kivasti selkälinja taas antautui käsittelyssä. Ohjeeksi saatiin jatkaa selän suojaamista kylmältä. Turkista huolimatta veto ja kosteus pääsevät kiusaamaan, joten tuulitakki on tarpeen. Seuraava huoltokäynti otettiin helmikuun alkuun. 

Kaikista pahimmat kelit tuolle veteraanille ovatkin kylmänkosteat syysilmat, joten näin marras-joulukuussa Kaapo pukeutuu takkiin ulkoillessaan. Mua vaan itseä ärsyttää, kun takki vanuttaa ja veivaa turkkia, ja varsinkin jalkalenkit solmuttavat takajalkojen karvoja melko huolella. Jossain vaiheessa taitaa Kaapollakin olla edessään parturointi, vielä en ole raskinut turkkia leikata, kun ollaan käytetty vanhustakin näyttelykehissä pyörimässä Neppiksen kaverina.

Kehät kutsuvatkin taas viikonloppuna, kun on aika koiraihmisten vuoden kohokohdan, messarin HelsinkiWinner- ja Voittaja-näyttelyiden. Meiltä on lähdössä molemmat koirat, ja Kaapon jälkikasvua on Nepun lisäksi tulossa paikalle muitakin. Huippua!