Viikonloppuna oltiin Neppiksen kanssa taas Esa Tapion treeneissä. Lauantaina keskityttiin vietin nostamiseen "leikkikoulussa". Olen ollut jokseenkin siinä uskossa, että Neppu ei ihan täysillä lähde taistelemaan patukoilla, ja sen lempilelu (jonka esille ottaminen aiheuttaa jopa jonkun verran saalistilttiä) on vinkukala. Meidän "ongelma" ei ole niinkään aktiivisuuden tavoittelu tai vire sinänsä, vaan se, että etenkin ns. "tiloissa" ollessaan Neppu reagoi todella herkästi ja isosti, mikäli ympärillä tapahtuu jotain odottamatonta. Pääsääntöisesti se kyllä jo nykyisin pysyy lapasessa, mutta juuri nuo yhtäkkiset tilanteet saavat sen höyrykattilan piiputtamaan.
Päätettiin, että lähdetään ensin liikkeelle sillä patukalla, Esa halusi nähdä, miten se Neppu sillä taistelee. Ja taisteleehan se, sillä tavalla sidostesukka-tyylisesti, se ei irrottanut otettaan edes silloin, kun kaikki neljä tassua oli ilmassa... se tarjoaa myös itse taistelua koko ajan lisää. Esan mukaan tuommoinen pieni koira saattaa harhauttaa ohjaajan leikittämään vain pienesti ja sievästi, vaikka itseasiassa tuossa otuksessa on iso koira (ja ego) pienessä paketissa :). Rauhanvaihetta tämä koira ei sitten taas halua sopia ollenkaan, vaan kun "saalis" kuolee, se pudottaa sen suustansa. Äksöniä olla pitää sen mielestä (aina ja kaikkialla...)! Leikittiin lopulta niin rajusti, että koko patukka hajosi.
Täytyy nyt ihan opetella tuo patukkaleikittäminen, koska vinkukalan kanssa tulee se ongelma, että koira pääsee välillä pitämään "omaa kivaa" sen lelunsa kanssa ja tämä saattaa sitten taas edesauttaa niitä lapasesta lähtemisiä ja henkseleiden paukuttelua. Toki vinkulelu on hyvä esim. takapalkkana, mutta haluaisin saada kunnolla käyttöön tuon taisteluleikinkin.
Sunnuntaina sitten tottisteltiin. Ensimmäisessä harjoituksessa otettiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamista tehtiin sekä nami kädessä, lelu kädessä että ilman näkyvää palkkaa. Tyhjin käsin ja namilla seuruu on ok, vähän lähtee edistämään, mutta korjaa hyvin kun teen nopeita suunnanmuutoksia. Lelun kanssa se alkaa toimia vietereillä. Paras ehkä tehdä vain namilla ja ilman, Esan mukaan koiran viettitaso nousee jo ihan pelkällä kehulla. Harjoiteltiin häiriötäkin, eli seuruutin ihan läheltä yleisöä. Se meni yllättävän hyvin!
Liikkeiden välillä Neppu alkaa häröillä omiaan, esim. käsky "tässä" täytyy nyt ottaa näihin väleihin työn alle.
Liikkeestä maahan tehtiin vinkupalkalla takana, samalla tavalla kuin olen ennenkin tehnyt. Se vähän tilttaa sen lelunsa kanssa, tehtiinkin niin että rikottiin kaavoja, seuruusta maahan-pois koiran luota-takaisin viereen-uusi seuruutus-täyskäännös-vapautus palkalle... eli varioiden ja palkalle vasta kunnollisesta nopeasta suorituksesta. Tätä koiraa täytyy kuulemma vähän simputtaakin, jotta se alkaa keskittyä ja tehdä kunnolla. Vois myös harjoitella apulaispalkkaajan kanssa niin, että takana ei olekaan lelua, vaan apulainen, jonka luokse voidaan vapauttaa palkalle.
Iltapäivällä olin ajatellut, että tehtäisiin noutoa, mutta kun sitä teki melkein kaikki muutkin ja sain jo katsellessa uusia ajatuksia kapulan pitoon, niin päätinkin että tehdään kosketusalustalle pysäytystä.
Vauhti (ja matka) tuovat hankaluuksia tässä liikkeessä. Läheltä se tekee ok, tosin kun lähden kävelemään kohti, se leviää johonkin suuntaan... Kauempaa käskytettynä jarrut ei niin hyvin toimikkaan, vaan yleensä joudun antamaan toisen käskyn, jolloin se palaa alustalle. Esa antoi neuvoksi, että sille taas ihan konkreettisesti kerrotaan, milloin menee väärin ja käydään viemässä koira siihen alustalle, siitä kehut ja palkka. Neppuhan ei todellakaan ota itseensä pientä (tai isoakaan) komentamista, joten tehdään tästä nyt sellainen mustavalkoinen juttu: teet oikein ja saat palkan, teet väärin niin saat torut ja joudut kumminkin tekemään oikein. Tehtiin todella monta toistoa tuota lähettelyä, eikä sen vire kyllä siitä laske, eli se kestää simputtamista hyvin. Jatkossa teen ensin läheltä ja metri metriltä mennään kauemmas, vaaditaan koko ajan kunnollista pysähtymistä.
Tosi tyytyväinen olin siihen, että Neppu ei tehnyt koko viikonloppuna kertaakaan niitä kunniakierroksiaan, vaikka hallissa todellakin häiriötekijöitä riitti! Täytyy vaan jatkossakin olla sen kanssa todella topakkana ja vaatia aktiivisuutta minua, ja vain minua kohtaan.
Otan työn alle sen kapulan pidon, kunhan saan tilaamani kapulan, jossa on juuttikeskiö ja narut päissä. Lähdetään vahvistamaan kunnon puruotetta kapulasta leikittämällä ja taisteluttamalla sillä juuttikeskiöllä ensin. Taistelutahtoahan tuosta otuksesta ei kyllä puutu :).
Reeniäreeniä, lisää reeniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti