Olen viimeisen viikon aikana kiinnittänyt huomiota siihen, että Neppu ryhtyy remmilenkillä helposti peitsaamaan. Aiemmin se ei ole peitsannut ollenkaan, joten ajattelin, että jotain vikaa on nyt jossakin. Tänään Katja kävi hieromassa Nepun (iso kiitos vielä kerran kun saatiin homma näin pikaisesti hoitoon!) ja eihän se iso yllätys ollut, että selässä ja takaosassa jumeja olikin. Olin varautunut isoon (siis aivan järkyttävään) taisteluun tuon lujatahtoisen neitokaisen aloillaan pitämiseksi hieronnan aikana. No ponnistelihan se varsinkin aluksi joka sorkalla ja kaikilla liikkuvilla ruumiinosilla, mutta ihmeen hyvin antoi kuitenkin hoitaa, lopulta ihan rentoutuikin. Vaikein osuus taitaa ollakin se vähän kevyemmin ottaminen tänään ja huomenna...
Iltapäivällä tein nurmijäljen, mittaa tuli 350m, jossa kolme kulmaa ja muutamia kaarroksia. Jätin jäljen vanhenemaan, hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kotiin hetkeksi. Lähtiessäni näin, miten täällä meidän kylällä suurilukuisena esiintyvän cityrusakkokannan eräs jäsen loikki iloisesti juuri tallaamani jäljen loppuosalle. Jippii. No, eikait siinä, kokeillaan kuitenkin, ajattelin.
Jälki vanheni 45min. Lähetin koiran etsimään jälkeä muutamien metrien päästä (ehkä joku 7m). Neppu löysikin sen, mutta otti aluksi takajäljen, korjasin. Sitten tohinalla jäljelle. Ensimmäinen kulma meni huolella ohi, mutta päätin katsella, mitä tapahtuu. Kauhea pyörinä ja hyörinä, ja lopulta se nappasi jäljen taas (sieltä vähän matkan päästä, en tiedä, mitä tuommoisessa tilanteessa pitäisi tehdä, tarkempi saisi olla) ja lähti etenemään paljon rauhallisemmin. Toisessa kulmassa tuli sellainen "voltti", mutta jatkoi nopeasti oikeaan suuntaan. Kolmanteen kulmaan se pysähtyi kuin seinään ja jatkoi hienosti etenemistä. Ja sitten päästiinkin ongelmiin... Meni aivan hakuammunnaksi se loppuosa, mutta yritin lukea koiraa, milloin se on jäljellä ja milloin jahtaa jänistä tai jotain. Ainakin työskentely on sellaista skitsofreenista hyökkäilyä, kun se ei ole ihan kartalla, että mitä jäljestetään. Voi että ärsytti, jäi huono maku tuosta. Purkkikin löytyi siinä singahtelun lomassa. Täytyy yrittää huomenna saada parempi jälki aikaiseksi.
Kotipihalla tehtiin sitten keppijälkeä. Kepit on viettäneet aikaansa makupalarasiassa "marinoitumassa". Ainakin Nepulla oli kauhea hinku sinne keppijanalle ja mukavasti se merkkasikin kepit, muutaman palautti käteen asti. Tosin se ilmeisesti sen hajun perusteella luuli, että jossain siinä maassa kepin vieressä on aina makupala ja yritti etsiä sitä. Lopuksi heittelin keppiä sille vielä.
Kaapon kans ajattelin, että harjoittelen merkin kiertoa ensin kaikella muulla kuin niillä tötsillä, koska ne se yhdistää ihan selvästi merkille lähetykseen. Kotipihalla kierrätin sillä puuta. Se alkoikin aika nopeasti sujua. Jospa se joskus oppis erottamaan nuo käskyt "merkille" ja "kierrä" toisistaan, vaikka sen mielestä ne varmaan on tosi saman kuuloisia...
 |
| Jänisjahdissa. Eiku... |
 |
| Keppitreeni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti