Meitä onkin nyt yksi lisää

Kylläpä sitä taas saa ihmetellä, miten voi ihminen olla niin saamaton, ettei sitten niin minkäänlaisia treeni-tai muitakaan päivityksiä saa aikaiseksi! Monenlaista on ehtinyt tapahtumaan sitten viime päivityksen, yritä tässä sitten muistaa kaikki tärkeimmät...

Inkeri

Meidän muonavahvuus tosiaan kasvoi yhden pienen schapparin verran, kun pentukuume ei ottanut laantuakseen ja sopivasti Kaapolle tuli vielä yksi morsmaikku vierailulle loppusyksystä. Mielenkiintoisen sukutaulun omaava pentue (5u+3n) syntyi 3.1.  ja koska siihenkin pentueeseen siunaantui yksi sopiva "Justiina" niin päätös pennusta oli selvä.

Mustavalkovärityksinen Inkeri haettiin kotiin hiihtolomareissun päätteeksi ja arki pennun kanssa on ollutkin aika vauhdikasta :). Ehkä eniten Inkusta mielissään on Neppu, joka hoitelee kerhotätin tehtäviään välillä turhankin innokkaasti... Leikkivalikoimasta löytyy ja vauhtia tällä kaksikolla tosiaan riittää. Inkeri osoittautui heti "nepunkestäväksi" ja ihan tasapäin ne meuhaavat, kumpikin läjän päällä ja alla vuoronperään. Ulkona ne viihtyvät niin hyvin, että olen jo uhannut hommata niille kopin sinne ja siirtää ne ulkoruokintaan, kun niitä ei meinaa saada sisälle välillä millään ilveellä. Yksi ruusupuska on porukalla laitettu matalaksi, saa nähdä onko meidän loputkin perennat tuhon omia sitten, kun lumi sulaa niitä suojaamasta...

Kaapo ei pennun tulosta ihan kauhean innoissaan ollut, sen mielestä riekkuva pentu ja koko meuhaava tyttöduo on ällöttäviä. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa sopeutua tilanteeseen ja tytötkin oppivat riekkumaan hieman papparaisesta loitommalla.

Inkeri on luonteeltaan reipas ja iloinen, sekä Neppuun verrattuna jonkun verran pehmeämpi ja rauhallisempi. Tosi sopeutuvainen se on, se tuntuu tyytyvän asioihin aika helpolla, joten siinä mielessä alkeiskoulutus ja talon säännöille oppiminen ovat käyneet helposti. Se myös oppi pitämään autoilustakin ihan samantien.

Inkerillä on selkeästi paljon taistelutahtoa sen leikkiessä Nepun kanssa, ihmisen kanssa taistelua vielä harjoitellaan. Parhaiten se tällä hetkellä innostuu narupallosta, jonka se osaa jo hienosti noutaakin. Jonkun verran ollaan harjoiteltu kontaktia ja perusasentoa. Eli pikkuhiljaa leikkikoulusta tokoiluun, haluan tehdä kunnolla pohjat (saalisvietti, taistelu, kontakti, palkkautuminen, naksutin), jonka jälkeen vasta aletaan tekemään "temppuja". Ei siis ihan hetkeen vielä, pääasia tällä hetkellä on, että koira oppii pitämään "treenaamista" mukavana juttuna.

Noseworkia Inkeri on tehnyt nyt pienesti melkein päivittäin, hirmu helposti se kiinnostui laatikoista ja selkeästi käyttää jo nenää hakeutuessaan makkaroille :).

Neppu

Nepun kanssa ollaan tokoiltu sen verran, että alkaa olla aika katsella kokeita. Sillä on nyt parhaillaan juoksut, joten nämä kun "kärsitään" niin koko kesä saadaan sitten mennä hurvottaa huoletta. Tosin tässä tulee pian eteen ulkokentille siirtyminen, kunhan maat sulavat. Sitten saadaankin varmasti jonkin aikaa ällistellä niitä halliin jääneitä taitoja, mutta eiköhän sitä lähiaikoina päästä se voivoi -luokkakin korkkaamaan. Nyt olen yrittänyt muistaa harjoitella erilaisia häiriöjuttuja, mutta niitä pitäisi kyllä enemmänkin tehdä. Esim. kapuloiden "ignooraaminen" seuraamisessa, tai muiden sen mielestä kivojen asioiden unohtaminen silloin, kun tehdään muuta. Hyvä esimerkki tästä on, kun kerran meillä oli tunnarikapulat hallin lattialla rivissä, ja Nepulla olis niin tehnyt mieli mennä sinne. Toinen, mitä pitäisi treenata, on eri painoisella metskulla nouto. Nepun oma metallikapula on sellainen vähän painavampi, ja sehän ällistyi täysin, kun tänään kokeilin Katjan kevyempää kapulaa. Ja evl:n eteenlähetys ("merkitön merkki")  laitettiin alulle, koittais muistaa sitäkin treenata.

Nosetuksessa saatiin se 1-luokan hajutesti läpi (ilmeisesti ensimmäisenä schapena Suomessa!), käytiin yksi jatkokurssi ja ollaan nyt treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti. Ulko-ja ajoneuvoetsintään pitäisi panostaa enemmän, mikäli aiotaan joskus virallisiin kokeisiinkin uskaltautua (sitten, kun niitä joskus Suomessa järjestetään). Epiksiin ollaan menossa. Niistä lisää sitten.

Fyssarillakin muuten käytiin, Neppu on kondiksessa, vähän oli perskannikat jumilla, mutta eipä tuolla pomppimisella ole ihmekään.

Kaapo

Kaapokin kävi fyssarilla, se oli aika jumissa vähän joka puolelta, nuo talven liukkaat ei kauhean armollisia vanhalle koiralle valitettavasti ole. Liikkua pitäisi säännöllisesti ja liukastelematta, melkoinen mission impossible viime talvena.

Tästä viimeisimmästä pentueesta (josta Inkerikin siis on) otettiin poskisolunäytteet MyDog DNA-testiin ja koska osoittautui, että osa pennuista on hyperurikosurian kantajia, niin käytin myös Kaapon ja Nepunkin samaisessa testissä. Tuloksia odotellaan... Samalla reissulla vein Kaaposta pissanäytteen analysoitavaksi, sen tulos tuli seuraavana päivänä ja oli ihan kunnossa.

Olen ottanut tavaksi käydä Kaapon kanssa välillä lenkillä ilman muita koiria, saa vähän pällilomaa tyttäristään ja rauhallista nuuskutteluaikaa. Metsälenkeillä se kyllä jaksaa edelleen kirmata siinä missä aina ennenkin, mutta nähtäväksi jää, mitä sitten käy kun ilmat tästä lämpenevät. Kaapo kun ei koskaan ole ollut lämmön ystävä, sen mielestä parhaat kelit on yli -10 asteen pakkaset.

Tässäpä sitä pääpiirteissään muutaman viime kuukauden koirakuulumiset. Varmaan jotain jäikin... niin tosiaan, vuoden 2016 schapendoes -kilpailun tulokset julkaistiin lehdessä, ja Neppu löytyi sijalta 6 sekä Kaapo sijalta 8 tynkäisellä kolmen näyttelyn pistesaldollaan. Vasta lehden tultua tajusin, etten ollut muistanut ilmoittaa Neppua TOKO-schapendoes -kisaan ollenkaan... Näyttelyistä pysytään aika kaukana nyt alkuvuosi, ehkä käydään Nepun kanssa Ruotsissa sitä viimeistä Cacibia kokeilemassa ja sitten odotellaan, että Inkerillä alkaa ikä riittää näytelmiin. Joku pentunäyttely ehkä jossain välissä ennen junnukehiä, tosin oon jotenkin laiska ja huono noihin epävirallisiin lähtemään.

Kiireppä kiireppä kiiiiire...

Niin. siinäpä se mun elämä nyt tiivistetysti tulikin. Jotenkin kalenteri vain aina räjähtää täyteen menoa, vientiä, hakua, talkoota, aikatauluja, ym., you name it, niin ei varmaan erikseen tarvi kertoa, että reenattu ei Neppiksen kanssa juuri hirveästi olla. Kun perheessä on kaksi aktiivisesti harrastavaa lasta, niin respectiä vaan niille, joilla niitä on vielä enemmän, eipä siinä juuri omista harrastuksista välillä ehdi muuta kuin uneksia. Ja sitten, kun ei vieläkään ole oppinut sanomaan "ei", niin sitä löytää itsensä milloin mistäkin hommasta... No, eipä sillä, hauskaa ja antoisaa hommaahan tuo lasten harrastusten tukijoukoissa pyöriminen on, ja hyvällä porukalla on mukava puuhata. Enkä mistään haluaisi tinkiä tai luopua, joten lopputulemana tästä   vuodatuksesta voisin taas kerran toivoa niitä lisätunteja vuorokauteen. Semmoista korvamerkittyä treeniaikaa.

Kun nyt sinne treenihallille ei todellakaan olla kauniista ajatuksista huolimatta monestikaan keretty, niin ollaan täällä kotona hinkattu niitä kaukokäskyjä, läheltä tekien tekniikkaa, sei-maa vaihtoon enimmäkseen. Enkä tiedä sitten edistyykö tuo noin, koska mielentila koiralla on kaikkea muuta kuin seesteinen, kun täällä neljän seinän sisässä ei pysty kunnolla tekemään mitään ns. alle. Olen kuitenkin yrittänyt saada Nepulle ajatusta siitä, että se tekee tuon murheenkryynivaihdon enemmän peruuttamisajatuksella.

Nosetettu ollaan kotona muutamia kertoja, olen tehnyt Nepulle aika pahoja piiloja, esim. sellaisia, joihin se joutuu vaikkapa hyppäämään sängyn päälle yltääkseen tarkentamaan kunnolla. Näillä haastavammilla piiloilla se pysyy rauhallisempana ja merkkaa siististi, tosin mun pitää vielä opetella tulkitsemaan, pitääkö koiraa esim. nostaa kun se alkaa merkata hajua ylöspäin. Uskomaton se on tuo koiran hajuaisti, täällä kotona, normaalin omakotitalon huoneissa se suuntaa oitis hajulähteen suuntaan, ylimääräinen kiertely on nyt jäänyt melkein kokonaan pois. Se myös tietää heti, mihin huoneisiin hajulähteitä on laitettu. Ollaan vanhetettu hajuja vaihtelevia aikoja. 

Kaikesta hötäkästä huolimatta pyörähdettiin Nepun kanssa viime sunnuntaina Kajaanin KV-näyttelyssä. Schapeja oli ilmoitettu 15kpl, pari koiraa oli jäänyt pois. Tuomarina oli suomalainen Marianne Holm. Uroksissa (4kpl) ei yksikään koira saanut SA:ta, joten paras uros jäi valitsematta. Nartuissa (9kpl) tuomari antoi sertifikaatin arvoisen kolmelle koiralle ja tässä joukossa olivat Scabbers-siskokset Neppu ja Rose! Parhaaksi nartuksi Holm valitsi junnun, Rose tuli toiseksi napaten Cacibin ja vara-Sertin ja Neppu oli lopulta PN3 ja sai varaCacibin. Rosen arvostelu oli huippuhieno, ja olihan se kyllä kauniskin kuin mikä! Kaapon jälkeläiset näyttävät kehittyvän hitaasti samalla tavalla kuin isäpappakin. Jospa niistä näin tuleekin sitten pitkään hyvässä kunnossa pysyviä koiruuksia, Kaapokin on nyt sen vajaa 10 ja ajeltua turkkia vaille ihan näyttelykunnossa edelleen.

Tässä vielä Nepun arvostelu:

"Narttumainen, oikea tyyppi ja mittasuhteet.

Erinomainen pää ja ilme.

Erinomainen kevyt raajaluusto.

Oikean muotoinen ja tilavuudeltaan

erinomainen rintakehä.

Hyvä takaosa.

Riittävän karkea karva.

Lievästi sidottu taka-askel.

Hyvä häntä.

Oikea temperamentti."

VAL ERI/1 SA PN3, VaCacib

Viikonlopun tokoseminaari ja -koulutus

Viikonloppu vierähti mukavasti (palellen) OKK:n hallilla Jessica Ristimäen tokoseminaarissa ja -koulutuksessa. Lauantaina olin ilman koiraa seuraamassa seminaarikoirakkojen tekemisiä. Hyviä harjoitusvinkkejä sieltäkin tuli, vaikka oikeastaan kaikki koirat olivat tosi erityyppisiä kuin Neppu. Mieleen jäi ainakin tehtävien erotteluharjoitus ja koiran ajatuksen suuntaaminen oikeaan tehtävään.

Sunnuntaina päästiin sitten Nepun kanssa hommiin. Oltiin aamulla heti ensimmäisessä porukassa harjoitusvuorossa. Menin hallille hyvissä ajoin, koska Neppu ei ennen ole ko. hallissa käynyt. Ehdittiinkin hyvin käydä ällistelemässä kaikki nurkat hallissa. Tämän jälkeen koira hetkeksi häkkiin odottelemaan, ja käytiin läpi, mitä kukin koirakko haluaa tehdä.

Nepun kanssa puhuin keskittymisestä ja viretilan hallinnasta. Ensimmäiselle kiekalle päätettiinkin tämän vuoksi ottaa seuraamista. Toiselle kiekalle halusin ottaa kaukokäskyjä ja ruutua.

Ekalla kierroksella keskityttiin aluksi seuraamisen liikkeellelähtöihin. Neppu tarjoaa mukavasti itse perusasentoon tulemista. Tästä sitten tavoite oli lähteä liikkeelle vasta, kun se malttaa olla hosumatta käskyn kuultuaan. Aika pian se hoksasikin tuon, vaikka aluksi se oli ihan sähköjäniksenä hönkäämässä liikkeelle, kun annoin seuraa-käskyn. Kun sitten liikkeellelähtö sujui hyvin, oli koirakin ihan yllättävän hyvin keskittynyt siihen seuraamiseen! Jessica neuvoi, että sen kanssa kannattaa kävellä aika ripeästi. Tehtiin myös muutama seinää kohti seuruu, Neppu kun alkaa yleensä arpomaan, millainen käännös on tulossa. Täytyy tehdä nuitakin myös itse, eli liike pysähtyy seinän eteen, koira perusasentoon. Peruuttamisessa saatiin ohjeeksi työstää tekniikkaa pyörimällä ympäri vasemman kautta, oppii koira vielä paremmin hallitsemaan takapäätään. Keskittyminen tehtävissä oli yllättävän hyvää vieraassa ympäristössä. Kyllä se vaan näköjään kasvaa ja aikuistuu tuokin taskuraketti! 

Toisella kiekalla tehtiin niitä kakeja. Ohjeeksi saatiin, että täytyy itse olla jokaisen vaihdon tekniikan kanssa tarkkana ja vaatia se aina samalla tavalla, palkita aina kun se tekee oikein. Paljon teknistä hinkkaamista, ylläri :).

Ruudussa on Nepun kanssa vähän semmonen ongelma, että se varioi sitä pysähdystä ihan omiksensa. Joskus tekee tosi hyvin, joskus menee takaa yli, joskus kaartaa pysähdyksessä oikealle (pysyy yleensä sisällä, mutta vaarana on tulla yli)... Nyt tehtiin niin, että suunnattiin ajatus ruutuun (tavoitteena rauhallinen katsominen, että hahmottaa sen ruudun kunnolla), sitten koira vain vapautettiin sinne, odotettiin että se itse hakeutuu oikeaan paikkaan. Ja arvatkaa, mitä sitten tapahtui? No, se teki jokaisella kerralla aivan loistavan stopin keskelle ruutua! Eli tärkeä asia on nyt hoksauttaa se katsomaan se ruutu kunnolla, palkita siitä, ja vapauttaa itse hakeutumaan ruutuun. Myöhemmin sitten otetaan taas käskyt mukaan. 

Harmittavasti meillä loppui aika kesken, eikä ehditty ottaa maahanmenoja ruudussa. Ongelmahan on se, että se ehtii nostaa itsensä kiekoille siinä juostessaan, eikä sitten malta mennä maaten paikallaan, vaan ryömii eteenpäin. 

Muita koirakoita katsellessa sain ideaa ainakin tyhjään lähettämisen treenaamiseen. Sitä ollaan tehty tosi vähän, pitäisi tehdä paljon enemmän. Myös kiertonoutohyppyhässäkkä oli monen koiran ohjelmassa, me ei sitä(kään) olla tehty kuin vissiin kerran ilman kapuloita esteiden välistä olen kierrättänyt... Että kyllähän tässä työmaata riittää, ei tullut valmista tänäkään viikonloppuna :-D.

Päivitä asetukset

No niin, tämän talon yskäkaranteeni on onneksi ohi! Ollaan taas "bäk in bisnes". Koira (Neppu siis) on kyllä ollutkin niin kierroksilla, että suorastaan rasittavaksi sen kanssa välillä tämä arki käy, jos sen herneitä ei saa väsytettyä välillä kunnolla. Pelkkä lenkkeily ei riitä alkuunkaan, tai sitten sitä sais juoksuttaa varmaan pari päivää putkeen että se väsähtäis. Sehän siis on _todella_ kekseliäs kehittelemään itselleen huvituksia täällä kotona, jos niitä ei sille ole tarjolla toisten toimesta. Onneksi se kuitenkin huvittelee vain seurassa, keskenään Kaapon kanssa ollessaan täällä ei askarrella.

Kotitreenailukin alkoi mennä "vähän" poskelleen, kun viretila oli jossain ihan stratosfäärissä. Nosetuksen avulla yritin sitä väsyttää, mutta eipä se hirveästi näyttänyt tepsivän. Ilmaisu alkoi mennä niin rajuotteiseksi, varsinkin laatikoilla, että katsoin viisaammaksi unohtaa koko laatikot nyt toistaiseksi... Parhaiten näytti tepsivän aina sellaiset treenit, mitä ei oltu aiemmin tehty, eli uusiin juttuihin se lähtee vähän rauhallisemmalla otteella. Ideoita erilaisista nosevariaatioista otetaankin vastaan! Nyt kun pakkanen huitelee tuolla kahdenkympin kylmemmällä puolella, saa taas käyttää mielikuvitusta, mitä tuon koiran kanssa täällä neljän seinän sisällä keksii, ettei se vallan revi pelihousujaan tylsyyteen. Hajutestiin ollaan menossa, HUI! 

Ekat hallitokotreenit karanteenin jälkeen oli ihan täysi katastrofi. Sehän kyllä todellakin tekee, paljonkin (=ihan liikaa ja pyytämättä), mutta innoissaan se ulvoi, haukkui ja maukui kuin kissa. Onneksi nyt alkaa päivitykset taas olemaan kohdallaan, mutta kyllähän esim. kaukokäskyissä otettiin takapakkia. Koekalenteria on nyt kuitenkin katseltu ja kyllä tavoitteena on se voittaja korkata tässä ennen kesää, jos mahdutaan mukaan kokeisiin ja aikataulut saadaan soviteltua. Tokokoulutusta ja -seminaaria pukkaa viikonloppuna, niistä lisää sitten.

Nepusta vielä sen verran, että Norjasta tuli sille jo valionarvonvahvistus. Kajaanissa ollaan aikeissa tehdä ensiesiintyminen valioluokassa, näyttely onkin jo viikon kuluttua.

Kaapo taas. No, se on ihan hyvässä kunnossa ja viettelee lokoisaa eläkeläisen elämää. Sen viimeinen pentue näki päivänvalon alkuviikosta, omasta mielestä tosi mielenkiintoinen yhdistelmä onkin! Nyt on jälkeläismäärät täynnä ja koiralla kyllä ikääkin sen verran, että se saa jatkossa tituleerata itseään täysin oloneuvokseksi. Seurataan suurella mielenkiinnolla jälkikasvun edesottamuksia :).

Kutsumaton vieras

Sehän se meillekin sitten iski. Kennelyskä. Neppu sai maanantaina 19.12. pari yskänpuuskaa, joiden yhteydessä yökki limaa. Mahdollista on, että tuotiin tauti tullessamme Messarista. Tai sitten ollaan saatu se jostain treenihallista tms, mene ja tiedä. Nyt, kun Nepun yskimisestä on aikaa yli viikko, toivon, että tämän kutsumattoman vieraan kestitys jäi meillä tuohon yhteen iltaan, Kaapon en ole kuullut yskivän. 

Ihmeesti meillä on vuosikaudet kuljettu koirien kanssa ympäri ämpäriä, ja ollaan onnistuttu yskä välttämään. Edellinen tauti Kaapolla ja Mannilla oli vuonna 2008 ja se yskä olikin jotain aivan toista kuin tämä Nepun nopea köhä. Kumpikin koira yski ja kakoi limaa päivätolkulla. Kenties ainakin Kaapo on välttynyt tapahtumien yhteydessä tartunnalta osittain siksi, että se on aina aika mieluusti vedellyt sikeitä omassa häkissään ja käynyt vain pikaisesti kehässä pyörähtämässä. Se onkin tosi helppoa matkaseuraa ollut kyllä. Neppua on pakko vähän "lämmitellä" ennen kehää, muuten se nousee totaalisesti lentoon remmin päässä :).

Toivottavasti ihan jokainen koiranomistaja a) tunnistaisi kennelyskän ja b) pitäisi huolen omalta osaltaan, ettei ainakaan tietoisesti levitä tautia. Hyvää infoa kennelyskästä on netti pullollaan, esim. täällä http://www.sympaatti.fi/artikkelit/kennelyska .

Meillä jäi nyt tämän tartunnan ja sen aiheuttaman karanteenin vuoksi monet joululomalle suunnitellut kimppatreenit ja muut yhteisriekkumiset väliin, mutta ehtiihän tuota taas sitten, kun ollaan takaisin terveiden kirjoissa. Tänään käytiin kuitenkin jo pikkuisella valjasjuoksulla kokeilemassa sekä minun että koiran kuntoa sairastettujen lentsujen jälkeen. 

Terveestä puheen ollen, Kaapo on kuntoutunut jalkaepisodistaan yllättävänkin kopsakkaan kuntoon. Se on saanut lihaa luittensa ympärille ja porhaltaa metsässä välillä kovastikin Nepun perässä. 7 kilometrin lenkki menee taas iloisesti rallatellen. Ja nyt kun taas on lunta jossa eltata, niin sehän nuoreni ihan silmissä :). Vanhan herran etuisuuksiin kuului jouluna pieni kinkku-, perunasalaatti-  ja saaristolaisleipäherkuttelu, kun Neppu sai tyytyä uuteen leluun (jonka se on jo ilmeisesti vienyt ulos...), puruluihin ja kuivattuun naudan ruokatorveen. 

Tämä viikko otetaan treenailun osalta vielä matalalla profiililla ja odotellaan vuoden vaihtumista. Meillä eivät onneksi raketit aiheuta koirissa oikeastaan minkäänlaisia reaktioita. Ensi viikkokin on minulla onneksi vielä lomaa, ja silloin päästään jo sitten taas hallille tokoilemaan, mikäli tässä ei mitään takapakkia enää tule tuon yskän kanssa (lähinnä tuota Kaapoa kuulostelen, aloittaako se vai ei...)

  

Ketsuppipulloefekti

Sellainen messarireissu oli se, enpä olisi eläissään moista uskonut! Jos nyt kuitenkin aloitan tämän päivityksen aikajärjestyksessä, paljon on kaikenlaista harrasteltu sitten viime kirjoituksen. Täytyy ihan väliotsikoida nämä kaikki kuulumiset.

Nosework

Nepun kanssa aloitettiin Nosework-kurssi, joka siis tosiaan loppuu jo ensi viikolla. Koirille lähdettiin opettamaan eukalyptus-hajun tunnistamista ja merkkaamista alkuun pahvilaatikoilla ja nameilla. Saatiin pullollinen hajua kotiinkin, ja kotitehtävänä alkuun laittelin ruokakupin reunaan hajua, jotta koira oppisi yhdistämään tuoksun kivaan juttuun (eli syömiseen). Aika nopeasti Neppu hoksasi homman juonen ja päästiin treenaamaan sitä, kuinka itse osaan tulkita koiraa, kun se ilmaisee hajun. Ollaan kurssilla ja vähän kotonakin tehty erilaisia tehtäviä, etsitty hajua laatikoista, huoneista, huonekaluista. Ulkona ei olla vielä treenattu, täytyy jonain sopivan lauhana päivänä kokeilla sitäkin. Neppu on aika omatoiminen koira, se tekee homman kyselemättä ja sinnikkäästi sekä merkkaa aika selvästi. Tätä harrastusta kyllä pyrimme jatkamaan, kenties uskaltaudumme ainakin hajutestiin saakka sitten, kun niitä Suomessakin (ja täällä Oulun seudulla) järjestetään. 

Lisää noseworkista esim. täällä http://www.noseworkfinland.com .

"Hajutesti" Kotzone -laatikoilla (puhtailla sellaisilla ☺)

Rallytoko

Sitten me aloitettiin myös rallytoko yhdessä neljän muun schapekoirakon kanssa. Sehän on ihan kivaa vaihtelua tokoilulle, ja vähän semmoinen matalan kynnyksen juttu lähteä vaikka kokeeseenkin, kun alokasluokassa koiralle saa antaa jos jonkunlaista käsi- ja vartaloapua (mitä tämmöisen seipään nielleen tokoilijan on vaikea oppia hyödyntämään 😀). Ostin alokas- ja avoimen luokan kyltit, kyllä me tässäkin lajissa joku koe käydään päräyttämässä vielä. Vaikeinta on oppia itse ne säännöt ja kylttien suorituspaikat, että pysytään oikeassa kohdassa. Ja meidän tapauksessa vauhti tuo vaikeuksia, en ehdi sisäistää seuraavaa kylttiä kun jo ollaan menty liian liki... Neppu kyllä innostuu ihan jokaisesta lajista, mitä sille keksii tarjota. Siksi sen kanssa onkin niin mahtava tehdä, kun se on aina 110% mukana, tehtiin mitä tahansa. 

Toko

Tokoiltu ollaan se, mitä ollaan ehditty (eli ei kovin paljoa). Voittajaluokka alkaa olla kuitenkin sillä mallilla, että koekalenteria voisi alkaa katsella, tulisipahan sitten ainakin hiottua ne loput liikkeenosat kohdilleen, kun olisi joku ilmoittautuminen sisässä. Tosin eipä niitä kokeita nyt talviaikaan juuri valkattavaksi asti ole, ja ne vähäisetkin tuntuu menevän kaiken muun hässäkän (eli lasten harrastusten) kanssa päällekkäin. 

Liikkeistä tunnarin pitäminen ja kaket on olleet hionnassa. Tänään kurssilla todettiinkin, että kaket on menneet huimasti eteenpäin, mutta luoksarin pysäytys on nyt sitten ihan hanurista,  tietää töitä ☺.  Hyppynoudossa viereentulon tekee takaa kaukaa kiertämällä, sitä täytyy nyt hioa vaikka puukapulalla. Muuten metskunouto on hyvä, haki ainakin tänään vinotkin heitot takaisin esteen kautta. Kyllä tää tästä, usko on vahva ja horjumaton...

Messari

Näyttelyrintamalla käytiin tosiaan perinteisesti messarissa. Odotuksia ei ollut minkäänlaisia, koska Neppuhan on vielä ihan kesken kropaltaan avoimeen luokkaan (omasta mielestä niin pitääkin, nuoren koiran pitää näyttää nuorelta koiralta. Kaikki tuomarit eivät vain tätä asiaa huomioi tai ainakaan arvosta). Perjantaina Helsinkiin ajellessa keli oli kerrankin hyvä! Liekö koskaan ennen Voittaja-reissulla ollutkaan?!

Lauantaille oli tullut tuomarimuutos, jonka vuoksi aika monta koiraa oli jäänyt pois kehästä. Itsekin ajatuksen tasolla meinasin, ettei oltaisikaan menty kehään, vaan oltaisiin otettu tuomarimuutosrahat pois ja lähdetty Ojankoon katsomaan tokon PM-kisoja. No, messariin mentiin kuitenkin, tiedä sitten kannattiko...

Tuomarina suomalainen Leni Finne, en olekaan hänelle koskaan ennen koiriani esittänyt muuten kuin ryhmäkehässä. Koiria saapui kehään lopulta 19kpl, joista 6 urosta ja loput narttuja. Neppu avoimessa luokassa, seuraavalla arvostelulla: 

"Riittävät  mittasuhteet. Hieman kapeakalloinen pää.

Ok luusto. Hyvät silmät ja korvat, kaula ja ylälinja.

Niukahko eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi.

Riittävä rintakehä, jyrkkä lantio.

Takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat.

Melko alaskiinnittynyt häntä jota käyttää liikkeessä riittävästi.

Liikkeessä takaraajat rungon alla."

AVO EH/2 

Neppu liikkeessä

Ei arvostanut tämä tuomari Nepun sporttista olemusta, mutta iloksemme Ouluun saatiin kuitenkin jälleen HeJW- titteli, kun Nepun serkkutyttö Elma (Landepaukun Elegantti Elviira) voitti junnuluokan (Neppuhan otti tuon tittelin viime vuonna). Onnea vielä Virve, Meea ja Elma! 

Lauantaina jäätiin katselemaan ryhmiä joksikin aikaa ja illalla hotellilla jännättiin Saara Aaltoa ja syötiin hyvin, joten ihan onnistunut päivä, vaikka menestystä ei tullutkaan.

Sunnuntaille schapeja oli kehässä 24kpl, joista 9 urosta ja loput narttuja. Tuomarina oli suomalainen Anita Al-Bachy. Hän teki Nepusta keväällä Kajaanin ryhmiksessä ROPin, joten ounastelin, että tyypistä hän ainakin pitäisi. Kehän alkua katsellessa kävi selväksi, että hän palkitsee iloisia, temperamentikkaita koiria, joten ajattelin, että saamansa pitää 😀. Laitettiin kehässä Nepun kanssa vitonen silmään ja esitettiin pari pätkää lentävää hollantilaista, ja tuomarilta irtosikin eri1 ja sa. Paras narttu-kehässä oli tosi monta koiraa, joista tuomari poimi jatkoon neljä: junnun, Nepun ja kaksi valiota. Tässä vaiheessa alkoi hieman jänskättää mahdollinen serti... Tuomari viittoikin yhden kiekan jälkeen Nepun keulille ja taas juostiin (juostiin muuten tässä kehässä melko paljon muutenkin). Odotin, että valiot nostetaan meidän eteen, mutta eipä vaan nostettukaan: tuomari viittoi meidät ykköspallille!! Olin aivan pöllämystynyt ja ihmeissään, MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!! 

En vain voinut uskoa todeksi, että jo toisena vuonna peräkkäin Nepusta leivotaan Voittaja! Tämä tiesi samalla sitä, että saatiin THE Serti, jolloin Nepusta tuli Suomen muotovalio, ja se ketsuppipulloefekti tiesi sitä, että tuon valionarvon myötä saadaan "roikkuvilla" serteillä hakea valionarvot myös Ruotsista ja Norjasta, jonka jälkeen sitten ollaan oikeutettuja myös Pohjoismaiden valion arvoon! Eli kertarysäyksellä saatiin 5 titteliä lisää! Huikeeta! 

(POHJ) FI (SE NO) MVA HeJW-15 HeW-15 JV-15 V-15 V-16
Scabbers Afrodita


Anita Al-Bachyn arvostelu:

"Erinomaiset mittasuhteet ja asenne.
Hyvä purenta. Vahva kallo ja kuono.
Hyvät silmät ja korvat.
Erinomainen runko, luusto ja kulmaukset.
Erinomainen häntä.
Hyvä karva ja upeat liikkeet"
AVO ERI1, SA, PN1, SERT, CACIB, MVA, ROP, V-16

Kaapon toinenkin lapsi, Trasseli Hunningolla, valioitui samassa kehässä ollen uroksissa valioiden perässä PU4 sertin kera! Ihan huippupäivä meille, onnea vielä kerran Kaarina, Veikko ja Huili!

Niin, ja sitten oli tietenkin vielä se ROP-kehä. Pari rinkiä juostiin taas valiouroksen perässä, ja punakeltainen työnnettiin minulle kouraan! Nepusta siis näyttelykansan vuoden päätapahtuman rotunsa paras koira! Päätin heti, että ryhmään jäädään, kun kerran tämän koiran kanssa sinne ykköshallin siniselle matolle päästään. 

Meidän tuurilla ykkösryhmä oli TIETENKIN viimeisenä vuorossa. Olin kokoomakehään saakka siinä uskossa, että tuomari olisi Maija Lehtonen, kuten luettelossa sanottiin. Esiarvosteluun saapui kuitenkin Harry Tast, eikä meille missään vaiheessa asiasta tosiaan tiedotettu, vaikka kuulutuksiakin kyllä kuunneltiin koko iltapäivä ja ilta, jotta tiedettiin, milloin esiarvostelu alkaa. Enpä voi sanoa ilahtuneeni tästä ylläristä, ja kehäkin meni sitten kyllä ihan odotetusti, kierros areenalla ja kiitti-moi.

Hienosti jaksoi kyllä Neppis edustaa koko viikonlopun, ryhmäkehän jälkeen kun lähdettiin pois messukeskuksesta, totesi yksi järkkärikin meille (katsellessaan meidän iloisesti riekkuvaa menoa), että jollakin sitä virtaa vielä piisaa ☺. Vastasin, että juu helposti, vielä olisi pari päivää mennyt ainakin koiralla, itse olisin varmasti hyytynyt...

Kotimatkalle päästiin joskus 7 aikaan illalla, matkalla katseltiin taas Saara Aaltoa superfinaalissa ja kotona oltiin siinä ennen kahta yöllä. Aamulla pirteänä töihin taas, on tää hullua touhua... Mutta kannattipa se taas lähteä etelään! 

Nyt annetaan näytelmien hetken aikaa olla, Kajaaniin olen kyllä koiran ilmoittanut, saa nähdä tuleeko lähdettyä kun on taas säbäpäällekkäisyyttä. Joku ulkomaan näyttely katsotaan sitä viimeistä Cacibia ajatellen, todennäköisesti Ruotsi on kohteena kun se tuossa naapurissa kätevästi on. Muuten keskitytään enemmän harrastuspuolelle.

Kaapo

Jos joku sananen vielä näiden tuoreiden valiokoirien isäpapasta, niin Kaapon jalkaongelmaan ei koskaan selvää syytä löytynyt. Kahdesti ollaan käyty fyssarilla hieronnassa ja akupunktiossa ja koira alkaa olla taas ihan siinä kunnossa, kuin tuommoinen kohta 10 vee nyt voi olla. Akupunktioon se reagoi viimeksi niin voimakkaasti, että alkoi aivan yökätä kesken kaiken. Kaisa sanoi, että toisille käy niin, ja että se kertoo myös siitä, että hoito meni perille. 

Se on nyt taas käynyt lenkeilläkin normaalisti, kotona se kyllä nukkuu aika paljon, mutta niin kait ne vanhukset tuppaavat tekemään? Ruoka maistuu ja jääkaapin oven aukeaminen saa sen heräämään, joten eiköhän se taas tästä papparaisen elämä iloksi muutu.

Laiskan päivittäjän laiska päivitys

Juu. Paljon on taas vettä virrannut Liminkajoessa ilman ainoatakaan treeni- tai muutakaan päivitystä. Syksy on ollut kovasti mukava, mutta turkasen kiireinen. Sitä kun haluaa ehtiä joka paikkaan, niin nämä tällaiset istumalihaksia vaativat kotihommat jäävät kyllä auttamatta paitsioon. 

Lenkkeilty ollaan välillä koko porukalla, ennen Kaapon haaveria (kuvituskuva, en nyt jaksanut alkaa kaivelmaan mitään enemmän tekstin aiheeseen liityvää ;) )

Mistäs sitä sitten alottaisikaan? No, jos siitä treenailusta. Nepun kanssa ollaan työstetty niitä voittajan liikkeitä sen, mitä ollaan ehditty. Ollaan käyty paitsi ringin treeneissä, myös Katjan (koirakoulukisma.fi) tokovalmennuksessa. Ja omatoimiset päälle, joten kyllä niitä treenikertoja jokaiseen viikkoon on yritetty useampi mahduttaa. 

Liikkeet alkavat ollakin aika mukavalla mallilla pääsääntöisesti.

-Seuraamiseen tajusin vastikään ottaa juoksun käännökset mukaan, lisäksi peruuttaminen vaatii vielä viilaamista. Edistää välillä, naksutellut olen oikeaa paikkaa.

-Jättävät on aika hyvät.

-Hyppynouto on paketissa myös, paitsi että ohjaaja voisi osata heittää sen metskun jokseenkin edes suorasti, varsinkin hallissa kumirouhepohjalla pomppii mihin sattuu. No, tuleepa harjoiteltua vähän haastavampia palautuskulmia... 

-Ruutuun otin Pipan kehotuksesta käyttöön taas kosketusalustan, joka aina satunnaisesti poistetaan. Ongelma on maahanmeno, se hiipii monta askelta eteen käskystä. Tätä treenataan nyt erikseen. 

-Ohjattu on aika hyvä, tosin se seuruupätkä meinaa mennä kapulakoomailuksi.

-Tunnari on myös ollut hyvä, käytetään jarrunamialustaa kapuloiden edessä ja toivotaan että oppii jarruttamaan kapuloille, menee meinaa melkoista vauhtia sinne. Kun jarruttaa, niin etsii oman varmasti koskematta vääriin. Palautuksen kapulan pito on parantunut kovasti.

-Luoksarin pysäytyskin alkaa valmistua, ollaan siinä vähän jekutettu koiraa erilaisilla palkkausvariaatioilla.

-Paikkis on enemmän ylläpitoa nyt, käskytyksiä pitää erityisesti muistaa treenata. Tehtiin tänään treeni, jossa Janne yritti saada Nepun mun vierestä pa:sta maahan, aika hyvin selvisi Neppu tästä. Sitten tehtiin vielä niin, että Janne yritti saada sen maasta pa:han, tää olikin vaikeampi, mutta hoksasi kyllä nopeasti vedätyksen ja malttoi kuunnella minun käskyä. Mun piiloon meneminen ei ole tuolle ollut koskaan ongelma, ollaan tehty myös istumispaikkista niin, että oon piilossa. 

-No, sitten päästäänkin siihen katastrofin-ainekset-ilmassa -liikkeeseen, eli ne kaukokäskyt. Nyt otettiin uus tulokulma aiheeseen, eli olen tässä parin päivän aikana opettanut sille etutassutargetin, ajatuksella että etutassut a) menevät alustalle ja b) pysyvät siinä. No, tähän saakka helppo nakki, mutta vaihtoja en tuossa ole vielä aloittanut, kerrottakoon niistä sitten joskus myöhemmin, miten lähti sujumaan... Etutassut sen vuoksi paikallaan, että mulla on ollut se tunne koko ajan, että tää koira tekis sen luontaisemmin niin, ja treeneissä Katja vahvisti tän mun tuntemuksen.

Kun nyt saatais nuo kaukot mallilleen niin vois tuossa talven päälle kokeitakin jo varovasti katsella. Tokihan se on eri asia saada nuo kaikki liikkeet peräjälkeen kertaheitolla sujumaan, aika monta muuttujaa siinä matkalla on, ennen kuin se ykköstulos sieltä plakkariin napsahtaa. 

Nepun kanssa aloitetaan parin viikon päästä myös Nosework ja rallytoko. Tuonne rallyynhan kaavailin Kaapoa koekaniiniksi, mutta tästäpä voisikin aasinsiltana siirtyä siihen juttuun, miksi koira vaihtui lennosta.

Kaapoa on vaivannut omituinen oikean takajalan ontuma. Se alkoi kerran metsälenkillä, hoksasin kun se astu sellaiseen mutavelliin, potkaisi jalallaan sitä mutaa irti tassunpohjasta ja tämän seurauksena alkoi lievästi onnahtaa. Myöhemmin kotona se hyppi porttia vasten, sai jonkun hillittömän kipukohtauksen ja oli  tämän jälkee  täysin kolmijalkainen. Se oli tosi kipeä, tärisi vaan jossain nurkassa. Niinpä me lähdettiin viemään sitä päivystykseen, jossa lääkäri ei saanut siitä mitään kiputuntemusta irti, vaikka Kaapo edelleen vaan roikutti sitä takajalkaa. Otettiin röntgenkuvia takaosasta, eikä mitään löydöksiä ollut (kehuivat vaan kun on niin siistit luut ja nivelet papparaisella edelleen). Kaapolle määrättiin Rimadyl -kuuri ja kuvat laitettiin vielä toiselle klinikalle ortopedin lausunnolle. Viikonloppu mentiin kipulääkkeillä, paranemista koirassa ei tapahtunut. Seuraavalla viikolla saatiin ortopedin lausunto, vikaa ei löytynyt edelleenkään, joten mentiin sitten näytille kyseiselle ortopedille. Hän sai vääntelemällä Kaapoa paikallistettua kivun lonkan seudulle. Edelleen kuitenkin kivun syy jäi epäselväksi (noidannuoli? tulehdus? pehmytkudosrepeämä? joku muu, mikä?) , toimintasuunnitelma oli, että vaihdetaan lääke ja katsotaan, alkaako koira toipumaan. Mikäli edistystä ei tapahtuisi, seuraavana kokeiltaisiin kortisonia ja/tai magneettikuvausta. 

Nyt on viikko menty tuolla uudella lääkkeellä (Onsior) ja Kaapo alkaa olla oma pirteä itsensä. Se kävelee jo melkein puhtaasti (jäykkä se enemmän nyt on kuin epäpuhdas), varaa jalalle jo seistessäänkin, mutta välillä lepuuttaa. Liikuntaa saa jo hillitysti ja hallitusti alkaa lisäämään, eli remmissä käppäillään pieniä 15-20min lenkkejä. Ortopedi soitteli kuulumiset ja määräsi Onsioria vielä noin kolmeksi viikoksi. Toiveikkaita ollaan, että tuo nyt olisi jokin revähdys, hermopinne tms, koska selvää edistymistä voinnissa on tapahtunut. Voi vanhuksia ja niiden vaivoja, tämän vuoksi nyt päätin sitten tosiaan ottaa sen Nepun sinne rallytokokurssille. Josko siitä(kin) sille ura urkenisi :). 

Nepun kanssa on käyty parit näyttelytkin, tuossa joku viikko sitten pyrähdettiin Norjassa Harstad KV:ssä, semmoinen älyvapaa 33 tunnin reissu, 1600km auton mittariin, pimeyttä ja sadetta, hieno hotelli Narvikissa ja Nepulle Sert & Cacib plakkariin, tulipahan käytyä...

Scandic Narvik

Viime viikonloppuna oltiin Seinäjoki KV:ssä, jossa tuomaroi hollantilainen (taitaa alkuperältään olla kuitenkin venäläinen) rodun erikoistuomari Nadjia Timmermans-Kadenko. Nepulle EH/4, eihän se todellakaan vielä valmis avoimeen luokkaan ole, samanlainen silakka kuin oli Kaapokin nuorena. Jospa se kehittyisi isänsä lailla, ihan hyvähän siitäkin sitten lopulta tuli.

No, sitä viimeistä sertiä ei nyt aleta erikseen metsästellä, käydään se perinteinen Messarin reissu tuossa joulukuussa ja sitten katsellaan kalenteria, josko ensi vuodelle kuitenkin jotain näyttelyrintamallakin tehtäis. Enemmän nämä muut harrastukset ovat vieneet mennessään, jopa niin, että tuntuisi olevan tarve jo toiselle "harrastusvälineelle". Ehkä jotain on jo suunnitelmissakin, mutta mitä, se selvinnee sitten joskus :).