Schapetreeniä

Illalla oli sitten kimppatreeniä rotukavereiden seurassa (ei  me siis todellakaan aina näin aktiivisia olla...). Tällä kertaa reenattiin Vehkamaan moottoriurheiluradan takana. Mennessä kävin Väliheikiltä hakemassa liinoja, tähän saakka olen siis ajanut jälkeä ihan tavallisella talutushihnalla. Ostin kaksin kappalein, pinkin 5m ja vihreän 15m.

Ihan ekana kuitenkin ammuttiin koirille (tai siis mun isä ampui). 5 laukausta paukuteltiin, ei vaikuta nuorisokaan paukkuaralta porukalta (Neppu oli niin touhuissaan, että tuskin noteerasi koko pauketta). Täytyy varmaan joku kerta kokeilla yksi koira kerrallaan, kun niitä nyt vaan kiinnostaa enemmän toistensa seura kuin tuo pyssytouhu.

Mun isä ja äiti oli siis siellä myös ja he ottivat Kaapon mukaansa lenkille (senioriporukka iltakävelyllä :) ), me muut mentiin tekemään jäljet metsään. Nepulle tein vähän reilun puolen kilometrin jäljen. Moiseen matkaan mahtuikin monenlaista maastoa, ensin rämmin suopursujen seassa, sitten oli mätästä jos jonkunlaista, jonka jälkeen nousin ylös sellaiseen jäkälikköön (kuva alla) ja lopuksi laskeuduin taas alemmas ns. tavalliseen metsäpohjaan. Kulmia tein useita, vahvistelin niitä tässä metsäpohjassa vain makupaloilla ja vähän lyhyemmällä askeleella. Jäljet jätettiin vanhenemaan ja sillä aikaa käytiin pieni riekkumislenkki koirien kanssa. Neppu esittelikin toisille omat ihanaiset kuraojansa ja sai kuin saikin kaverit mukaansa pulikoimaan (sorry frendit!).

Jälki vanheni suunnilleen 40min. Neppu olikin sopivasti ehtinyt väsyttää itseään riekkuessaan kavereiden kanssa, ja lähti oitis ajamaan jälkeä mallikkaasti. Edes todella upottava suopursumättäikkö ei aiheuttanut minkäänlaisia kaurisloikkia, vaan siellä se mennä puksutti eikä koko koirasta näkynyt kuin hännänpää. Välillä olin varma, että ollaan pois jäljeltä, mutta sitten se aina yhtäkkiä löysi satunnaisesti kylvämäni makupalan jostain mättäästä. Note to self: Luota koiraasi! Kulmat menivät myös suorastaan erinomaisesti tällä kertaa. Annoin liinaa melko pitkästi ja niin se vaan pikkukoira löysi perille purkille saakka ilman mitään singahteluja! Nurmitreeni tekee kyllä hyvää, tää metsäjälki vaikuttaa niin helpolta nurmen jälkeen. Jopa tuo omasta mielestä vaikea kuiva jäkälikkö meni tosi hyvin.

Nepulla kun ei tuo bensa lopu ihan heti, niin otettiin sitten vielä esine-etsintää lopuksi. Virve meni ensin parin tavaran kanssa metsään (aika kauas) ja heitti narulelun sekä sukan etsittäväksi. Saatiinpa päivän naurut, kun lähetin koiraa matkaan, niin mitä tekee Neppu? No nappaa tietenkin maassa olleen esinepussin mukaansa ja kiidättää sen viivana Virven luo :). Meinasi varmaan, että kerää tuohon pussiin ne tavarat äläkä suotta nakkele niitä pitkin metsiä...

Tehtiin uudestaan (tällä kertaa pussi oli visusti piilossa), ja Virve kiidätti vinkulelun metsään. Senhän se koira löysikin sieltä kaukaa ja palautti vauhdilla. Kokeiltiin taas muita esineitä, mutta Neppu ei oikein millään hiffannut, että mitä sen pitäisi oikein tehdä. Satu (kaimani siis) sanoikin, että selkeästi sillä on kova halu työskennellä, mutta kun ei tiedä, mitä odotetaan. Merkkasi niitä muita tavaroita kyllä, mutta olisiko tuo etsinyt uudestaan sitä ihanaista vinkunoppaansa kun jätti muut esineet metsään. Pörrää siis kuin mikänenkin menemään edestakaisin. Tehtiin vähän lähempää, ja siitä esine löytyikin ja toi sen tielle. Palautus ei ole ollenkaan mallikas siis, mutta ehkä sitä harjoitellaan joskus myöhemmin, kunhan tämä esine-etsinnän idea on opittu.

Viimeisenä harjoiteltiin vielä niin, että Satu piti Neppua tiellä kiinni ja vein esineen itse metsään. Palasin koiran luo ja lähetin sen etsimään. Tämä sujuikin hienosti, tehtiin pari kertaa ja lopetettiin hyvillä mielin onnistumisiin.

Kotipihalla tein vielä kepinnostoa, Neppu ei oikein edelleenkään ymmärrä sen ideaa. Ei siis nosta omatoimisesti keppiä kuin harvakseltaan. Tätä täytyy työstää, haluaisin opettaa sille kepin luovutuksen minulle käteen. Leikitin sitä kepeillä vähän aikaa ja kyllähän se niistä innostuu, kun niitä sille viskelee. Paikallaan maassa olevat kepit ovat ilmeisesti liian tylsiä sen mielestä.

Ja jos joku erehtyy luulemaan, että tämän jälkeen meillä oli kotona väsynyt pikkukoira niin EHEI, TURHA LUULO! Se hääräsi vielä iltapuhteitaan aivan rasittavuuteen saakka, miesväellä meinasi jo hihat palaa sen kanssa. Sehän siis tuo ja esittelee lelujaan, kenkiä, pipoja, kaikkea, kun yrität lojua sohvalla ja katsella televisiota. Jos ei muuta niin se käy vähän kukkaruukkua kaivelemassa. Ehkä se vielä joskus aikuistuu...

(Pieni tekninen huomio, yritin tällätä nuo onnistuneesti lisäämäni kuvat vierekkäin tähän alle, mutta ainakin esikatselussa ulosanti on jotain ihan muuta..)



Kohti kulmaa

Välineurheilua tämäkin