Torstaitreenejä

Tänään oli jo aamusta aika tukala ilma. Hyvä päivä siivota :).

Koiraharrastushan on siitä mukavaa puuhaa, että pientä treeniä voi ottaa vaikkapa ruuanlaiton lomassa. Keittiö tai olohuone käyvät vallan mainiosti treeniareenasta

 (toista se on hevosten kanssa). Sopivan, pienen luppoajan koittaessa päätinkin taas kerran mennä "tulta päin" ja treenata tunnaria Kaapon kanssa. Sille on ollut tosi vaikea ymmärtää, että se ensimmäinen suuhun osuva palikka ei välttämättä (ei useinkaan...) ole se oikea. Ollaan treenattu erään videon innoittamana niin, että ensin on kaksi vaihtoehtoa, ja mahdollisuus onnistumiseen 50%. Oikeasta nostosta palkka, väärästä se oikeakin (=palkka) poistetaan. Kahdella kapulalla homma onkin sujunut ihan ok, kunhan koiran saa rauhoittumaan tehtävään. Välillä ollaan päästy neljäänkin kapulaan saakka, mutta sitten pakka aina yhtäkkiä leviää kokonaan. En oikein tiedä, mistä tämä johtuu? Kaapo on myös sellainen, ettei se kestä kovin paljoa toistoja, joten hitaasti edeten taitaa olla se ainut tie.

No, asiaan. Treenattiin siis tunnaria olohuoneen matolla. Aluksi kahdella kapulalla, meni ihan  hyvin. Ei nostanut väärää kertaakaan. Uskaltauduin ottamaan kolmannen kapulan mukaan ja heti nosti väärän. Touhotti vielä niin, että tökkäsi namikupin nurin. Ärähdin tästä, jonka jälkeen Kaapo rauhoittuikin ja homma alkoi sujua. Ihan ensimmäisen kerran koskaan se haistoi ensin rauhassa kaikki kolme palikkaa ja valitsi sitten sen oikean! Olin ihan että wau, täytyy vissiin toistekin sanoa pari isoa sanaa sille?! Lopetettiin äkkiä ennen takapakkia. Saan siis taas ainakin kuvitella, että ne kaksi aivosolua joskus jopa törmäävät sen päässä toisiinsa ja lamppu syttyy (tai ainakin pieni tuikku). 

Nepulle otin kotona tarkkuusesineitä (kuva esineistä jutun lopussa). Viljelin ensin kaikki esineet lankamatolle, johon ne uppoavat mukavasti. Neppu nosti peräjälkeen ne kaikki. Välillä laitoin vain yhtä esinettä mattoon. Löytyyhän ne sieltä, se jaksaa etsiä, kunnes löytää. Nyt vain mietin sitä esineen ilmaisua, nostohan tuolle ei mikään ongelma ole, mutta tämän touhutaunon luovutus on sellainen, että harvoin esine osuu mun kouraan. Ja tositilanteessahan se sitten olisikin jo uudestaan hukassa. Neppu myös oli sitä mieltä, että tuota kolikkoa voisi maistella vähän enemmänkin. Onneksi ei sentään nielaissut sitä. 

Keliolosuhteista (no ok, omasta laiskuudesta myös) johtuen käytiin iltapäivällä tottistelemassa hallissa. Meidän "kantapaikkamme" on Dogantti areena, sinne on meiltä matkaa vain muutama sata metriä. Meijerin vanha juustola on talvisin lämmin ja kesäisin mukavan viileä. Suosittelen lämpimästi, puitteet treenata agilityä ja tokoa ovat aivan erinomaiset!

Kaapon kans tein seuraavaa:

-seuraamista. Erityisesti vasemmat käännökset. Meni ihan jees.

-merkin kierto. Voi huoh. Se ei edelleenkään oma-aloitteisesti tule pois sieltä merkiltä. Vaatii kertaamista...

-istuminen seuraamisen yhteydessä. Tätä on  vähemmän tehty ja tarjoaa mielellään maahanmenoa. Pienellä hidastusavulla alkoi sujua. Treeniä lisää.

-estehyppy. Ok.

-paikalla istuminen. Tässä se ei koskaan ole mokannut (no varmaan ens kerralla sitten mokaa kun noin menin kirjottamaan).

-lopuksi vielä testaus liikkeestä istu/seiso/maahan. Kuulolla.

Neppu:

-ensin "löysät pois" eli vauhtiliikkeitä. Merkin kierrossa vauhtia on niin, että koko koira meinaa mennä kyljelleen kaarteessa. Ekasta lähetyksestä se tosin luuli, että tää ois jotain noutoa ja kiikutti sitä tötsää mulle... Mitä kauempaa lähettää, sitä enemmän se pinkoo. Hauska rekku! Heittelin sille vähän aikaa narulelua, että saatiin vielä vähän kierroksia kulutettua.

-estehyppy. Malttoi istua ja odottaa käskyä. Perusasentoa liikkeen lopussa ei olla yhtään tehty, nyt vedätin namin avulla pari kertaa. Vauhti oli niin kova, että meinasi lentää selälleen jarruttaessaan pa:han.

-seuraaminen. Tää on hieno, kun pysyy kasassa. Meinaa kyllä mopo keulia.

-maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Supernopea! Muistaakseni viimeksi ei sujunut yhtään ja ajattelin silloin, että se on unohtanut koko jutun.

-kapulan pito. Namialustan avulla. Meinaa jykertää kapulaa, mutta rauhoittuu kun huomio on siinä alustassa. Lopuksi vähän kapulan heittelyä niin saadaan taas mukavaksi tuo kapulahomma. 

-oon ihan huvikseni tuolla hallissa käydessä ottanut Nepun kanssa pujottelua ja putkea. Pujottelu vaatii vielä paljon apuja, eikä malttaisi viimeistä väliä pujotella varsinkaan. Putki on sille mieluisa (yllätyyyys...), kun saa pinkoa täysillä.

-ihan vimppana paikkamakuu. Tää vaatii hiomista, vaikka yksin hallissa sujuukin ihan ok.

Kaapon kanssahan on melkeinpä se ja sama, missä treenaa, mutta Neppu ottaa kyllä kaikesta (siis ihan kaikesta) häiriötä, eikä keskity vaan pörrää ja hyörii. Tuolla hallissahan se ihan suorittaa ja mullakin on hauskaa. Aina ei vaan jaksa mennä ulos kerjäämään haasteita, mutta kyllä me ulkonakin treenataan...

Tarkkuusesineitä: kolikko, vieteri, ruuvi, avain, klipsi, nimikyltti