Kesää pakettiin ja kohti uusia tavoitteita

Siinäpä se kesä mennä hurahti, vähän liiankin vauhdilla, vaikka näin opettajana saankin nauttia normaalia pitemmästä lomasta. Alkukesä meni lattiaremontin ja esikoisen rippijuhlien merkeissä, joiden jälkeen keksittiin ykskaks lähteä pienelle asuntoautoreissulle Lofooteille. Ja kyllä kannatti! Sää suosi kerrankin Norjassa ja maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman kauniit! Jopa niin, että kerran ajettiin jostain navigaattorin neuvomasta risteyksestä ihan onnellisesti ohi ja pitkästi, kun ei kukaan muistanut Tom Tomin olemassaoloa.

Harvoin Norjassa on näin hienot ilmat!

Koirien kanssa puuhailtiin yhtä sun toista ja osittain kesälle asetetut tavoitteet saatiin toteutettuakin. Josko tässä yrittäisin muistella, mitä saatiin ja ei saatu aikaan.

Näyttelyt

Neppu kävi pariinkin otteeseen Ruotsissa näyttelyissä. Ensimmäinen näyttely oli Lofoottien reissun paluumatkalla Gällivaressa. Tuomari oli liettualainen Igoris Zizevskis, eli eipä suurempia odotuksia tuolta ollut. Mun koirat ei ole ikinä miellyttäneet näitä ööö... tällaisia tuomareita :). Tuloksena VAL ERI/2.

Toinen näyttely oli Piteåssa, tuomarina Malo Alcrudo Rafael, Nepulle jälleen VAL ERI/2. Se viimeinen Cacib jäi tältä kesältä saavuttamatta, ehkä käymme sitä jossain vaiheessa kokeilemassa jossakin, suunnitelmia/innostusta näytelmäkehiin ei nyt juuri hirveästi Nepun kanssa ole, onhan tuolla jo meriittejä sieltä ihan kotitarpeisiin.

Inkeri kävi heinäkuussa mätsärissä, sitä ennen treenattiin näyttelypönötystä ja ringin juoksemista kotipihalla kerran n. 2 minuutin ajan ja tuloksena oli punaisten pentujen toinen sija. Mä oon niin anti-mätsärityyppi, että suoranainen ihmehän tuo oli että edes kerran tuli käytyä! Hyvät palkinnot siellä kyllä oli, saatiin mm. lahjakortti Evidensiaan, leluja, punkinpoistaja, tuubihuivi ja ja ja... en edes muista mitä kaikkea!

Mätsäri-Inkeri ja palkintokassi

Inkerille on suunnitteilla joitakin näyttelyitä vielä tämän vuoden puolella, kunhan ikä riittää junnuihin. Varmaan ilmoittelen myös Neppua niistä joihinkin, kun se kumminkin mukana kulkee.

Toko

Neppu on käynyt tuon edellisen postauksen jälkeen vielä kahdessa kokeessa. Niistä ensimmäinen oli Sievissä 3.7. Tuomarina  Henna Hautakoski. Paikkana meille ihan uusi. Kokeesta jäi mieleen lähinnä ötökät, joita Neppu rapsutteli turkistaan vähän väliä niin, että oikein mitään kunnollista ei saatu aikaiseksi. Se oli myös viretilassaan ihan sfääreissä ja ehti suorittaa monta asiaankuulumatonta juttua kehässä... tyypillistä schapparia. Nollattiin liikkeitä ihan huolella tuossa kokeessa. Pöytäkirjaote tässä: 

Jep. Ainoastaan luoksari oli ok. No, suuntahan tosta on vaan ylöspäin, ei paljoa enempää vois kyllä penkin alle mennä!

Tuosta Waterloosta jotain kenties oppineena ilmoitin Nepun Oulun Koirakerhon kokeeseen elokuulle. Suoraan sanottuna en kyllä edes uskonut, että mahdutaan mukaan, mutta niin vain kutsu kävi ja löysin meidät Haukkukeitaalta todella kiireisen työn aloitusviikon lauantaina... Ei oltu juuri ehditty treenaamaan ja päätin yrittääkin lähteä vaan nauttimaan tekemisestä ilman turhia paineita, meni syteen tai saveen.

Kokeessa tuomarina oli Allan Aula. Menin paikalle hyvissä ajoin (kenttä oli jälleen uusi tuttavuus meille, koskaan aiemmin ei oltu tuolla kentällä käyty). Usein tulee sovellettua hevosmaailman oppeja tässä koiraharrastuksessa, ja niinpä nyt päätin, että yritän saada koiran vireen sopivan alas kävelyttämällä sitä ennen koetta rauhallisesti ympäriinsä kuten kuumaa hevosta konsanaan :). Niinpä me käveltiin ja käveltiin, varmaan tunnin ajan kierreltiin kenttää ja lähipolkuja. Oli tosi lämmin päivä, mutta onneksi tuuli jonkun verran (Oulussa aina...) ja poluilla oli varjoisaa, joten ihan ei läkähdytty. Välillä juotiin vettä ja oltiin varjossa ja sitten taas liikkeelle. Kokeen liikkeet oli sekoitettu ja paikkiksen jälkeen ekassa osiossa ensimmäinen liike oli heti ruutu, joten sen virettä nostattavan vaikutuksen vuoksi yritin saada Nepun mahdollisimman "tasaiseen" mielentilaan.

Paikallamakuu meni ihan hyvin, vaikka jo koiraa jättäessäni huomasin Nepun bonganneen ensimmäisen sääsken. Ehkä se on kesän mittaan niihin vähän siedättynyt, koska ainoa virhe liikkeessä oli lopun käskytykset, jossa se ekalla käskyllä nousi oudosti puoli-istuvaan asentoon, jolloin annoin uuden käskyn. Muuten oli maannut patsaana.

Paikkis 8.

Tässä välissä käytiin taas vähän kävelyllä ja odoteltiin sitten varjossa omaa vuoroa ekaan osioon, oltiin kolmantena suorittamassa.

Ruutu. Merkkasi hyvin, eteni vauhdilla ja suoraan, pysähdys meni ihan takareunalle. Mietin, lähdenkö korjaamaan, mutta ajattelin ottaa riskin ja käskytin maahan. Se kun saattaa lähtä lapasesta kokonaan, jos yritän korjata. No, sisällä onneksi oli, tuomarikin sanoi, että perskarvat oli yli, mutta tämän hän katsoo kilpailijan etuna. Seuraaminen sitten lähti vähän keulimaan siinä lopussa, käskytin koiran ja kohta huomasin, että se painelee tuhatta ja sataa ohi minusta! Äkkiä uusi käsky, palasi vierelle ja loppu sujui hyvin.

Ruutu 8.

Sitten oli L, asentoina istu-maahan. Meni ilmeisesti hyvin, oikein mitään muistikuvaa ei tästä mulle edes jäänyt.
Tästä 10.

Seuraavana seuraaminen. Tuomari tiivistikin sen hyvin: perusseuraaminen on kunnossa, mutta käännöksissä oikealle ja täykkäreissä avautuu. Peruutuksessa poikittaa (osaa peruuttaa hyvinkin, mutta riippuu aina liikkeellelähdöstä, miten sujuu. Talvella tätä täytyy sitten treenata).
Seuraaminen 8,5.

Ekan osion viimeinen liike oli luoksari. Jätin koiran ja riittävän matkan päässä kun käännyin, niin huomasin sen katselevan ja kuuntelevan jotain ihan muuta (vieressä oli frisbeegolfrata ja tommoisena lämpimänä päivänä siellä kyllä ääntä riittikin). Liikkurin käskyttäessä yritin vielä hetken odotella, josko sen tarkkaavaisuus palautuisi minuun. No, eipä palautunut, mutta ihmeesti se kyllä kuuli kun kutsuin ja lähti itselleen tyypillisesti täysillä tulemaan. Pysähdykseen en itse ollut ihan täysin tyytyväinen, koska tiedän että se osaa tehdä hienomminkin, mutta tuomarille se riitti.

Luoksari 10.

Olin valinnut taktiikakseni, etten katso pisteitä, mutta ekan osion jälkeen oli jo ihan loistava fiilis! Toisessa osiossa olisikin sitten ne meille haasteelliset noudot... taas käveltiin hetken aikaa vuoroa odotellessa. 

Toinen osio meni ihan pöytäkirjajärjestyksessä. Ekana ohjattu. Saatiin arvassa vasen, se meillä hukassa ollut, mutta hyvin haki kapulan. Itse tein vaan ihan ääliömäisen virheen, kun seuraamisen jälkeen palasin lähtötötsälle ja jäin ihan liian lähelle tötsää seisomaan. Hoksasin, ettei koira tule mahtumaan siihen mun ja tötsän väliin, ja astahdin hieman oikealle. Tätä tuomari ei onneksi nähnyt, kun katsoi juuri koiraa. Olin silti vieläkin liian lähellä sitä tötsää, jonka vuoksi lopun perusasentoon Neppu tuli mun selän taakse. Uusi käsky, jäi vähän vinoksi edelleen. 

Ohjattu nouto 7. Ja taatusti muistan jatkossa miettiä sijoittumiseni tötsiin nähden!

Tunnarissa Neppu teki aivan loistavan työn kapuloilla, mutta sitten se teki "schapet" ja kävi tarjoamassa sitä omaa kapulaa ekana tuomarille! Uusi käsky, tuli viereen. Itse sössin luovutuksen kun varoessani partakarvoja tiputin kapulan vielä maahan. 

Tunnari 7.

Kauko-ohjaus oli ihan SUPER! Olin ihan että Wau, tekeepä ihan mielettömän hienosti!
Kaukoista 10.

Viimeisenä liikkeenä olikin sitten se metallinouto, joka on ollut oikea murheenkryyni niissä parissa aiemmassa kokeessa. Siitä käytiin kotosalla myös vähän nokkapokkaa tuon koiran kanssa. Mahtava puoli tuossa koirassa on se(kin), että sitä kestää oikeasti huomauttaa asioista. Metsku saatiin kuntoon kehityskeskustelussa ja se olikin tässä kokeessa toinen WAU! Nopea ja siisti. 

Metallihyppynouto 10.

Kokonaisvaikutuksestakin saatiin 10, tuomari kommentoi, että sehän tekee varsin ketterästi töitä.

Suorituksesta jäi kyllä aivan mahtava fiilis, koiran vire pysyi läpi kokeen tarkoituksenmukaisena, ja vaikka en tosiaan pisteitä ollut katsonut, niin alkoi jänskättää mahdollisuus ykköstulokseen. Ja sehän sieltä napsahti, vieläpä kunniapalkinnon ja luokkavoiton kera!

VOI 282,5p, I-tulos, KP, sijoitus 1/4

Täytyy olla ihan supertyytyväinen koiraan, se oli iältään tarkalleen 3 vuotta ja 2 päivää saavuttaessaan ekan ykköstuloksen voittajassa ja saadessaan oikeuden kilpailla siellä "kuninkuusluokassa", eli erikoisvoittajassa! Sinne emme nyt ihan vielä aio kuitenkaan mennä, vaan haetaan todennäköisesti kisarutiinia vielä voittajasta. Nepulla on kaikkinensa vasta viisi tokokoetta käytynä, joten ihan rauhassa tässä edetään ja talven mittaan rakennellaan niitä EVL:n liikkeitä. Rakenneltavaa siinä sitten taas riittääkin. Onneksi koiran motivaatiosta ja potkusta se ei ainakaan jää kiinni.

Uusia tavoitteita

Tuossapa ne kesän viralliset tavoitteet, saavutukset ja saavuttamatta jäämiset sitten olivatkin. Nyt asetetaan tavoitteeksi Nepun kanssa talven aikana RTK2 (eihän meillä ole vielä sitä ykköstäkään kyllä, mutta...) ja EVL:ää on hyvä treenata talven pimeinä iltoina. Vielä en uskalla edes ajatella, milloin se olisi siinä koevalmis.

Inkerin tavoitteena on korkata näytelmät ja tokossa tehdään ALOa valmiiksi. Eihän se tietty ihan heti valmistu, mutta temput sille on helppoja oppia. Seuraamisen ja paikkiksen kun saa kuntoon niin alkaa näyttää hyvälle. Malttia kasvatetaan myös, se on vähän syttynyt semmoiseksi formulaksi näissä jutuissa. Ja tekee omikseen niitä liikkeitä kentällä, kun lähtee lapasesta. Merkin kierto ja hyppy ovat ihan sen feivoritteja, niitä se tarjoilee ja vauhdilla tarjoileekin. Mutta hyvä vaan että tarjoaa ja sentään ihan noita tokojuttuja, eikä lähde lepattamaan muuta. 

Jossain vaiheessa yritetään päästä johonkin 1. luokan hajutestiin Nose Workissa, kunhan ikää on riittävästi.

Ja sitten on vielä Kaapo. Sillekin asetin nyt tavoitteen, eli se lähtee kokeilemaan Rally Tokoa. Jos saatais ralleiltua RTK1 niin oltaisiin tyytyväisiä. Tää ajatushan heräsi ihan yks kaunis päivä, kun keksin vähän kokeilla, mitä vanha herra muistaa tokoilusta. Ja muistihan se, oli ihan intoa piukassa kun pääsi tekemään! Tokoa en sen kanssa enää tee, tuo Rally alemmissa luokissa on sopivan helppoa ja mukavaa puuhastelua sille. 

Rally-Kaapo

Nose Workia ollaan Nepun ja Inkerin kanssa tehty säännöllisen epäsäännöllisesti ja tarkoitus on edetä samalla tavalla. Kokeisiin lähdetään sitten, kun alkaa tuntua siltä että ollaan valmiita. Eli virallisia tavoitteita ei aseteta muuten kuin se Inkerin hajutesfi.

Kesällä treenattiin porukalla nosea ja tutustuttiin sitä kautta uusiin ihmisiin sekä koiriin

Tilannekatsaus, kun nyt lomalla ehtii kirjotteleen...

Niin. Mistähän sitä alottais, mitä me ollaankaan tässä viime aikoina tehty?

No  muutamat kokeet ollaan käyty Nepun kanssa, josko niistä muistiinpanot ekana.

Nose Work -epikset 9.4. Ala-Temmes

Osallistuttiin Nepun kanssa nosetuksen möllikokeeseen, vaikka eihän tuo koira mitenkään valmis vielä ole ja tuossa vaiheessa ei oltu tehty ulkoetsintöjä tai ajoneuvoja juurikaan. Nepulla oli parahiksi myös juoksut, joten lähtöasetelma ei ollut mitekään huippuhyvä.  Ajattelin, että käydään nyt kuitenkin katsomassa, mitä kokeessa tapahtuu ja millainen tapahtuma se tuommoinen Nose Work -koe on. Tuomarina toimi Pekka Alamommo, jonka mielenkiintoista luentoa olin edellisenä päivänä kuuntelemassa.

Me oltiin lähtövuorossa tietenkin juoksujen vuoksi viimeisenä, joten odottelua riitti, kaikkiaan 20 koirakkoa mukana kokeessa. Ekat hajut asennettiin sisätiloihin klo 9 aikaan aamulla, ja me päästiin etsimään vasta joskus 12.30 aikaan.

Laatikot olivat ensimmäisenä, paljon melko pieniä ja vähän isompia pahvilaatikoita. Neppu merkkasi väärän laatikon, itse tein virheen, kun en auttanut sitä hahmottamaan, että olisi haistellut kaikki laatikot, se oikea laatikko jäi kokonaan tsekkaamatta.

Sisäetsintä meni hienosti, Neppu merkkasi oikean kohdan nopeasti, mutta minä halusin vielä varmistella. Toinen merkkaus ja silloin vasta uskoin, että se oikeasti oli löytänyt sen hajun ihan muutamassa sekunnissa.

Ulkona oli ensin ajoneuvot (peräkärry, ruohonleikkuri ja pyörä), Neppua kiinnosti kaikki muut ympäristön hajut enemmän (varmaan osittain juoksuista johtuen) enkä saanut sitä "töihin" tarpeeksi nopeasti, joten aika loppui kesken ennen löytöä.

Viimeisenä ulkoetsintäalue, siinä riittikin haasteita, kun maahan oli jollakulla pudonnut makkaroitakin jossain välissä... Taas meillä loppui aika kesken, eikä Neppu kyllä loppujen lopuksi tehnyt tähän merkkausta ollenkaan, vaikka tuomari kertoi kätkön paikan ajan loputtua ja ohjasin Nepun sinne.

Hajuja ei tuossa kokeessa lisätty välillä ollenkaan, joten olihan nuo tosiaan meidän vuorolla jo todella kauan vanhenneet, en tiedä sitten oliko niin heikko haju siinä ulkoalueella Nepun mielestä, ettei tehnyt merkkausta. Nykyäänhän säännöt sanovat, että hajua lisätään tunnin välein, mikä onkin kyllä reilua loppupään koirille. Se vaan aiheuttaa kokeen venymistä entisestään, ei ole kiireisen ihmisen harrastus tämä Nose Work, kun kokeessa menee kyllä ihan koko päivä. Koirankin on hyvä osata odottaa tuntikausia.

Nyttemmin ollaan jonkin verran nosetettu Nepun ja Inkerin kanssa ja tehty enimmäkseen ulkoetsintöjä. Jos kokeisiin meinaa, niin enemmän pitäisi treenata. Ja Inkerillä ei ikä riitä vielä edes hajutestiin pitkiin aikoihin :).

Rally-Toko Kiiminki 6.5.

Ilmoitin Nepun hetken päähänpistosta rallykokeisiin toukokuun alussa. Me ei juurikaan olla rallya treenattu, enkä osaa edes sääntöjäkään kunnolla, mutta ajattelin, että tällä tokopohjalla mennään :). Alokasluokassa ei ole kuin muutama sellainen liike, mitä ei tokossa olla treenattu, joten niitä vähän treenailtiin ennen koetta.

Kiimingin kenttä oli myöhäiseen kevääseen nähden tosi hyvässä kunnossa. Keli oli kummallinen, aurinko paistoi, mutta silti oli jäätävän kylmä. Illalla mulla oli nenä kipeänä, mutta en tiennyt, oliko se palanut vai paleltunut :).  Jännitysmomentteja monelle koirakolle aiheutti erityisesti aamun ekalla radalla kentän viereisessä metsässä asusteleva fasaani, jolla oli paljon asiaa, se töräytteli äänimerkkejä ja oli varmasti ainakin noutajille varsinainen houkutus. Neppu ei onneksi äänimerkkeihin reagoinut, eri asia olisi voinut olla, jos fasaani olisi ilmestynyt siihen kentälle näkösälle. Senkin se on kuulemma joskus tehnyt :).

Kokeissa oli kaksi alokasluokan rataa ja mentiin molemmat. Eka rata oli helppo, siinä ei juuri mitään kiemuroita ollut. Itse mokasin heti alussa, kun lähdin heti lähdöstä juoksemaan, vaikka "juosten" -kyltti oli vasta eka kyltti lähdön jälkeen. Siitä uusiminen ja -3p. Muutama vino perusasento toi vielä yhteensä -2p, joten loppupisteet olivat 95 eli hyväksytty tulos.

Tokassa radassa oli vähän enemmän tekemistä, mutta se meni hienosti ja saatiin -2p, toinen virhe tuli taas perusasennosta ja toinen taluttimen kiristymisestä kun koira kiersi mun selän takaa sivulle. Mulla olikin semmoinen tosi lyhyt grippinaru, kun oon vähän huono sen taluttimen kanssa tuusaamaan tuossa rallyssa. Lopputulos 98p ja sijoituttiinkin vielä kolmanneksi sillä tuloksella.

Tuomarina molemmilla radoilla oli Heli Kelhälä ja hän kehui kovasti Nepun seuraamista ja kontaktia. Meidän rallyura saa varmasti jatkoa, täytyy vaan alkaa treenaamaan jossain vaiheessa niitä ylempien luokkien kiemuroita. Ja opiskella ne säännöt...

Toko 11.6. Muhos

Saatiin vihdoin ja viimein Nepun kanssa paikka tokokokeeseen, ja korkattiin voittajaluokka todella helteisissä olosuhteissa Muhoksella. Jännitti kyllä ihan hirveästi, en tiedä, miksi tää toko nimenomaan on se laji, jota jännitän superpaljon.

Voittajaluokkaan osallistui loppujen lopuksi vain kaksi koirakkoa, joten paikkiksessa oli mukana yksi lisäkoira. Luotin Nepun paikkikseen, se on ollut siinä kyllä varma, kunnes nyt sitten... sitä oli alkaneet ötökät häiritä, ja se olikin melkein alusta saakka pyydystellyt niitä öttiäisiä suullaan. Melko lopussa se oli sitten alkanut rapsuttelemaan itseään, noussut siinä samalla istumaan, jonka jälkeen sitten seisomaan ja lopuksi vielä istahtanut. Oli vissiin arponut, mikä asento tässä kuuluikaan olla :). No, oli sentään siinä paikallaan pysynyt kumminkin.

Eli paikkamakuu 0.

Seuraavana oli seuraaminen. Meni ihan ok, mutta helle vei kyllä koirasta paljon tehoja, välillä se vähän jätätti, kun yleensä paremminkin edistää. Peruutuksia oli kaksi, eka meni hienosti, tokassa se vähän poikitti. Juoksu ja hidas osuus meni hyvin, samoin kaikki perusasennot.

Seuraaminen 8.

Liikkejärjestystä oli sekoiteltu, ja seuraavaksi tehtiin luoksari. Tää oli superhieno mun mielestä, kuumuus sai aikaan sen, ettei koira tullut ihan miljoonaa kohti niinkuin se yleensä tulee, ja pysähdys oli ihan nappiin.

En tiedä, miksi "vain" 9 luoksarista.

Metallihyppynouto. Lähti hienolla vauhdilla hyppyyn, otti kapulan hyvin ja lähti palauttamaan... mutta pudotti kapulan ennen takaisin hyppäämistä. Höh. Täytyy treenata oikeasti loppuun saakka noita liikkeitä, usein palkkaan sen tässä liikkeessä niin, että se saa pudottaa kapulan.

Metallihyppynouto 0.

Sitten tais vuorossa olla ohjattu nouto. Sain onneksi arvonnassa oikean, vasen on jostain syystä ollut Nepulla vähän hukassa viime aikoina. Koira laamaili seuruussa, sillä jää usein ajatus niihin kapuloihin ja seuraa siksi huonosti. No, ok meni kuitenkin, haki vauhdilla ja palautti hyvin. Itse aiheutin pistementykset liian pitkällä käskyllä ("jäi merkki päälle"). Jotenkin sitä itse vielä tehostaa noita käskyjä kun koira on vähän löysä.

Ohjattu nouto 8,5.

Toisessa osiossa oli ekana ruutu, joka rakennettiin vasta osioiden välillä kehään. Katsoin heti, että on vaikeassa paikassa, kentän ainoassa varjoisassa nurkassa. Auringosta varjoon lähettäessä Neppu ei nähnyt koko ruutua, vaan bongasi kehän reunalla olleen sinisen tötsän ja juoksi sinne. Stoppasin, lähetin uudestaan käsimerkin kanssa ja koira lähtikin oikeaan suuntaa, lisäsi vauhtia kun kuvitteli ilmeisesti hahmottavansa ruudun, mutta juoksi kehänauhan ja ruutunauhan väliin.

Harmittamaan jäi koiran puolesta tämä, se niin kovasti yritti löytää oikeaan paikkaan :(.
Ruutu 0

Sitten oli vuorossa kaukokäskyt ja siitä vasta hauska liike tulikin, kun tarkoitus oli tehdä järjestys ISMSIM, mutta liikkuri näytti vahingossa ekan istumisen jälkeen maahan-kylttiä! Mulla ehti pyöriä tuossa sekunnin murto-osassa vaikka mitä vaihtoehtoja mielessä: missasinko sen seisomisen? Käskenkö seisomaan vai maahan? Mitä teen? Käskytin kuitenkin maahan, ja pasmat oli mulla ihan sekaisin, huidoin ja käskytin loput vaihdot ihan miten sattuu, mutta koira onneksi teki oikein :D. Pysyi jopa hienosti paikallaan, sille täytyy näköjään tehdä vähän haasteellisemmaksi nuo kaket niin tekee kunnolla, heh.

Saatiin 8,5!

Kaukojen jälkeen L, liikkeet oli seiso-istu. Meni ok, vaikka kaipasin itse terävyyttä seuraamiseen, tästä 9.

Viimeinen liike oli tunnari. Olin supertytyväinen Nepun etsimiseen, olin satavarma että otti oikean, kun merkkasi sen heti, kävi tarkistamassa muut ja nappasi sen ekana merkkaamansa. Palautus meni persiilleen, ei saisi nuolaista ennenkuin tipahtaa, mutta Neppupa sitten tiputti kapulan ennen liikkurin käskyä. Se myös puri sitä kapulaa, ei hyvä.

Tunnarista 6.

Kokonaisvaikutus 8, tuomari sanoi että tuohan kyllä tekee hyvin, vähensi vähän siitä ruudun seikkailusta kun kävi siellä sinisellä tötsällä ja ilmeisesti osittain ulkona kehästä.

Näin ollen tulos jäi meillä saamatta, mutta monta hyvää liikettä kyllä tehtiin, tästä on hyvä jatkaa ja varmistui käsitys, että kyllä se kuitenkin valmis tuohon voittajaa  on, vähän hiotaan muutamaa juttua niin hyvä tulee.

Tuossa taisi olla kaikki "viralliset" jutut, mitä ollaan puuhattu. Terveyssaralla sen verran, että Kaapon ja Nepun MyDog -tulokset tulivat ja osoittivat, että molemmat ovat hyperurikosurian kantajia. Tuota nyt putkahtelee sieltä täältä eri linjoistakin, joten ihan perusteltua olisi kiinnittää jatkossa tähän(kin) asiaan huomiota jalostuksessa.

Inkeri aloitti tokokurssin, se vaikuttaa kyllä tosi oppivaiselta pikkukoiralta! Se ei ole niin tuli ja leimaus kuin tuo Neppu, joten se tuntuu jopa vähän itse mietiskelevän nuita koulutusjuttuja ja tarjoaa asioita hirveän mukavasti. Muut koirat ei sitä juuri haittaa, se pystyy keskittymään tekemiseen ja uskallan jopa ajoittain laskea sen irti treenatessa muiden koirienkin joukossa, mitä Nepun kanssa en voinut kuvitellakaan ensimmäiseen vuoteen ainakaan. 

Nosetuksessa Inkeri on ihan huippu, se hoksaa aina heti alkaa hommiin ja työskentelee innokkaasti. Ilmaisun kestoa pitää jatkossa vahvistella, mutta se otetaan ohjelmaan joskus myöhemmin, mikäli ei ala itse tarjoamaan pitempää ilmaisua.

Nepun kanssa ne on nykyisin ihan paita ja peppu, meillä on tavallisesti kotona joku tän tyyppinen koirakasa: 

Paljon ne leikkivät keskenään ja vähän ilkeyksiäkin keksivät, oon kyllä ihan yllättynyt miten pitkäpinnainen Neppu on tuon korvissa roikkuvan Inkerin kanssa!

Meitä onkin nyt yksi lisää

Kylläpä sitä taas saa ihmetellä, miten voi ihminen olla niin saamaton, ettei sitten niin minkäänlaisia treeni-tai muitakaan päivityksiä saa aikaiseksi! Monenlaista on ehtinyt tapahtumaan sitten viime päivityksen, yritä tässä sitten muistaa kaikki tärkeimmät...

Inkeri

Meidän muonavahvuus tosiaan kasvoi yhden pienen schapparin verran, kun pentukuume ei ottanut laantuakseen ja sopivasti Kaapolle tuli vielä yksi morsmaikku vierailulle loppusyksystä. Mielenkiintoisen sukutaulun omaava pentue (5u+3n) syntyi 3.1.  ja koska siihenkin pentueeseen siunaantui yksi sopiva "Justiina" niin päätös pennusta oli selvä.

Mustavalkovärityksinen Inkeri haettiin kotiin hiihtolomareissun päätteeksi ja arki pennun kanssa on ollutkin aika vauhdikasta :). Ehkä eniten Inkusta mielissään on Neppu, joka hoitelee kerhotätin tehtäviään välillä turhankin innokkaasti... Leikkivalikoimasta löytyy ja vauhtia tällä kaksikolla tosiaan riittää. Inkeri osoittautui heti "nepunkestäväksi" ja ihan tasapäin ne meuhaavat, kumpikin läjän päällä ja alla vuoronperään. Ulkona ne viihtyvät niin hyvin, että olen jo uhannut hommata niille kopin sinne ja siirtää ne ulkoruokintaan, kun niitä ei meinaa saada sisälle välillä millään ilveellä. Yksi ruusupuska on porukalla laitettu matalaksi, saa nähdä onko meidän loputkin perennat tuhon omia sitten, kun lumi sulaa niitä suojaamasta...

Kaapo ei pennun tulosta ihan kauhean innoissaan ollut, sen mielestä riekkuva pentu ja koko meuhaava tyttöduo on ällöttäviä. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa sopeutua tilanteeseen ja tytötkin oppivat riekkumaan hieman papparaisesta loitommalla.

Inkeri on luonteeltaan reipas ja iloinen, sekä Neppuun verrattuna jonkun verran pehmeämpi ja rauhallisempi. Tosi sopeutuvainen se on, se tuntuu tyytyvän asioihin aika helpolla, joten siinä mielessä alkeiskoulutus ja talon säännöille oppiminen ovat käyneet helposti. Se myös oppi pitämään autoilustakin ihan samantien.

Inkerillä on selkeästi paljon taistelutahtoa sen leikkiessä Nepun kanssa, ihmisen kanssa taistelua vielä harjoitellaan. Parhaiten se tällä hetkellä innostuu narupallosta, jonka se osaa jo hienosti noutaakin. Jonkun verran ollaan harjoiteltu kontaktia ja perusasentoa. Eli pikkuhiljaa leikkikoulusta tokoiluun, haluan tehdä kunnolla pohjat (saalisvietti, taistelu, kontakti, palkkautuminen, naksutin), jonka jälkeen vasta aletaan tekemään "temppuja". Ei siis ihan hetkeen vielä, pääasia tällä hetkellä on, että koira oppii pitämään "treenaamista" mukavana juttuna.

Noseworkia Inkeri on tehnyt nyt pienesti melkein päivittäin, hirmu helposti se kiinnostui laatikoista ja selkeästi käyttää jo nenää hakeutuessaan makkaroille :).

Neppu

Nepun kanssa ollaan tokoiltu sen verran, että alkaa olla aika katsella kokeita. Sillä on nyt parhaillaan juoksut, joten nämä kun "kärsitään" niin koko kesä saadaan sitten mennä hurvottaa huoletta. Tosin tässä tulee pian eteen ulkokentille siirtyminen, kunhan maat sulavat. Sitten saadaankin varmasti jonkin aikaa ällistellä niitä halliin jääneitä taitoja, mutta eiköhän sitä lähiaikoina päästä se voivoi -luokkakin korkkaamaan. Nyt olen yrittänyt muistaa harjoitella erilaisia häiriöjuttuja, mutta niitä pitäisi kyllä enemmänkin tehdä. Esim. kapuloiden "ignooraaminen" seuraamisessa, tai muiden sen mielestä kivojen asioiden unohtaminen silloin, kun tehdään muuta. Hyvä esimerkki tästä on, kun kerran meillä oli tunnarikapulat hallin lattialla rivissä, ja Nepulla olis niin tehnyt mieli mennä sinne. Toinen, mitä pitäisi treenata, on eri painoisella metskulla nouto. Nepun oma metallikapula on sellainen vähän painavampi, ja sehän ällistyi täysin, kun tänään kokeilin Katjan kevyempää kapulaa. Ja evl:n eteenlähetys ("merkitön merkki")  laitettiin alulle, koittais muistaa sitäkin treenata.

Nosetuksessa saatiin se 1-luokan hajutesti läpi (ilmeisesti ensimmäisenä schapena Suomessa!), käytiin yksi jatkokurssi ja ollaan nyt treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti. Ulko-ja ajoneuvoetsintään pitäisi panostaa enemmän, mikäli aiotaan joskus virallisiin kokeisiinkin uskaltautua (sitten, kun niitä joskus Suomessa järjestetään). Epiksiin ollaan menossa. Niistä lisää sitten.

Fyssarillakin muuten käytiin, Neppu on kondiksessa, vähän oli perskannikat jumilla, mutta eipä tuolla pomppimisella ole ihmekään.

Kaapo

Kaapokin kävi fyssarilla, se oli aika jumissa vähän joka puolelta, nuo talven liukkaat ei kauhean armollisia vanhalle koiralle valitettavasti ole. Liikkua pitäisi säännöllisesti ja liukastelematta, melkoinen mission impossible viime talvena.

Tästä viimeisimmästä pentueesta (josta Inkerikin siis on) otettiin poskisolunäytteet MyDog DNA-testiin ja koska osoittautui, että osa pennuista on hyperurikosurian kantajia, niin käytin myös Kaapon ja Nepunkin samaisessa testissä. Tuloksia odotellaan... Samalla reissulla vein Kaaposta pissanäytteen analysoitavaksi, sen tulos tuli seuraavana päivänä ja oli ihan kunnossa.

Olen ottanut tavaksi käydä Kaapon kanssa välillä lenkillä ilman muita koiria, saa vähän pällilomaa tyttäristään ja rauhallista nuuskutteluaikaa. Metsälenkeillä se kyllä jaksaa edelleen kirmata siinä missä aina ennenkin, mutta nähtäväksi jää, mitä sitten käy kun ilmat tästä lämpenevät. Kaapo kun ei koskaan ole ollut lämmön ystävä, sen mielestä parhaat kelit on yli -10 asteen pakkaset.

Tässäpä sitä pääpiirteissään muutaman viime kuukauden koirakuulumiset. Varmaan jotain jäikin... niin tosiaan, vuoden 2016 schapendoes -kilpailun tulokset julkaistiin lehdessä, ja Neppu löytyi sijalta 6 sekä Kaapo sijalta 8 tynkäisellä kolmen näyttelyn pistesaldollaan. Vasta lehden tultua tajusin, etten ollut muistanut ilmoittaa Neppua TOKO-schapendoes -kisaan ollenkaan... Näyttelyistä pysytään aika kaukana nyt alkuvuosi, ehkä käydään Nepun kanssa Ruotsissa sitä viimeistä Cacibia kokeilemassa ja sitten odotellaan, että Inkerillä alkaa ikä riittää näytelmiin. Joku pentunäyttely ehkä jossain välissä ennen junnukehiä, tosin oon jotenkin laiska ja huono noihin epävirallisiin lähtemään.

Kiireppä kiireppä kiiiiire...

Niin. siinäpä se mun elämä nyt tiivistetysti tulikin. Jotenkin kalenteri vain aina räjähtää täyteen menoa, vientiä, hakua, talkoota, aikatauluja, ym., you name it, niin ei varmaan erikseen tarvi kertoa, että reenattu ei Neppiksen kanssa juuri hirveästi olla. Kun perheessä on kaksi aktiivisesti harrastavaa lasta, niin respectiä vaan niille, joilla niitä on vielä enemmän, eipä siinä juuri omista harrastuksista välillä ehdi muuta kuin uneksia. Ja sitten, kun ei vieläkään ole oppinut sanomaan "ei", niin sitä löytää itsensä milloin mistäkin hommasta... No, eipä sillä, hauskaa ja antoisaa hommaahan tuo lasten harrastusten tukijoukoissa pyöriminen on, ja hyvällä porukalla on mukava puuhata. Enkä mistään haluaisi tinkiä tai luopua, joten lopputulemana tästä   vuodatuksesta voisin taas kerran toivoa niitä lisätunteja vuorokauteen. Semmoista korvamerkittyä treeniaikaa.

Kun nyt sinne treenihallille ei todellakaan olla kauniista ajatuksista huolimatta monestikaan keretty, niin ollaan täällä kotona hinkattu niitä kaukokäskyjä, läheltä tekien tekniikkaa, sei-maa vaihtoon enimmäkseen. Enkä tiedä sitten edistyykö tuo noin, koska mielentila koiralla on kaikkea muuta kuin seesteinen, kun täällä neljän seinän sisässä ei pysty kunnolla tekemään mitään ns. alle. Olen kuitenkin yrittänyt saada Nepulle ajatusta siitä, että se tekee tuon murheenkryynivaihdon enemmän peruuttamisajatuksella.

Nosetettu ollaan kotona muutamia kertoja, olen tehnyt Nepulle aika pahoja piiloja, esim. sellaisia, joihin se joutuu vaikkapa hyppäämään sängyn päälle yltääkseen tarkentamaan kunnolla. Näillä haastavammilla piiloilla se pysyy rauhallisempana ja merkkaa siististi, tosin mun pitää vielä opetella tulkitsemaan, pitääkö koiraa esim. nostaa kun se alkaa merkata hajua ylöspäin. Uskomaton se on tuo koiran hajuaisti, täällä kotona, normaalin omakotitalon huoneissa se suuntaa oitis hajulähteen suuntaan, ylimääräinen kiertely on nyt jäänyt melkein kokonaan pois. Se myös tietää heti, mihin huoneisiin hajulähteitä on laitettu. Ollaan vanhetettu hajuja vaihtelevia aikoja. 

Kaikesta hötäkästä huolimatta pyörähdettiin Nepun kanssa viime sunnuntaina Kajaanin KV-näyttelyssä. Schapeja oli ilmoitettu 15kpl, pari koiraa oli jäänyt pois. Tuomarina oli suomalainen Marianne Holm. Uroksissa (4kpl) ei yksikään koira saanut SA:ta, joten paras uros jäi valitsematta. Nartuissa (9kpl) tuomari antoi sertifikaatin arvoisen kolmelle koiralle ja tässä joukossa olivat Scabbers-siskokset Neppu ja Rose! Parhaaksi nartuksi Holm valitsi junnun, Rose tuli toiseksi napaten Cacibin ja vara-Sertin ja Neppu oli lopulta PN3 ja sai varaCacibin. Rosen arvostelu oli huippuhieno, ja olihan se kyllä kauniskin kuin mikä! Kaapon jälkeläiset näyttävät kehittyvän hitaasti samalla tavalla kuin isäpappakin. Jospa niistä näin tuleekin sitten pitkään hyvässä kunnossa pysyviä koiruuksia, Kaapokin on nyt sen vajaa 10 ja ajeltua turkkia vaille ihan näyttelykunnossa edelleen.

Tässä vielä Nepun arvostelu:

"Narttumainen, oikea tyyppi ja mittasuhteet.

Erinomainen pää ja ilme.

Erinomainen kevyt raajaluusto.

Oikean muotoinen ja tilavuudeltaan

erinomainen rintakehä.

Hyvä takaosa.

Riittävän karkea karva.

Lievästi sidottu taka-askel.

Hyvä häntä.

Oikea temperamentti."

VAL ERI/1 SA PN3, VaCacib

Viikonlopun tokoseminaari ja -koulutus

Viikonloppu vierähti mukavasti (palellen) OKK:n hallilla Jessica Ristimäen tokoseminaarissa ja -koulutuksessa. Lauantaina olin ilman koiraa seuraamassa seminaarikoirakkojen tekemisiä. Hyviä harjoitusvinkkejä sieltäkin tuli, vaikka oikeastaan kaikki koirat olivat tosi erityyppisiä kuin Neppu. Mieleen jäi ainakin tehtävien erotteluharjoitus ja koiran ajatuksen suuntaaminen oikeaan tehtävään.

Sunnuntaina päästiin sitten Nepun kanssa hommiin. Oltiin aamulla heti ensimmäisessä porukassa harjoitusvuorossa. Menin hallille hyvissä ajoin, koska Neppu ei ennen ole ko. hallissa käynyt. Ehdittiinkin hyvin käydä ällistelemässä kaikki nurkat hallissa. Tämän jälkeen koira hetkeksi häkkiin odottelemaan, ja käytiin läpi, mitä kukin koirakko haluaa tehdä.

Nepun kanssa puhuin keskittymisestä ja viretilan hallinnasta. Ensimmäiselle kiekalle päätettiinkin tämän vuoksi ottaa seuraamista. Toiselle kiekalle halusin ottaa kaukokäskyjä ja ruutua.

Ekalla kierroksella keskityttiin aluksi seuraamisen liikkeellelähtöihin. Neppu tarjoaa mukavasti itse perusasentoon tulemista. Tästä sitten tavoite oli lähteä liikkeelle vasta, kun se malttaa olla hosumatta käskyn kuultuaan. Aika pian se hoksasikin tuon, vaikka aluksi se oli ihan sähköjäniksenä hönkäämässä liikkeelle, kun annoin seuraa-käskyn. Kun sitten liikkeellelähtö sujui hyvin, oli koirakin ihan yllättävän hyvin keskittynyt siihen seuraamiseen! Jessica neuvoi, että sen kanssa kannattaa kävellä aika ripeästi. Tehtiin myös muutama seinää kohti seuruu, Neppu kun alkaa yleensä arpomaan, millainen käännös on tulossa. Täytyy tehdä nuitakin myös itse, eli liike pysähtyy seinän eteen, koira perusasentoon. Peruuttamisessa saatiin ohjeeksi työstää tekniikkaa pyörimällä ympäri vasemman kautta, oppii koira vielä paremmin hallitsemaan takapäätään. Keskittyminen tehtävissä oli yllättävän hyvää vieraassa ympäristössä. Kyllä se vaan näköjään kasvaa ja aikuistuu tuokin taskuraketti! 

Toisella kiekalla tehtiin niitä kakeja. Ohjeeksi saatiin, että täytyy itse olla jokaisen vaihdon tekniikan kanssa tarkkana ja vaatia se aina samalla tavalla, palkita aina kun se tekee oikein. Paljon teknistä hinkkaamista, ylläri :).

Ruudussa on Nepun kanssa vähän semmonen ongelma, että se varioi sitä pysähdystä ihan omiksensa. Joskus tekee tosi hyvin, joskus menee takaa yli, joskus kaartaa pysähdyksessä oikealle (pysyy yleensä sisällä, mutta vaarana on tulla yli)... Nyt tehtiin niin, että suunnattiin ajatus ruutuun (tavoitteena rauhallinen katsominen, että hahmottaa sen ruudun kunnolla), sitten koira vain vapautettiin sinne, odotettiin että se itse hakeutuu oikeaan paikkaan. Ja arvatkaa, mitä sitten tapahtui? No, se teki jokaisella kerralla aivan loistavan stopin keskelle ruutua! Eli tärkeä asia on nyt hoksauttaa se katsomaan se ruutu kunnolla, palkita siitä, ja vapauttaa itse hakeutumaan ruutuun. Myöhemmin sitten otetaan taas käskyt mukaan. 

Harmittavasti meillä loppui aika kesken, eikä ehditty ottaa maahanmenoja ruudussa. Ongelmahan on se, että se ehtii nostaa itsensä kiekoille siinä juostessaan, eikä sitten malta mennä maaten paikallaan, vaan ryömii eteenpäin. 

Muita koirakoita katsellessa sain ideaa ainakin tyhjään lähettämisen treenaamiseen. Sitä ollaan tehty tosi vähän, pitäisi tehdä paljon enemmän. Myös kiertonoutohyppyhässäkkä oli monen koiran ohjelmassa, me ei sitä(kään) olla tehty kuin vissiin kerran ilman kapuloita esteiden välistä olen kierrättänyt... Että kyllähän tässä työmaata riittää, ei tullut valmista tänäkään viikonloppuna :-D.

Päivitä asetukset

No niin, tämän talon yskäkaranteeni on onneksi ohi! Ollaan taas "bäk in bisnes". Koira (Neppu siis) on kyllä ollutkin niin kierroksilla, että suorastaan rasittavaksi sen kanssa välillä tämä arki käy, jos sen herneitä ei saa väsytettyä välillä kunnolla. Pelkkä lenkkeily ei riitä alkuunkaan, tai sitten sitä sais juoksuttaa varmaan pari päivää putkeen että se väsähtäis. Sehän siis on _todella_ kekseliäs kehittelemään itselleen huvituksia täällä kotona, jos niitä ei sille ole tarjolla toisten toimesta. Onneksi se kuitenkin huvittelee vain seurassa, keskenään Kaapon kanssa ollessaan täällä ei askarrella.

Kotitreenailukin alkoi mennä "vähän" poskelleen, kun viretila oli jossain ihan stratosfäärissä. Nosetuksen avulla yritin sitä väsyttää, mutta eipä se hirveästi näyttänyt tepsivän. Ilmaisu alkoi mennä niin rajuotteiseksi, varsinkin laatikoilla, että katsoin viisaammaksi unohtaa koko laatikot nyt toistaiseksi... Parhaiten näytti tepsivän aina sellaiset treenit, mitä ei oltu aiemmin tehty, eli uusiin juttuihin se lähtee vähän rauhallisemmalla otteella. Ideoita erilaisista nosevariaatioista otetaankin vastaan! Nyt kun pakkanen huitelee tuolla kahdenkympin kylmemmällä puolella, saa taas käyttää mielikuvitusta, mitä tuon koiran kanssa täällä neljän seinän sisällä keksii, ettei se vallan revi pelihousujaan tylsyyteen. Hajutestiin ollaan menossa, HUI! 

Ekat hallitokotreenit karanteenin jälkeen oli ihan täysi katastrofi. Sehän kyllä todellakin tekee, paljonkin (=ihan liikaa ja pyytämättä), mutta innoissaan se ulvoi, haukkui ja maukui kuin kissa. Onneksi nyt alkaa päivitykset taas olemaan kohdallaan, mutta kyllähän esim. kaukokäskyissä otettiin takapakkia. Koekalenteria on nyt kuitenkin katseltu ja kyllä tavoitteena on se voittaja korkata tässä ennen kesää, jos mahdutaan mukaan kokeisiin ja aikataulut saadaan soviteltua. Tokokoulutusta ja -seminaaria pukkaa viikonloppuna, niistä lisää sitten.

Nepusta vielä sen verran, että Norjasta tuli sille jo valionarvonvahvistus. Kajaanissa ollaan aikeissa tehdä ensiesiintyminen valioluokassa, näyttely onkin jo viikon kuluttua.

Kaapo taas. No, se on ihan hyvässä kunnossa ja viettelee lokoisaa eläkeläisen elämää. Sen viimeinen pentue näki päivänvalon alkuviikosta, omasta mielestä tosi mielenkiintoinen yhdistelmä onkin! Nyt on jälkeläismäärät täynnä ja koiralla kyllä ikääkin sen verran, että se saa jatkossa tituleerata itseään täysin oloneuvokseksi. Seurataan suurella mielenkiinnolla jälkikasvun edesottamuksia :).

Kutsumaton vieras

Sehän se meillekin sitten iski. Kennelyskä. Neppu sai maanantaina 19.12. pari yskänpuuskaa, joiden yhteydessä yökki limaa. Mahdollista on, että tuotiin tauti tullessamme Messarista. Tai sitten ollaan saatu se jostain treenihallista tms, mene ja tiedä. Nyt, kun Nepun yskimisestä on aikaa yli viikko, toivon, että tämän kutsumattoman vieraan kestitys jäi meillä tuohon yhteen iltaan, Kaapon en ole kuullut yskivän. 

Ihmeesti meillä on vuosikaudet kuljettu koirien kanssa ympäri ämpäriä, ja ollaan onnistuttu yskä välttämään. Edellinen tauti Kaapolla ja Mannilla oli vuonna 2008 ja se yskä olikin jotain aivan toista kuin tämä Nepun nopea köhä. Kumpikin koira yski ja kakoi limaa päivätolkulla. Kenties ainakin Kaapo on välttynyt tapahtumien yhteydessä tartunnalta osittain siksi, että se on aina aika mieluusti vedellyt sikeitä omassa häkissään ja käynyt vain pikaisesti kehässä pyörähtämässä. Se onkin tosi helppoa matkaseuraa ollut kyllä. Neppua on pakko vähän "lämmitellä" ennen kehää, muuten se nousee totaalisesti lentoon remmin päässä :).

Toivottavasti ihan jokainen koiranomistaja a) tunnistaisi kennelyskän ja b) pitäisi huolen omalta osaltaan, ettei ainakaan tietoisesti levitä tautia. Hyvää infoa kennelyskästä on netti pullollaan, esim. täällä http://www.sympaatti.fi/artikkelit/kennelyska .

Meillä jäi nyt tämän tartunnan ja sen aiheuttaman karanteenin vuoksi monet joululomalle suunnitellut kimppatreenit ja muut yhteisriekkumiset väliin, mutta ehtiihän tuota taas sitten, kun ollaan takaisin terveiden kirjoissa. Tänään käytiin kuitenkin jo pikkuisella valjasjuoksulla kokeilemassa sekä minun että koiran kuntoa sairastettujen lentsujen jälkeen. 

Terveestä puheen ollen, Kaapo on kuntoutunut jalkaepisodistaan yllättävänkin kopsakkaan kuntoon. Se on saanut lihaa luittensa ympärille ja porhaltaa metsässä välillä kovastikin Nepun perässä. 7 kilometrin lenkki menee taas iloisesti rallatellen. Ja nyt kun taas on lunta jossa eltata, niin sehän nuoreni ihan silmissä :). Vanhan herran etuisuuksiin kuului jouluna pieni kinkku-, perunasalaatti-  ja saaristolaisleipäherkuttelu, kun Neppu sai tyytyä uuteen leluun (jonka se on jo ilmeisesti vienyt ulos...), puruluihin ja kuivattuun naudan ruokatorveen. 

Tämä viikko otetaan treenailun osalta vielä matalalla profiililla ja odotellaan vuoden vaihtumista. Meillä eivät onneksi raketit aiheuta koirissa oikeastaan minkäänlaisia reaktioita. Ensi viikkokin on minulla onneksi vielä lomaa, ja silloin päästään jo sitten taas hallille tokoilemaan, mikäli tässä ei mitään takapakkia enää tule tuon yskän kanssa (lähinnä tuota Kaapoa kuulostelen, aloittaako se vai ei...)