Neppu TK3 ja Inkeri ALO1!

Kemin seura- ja palveluskoirakerhon upeat palkinnot. Tuo alla oleva kirja on seuran 50v historiikki.

Tein tyttöjen kanssa päiväreissun Kemin tokokokeeseen eilen. Koe pidettiin KSPK:n nurmikentällä ja tuomarina toimi Allan Aula.

Voittajaluokkaan oli alunperinkin ilmoittautunut vain kaksi koirakkoa, ja kun se toinen oli jäänyt pois, niin oltiin Nepun kanssa lopulta ainoa osanottaja ja kilpailtiin tuomarin sanoin "tulosta vastaan". Paikkiksessa meillä oli tietysti häiriökoirat molemmin puolin.

Neppu teki aivan huikean hienoa settiä ja vaikka vire oli TODELLA korkea läpi kokeen, niin eipä tähän listaan paljoa lisättävää ole:

Seuruun piste meni huonosta pakista ja tunnarissa korkea vire kostautui kapulan pureskeluna. Ihan sanaton olo taas kerran ton koiran kanssa, on se melkoinen peli! Tuomari kehui useaan otteeseen sitä, että tästä koirasta näkee, miten se tykkää hommasta. Samoin kehuja sai nopeus, sanoinkin, että kunhan pysyy hanskassa niin mullakin on kivaa :). 

Iltapäivällä oli vuorossa alokasluokka, jossa mukana oli 8 koirakkoa. Vähän kyllä jänskätti Inkerin eka koe, koskaanhan ei voi etukäteen tietää, millainen koira on "tosipaikan tullen",  ennenkuin se on käytännössä kokeiltu. Oma iloinen pomppivainen itsensähän tuo oli ja teki myös upean tuloksen: 

Jos Nepun kanssa onkin ollut useammassa kokeessa ongelmana paikkiksen lopun perusasentoon nouseminen, niin Inkeri teki niitä peräti kolme, sillä meni kenguruvaihde päälle siinä kohtaa :-D. Muuten(kin) ihan Inkerimäistä settiä, onhan se vielä aika vilkas ja kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta, mutta liikkeet se silti tekee kivasti ja alokasluokkaan riittävällä tarkkuudella. 

Ykköstulokset molemmille plakkariin ja Nepulle tosiaan se koularikin, joten kannatti viettää pitkä päivä tuulisessa Kemissä! 

Meidän tämän vuoden tavoitteet onkin tämän myötä jo tässä vaiheessa tulleet saavutettua (ja Kaapolla vähän ylikin), vuosi on vasta puolessa välissä, mitähän sitä sitten keksitään? No, laakereille ei ainakaan jäädä lepäämään, vaan aletaan työstämään tytöille seuraavien luokkien liikkeet koekuntoon. Nepun on nyt sitten siirryttävä sinne "kuninkuusluokkaan" eikä Inkerikään jää tota aloa tämän enempää hieromaan. Eli treenit jatkuvat, vaikka vähän ajateltiin lomailla tähän väliin.

Nepulle luokkavoitto ja Inkerille hopeaa omassa luokassaan

No hitto miksei?!

Tuopa se ajatus oli,  kun Kaapo rallyili itselleen huhtikuun lopussa koularin RTK2 ja ensin puolileikillään mietin, josko sen kanssa kumminkin jatkaisi vielä voittajaluokkaan. Alunperinhän tavoite Kaapolla oli "vain" RTK1, mutta sitten huomasin, että hupsista, ollaan menossa avoimen luokan kisoihin mukaan... ja nyt sitten ollaan tässä.

Eli eilen startattiin ensimmäiset kaksi voittajaluokan rataa Himangan (Kalajoen) tuplakisoissa. Treenattu oltiin noita uusia liikkeitä vähän toista kuukautta ja koiran iän vuoksi treenikerrat rajoittuivat pariin kertaan viikossa. Kaapo kuitenkin hiffasi tuon oikealla puolella seuraamisen ihan yllättävän helposti eikä asennonvaihdot sun muutkaan olleet sille vaikeita oppia -siispä kisaamaan!

Matkaan lähdettiin Kaapon kanssa ihan kaksistaan. Päivä oli todella helteinen (kentän reunalla mittari näytti parhaimmillaan/pahimmillaan +26 astetta). Niinpä annoin perilläkin koiran enimmäkseen lepäillä varjossa.

Ekalla radalla tuomarina oli mulle uusi tuttavuus Anna Klingenberg. Ratapiirros tässä:

Ihan kivan oloinen rata, ainoa mikä rataantutustumisessa mietitytti, oli kylttien lyhyet välit. Esimerkiksi kyltit 5, 7 ja 8 olivat todella lähekkäin.

Suoritukseen Kaapo lähti  _todella_ nihkeästi kuuman ilman ja ilmeisesti sen mielestä ikävän sorapohjan vuoksi. Heti kakkoskyltiltä otettiin yhteensä -4, vino ja ov. Vasurikäännös ei polkenut ei sitten yhtään... kyltillä 5 se ei ensin halunnutkaan  pyörähtää, joten uusin ja sitten tein sen ensimmäisen typerän oman virheen, nimittäin pysähdyin! Typerää ja turhaa, -10! Tästä "helposta ja varmasta" kyltistä otettiin siis yhteensä -13. Luulen, että se ensimmäinen pyörähdys ei onnistunut, koska kyltti numero 7 oli tosiaan ihan siinä kohdalla eikä koiralla ollut kunnolla tilaa tehdä liikettä. Kaapo kun ei enää mikään notkein nuorukainen ole, niin se vaatii vähän enemmän väljyyttä.

Seuraava "helppo ja varma" kyltti oli numero 8, oikealla seuruussa istu. Kaapo ajatteli mennä ihan maaten asti, joten -3 uusiminen.

Se kaikista typerin mun -10 oli kyltillä 11, askeleissa, jossa otin liian lyhyen viimeisen askeleen. Enkä edes tajunnut tätäkään virhettäni... Kyllä saa olla ylpeä itsestään taas. Jospa jatkossa muistan tehdä tuonkin "helpon" kyltin kunnolla :/.

Kyltti 13 oli taas vino -1 ja kyltillä 15 tein jonkun ohjaajavirheen -1, en tiedä mistä tuli.

Käytösruutu oli siis vieressä istu, mutta taas  Kaapo halusi heittäytyä maaten heti kohta ajan alettua, -10 tvä.

Ekalta radalta tulosta ei näin ollen saatu, mutta sen verran sisuunnuin ja kirosin itseäni, että päätin olla toiselta radalta ottamatta ainuttakaan kympin virhettä. Vähän jo tossa vaiheessa spekuloin noita Kaapon maahanmenoja kun piti istua, että ilmeisesti herra hienoperseen takapuoli ei tykännyt siitä sorasta. Annettakoon vanhukselle anteeksi tuo. Muuten  se kuitenkin teki suurinpiirtein kaiken, mitä pyysin, hitaasti mutta varmasti.

Toisella radalla tuomarina oli Tytti Lintenhofer, ratapiirros:

Taas mukavan oloinen rata. Vähän jossain välissä,  mittarin näyttäessä hurjia lämpölukemia, ehdin jo miettiä, ettei mennäkään radalle, vanhalle koiralle aika kova paikka tehdä siinä helteessä (ja se sorapohjakin :-D). Siinä kuitenkin kun huilittiin varjossa, päätin, että mennäänpä sitten kuitenkin matelemaan  tuokin rata läpi kun on kerran leikkiin ryhdytty.

Kaapo oli vielä nihkeämpi kuin ekalla radalla, musta tuntui, että se seuras mua silmät kiinni ja varmaan kirosi mut alimpaan... Kiltisti se kuitenkin teki tehtävät, ekalla kyltillä heti -1vino. Kyltillä kolme lukee paperissa: nätti!

Vitoselta otin -1 ov, mitä lie olen taas söhlännyt. Kuutoskyltillä otettiin kasa pieniä virheitä, eli taaskaan se vasuri ei polkenut: vino, tempo, tvä yht -3. Seiskalla se tempo oli edelleen hukassa, Kaapo matkalaukkuili ihan täysin palkein ja mulla piti olla varuillaan, ettei se vaihda seuruupuolta oikealle, se on alkanut harrastaa semmoista. Seiskalta -1.

Kympillä otettiin -1 tvä ja loppuradalla sitten uusin molemmat istumista vaativat kyltit (11 ja 13), molemmissa se meni taas maahan ekana.

Käytösruutu oli onneksi edessä maaten, ei tarvinnut Kaapon kärvistellä takamustaan soralla enempää. Se katsoi pahasti mua koko kaksiminuuttisen ajan, halusi kai jo varjoon ja makkaraa.

Kaikessa nihkeydessään saatiin kuitenkin tällä esityksellä ensimmäinen hyväksytty tulos voittajaluokasta ja tuomari oli kirjoittanut kommentiksi, että asennonvaihdot oli hienot!

Kotimatkalle lähdettiin loppujen lopuksi ihan iloisella mielellä, Kaapokin heltyi kun sai makkaraa ja matkan varrella vielä jätskiäkin.

Nyt taitaa  papparaisella tulla pieni luova tauko tässä rallyilyssä, ehkä katsotaan seuraava kisa vasta syksylle, ettei vaarana ole helteet ja hallikokeessa vanhuksen on mukavampi istuakin tekonurmella :).

Loppuun vielä muutama kuva ekalta radalta, kuvaaja Eva-Lotta Halonen

Oulainen rn 19.5.

Junnujen näyttelytys jatkui viime lauantaina Oulaisissa. Ilma oli taas kerrassaan loistava ja Oulaisten urheilukentän nurmella oli mukava pyörähdellä, aina se nurmi hakkaa soran (saati asfaltin) ihan 6-0.

Schapeja oli ilmoitettu 7 (1u + 6n,mutta yksi narttu oli jäänyt pois), tuomarina mulle uusi suomalainen tuttavuus Helin Tenson.

Ensin esiintyi uroksissa ylhäisessä yksinäisyydessään Pablo, jonka vein taas kehään. Hienosti nuori poika esiintyikin, vaikka nurmessa olisi ollut kovasti mielenkiintoisia tuoksuja. Nokka pysyi kuitenkin ylhäällä ja Pablo nappasikin elämänsä toisessa näyttelyssä toisen sertinsä! Tavoitteet uudelleen tarkasteluun sen kohdalla :)?!

Koirien vaihto lennossa ja Inkeri kehään ainoana junnunarttuna. ERI1 SA plakkariin ja kohta kilpailtiinkin parhaan nartun paikasta. Me pysyttiin loppuun saakka jonon keulilla, joten Inkerille PN1 ja kolmas peräkkäinen serti.

Inkeri ja Pablo kisasivat ROPista, voitto Inkulle ja Pablo uusi edellisen viikon VSP:nsä.

Inkerin arvostelu: 

"Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto.

Kaunis pää ja hyvät korvat.

Hyvä ylä-ja alalinja.

Tasapainoiset kulmaukset.

Erinomainen turkki.

Erinomaiset liikkeet, upea häntä."

JUN ERI1 SA PN1 SERT ROP

Ilme, kun sun koira saa eri SA:n koiranäyttelyssä :-D
Kuva Marjo Tiinanen

Nyt on vähäksi aikaa näyttelyt meidän osalta näytelty. Siirrytään muiden harrastusten pariin.

Oulu NORD 13.5. + tavoite -CHECK!

Viime viikonloppuna pyörähdeltiin Inkerin kanssa kehässä Oulu NORD -näyttelyssä. Schappareita sinne oli ilmoitettu 10kpl (1pen, 5u + 4n) ja tuomarina toimi suomalainen Hilkka Salohalla. 

Inkeri esiintyi iloisena omana itsenään ja saikin eri SA:n. Toinen SA:lla palkittu narttu oli myös Kaapon tyttöjä, meidän Nepun sisko Scabbers Ambrosia, joka esiintyi valioluokassa. Siskopuolet juoksivat näin ollen kahdestaan paras narttu -kilpailussa, ja Rose vei voiton pokaten NORD SERTin, Inkerille PN2, SERT ja NORD VARASERT. 

Uroksissa esitin myös komean junnun, Trasseli Tervaporvari "Pablon", jolle myös eri SA ja juoksipa näyttelyn ensikertalainen itsensä vielä valioiden edessä parhaaksi urokseksi!

ROPista kilpailivat Rose ja Pablo, Roselle punakeltaista ja lippu isoon kehään. Tässä näyttelyssä valittiin myös Royal Canin ROP -juniori, siitä kilpailivat Pablo ja Inkeri. Inkeri pokkasi itselleen tämän epävirallisen kilpailun voiton. Hieno päivä, ilma suosi kerrankin Oulun koiranäyttelyä ja kaikki saatiin mitä lähdettiin hakemaan  -voidaan olla tyytyväisiä!

Ensi viikonloppuna sitten näytellään junioriosaston kanssa Oulaisten ryhmiksessä.

Tässä vielä Inkerin arvostelu:

"Koolta ja mittasuhteilta erinomainen.

Ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu,

jolla erinomainen kallo ja kuono.

Hyvä purenta, silmät ja korvat.

Erinomainen kaula ja ylälinja.

Oikein kulmautunut. Hyvä runko.

Luusto voisi olla kevyempi.

Erinomainen karvapeite.

Liikkuu hieman ahtaasti takaa,

muuten erinomaisesti."

JUN ERI/1 SA PN2 SERT NORD VARASERT ROP-JUN

Inkerin yhtenä tavoitteenahan oli tämän vuoden aikana kalastella näyttelyistä se toinen serti. No, se tulikin heti ekalla yrittämällä joten ruksi sen tavoitteen päälle :). Toinen tavoite oli se hajutesti, joka tuli jo suoritettua aiemmin. Kolmas ja viimeinen -se kaikista haastavin- on ALO1 tokosta. Vähän kyllä tuli jo Virkkua pyöritettyä Inkerinkin asialla, ehkä se osallistuu kesän aikana kokeeseen tai pariin... Katsotaan josko saisin ne Nepun kanssa johonkin samaan kokeeseen.

Nepullekaan en ole laittanut ilmoja vetämään mihinkään suuntaan, kun aina on kaikkea muuta kiirettä. Jokunen sopiva koepäivä osui kuitenkin silmään, joten jos onnistutaan pääsemään mukaan kokeeseen niin se luultavasti menee vielä voittajaa. EVL tuntuu tällä hetkellä jo kyllä ihan hyvältä, mutta huomennahan se saattaa tuntua ihan toisenlaiselta taas... :) Hiljaa hyvä tulee vaimitensenymeni.

Rally-tokon tavoitteet (RTK2 Kaapolle ja Nepulle) meillä on myös jo saavutettuna ja tässä kohtaa Kaapon tavoitteeksi on tarkistettu voittajaluokan korkkaus. Neppu taas jää tän harrastuksen osalta tauolle, ihan on riittävästi tekemistä näissä tavoitteissa muutenkin. Mutta onneksi pian on kesä ja loma, silloin on aikaa treenata mielin määrin!

2x RTK2!

Kaapon ja Nepun kanssa tehtiin eilen täsmäisku Kemin Rally-tokokisoihin, jossa oli tarjolla kaksi rataa Heli Kelhälän tuomaroimana. Agendana oli saada Kaapolle yksi ja Nepulle kaksi hyväksyttyä tulosta, jotta saatais molemmille koularit avoimesta luokasta. 

Treenattua ei ollut liiemmin tätä lajia tullut, mutta se mitä treenattiin niin totesin vaan, että molemmat kyllä homman osaa, jos a) Kaapo malttaa kuunnella ja b) Neppu pysyy edes suunnilleen pöksyissään...

A-rata vaikutti oikein sopivalta Kaapolle, tässä piirros:

Me oltiinkin suoritusvuorossa heti ekana. Kaapo teki ihan hyvällä otteella, hidashan se on,  mutta kerrankin voin onnitella myös itseäni siitä että maltoin antaa sen tehdä rauhassa ja pidin verkkaisen tahdin yllä. Loppujen lopuksi saatiin vain -1p ohjaajavirhe kyltiltä 7 (en tiedä mitä siinä sössin :) ). Kaapolle siis heti ekalta radalta koulari RTK2 ja papparainen tempaisi vielä voiton koko kisassa!

Nepun kanssa sitten oltiin vuorossa jo perinteeksi käyneesti viimeisenä. Se lähti heti kättelyssä lapasesta, joten uusin kyltin numero 2, josta lisäksi -1 vino. Loppurata meni kivasti  rallatellen ja muita miinuksia ei otettukaan, joten saldona 96p. Sillä päästiin myös palkinnoille, oltiin kolmansia.

B-kisaan lähti sitten vain Neppu mun koirista, ratapiirros:

Meni ihan mukavasti, ei suurempia lapasesta lähtemisiä tällä radalla. Ihan en silti osannut odottaa, että saataisiin täydet 100p! Niin siinä kumminkin kävi ja näin Nepullekin RTK2 ja luokassa toinen sija, tuo sijoitushan ratkeaa tasapisteiden tapauksessa ajan perusteella.

Täsmäisku tuotti näin ollen jopa hieman yläkanttiin menneet tulokset, kaksi koularia ja monta jumppapussia, jotka sisälsivät herkkuja sekä koiralle että ohjaajalle. Kemkon kisoissa oli taas oikein mukava tunnelma ja ihan bonuksena kanttiinissa myytiin tuoreita munkkeja! Kyllä kelepasi ajella Kemiin ja takaisin!

Tää kuva haluaa välttämättä olla tälleen kyljellään...

Jatkosta tän harrastuksen suhteen en osaa vielä sanoa mitään, Neppu (ja Inkeri) nyt keskittynee ainakin kesän ajan tokoiluun ja Kaapo vois jäädä taas eläkkeelle... Toisaalta  se on kyllä varsin mainiossa kunnossa tällä hetkellä, ei ikä paina ja lihaskunto on loistavan talven jälkeen oikein mukavalla mallilla. Voihan se olla että innostutaan ainakin kokeilemaan niitä voittajan kylttejä ;). Tai sitten se alkaa nosettamaan...

Inkerin ekat...

...kisakirja ja juoksutreeni.

Mentiin tosiaan Inkerin kanssa hajutestiin 20.4 Kempeleeseen hyvin minimaalisesta harjoittelusta huolimatta. Suoritettavana oli siis ykkösluokan haju, eukalyptus. Testi järjestettiin Kempeleen ammattiopiston asfalttipihalla kylmän tuulisena perjantai-iltana. 

Kaikkinensa koirakkoja ykkösluokan testissä oli 14, ja meille oli arvottu suoritusvuoro numero neljä. Vähän jännitti, kun ei oltu juuri treenattu eikä varsinkaan ulkona... Inkerin kanssa olen tehnyt laatikkotreenejä ylipäätään hyvin vähän, ne vähäiset nosetreenikerrat talven ja kevään aikana ovat olleet lähinnä sisäetsintöjä kotona. 

Inkeri lähti kuitenkin heti ahneesti laatikoille ja merkkasi melko pian oikean puoleisesta rivistä kolmanneksi viimeisen laatikon (muistaakseni se oli se laatikko...). Se ei kuitenkaan tarkentanut nenällään hajukohtaa (minkä se on yleensä laatikoillakin tehnyt), joten käskytin uudestaan hakemaan. Inkeri teki pienen tarkistelumutkan vain palatakseen takaisin sille samalle laatikolle, jota se tällä kertaa myös tarkenteli nenällään. Niinpä uskalsin tämän varmistuksen jälkeen ilmoittaa löydön, ja oikeinhan se meni! 

Muistaakseni testin läpäisi kaikkiaan 8 koiraa, tuuli oli ollut haasteellinen monien kohdalla. Inkerin etsintäaika tuosta varmistelukiekasta huolimatta oli vain 19 sekuntia. Tyytyväisinä otettiin  eka  merkkaus ensimmäiseen kilpailukirjaan!

Josko nyt kevään ja kesän aikana saisi ryhdistäydyttyä tossa nosetuksessakin, niin voisi jossain kohtaa suunnitella sitten myös kokeeseen menemistä joko Nepun tai Inkerin (jos ei jopa molempien) kanssa. Tällä hetkellä tuo laji tuntuis enemmän Inkerin lajilta, mutta tiedä häntä. Meidän täytynee vähän muuttaa tota "lahjattomat harjoittelee" - mottoamme, jotta sinne oikeaan kokeeseen kannattaa lähteä kokeilemaan...

Toinen "eka kerta" koitti tämän viikon alussa, kun valjastin Nepun ja Inkerin parivaljakkoon ja käytiin heittämässä juoksulenkki. Nyt kun Inkerikin on kuvattu luustoltaan priimaksi, niin uskallan vähitellen ottaa sen mukaan harjoittelemaan tuota valjaissa juoksemista, ensin harvemmin ja lyhyitä lenkkejä. Tämä ensimmäinen oli pituudeltaan hiukan vajaa 4km ja voin kertoa, että varsinkin alussa mentiin niin lujaa, että hyvä kun mun jalat liikkuivat niin nopeasti mukana :). Mutta hyvä noin, alusta saakka ajatus eteenpäin ja eiköhän se jarrukin sieltä jossain vaiheessa löydy. Ja Neppu olikin yllättävän hyvä opettaja Inkerille tossa, se ei lyönyt hommaa leikiksi, mitä vahvasti itse etukäteen epäilin, vaan juoksi tapansa mukaan suoraan eteenpäin ja piti valjakon "raiteilla". Juoksukunto koirilla on talven lumiryynäämisen jälkeen kyllä hyvällä mallilla ja ne jaksavat raahata sen liinan toisen päänkin mukanaan hienosti :). No, Nepun kanssa olen juoksennellut läpi talven säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta enemmänkin saisi kyllä juosta.

Vauhtikaksikko lähtövalmiudessa

Sitten vielä yksi riemastuttava havainto tältä päivältä: ulkokentät alkavat olla melko hyvällä mallilla! Päästään treenaamaan kunnolla ruutua, härpäkkää, luoksareita...! 

Inkeri terveystarkeissa 27.3.

Inkeri 15kk

Vihdoin ja viimein Inkeri täytti sen maagisen vuoden, jolloin viralliset luustokuvat voidaan ottaa Kennelliiton lausuntoa varten! Osallistuimme Eläinlääkäriasema Kamun joukkotarkastukseen, josta  tilasin "koko paketin" eli syyniin pääsivät silmät, lonkat, kyynärät ja selkä. Selän osalta tässä iässä voidaan lausua vain välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) ja nikamien epämuotoisuus (VA), mutta  mulla ei todellakaan kestä hermo odotella sitä 24kk ikää, jolloin koiralle on mahdollista saada myös spondyloosilausunto! Se otetaan sitten myöhemmin, mikäli tulee tarpeelliseksi.

Ihan kaikkien koirien kuvaaminen ja silmien tarkistaminen on mun mielestä tärkeää monessakin mielessä. Henkilökohtaisesti en lähde esimerkiksi juoksuttamaan koiraa valjaissa, ennenkuin sen luusto on kuvattu ja terveeksi todettu. Muutenkin lähtökohdat on hyvä olla tiedossa, jotta osaa suhtautua oikealla tavalla esimerkiksi koiran ontumiseen, vinouteen, hännän käyttöön tai sen käyttämättömyyteen tai muuhun muutokseen liikkumisessa. Hevospuolelta kun itse tulen, syynään jatkuvasti koirieni liikkumista, selän käyttöä, suoruutta ynnä muita asioita eikä pienikään muutos niissä jää yleensä huomiotta. Jos/kun joku muutos tulee, vien koiran tilanteesta riippuen joko fyssarille tai eläinlääkärille. Ja näissä tilanteissa on hyvä olla ne "lähtötilanneröntgenit" otettuna.

Silmien osalta noudatan jonkun viisaan (ei mitään muistikuvaa kuka se oli...) joskus antamaa neuvoa, että koirat olisi hyvä peilata ainakin kerran nuorena, kerran keski-iässä ja kerran vanhana. Jos koiraa käytetään jalostukseen, niin silloinhan tulos ei saa meidän rodusss olla vuotta vanhempi.

No, joka tapauksessa Inkerin kanssa mentiin heti joukkotarkkiin, kun tuota ikää oli riittävästi ja hiihtolomareissu tehtynä.  

Eläinlääkärinä toimi Sanna Knuutinen, joka peilasi ensin silmät. Terveet olivat ja kuulemma kauniin väriset (puhuttiin siitä, miten pigmentti vaikuttaa siihen, mitä väriä silmät loistavat, kun niihin pimeässä valottaa. Inkerin silmät ovat oranssipigmenttiset, sarjassamme erittäin tärkeää tietoa :) ). 

Peilauksen jälkeen Inkerille annettiin kevyt rauhoite ja se vietiin kuviin... Aina se vaan on yhtä jännittävää! Ennakko-oletukseni oli, ettei siellä hirveästi mitään vialla voi olla, kun Inkerin liikkeessä mikään ei ole koskaan mun silmään ottanut lievää pentuajan etupainoisuutta lukuun ottamatta.

Kauaa mun ei tarvinnut hermostuksissani odotella, vaan melko pian pääsin katsomaan kuvia yhdessä lääkärin kanssa, ja tältä ne näyttivät:

Kaikki näytti olevan kunnossa, huh helpotusta!

Jo seuraavana päivänä Koiranettiin ilmestyi kyynär-ja lonkkakuvalausunnot ja selkäkin lausuttiin pääsiäisen pyhinä! Hyvää odotettiin mutta priimaa saatiin! Silmätarkastuslausunto on tätä kirjoittaessani vielä kirjautumatta tuonne, mutta se tarkastustuloshan on virallinen heti peilauspäivänä. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

P.S. Inkeri on osallistunut peräti kahteen semmaan (ja Neppukin yhteen) tässä hiljattain, yritän niistäkin saada jotain juttua aikaiseksi jossain vaiheessa.