Tänään oli (jee!) taas jälkikurssipäivä. Valmistauduttiin huolella, toisin sanoen käytiin äitin kanssa toista tuntia riekuttamassa koiria Rantakylän metsissä. Meidän peruslenkki siellä on jotain 7-8 km pitkä ja Neppuhan juoksee sen varmaan *3 kun säntäilee koko ajan edestakaisin. Ja täysillä tietty, kuinkas muutenkaan.
Tehtiin vielä vähän esine-etsintääkin siellä metsässä (2x2 esinettä). Äiti piti Neppua tiellä kiinni ja minä vein esineet (2 sen omaa lelua) metsään. Palasin itse lähettämään koiran. Se kyllä tuntuu tykkäävän tuosta touhusta! Löysi ekan esineen, palautti jopa käteen saakka, ja haki vielä toisenkin esineen seuraavalla lähetyksellä. Pari kannustusta piti antaa sille tuon toisen esineen löytämiseksi, ja sieltähän se sitten löytyikin ja palautus täyttä laukkaa. Toisella kerralla vein esineet vähän kauemmaksi, ja niin se taas löysi ja palautti ne peräkkäisillä lähetyksillä. Se kyllä jaksaa etsiä ja tehdä töitä kerrassaan mainiosti. On niin sanotusti motia tuohon hommaan :). Näin olikin sitten koirasta puristettu ulos "enin raivo", käytiin kotona tankkaamassa (minut) ja lähdettiin jälkikurssille.
Tein pitkähkön jäljen, alkuun janan, kulmia taisi olla 5 ja muutenkin sellaisia kaarroksia. Alkuun pari namia, ekaan kulmaan samoten ja loppuosalle satunnaisesti. Kulmat tamppasin tarkemmin. Jälki vanheni n. 40min.
Ennen janalle lähetystä pari nakkia metsäpohjaan, eipä se Neppu niitä kauheasti jaksanut etsiskellä kun rupesi jo tähyilemään että missäs se jälki olikaan? Janalle lähetys, ja hienosti nosti jäljen! Siinä sitten lampsittiin koiran perässä, koutsi-Katja vakuutteli että näin tämän pitääkin mennä, hienosti menee. Annoin liinaa ja Neppu teki keskittyneesti töitä. Palasi omatoimisesti takaisin jäljelle, jos meinasi lähteä väärään suuntaan. Ja vauhtikin oli semmoinen mukava, kävelemällä perässä mentiin. Kulmatkin meni Katjan mielestä hyvin, taidan itse vaan olla liian pikkutarkka... Kertaakaan ei tarvinnut muistuttaa sille, että mitä oltiinkaan tekemässä, vaan se teki töitä alusta loppuun saakka, ja purkin jälkeenkin jäljesti meidät vielä tielle. Olin ihan että JIHUU! Kyllä se treeni näyttää tulosta tuottavan!
Läksyksi saatiin, että jatkakaa samaan malliin, ja nyt täytyy heti huomenna tehdä sellaisia vähän isompia jälkikeppejä kuivumaan ja hajustumaan, ensi viikolla koitetaan niitä siellä jäljellä. Pitääkin siis nyt viikon aikana pelata niillä kepeillä sen kanssa. On se mukavaa touhua!
Rohvessionaalista hommaa! Meillä Aapo-bichon voi nuuhkia nurmella ihan huti vieressä olevasta herkusta ja inhoaa kävellä metsässä, kun varvut raapivat vatsaa :D
VastaaPoistaSaattaapi Anu olla vähän rodustakin kiinni tuo juttu, johan sillä Aapolla menisi turkkikin likaiseksi tuommoisessa metsätouhussa. Tältä meidän likalta puuttuu prinsessageeni kokonaan, joillakin schapeilla sellaista esiintyy, eikä se välttämättä ole kauhean hyvä ominaisuus näissä metsälajeissa :).
PoistaAapon rodun työtehtävät ovat sylikoira ja vuoteenlämmittäjä, ja ne jutut se osaa hyvin :D Tekee mielellään pieniä temppuja, mm. nousee takajaloilleen ja vilkuttaa, mutta ei jaksa keskittyä pidempiin juttuihin. Agilityssä käy kuulemma bichoneita, mutta tokossa ei juuri koskaan...Aapo on meille rakas hössöttävä perheenjäsen, terapiakoira ja minun kolmas lapseni, joka nukkui heti yöt hyvin ;)
Poista