Me ollaan jo viikon vanhoja!

Laatikossa kaikki hyvin. Pennut kasvavat tasaisesti ja vaikuttavat elämäänsä tyytyväisiltä. Neppu hoitaa pennut hienosti, meidän tehtäväksi jää laskea ne ja toimitella emän selän taakse joutuneet kiljujat takaisin maitobaarin ääreen. Käy meinaan aika paljon kätevämmin, kuin jos Neppu itse nousee ja siirtyy, siinä on koko kahdeksikko sitten jo levällään ja huuto melkoinen. Pikkuhiljaa ne kuitenkin oppivat omin voimin selviytymään kätevämmin "tiskille", joten homma helpottuu. Tässä vaiheessa onkin helppo noudattaa pentulaatikon kylkeen sommittelemaani lausetta ja nauttia pennuista :).

Neppu on palautunut synnytyksestä hienosti, nyt se jo mennä viuhtoo pihalla Inkerin kanssa ihan samaan tyyliin kuin ennenkin. Ei tapahtunut aikuistumista hällä vieläkään, vaikka on kahdeksan "lapsen" äiti. Olikin niillä ollut ikävä toisiaan ja sitä temuamista! Ja niin kyllä oli minullakin, niitä on niin mukava seurata kun viihdyttävät itseään ja toisiaan. Ja kyllähän schapparin luonteeseen kuuluu tuo leikkisyys, vähän niinkuin jossain mainoksessa aikanaan sanottiin, että "kasva isoksi, älä aikuiseksi".

Pentuhuoneeseen ei meidän muilla koirilla vielä ole pääsyä, vaikka varsinkin Inkeri sinne kovasti haluaisikin. Annetaan niiden vielä ihan rauhassa kasvaa, ennenkuin pääsevät (tai joutuvat) mukaan tähän pyöritykseen.

Tänään otettiin myös yksiviikkoiskuvia, tässä jokaisesta pari räpsyä syntymäjärjestyksessä.

1. uros "Pata"

2. uros "JR" 

3. narttu "Pipsa"

4. uros "Elvis"

5. narttu "Pulmu"

6. uros "Pontso"

7. narttu "Putte"

8. narttu "Pirre"

Värien kehittymistä on hauska seurata, nyt selvästi muutamalla pennulla on tan-merkkejä, muutaman musta vivahtaa ruskeaan ja noissa "valkoisissa" osissa (jotka siis tulevat olemaan harmaat kaikilla) on selkeitä sävyeroja. Mitä ne sitten aikuisena ovat, se onkin kinkkisempää tietää, nämä schapparit kun ovat osa melkoisia kameleontteja ;).

We're here!

Nepun ja Pablon pennut syntyivät eilen, 8 pötkylää jakaumalla 4u + 4n. Ei ihme, että maha oli viimeiset ajat sen näköinen, kuin rouvakoira olisi nielaissut potkupallon:). Syntymäpainoltaan pennut olivat todella tasaista porukkaa, muutaman kymmenen gramman sisällä molemmin puolin 300 grammaa (huvikseni laskin, että Nepun mahassa on ollut pentuja yhteensä 2378g :-D). Väreiltään kaikki ovat enemmän tai vähemmän mustaharmaita/harmaa-mustia.

Pesueen tarkistus, onko kaikki paikalla :)

Rouva valas vielä yhtenä kappaleena.

Lauantaina iltapäivällä nappasin Nepun lämmönlaskun kiinni, tosin alin minkä mittasin oli tasan 37, joten en ole varma, milloin se on alimmillaan ollut. Se oli kuitenkin jo perjantai-iltana ollut ilmeeltään sen näköinen, että osasin arvella synnytyksen olevan lähellä. Viestiä Sannalle Vuokattiin ja hän ajelikin vielä lauantaina illan päälle meille.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni aika pitkään jutellessa niitä näitä. Jossain vaiheessa maltettiin kuitenkin mennä nukkumaan... tosi huonosti kyllä sitten nukuttiin, kun Neppu alkoi petata. Se petasi koko loppuyön ja viimein aamulla sitten alkoi synnyttää. Onneksi Sanna tosiaan oli tullut jo illalla, koska synnytys oli varsin nopea: 1h ja 2min aloituksesta seitsemän pentua oli jo maailmassa! Ne tulivat ihan liukuhihnalta kuin plussapallot konsanaan :).

Ensimmäisenä syntynyt uros. Muutenkin vaikuttaa olevan semmoinen "minä ekana" -tyyppi.

Ultrassahan lukumääräarvio oli ollut "noin kuusi", joten hetki mietittiin, että olivatko nämä nyt sitten tässä. Neppu levähti jonkun aikaa ja hoiti pentuja. Sillä kuitenkin edelleen supisteli, joten jossain vaiheessa päätettiin, että käytän sitä vähän ulkona jalottelemassa. Pieni pyörähdys ulkona, ja saatiin vielä yksi ekstrapentu pentulaatikkoon :). 

Kaikki pennut syntyivät oikein päin, kalvoissa ja olivat heti tosi virkeitä. Neppu hoitaa niitä tunnollisesti ja on hurjan rauhallinen mamma. Nyt toivotaan, että kaikki jatkuu hyvin ja täällä vilistäisi kohtapuoliin 8 kappaletta pikku-Neppuja ja -Pabloja.

Enemmän kuvia tulossa myöhemmin..!

H-hetki lähestyy

Tänään kävimme eläinlääkärillä hakemassa Nepulle toisen herpesrokotteen, eli loppusuoralla ollaan. Samalla reissulla punnitsin sen sillä samalla vaa'alla kuin ekalla herpesrokotekerralla syyskuun lopulla; painoa on tullut lisää tasan kolme kiloa.

Pentuhuone on valmis ja ollaan jo "koeajettukin" se, eli oltu siellä yökunnissa. Neppu on aika rauhallinen, yöllä petaa jonkun verran, mutta sitä se tekee muulloinkin kyllä. Se ei enää liiku kyllä kovinkaan sulavasti ja Inkeri joutuukin leikkimään ihan ominensa. En olisi ikinä uskonut, että Nepusta koskaan noin rauhallinen voisi tullakaan :). Metsälenkit on myös nyt Nepun osalta jääneet, käydään tässä lähitienoilla vaan remmilenkeillä sen kanssa (meidän tavanomainen metsälenkki on pituudeltaan noin 6km, joten en halua sitä enää liiaksi rasittaa). Ihmeen hyvin Inkerikin on tyytynyt olemaan henkisenä tukena Nepulle, vierekkäin ne makoilevat ja odottelevat... :) Vaikka kyllä se selvästi kaipaa temuamiskaveria.

Saa nähdä, milloin täällä alkaa tapahtua! Jännän äärellä ollaan...!

Harrastuspuolella Inkeri on vähäisestä treenaamisesta huolimatta väläytellyt varsin mukavaa tekemistä voittajaluokan liikkeiden kanssa. Oikeastaan kaikki liikkeet ovat yllättävän hyvällä mallilla, tokikaan koevalmiita ei vielä läheskään kaikki. Ton koiran asenne tekemiseen on jotenkin niin sympaattinen, sillä on kauhean hauskaa koko ajan ja huumoria riittää. Sillehän ei siis pysty vakavissaan mitään opettamaan, kun oma pokka ei pidä :). Se on semmoinen hyvän mielen Inkeri.

Jos vähän liike liikkeeltä laittaisin muistiin, missä mennään tällä hetkellä.

Paikkis. Sujuu, lopun pa:ssa sillä menee muurahaiset pöksyihin, mutta muuten aika hyvä.

Seuraaminen. Helposti edistää, mutta muuten jees. Täytyy vahvistaa tuota oikeaa seuraamispaikkaa.

Jäävät eli zeta (voittajassa L). Tää on oikeastaan valmis. On ollut yllättävän varma noissa asennoissa.

Luoksari. Käsimerkillä pysähtyy, ennakoi helposti takapalkalle vapautusta. En ole vissiin kertaakaan tehnyt loppuun saakka tätä.

Metskuhyppy. Puukapulalla on jo aika varma, tosin varastaa helposti lähdössä. Metallilla oon tehnyt kahdesti, ja se toinen kerta oli hitaampi kuin yleensä, tätä täytyy nyt pitää kivana juttuna. Ruokakupilla tein aluksi ton metallin noston, sehän on raukka niin perso ja ahne, että tekee mitä tahansa ruuan eteen.

Ohjattu nouto. Se oppi tän ihmeen helposti, en meinaa itsekään uskoa että se tosiaan muka osais tän :-O.

Tunnari. Ollaan tehty seinän vieressä, silloin keskittyy paremmin ja malttaa etsiä nenällä. Se ei mun mielestä vielä välttämättä hahmota koko kapulariviä, jos lähtee puolesta välistä etsimään vaikka oikealle, eikä löydä, niin on ihmeissään eikä hoksaa niitä vasemman reunan kapuloita. Positiivista, ettei ole nyt vähään aikaan nostanut kumminkaan väärääkään.

Ruutu. Sille on tosi tuskallista jaksaa maata siellä niin pitkään kuin pitäisi. Välillä menee takaa tai oikealta yli. Rutiinia tähän tarvii paljon.

Kaukokäskyt. Lähtenyt edistymään tosi hyvin, osaa vaihdot ja malttaessaan tekee ne aika hienosti. Toki schapetekniikalla, mutta näitä mun hermo ei kestä lähteä korjaamaan, joten tällä mennään. Joku tuomari antaa siitä 8,5 ja joltain saattaa saada kympinkin. Kesken liikkeen kehumaan ei juuri pysty, se innostuu liikaa ja homma menee läskiksi. Ja tää ongelma on siis kaikissa liikkeissä, mutta erityisesti kakeissa.

Tällaista tällä erää, saa nähdä joko seuraavassa blogipäivityksessä on jotakin oikeaakin uutisoitavaa... :)

Inkeri mh-luonnekuvauksessa 13.10.

Mitä tekee koiraharrastaja-karavaanari, kun kalenteriin ilmaantuu vielä yksi viikonloppu loppusyksylle, jossa olisi saumaa lähteä "retkelle"? No, ihan ekana se menee Virkkuun ja katselee, josko jossain päin Suomenmaata olisi joku koe, kisa tms. jonne voisi yhdistetyn harrastus- ja lomamatkan tehdä.

Tuommoinen viikonloppu meillä osui lokakuun puoleenväliin ja Virkku kertoi, että Maaningalla Kuopion kupeessa olisi tuolloin kaksipäiväinen mh-luonnekuvaus. Hyvinkin skeptisenä laitoin sähköpostia ja kyselin paikkaa... Nehän ovat yleensä aina ihan täynnä, Nepulle olen aiemmin pariin paikkaan kysynyt, mutta eioota ollaan saatu paikkatiedusteluiden suhteen. Tällä kertaa kuitenkin tärppäsi ja sain kuulla, että lauantaille olisi vielä paikka jäljellä. Niinpä ilmoitin Inkerin kuvaukseen, Neppua en enää tuossa vaiheessa halunnut viedä tiineyden vuoksi (muutenkin sillä on jo ikää sen verran, että luonnetesti olisi parempi vaihtoehto mun mielestä, mikäli sen veisin).

Niinpä lähdimme perjantaina 12.10. matkaan miehen, Nepun ja Inkerin kanssa, Kaapo meni mummolaan yökylään (lapsista toinen oli etelässä pelireissulla ja toinen partioleirillä, hehän eivät todellakaan tuossa iässä meidän kanssa enää lähde yhtään mihinkään, jos ei ole ihan pakko...) ja ajelimme asuntoautolla Keiteleelle pienelle Lossisaari- leirintäalueelle. Tietysti oli jo pimeää, kun illalla pääsimme perille. Aamun valjetessa sitten totesimme, että olimme saapuneet oikeinkin idylliseen paikkaan! Mukava niemenkärki, jossa meni kävelyteitä rantoja pitkin. Oli ihmisten ja koirien uimarantaa sun muuta. Suosittelen, jos joskus siellä päin kuljette! 

Inkerin kuvausaika oli vasta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin syödä pitkän kaavan mukaan aamupalaa, ulkoilla ym. Maaningalle oli vajaan tunnin ajomatka tuosta. Perille osuimmekin aika sopivasti, odottelua tuli ehkä vajaa tunti kaikkinensa. Sain puhuttua Jannen ympäri ja hän lähti kuvaamaan tuon mh:n, vaikka poikien säbäpeli ja netin tulospalvelu meinasivatkin viedä pitemmän korren :). 

Inkeri oli kyllä ihan oma itsensä tuossa kuvauksessa, tässä vähän omia ajatuksia osioista:

1. Kontakti, tervehtiminen. Sehän on tuommoinen iloinen ja avoin, "kaikki käy" -tyyppi, joten tämä osa-alue mentiin läpi nelosilla.

2. Leikki. Nelosilla jatkettiin, sehän kyllä innostuu leikistä. Tarttuu heitettyyn leluun, ei paljoa haitannut, vaikka tuo kuvauksen lelu on semmoinen kauhean iso solmu"köysi", sitä se vei tyylilleen uskollisesti yhden kunniakierroksen verran. Puruote ja taisteluhalu oli kolmosta, niinkuin ajattelinkin, se ei ihan yhtä apinanraivolla taistele kuin esimerkiksi Neppu, mutta schapeksi kuitenkin hyvinkin kelvollisesti. 

3. Takaa-ajo. Ekasta nelonen ja toisesta kolmonen. Mun mielestä se lähti yhtä lujaa molempiin, mutta siinä toisessa kolmonen tuli varmaan siitä, että siellä saaliilla se vähän hämääntyi siitä siksak-kuviosta, ja jäi hetkeksi hämmästelemään asiaa.

3b Tarttuminen. Ei tarttunut kummallakaan kerralla, kävi nuuskimassa vaan "saaliin" (2).

4. Aktiviteettitaso kakkosta, tämä oli mun mielestä ehkä kaikista yllättävin osio, se tosiaan seisoskeli aloillaan koko ajan ja vaan katseli enimmäkseen sitä testinohjaajaa (muisti, että sillä on se solmulelu siellä liivin taskussa :-D). 

5. Etäleikki. Se katseli kyllä sitä "leikittäjää"(3), mutta odotetusti ei kiinnostanut niin paljoa, että olisi lähtenyt katsomaan. Muut ihmiset lähempänä olivat paljon kiinnostavampia(1).

6. Yllätys -eli haalari. Videolta näkyy, miten se ekana pysähtyy, jää katsomaan ja miettii, että mitä tässä nyt tapahtui :) (3). Kun kukaan ei anna ohjeita, niin se pakittelee hassun näköisesti, haukkuu,  katsoo koko ajan haalaria(1). Se tuli mun luokse haalarille vasta, kun katsoin sitä ja kutsuin kyykyssä haalarin vieressä (1). Haalarin ohittelut menivät ihan inkerimäisesti, se olisi varmaan mielellään jäänyt pitemmäksikin aikaa haistelemaan sitä haalaria (kakkoset jäljelle jäävästä pelosta ja kiinnostuksesta).

7. Ääniherkkyys eli räminälaite. Se vähän säikähti räminää, mutta jäi kuitenkin mun luokse (3). Sitten se oli taas hoomoilasena, että miksi me tähän jäätiin ja mitä tässä nyt pitäis tehdä (2)? Mun mielestä se ei kyllä pelännyt sitä laitetta, mutta ehkä tossa kohtaa näkyi parhaiten jo se koulutuksen tulos, että odotetaan käskyä, mitä tehdään. Sitä kun yleensä meillä koirille kerrotaan, miten milloinkin toimitaan. Sooloilu on harvoin sallittua :). Ohittelut meni taas inkerimäisesti (kakkosta molemmista), ainahan sitä kiinnostaa kaikki eteen tuleva ja tuotakin laitetta piti vähän haistaa ohittaessa.

8. Aaveet olikin hauska osuus, pieni koira meni hyvin, hyvin vakavaksi tässä. Mulla ei meinannut pokka pitää ollenkaan, kun Inkeri ekana ihan rauhassa katsoi ja totesi, että jaa tuolta tulee tuommoisia(3). Sitten, kun ne aaveet etenivät aika uhkaavalla tavalla kohti, niin sillä nousi häntä pystyyn ja haukkuahan niille piti. Se ehkä odotti multa taas jotain toimintaohjetta, vilkuili pariin kertaan ja oli vähän epävarma(3 - tuli jossain vaiheessa mun  viereen kyselemään, että mitä tässä pitää tehdä). Selätti kuitenkin pelkonsa, ja oli jotenkin ihan fine siinä mun vieressä, kun ne aaveet kääntyivät ympäri.  Kun astuin lähemmäksi sitä toista aavetta, niin Inkeri menikin sitten suoraan haistelemaan sitä (4). Jaa, ihminen, ok. Mitä sitten tehdään? Riisuin sen päähineen ekalta aaveelta ja tässä vaiheessa Inkeri oli jo unohtanut koko aaveen, häröili jotain muuta. Kutsuttaessa se tuli mun mukana toisen aaveen luokse ja oli jo ihan tietoinen, että siellä kaavun sisällä on kiva ihminen (4 ottaa itse kontaktia).

9. Leikki 2. Aloitti taas heti leikin(4), mutta ehkä sen verran kuormitusta tosta "huvipuistosta", että ei enää tarttunut siihen jäätävään mötikkään (2).

10. Viimeisenä oli ampumiset, leikin aikana ihan kuin se ei olisi edes kuullut niitä laukauksia ja passiivisuuden aikana ekalla vähän terästäytyi, mutta toinen meni taas täysin "ohi korvien". Tästä ykkönen. 

Näin me mentiin mh läpi ihan odotetuilla osa-alueilla. Iloinen, sosiaalinen koira, joka palautuu hyvin kuormituksesta. Äänet eivät juuri pelota (joskus tuntuu kyllä että kuuro se on prkl...) . En osaa laittaa niitä videoita tänne blogiin, en ole saanut aikaiseksi opetella sitä, pahoittelut :(. 

Tän harrastusosion jälkeen me jatkettiin vielä viikonloppulomaa Lossisaaressa, sääkin suosi ja varsinkin sunnuntaina oli vuodenaikaan nähden aivan loistava ilma! Koirat pulahtivat Keiteleeseen, voi kun täällä meillä päin olisi myös tuommoisia järvimaisemia!

Lokakuun 14. Just ja just tarkenee :).

Pentuprojekti, part.1

Nepun mahdollinen pennutus oli sen kasvattajan Sannan kanssa ollut puheissa useinkin. Kun se tänä vuonna täytti jo sen neljä vuotta (hurjaa miten aika kuluukin niin vauhdilla!), niin astuttamista ei ollut kannattavaa enää lykätä, vaan päätimme syksyn juoksuun kokeilla sille jo hyvissä ajoin valitulla uroksella.

Nepun terveystiedot ja muut tulokset löytyvät täältä blogista Nepun omalta sivulta, mutta tiivistetysti se on tutkitusti terve (silmät, lonkat, kyynärät, selkä, sydän, polvet, "mysteeriarvot" ok, HUU -kantaja) ja harrastustulostenkin osalta voi sanoa, että vallan mainio pakkaus koulutuksellisesti, koira jonka kanssa on aina ilo tehdä ja mennä. Nämä harrastusominaisuudet ovatkin omasta mielestä Nepussa parasta. Se on sopivan kova, itsenäinen, kestää toistoja loputtomiin ja antaa aina 110% itsestään, tehtiinpä sitten mitä tahansa. Lajeja sille onkin kertynyt, tokon ollessa tällä hetkellä pääosassa. Siitä sillä on vähillä kokeilla saavutettu koulutustunnus TK3, tavoitteena tottelevaisuusvalion arvo (erikoisvoittajaluokka on korkattu, pentujen jälkeen jatketaan). Nepun tokokisakirjassa on pelkkiä nolla- ja ykköstuloksia, josta voi jo päätelläkin, että hanskassa pysyessään se tekee hienot pisteet kaikista liikkeistä. Aina se ei kyllä pysy hanskassa, ja silloin keskitytään viihdyttämään yleisöä.

Neppu on myös koira, jonka kanssa erityisesti harmittaa se, ettei schapeilla ole palveluskoiraoikeuksia. Sen kanssa treenasimme aiemmin pk- jälkeä, enkä epäile hetkeäkään, etteikö se olisi menestynyt myös palveluskoirakokeissa. Kun siellä ei kisakentille päästy, aloitin sen kanssa noseworkin, josta sillä on 1-luokan hajutesti suoritettuna. Kisattu ei sen kanssa tässä lajissa olla ainakaan vielä. Toinen "sivulaji"  on rally-toko, joskin sitä ei kyllä juuri olla treenattu, mutta koulari RTK2 on silti plakkarissa, jokaiselta radalta on tullut hyväksytty tulos ja viimeinen avoimen luokan startti tehtiin täydellä sadalla pisteellä.
Ulkomuotokin on saanut tunnustusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kotioloissa se on leikkisä ja sopeutuvainen, sillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista eroahdistusta tai muutakaan stressaamista.

Muun muassa näiden edellä mainittujen asioiden summana oli minun mielestä kannattavaa lähteä tähän pentuprojektiin.

Nepun sulhanen Pablo, Trasseli Tervaporvari, on komea nuorimies, joka myös on tutkittu terveeksi seuraavin tuloksin:

-Silmät terveet, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

-Lonkat A/A

-Kyynärät 0/0

-Selkä LTV0, VA0
-gPRA++

-HUU terve

-ASAT, ALAT, CK (eli "mysteeriarvot") normaalit
- Näyttelyissä Pablo on käynyt kolmesti ERInomaisin tuloksin ja  plakkarissa  onkin jo 2×Sert+VSP, 1× NordSert.

Olen tuntenut Pablon melkein pikkupennusta saakka ja sen luonne on todella miellyttänyt: se on reipas, sosiaalinen, tasapainoinen ja Neppuun verrattuna aika rauhallinen tapaus. Se tulee hienosti toimeen laumassa kuin laumassa, eikä ole tyttöjenkään mielestä mikään liian innokas "hännystelijä", vaan leikkii sopuisasti. Olen esittänyt Pabloa näyttelyissäkin, eikä sillä ole ollut minkäänlaista paineistumis- tai muutakaan ongelmaa  ihmis- ja koiravilinässä.

Pablo tasapainottanee Nepun ominaisuuksia kivasti kaikin puolin. Vielä, kun kummankin koiran takaa löytyy tuttuja, rakkaita linjoja, niin Pablo tuntui kyllä Nepulle varsin osuvalta ja luontevalta valinnalta. Myös omistajat olivat (ja ovat) kovin yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä, vaikka olivatkin alunperin hankkineet Pablon "ihan vaan kotikoiraksi". Siitä se ura urkeni ja Pablosta tullaan jatkossakin kuulemaan :).

Nepun juoksut pääsivät yllättämään, sillä olin odottanut niitä vasta lokakuulle. Aiemmin se on juossut aina kellontarkasti, puoli vuotta ja pari päivää päälle... Maanantaina 10.9. iltapäivällä huomasin, että sehän juoksee jo ihan kunnolla, kun aina aiemmin olen saanut juoksun "kiinni" ensimmäisestä tipasta :). No, lauantaina olimme olleet vielä tokokokeessa, jossa se ei jäänyt juoksuntarkastukseen, joten ne ovat siis alkaneet välillä lauantai-maanantai... Eipä tarvitse enää sinänsä ihmetellä, miten sen keskittyminen siinä kokeessa ei ollut parasta mahdollista ;). 

Astutukset tehtiin kahtena päivänä, 20. ja 21. syyskuuta. Ne sujuivat ensikertalaisilta mainiosti, ensimmäisenä päivänä hommaa harjoiteltiin pitkään ennen varsinaista onnistumista, mutta toisena päivänä pariskunta oli nalkissa noin 5 minuutin kuluttua tapaamisesta (ja pitkään olivatkin, ekana päivänä n. 40min ja toisena n. 45min). Seuraavana maanantaina haettiin herpesrokote ja sitten tuntuikin aika matelevan, kun odotettiin ultraa.

Elämää jatkettiin normaaliin tapaan, treenattiin (mutta vain ulkona, halliin ei lähdetty, ettei vaan saada mitään tauteja tähän saumaan) ja lenkkeiltiin. Ensimmäisen herpesrokotteen yhteydessä otettiin Inkerin juoksun vuoksi Kaapolle Tardak -hormonipistos. Se päässee palleistaan talven aikana näin sivujuonteena kerrottuna :).

Yksi reissu tehtiin asuntoautolla akselille Keitele-Maaninka, koska onnistuin saamaan paikan mh-luonnekuvaukseen. Sinne "pääsi" sattuneesta syystä Inkeri, koska mahdollisen tiineyden vuoksi en halunnut Neppua lähteä stressaamaan. Tästä yritän kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa. Videot löytyvät kyllä facesta (näkyvät kylläkin vain kavereille...).

Nyt on vähän turhan rento kuski :)

Torstaina 18.10. vihdoin mentiin ultraan, Pablon omistaja Juliskakin tuli mukaan jännäämään. Ja sieltähän niitä palleroita alkoi anturan alla tupsahdella, plop, plop, plop... Lukumääräarviokin saatiin, mutta virallinen lausuma oli, että "tiineysultrassa näkyi useampi sikiö".

Tässä tämän "projektin" tapahtumat lyhyesti kerrottuna tähän mennessä. Seuraavana odotellaan sitten madotusta,  toista herpesrokotetta ja pentulaatikko on laitettu papan verstaaseen tilaukseen. Pennut tulevat siis Nepun kasvattajan  Scabbers -kennelnimelle, mutta syntyvät ja kasvavat luovutusikään saakka täällä meillä. Voi ihanuutta <3!

Ainiin, ultrakäynnillä otatin myös Inkeristä "mysteerisairausverikokeet" (Linkki aiempaan postaukseeni ko sairaudesta ). Ihan vaan varulta ja oman mielenrauhan vuoksi. Koska tuo sairaus todennäköisesti on jollain tavalla perinnöllinen, eikä periytymismalli ole tiedossa, niin näen kyllä tärkeäksi tutkia tilannetta (ja tietysti niitä koirien veriä) tiheällä kammalla. Vielä ei voida sanoa yhdestäkään linjasta, että se olisi "mysteerivapaa". Onneksi asiaa selvitellään parhaillaan aktiivisesti.

Inkerin tulokset noiden mysteeriarvojen osalta olivat:

ASAT 25U/l (14-59)
ALAT 54U/l (25-122)
CK 58U/l (41-378)

Eli kunnossa ovat! Aiemminhan me jo osallistuttiin siihen aineenvaihduntatutkimukseen. Siitä ei näitä arvoja tulla kuitenkaan saamaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Lohen tutkimusryhmä on kiinnostunut tästä mysteeristä, toivottavasti projekti käynnistyy ja asiaan saadaan selkoa sitä kautta!

Inkeriltä muuten tarkistettiin tuon verikokeen oton yhteydessä mikrosiru. Se voikin olla tärkeää jatkossa, mikäli tutkimusprojekti käynnistyy ja verrokkinäytteitä tarvitaan: aineenvaihduntatutkimuksessahan kaikilta tarkistettiin sirut. Nyt, kun Inkerin nämä arvot on otettu ja siru luettu, niin voidaan todistaa, että ne kaksi näytettä ovat samasta koirasta.... Nepusta ja Kaaposta ei ole siruja luettu silloin, kun noita arvoja on otettu (aineenvaihduntanäytteenotossa kyllä tarkistettiin). En tiedä, täytyykö ne sitten ottaa uudestaan, mikäli verrokeiksi alkavat? Kannattaa schapejen omistajat ehkä varuilta tarkistuttaa ne sirut, jos ja kun menette noita mysteeriarvoja eläinlääkärille ottamaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin... Nyt kasvatellaan kotona mahaa kaikessa rauhassa, kaikki koirariennot saavat loppuvuoden osalta jäädä väliin (vähän kirpaisee jättää Messari, viimeksi ollaan oltu pois sieltä vissiin vuonna 2008! Mutta nyt on hyvä syy jäädä kotiin.)

Tokokoe Sotkamo 8.9.

Tehtiin tyttöjen kanssa reissu Sotkamoon, jossa järjestettiin Kainuun piirimestaruuskoe (me ei tietenkään piirimestaruudesta tuolla kisattu). Agendana oli saada Inkerille ykköstulos avoimesta luokasta ja selvitä Nepun kanssa hengissä molemmille ensimmäisestä erikoisvoittajaluokan kokeesta :). Tuomarina kokeessa toimi Allan Aula, jonka kehässä on aina mukavan rento tunnelma.

Suoritusvuorossa oli ekana Inkeri ja sen elämän tokokoe numero 2. Sen suoritus meni liikkeiden puolesta hienosti, mutta onhan hikistä puuhaa saada se pysymään hollilla myös liikkeiden välit! Huh sentään, sitä kiinnostaa kaikki mahdollinen ja mahdotonkin ympärillä.

Tässä suorituksen purku liike kerrallaan:

1. Paikkis oli superhieno, siitä 10.

2. Seuraamisessa muutamat perusasennot oli hitaita, se pomppi (ei kovin montaa kertaa edes! Ollaan edistytty!) ja pakki oli Inkeriksi huono. 9.

3. Seisominen seuraamisen yhteydessä meni yli odotusten, se seisoi tattina eikä liikauttanut yhtäkään kinttua  kun kiersin takaa. 10.

4. Luoksarissa tuli vauhdilla, lopun pa oli hitaanlainen. 9,5.

5. Estehyppy 10.

*** Tässä kohtaa tuli tauko, jostain syystä avoimen luokan liikkeet oli jaettu kahteen osaan***

6. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10.

7. Merkin kiertäminen -täähän on sen bravuuri-, 10. Tosi nopea ja tiukka kurvi. Tuomarikin kommentoi, että katsokaa muutkin, kyllä tämän voi osata :).

8. Noutaminen. Tän kanssa on ollut jos jonkinlaista, se karkaa kapulalle, ei tuo sitä, tönii tassuillaan, pureskelee, ymymym. Nyt meni yllättävän hyvin, lopun perusasentoon jouduin antamaan käskyn. 8.

9. Ruutu. Tää on sillä tavallisesti magee, mutta treeneissä lähetän yleensä paljon kauempaa ja se kostautui, ei malttanut pysähtyä. Pari lisäkäskyä ja 0, mutta sainpahan survottua sen ruutuun ja tehtyä liikkeen loppuun saakka :).

10. Kauko-ohjaus. Se ihasteli ilmeisesti sitä sen bravuuri -merkinkiertomerkkiään, jonka vierestä tuo liike alkoi, eikä ollenkaan tajunnut alun maahan-käskyä. Toinen käsky rokotti muuten hienoja kakeja, 8.

Kokonaisvaikutus 10, ja ynnäilin mielessäni, että ruudun nollasta huolimatta ykkönen oli tulossa!

Ja sieltähän se tulikin ihan "reilusti" jopa, 271,5 pistettä! Sijoituttiin kolmanneksi, taso avoimessa luokassa oli tosi hyvä, joten kyllä saa Inkeristä olla ylpeä. Nyt todennäköisesti jätetään tämä avoin luokka heti tähän ja aletaan talven aikana hieroa voittajan liikkeitä... niissä riittääkin hieromista. Ajattelin myös, että Inkeri voisi rallyilla tulevana talvena Kaapon kanssa, mikäli kisoja löytyy ja mahdutaan mukaan.

Sitten oli vuorossa evl ja Neppu...

1. Ja 2. Paikkikset menivät aivan erinomaisesti, istumisesta 10 kuten myös maahanmenosta ja luoksarista.

3. Yksilöliikkeet lähti seuraamisella. Siinä meillä oli pieni ampiais-bonus, olin ihan paniikissa enkä tiedä, tehtiinkö edes kaikkea mitä piti :-D. 7. 

4. Zeta meni ihan neppumaisella varmuudella, ei tuota ton paremmin voi tehdä, 10.

5. Ohjattu aloitti meidän nollailun. Kapulat olivat todella hankalasti kehän varjoisalla puolella, kun lähetyspaikka ja merkki olivat auringossa. Arvassa saatiin vasen. Ihan sikahieno merkille meno, ja lähti ohjauksesta oikeaan suuntaan, mutta sitten ei vaan löytänyt sitä kapulaa :(.  Se oli muillekin koirille vaikea, ne kapulat hukkuivat varjoon ja soraan kyllä totaalisesti. Yritin ohjata pariin otteeseen uudestaan, mutta se meni ihan risteilyksi. Tuomari olisi antanut minun käydä näyttämässä lähempänä koiralle sitä kapulaa, ja elämäni munauksen tein kun en käynyt, vaan jätin liikkeen kesken!

6. Seuraavana nimittäin oli tunnari, meidän varma liike... Huomasin heti lähetyksestä, että nyt on Nepulla edelleen se ohjatun kapula hukassa :(. Nosti kahdesti (!) väärän, löysi lopulta oikean, mutta eipä se enää auttanut, 0.

***tauko tässä kohtaa*** 

Yritin tauon aikana saada sen unohtamaan sen hukkaan jääneen kapulan, ilmeisen huonolla menestyksellä...

7. Toisessa osiossa oli ekana kiertohyppynoutohässäkkä. Ilmeisesti se ilahtui, kun "bongasi" mielestään sen hukkaan jääneen  ohjatun kapulan ja onnessaan kiikutti mulle heti lähetyksestä oikeanpuoleisen kapulan...0. Treenimielessä vielä tehtiin merkin kierto, ihanaa kun on tuommoinen tuomari, joka itse sanoo liikkurille, että älähän hättäile, treenataan tää.

8. Luoksarissa seisominen oli hyvä, mutta maahanmenossa tuplakäsky, 8.

9. Ruutu. Lähti hienosti tyhjään, mutta ei pysähtynyt! En saanut sitä lisäkäskylläkään ympyrään, mutta jatkoin liikkeen loppuun asti, ei mennyt ruutunkaan kertakäskyllä, mutta survoin sen sinne lisäkäskyillä... Lopun kaavio meni sentään hyvin. 0.

10. Viimeisenä kaukokäskyt I-S-M-S-I-M. Varma, 10.

Summasummarum. Pitäisi harjoitella niitäkin tilanteita, että tehdään iso virhe jossain liikkeessä, mutta unohdetaan se ja jatketaan eteenpäin?! Selvästi Neppu ei nyt päässyt yli siitä hukkaan jääneestä ohjatun kapulasta. Evl perustuu kuitenkin aika pitkälle noihin erilaisiin noutoihin, joten jos virhe ekassa saa koko pakan sekaisin niin ei voi tulosta odotella.  Se kävi ihan kierroksilla ja hyppäsi mua suoraan huuleenkin jossain tilanteessa, kun kehuin sitä. Vaarallista tuo tokoilu :). 

Toinen, johon tarvittais nyt joku viisas neuvo, on se hiivatin tyhjään lähetys. Pallolla ollaan nyt tehty ja joo,  lähti suoraan, mutta jarrut puuttui.

No, selvittiin hengissä, joten siltä osin tavoite saavutettu. Lisää vaan treeniä, kertokaa vinkkejä mitä tehdä 1) ton virheen jälkeisessä elämässä? Pitääkö noitakin treenata? Luopumistreeniä lisää? 2) tyhjään lähetyksen kanssa Se ainainen murheenkryyni. Kuulin tänään, että näillä näkymin se ei ole poistumassa seuraavassa sääntöpäivityksessä. Eli kuntoon pitäisi saada.

Kokonaisuudessaan koirat antoivat kyllä yleisölle taas näytöksen schape-energiasta, mukavahan noiden kanssa on tehdäkin kun eivät ikinä laamaile tai lahnaile :). Eri asia onkin sitten se, tehdäänkö sääntöjen mukaan vai sovelletaanko...

Ähtäri rn 2.9.

Ilmoitin Inkerin Ähtärin ryhmikseen, koska siellä alunperin piti olla tuomari, jolle olisin halunnut Inkerin esittää. Tuomari vaihtui matkan varrella samaksi kuin viime vuoden voittajassa, eli Rune Fagerström teki lopulta schapet (niitä oli ilmoitettu 1+4). Päätettiin kuitenkin mennä, ja tehtiin koko viikonlopun reissu Tuuriin ja Ähtäriin. Vähään aikaan kun ei taas mihinkään päästäkään kun viikonloput on ihan täynnä ohjelmaa.

Inkeri esiintyi nuorten luokassa ihan mukavalla arvostelulla:

"20kk erittäin hyvin kehittynyt.

Hyvä raajakorkeus. Hyvä & litteä kallo-osa.

Hyvät isot, tummat silmät. Korvat ok.

Hyvä runko, hieman pitkä lanneosa.

Sopiva luusto. Hyvä ylälinja.

Hyvä sapelihäntä. Hyvä karva.

Tyypilliset liikkeet."

NUO ERI1 SA PN1 SERT VSP

Neljäs serti plakkariin, nyt jätetään tää näyttelyhomma hetkeksi muille... ehkä syksyllä mennään Seinäjoelle, en ole vielä varma kyllä tästäkään. Harrastetaan niitä "oikeita juttuja" välillä :).