Ryhmärämä koolla taas

Tämän päivän treenit tehtiin schapeporukalla Kaakkurin Citymarketin parkkiksella ja nurmialueilla. Tehtiin vähän kaikkea, jälkeä, keppejä, nätöä, tokoa. Pääpaino kuitenkin näissä kinkereissä on yhteisriekkumisella ja vertaistuella :).

Neppis ajoi nurmi- ja keppijäljen. Se nosti 5 ekaa keppiä ihan suorilta itse, viimeinen meni jotenkin hukkaan, mutta löytyi lopulta. Ehkä kohta oikeasti uskallan laittaa oikealle jäljellekin keppejä... Meidän jääkaapista löytyy nykyään tällaisia valmisannoksia: 

Ei nakit ja muusi, vaan nakit ja kepit

Kaapon kanssa tokoteltiin pikkaisen. Ohjattua noutoa, kaukokäskyjä, jättäviä. Korvat tuntui olevan vaan koristeena, tosin häiriö ja melu siellä parkkiksella ovat kyllä melkoisia. Kaukokäskyissä istu-seiso-istu meinaa valua eteen, viilattiin sitä. Tuollehan riittää että astun toisella jalalla askeleen eteen käskyn yhteydessä, homma korjaantuu. Täytyis jumpata tuo liike sille lihasmuistiin saakka.

Lopuksi siis riekuttiin porukalla, siellä marketin lähellä oli ihan mukavia pellontapaisia alueita. 

Tyttöjen juttuja

Takana Neppu ja Pilvi, edessä Cina ja Kaapo

Esineitä

Keskiviikkona tehtiin Rantakylässä lenkin päälle vielä esineruutu Nepulle. Janne piteli koiraa, ja minä talloin alueen tiputellen sinne samalla kolme esinettä (2 sen omaa lelua ja yhden hanskan). Lähetyksestä se haki ensimmäisenä hanskan, palautti tielle. Seuraavasta lähetyksestä vinkunoppa, palautti käteen. Kolmannesta lähetyksestä se ei enää oikein ollut työmoodissa, vaan lähti haihattelemaan omiaan. Lähdin itse kävelemään esineruutuun (en muistanut itsekään tarkasti, missä se viimeinen esine oli), Neppu tietenkin perässä ja melkein heti se bongasikin sen lelun sieltä, palautti mulle. Se sattuikin sopivasti olemaan narulelu, joten vähän revittelyä, pari heittoa ja hyvillä mielin kotiin :). Täytyy vissiin reenata eri esinemäärillä, osaakohan se jo laskea että kaksi esinettä siellä yleensä on?

Pätevä Pikkukoira

...toisin kuin omistajansa, joka ei nyt näköjään osaa lisätä videokuvaa tänne blogiin. 

No, joka tapauksessa kävin aamupäivällä polkaisemassa nurmijäljen Lumijoentien varressa. Nurmi oli mukavan kosteaa ja tuultakaan ei juuri nimeksikään. Jäljelle pituutta reilu 300m, 5 kulmaa, kaarroksia. Kulmat tamppasin ja jätin varulta muutamat nakit. Alkuun jana, lähtö paremmin polkien ja muutama nakki houkuttimeksi. 

Jälki vanheni tasan tunnin. Alkuun tein taas nakkiruudun, kun meinasi olla häröilymeininki. Se (Neppu) osaa jo yhdistää tuon namiruudun jäljelle lähtemiseen, ja niinpä se alkoi taas tähystellä ja kysellä, että mistä kohdasta mennään? Lähetin janalle ja se nappasikin jäljen aivan tämän pikkutarkan tätin  mielen mukaisesti! Lähti etenemään hienosti, joten minä päätin vain pidellä liinan päästä kiinni ja videoida menoa. Eka kulma meni kerrankin (!!!) mallikkaasti, se pysähtyi kulmaan ja jatkoi tarkasti oikeaan suuntaan. Ennen tokaa kulmaa se otti jonkun harhan (varmaan jäljesti harakkaa), kävi tarkistamassa molemmat suunnat, mutta haki takaisin jäljelle.  Jossain vaiheessa se alkoi tehdä sellaista siksakkia jäljen päältä ja molemmin puolin, mutta eteni siis koko ajan oikeaan suuntaan. Jälki meni mallikkaasti loppuun saakka. Ehkä pitäis useamminkin kuvata, eipähän tule puututtua siihen jäljestämiseen, kun on täysi työ mennä perässä, kerätä kulmamerkit ja kuvata :). Siis niitä videoita, joita nyt en osaa tähän lisätä... Sen sijaan lopussa on kuva meidän nurmijälkipaikasta. Tien toisella puolella on toinen vastaavanlainen, mutta vähän suurempi alue.

Neppu odotti autossa hetken, treenasin Kaapon kanssa vähän "märkä nurmikko-tokoa" ja ihmeen hyvin sekin suoriutui (jättäviä, luoksarin pysäytystä, kaukoja, nakkiseuraamista). Paikkamakuun aikana tein Nepulle keppijäljen, kuusi keppiä. Sehän oli taas tietenkin ihan intopiukeena, kun hain sen autosta. Innostin sitä vielä lisää kyselemällä keppien perään. Ekalle kepille pysäytin, ja isot palkat sekä kehut, kun keppi nousi. Sitten tapahtuikin suoranainen ihme: se nosti kaikki loput 5 keppiä ihan itse! Hirveet kehut, taitava! Neppu nostaa kepin nopeasti, käännähtää minua kohti ja pudottaa. Tämä on (kai?) ihan riittävä ilmaisu. Lopuksi vielä keppien heittelyä. 

Yhden koiran mentävä jälkimesta. Pituutta tällä alueella on varmaan joku 200m (saa hyvin pituutta, kun etenee portaittain laidasta laitaan). Tien toisella puolella on vähän isompi alue.

Kehitystä(kö muka?)

Tänään oli (jee!) taas jälkikurssipäivä. Valmistauduttiin huolella, toisin sanoen käytiin äitin kanssa  toista tuntia riekuttamassa koiria Rantakylän metsissä. Meidän peruslenkki siellä on jotain 7-8 km pitkä ja Neppuhan juoksee sen varmaan *3 kun säntäilee koko ajan edestakaisin. Ja täysillä tietty, kuinkas muutenkaan.

Tehtiin vielä vähän esine-etsintääkin siellä metsässä (2x2 esinettä). Äiti piti Neppua tiellä kiinni ja minä vein esineet (2 sen omaa lelua) metsään. Palasin itse lähettämään koiran. Se kyllä tuntuu tykkäävän tuosta touhusta! Löysi ekan esineen, palautti jopa käteen saakka, ja haki vielä toisenkin esineen seuraavalla lähetyksellä. Pari kannustusta piti antaa sille tuon toisen esineen löytämiseksi, ja sieltähän se sitten löytyikin ja palautus täyttä laukkaa. Toisella kerralla vein esineet vähän kauemmaksi, ja niin se taas löysi ja palautti ne peräkkäisillä lähetyksillä. Se kyllä jaksaa etsiä ja tehdä töitä kerrassaan mainiosti. On niin sanotusti motia tuohon hommaan :). Näin olikin sitten koirasta puristettu ulos "enin raivo", käytiin kotona tankkaamassa (minut) ja lähdettiin jälkikurssille.

Tein pitkähkön jäljen, alkuun janan, kulmia taisi olla 5 ja muutenkin sellaisia kaarroksia. Alkuun pari namia, ekaan kulmaan samoten ja loppuosalle satunnaisesti. Kulmat tamppasin tarkemmin. Jälki vanheni n. 40min.

Ennen janalle lähetystä pari nakkia metsäpohjaan, eipä se Neppu niitä kauheasti jaksanut etsiskellä kun rupesi jo tähyilemään että missäs se jälki olikaan? Janalle lähetys, ja hienosti nosti jäljen! Siinä sitten lampsittiin koiran perässä, koutsi-Katja vakuutteli että näin tämän pitääkin mennä, hienosti menee. Annoin liinaa ja Neppu teki keskittyneesti töitä. Palasi omatoimisesti takaisin jäljelle, jos meinasi lähteä väärään suuntaan. Ja vauhtikin oli semmoinen mukava, kävelemällä perässä mentiin. Kulmatkin meni Katjan mielestä hyvin, taidan itse vaan olla liian pikkutarkka... Kertaakaan ei tarvinnut muistuttaa sille, että mitä oltiinkaan tekemässä, vaan se teki töitä alusta loppuun saakka, ja purkin jälkeenkin jäljesti meidät vielä tielle. Olin ihan että JIHUU! Kyllä se treeni näyttää tulosta tuottavan! 

Läksyksi saatiin, että jatkakaa samaan malliin, ja nyt täytyy heti huomenna tehdä sellaisia vähän isompia jälkikeppejä kuivumaan ja hajustumaan, ensi viikolla koitetaan niitä siellä jäljellä. Pitääkin siis nyt viikon aikana pelata niillä kepeillä sen kanssa. On se mukavaa touhua!

Nopea päivitys

Tokoiltiin seurakuntatalon parkkiskalla. Ihan kauheassa kunnossa se sorapiha, muutama sata rinkiä vedetty jollain mopolla ympyrää...

Kaapo:
-Ruutu. Vauhtia ois saanut olla enemmän. Eri suunnista, Kaapo ei jaksa oikein toistoja.
-Seuraamista, imuttelin nakilla, no kyllähän toimii.
-Kaukokäskyjä. Ällöttävästä sorasta huolimatta ihan ok.
-Seisominen/maahanmeno/istuminen. Kun se joskus oppis kuuntelemaan.

Neppu:
-Alkuun ruutua. Se kyllä hienosti löytää ruudun, mutta voimain tunnossaan pysähtyminen tuottaa suuren suurta tuskaa.
-Nakki-imutellen seuraamista. Käännöksiä. Oikein hyvä.
-Seisominen/istuminen/maahanmeno. Ei tehty liikkeenomaisesti vaan itse peruuttelin ja käskytin siitä. Aika hyvä. Vinkulelun avulla supernopea. Välillä tarjoaa väärää.
-Merkin kierto. Koitin saada sitä kaarta pienemmäksi, vinkulelun avulla sainkin sen palaamaan mukavasti (ensin lelu piilossa taskussa-lähetys kiertoon-ennen kaarretta lelu taskusta, vingutus ja heitto taaksepäin). Tätä ei tosin voi montaa kertaa tehdä, kun se hoksaa homman eikä sitten meinaa enää irrota merkille saakka. Koitin myös niin, että lelu on merkin takana, mutta sitten se juoksi koko merkin nurin...
-Kaket. Tämä on nyt levennyt, ei meinaa nousta ylös ja maahanmenossa hyökkää. Otin sitten ihan läheltä. Istumaannousu on kyllä salamannopea ja hieno, mutta kauempaa ei nyt vissiin kuullut käskyä.
-Paikkamakuu. Ihmeen hyvin malttoi.
-Kapulan pito. Koitin ensin muovikapulalla, se ei tuntunut mieluisalta niin vaihdoin puiseen. Kyllä tämä pikkuhiljaa paranee, ehkä.

Neppu kyllä niin hoksaa kaikki roskat ja ruohoturppaat, ja muutahan se ei sitten tarvikaan kun ajatus katkeaa. Tarvitaan siis lisää harjoitusta. Kaksi junaa meni ohi, kun treenattiin, mutta niistä se ei ihme kyllä villiintynyt.

Viikonlopun treenailua

Eilen lauantaina tein nurmijäljen, noin 400m. Vahvistelin alun, tallasin kulmat (5kpl) huolellisemmin ja kylvin nameja kunnolla kulmiin, välille satunnaisesti. Päätin kokeilla myös keppejä jäljellä, niitä laitoin 4kpl (muistisääntönä "aina pihlajan oikealla puolella"). Jälki vanhenemaan.

Kovaa touhotusta jäljellä alusta loppuun saakka, tuulikin oli kyllä kohtalainen, joten ehkä haju levisi? Se menee kyllä aina ensimmäiset kulmat huti, ei malta tehdä rauhassa töitä. Kepeille pysäytin, ja taas se jäi haistelemaan maata kepin ympäriltä, onkohan noissa nyt jo liikaakin makupalan hajua... Nenä on mukavasti alhaalla kyllä, sitä tää nurmitreeni vahvistaa.

Sunnuntaina mentiin sitten metsään, tehtiin Kaapollekin pieni jälki. Nepun jäljelle tuli mittaa n. 400m. Kulmia sinne tänne, vahvistus nameilla. Jäljen vanhetessa käytiin kiertämässä meidän "normilenkki", siinä menee tunti, joten jäljet vanhenivat sen aikaa. Vettä sataa ropsautti hieman.

Nepulle laitoin alkuun taas namiruutua, jotta rauhoittuisi. Lähetin sen janalle etsimään jälkeä, ja ensin se vain villiintyi, mutta tajusi sitten, mitä tarkoitetaan ja nappasikin hajun (sekä oikean suunnankin tällä kertaa). Hyvin se ajoi tuota metsäjälkeä, mutta ilmeisesti jäljellä oli hajua niin paljon, että nenä tahtoi nousta vähän liian ylös välillä. Yhden traktoriuran kohdalla se meinasi taas lähteä sitä uraa pitkin, mutta löysi kuitenkin itse takaisin jäljelle. Olisin toivonut kyllä tarkempaa työtä. Nurmitreeniä lisää siis! Pitäis jotenkin malttia saada lisää, siltä osin tuntuu kuin oltais otettu takapakkia. Se mennä hoihottelee ihan omiaan välillä; suunta on kyllä periaatteessa oikea, mutta saattaisi kepit jäädä metsään tuolla tarkkaamattomuudella.

Kaapo ajoi jälkensä ihan ok. Tosin sillä oli kova halu vaan piehtaroida siellä metikössä. Se sille suotakoon, pääasia että kokee pääsevänsä tekemään kaikkea hauskaa.

Hoksattiin, että mustikat alkavat olla kypsiä, joten päätettiin kerätä piirakkamarjat mukaan. Marja-astiaahan meillä ei tietenkään mukana ollut, joten lainasin koirilta namikuppia ja Janne poimi vesipulloon. Koirat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja kävivät rypemässä jossain ihme suosilmäkkeessä, kun me kyykittiin mättäissä. Olipahan tiukassa se törky niiden turkeissa, kotona koettiin taas turkkikoiran omistamisen huippuhetkiä kun yritettiin saada niitä puhtaiksi...

Haistoimme ihqun rypemismestan...

Tää neitokainen veti pohjat taas.

Eihän näitä voinut olla ottamatta.

Tämän eteen pestiin koiria, seiniä ja kylppäriä, mutta hyvää oli!

Voihan vemmelsääri

Olen viimeisen viikon aikana kiinnittänyt huomiota siihen, että Neppu ryhtyy remmilenkillä helposti peitsaamaan. Aiemmin se ei ole peitsannut ollenkaan, joten ajattelin, että jotain vikaa on nyt jossakin. Tänään Katja kävi hieromassa Nepun (iso kiitos vielä kerran kun saatiin homma näin pikaisesti hoitoon!) ja eihän se iso yllätys ollut, että selässä ja takaosassa jumeja olikin. Olin varautunut isoon (siis aivan järkyttävään) taisteluun tuon lujatahtoisen neitokaisen aloillaan pitämiseksi hieronnan aikana. No ponnistelihan se varsinkin aluksi joka sorkalla ja kaikilla liikkuvilla ruumiinosilla, mutta ihmeen hyvin antoi kuitenkin hoitaa, lopulta ihan rentoutuikin. Vaikein osuus taitaa ollakin se vähän kevyemmin ottaminen tänään ja huomenna...

Iltapäivällä tein nurmijäljen, mittaa tuli 350m, jossa kolme kulmaa ja muutamia kaarroksia. Jätin jäljen vanhenemaan, hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan kotiin hetkeksi. Lähtiessäni näin, miten täällä meidän kylällä suurilukuisena esiintyvän cityrusakkokannan eräs jäsen loikki iloisesti juuri tallaamani jäljen loppuosalle. Jippii. No, eikait siinä, kokeillaan kuitenkin, ajattelin.

Jälki vanheni 45min. Lähetin koiran etsimään jälkeä muutamien metrien päästä (ehkä joku 7m). Neppu löysikin sen, mutta otti aluksi takajäljen, korjasin. Sitten tohinalla jäljelle. Ensimmäinen kulma meni huolella ohi, mutta päätin katsella, mitä tapahtuu. Kauhea pyörinä ja hyörinä, ja lopulta se nappasi jäljen taas (sieltä vähän matkan päästä, en tiedä, mitä tuommoisessa tilanteessa pitäisi tehdä, tarkempi saisi olla) ja lähti etenemään paljon rauhallisemmin. Toisessa kulmassa tuli sellainen "voltti", mutta jatkoi nopeasti oikeaan suuntaan. Kolmanteen kulmaan se pysähtyi kuin seinään ja jatkoi hienosti etenemistä. Ja sitten päästiinkin ongelmiin... Meni aivan hakuammunnaksi se loppuosa, mutta yritin lukea koiraa, milloin se on jäljellä ja milloin jahtaa jänistä tai jotain. Ainakin työskentely on sellaista skitsofreenista hyökkäilyä, kun se ei ole ihan kartalla, että mitä jäljestetään. Voi että ärsytti, jäi huono maku tuosta. Purkkikin löytyi siinä singahtelun lomassa. Täytyy yrittää huomenna saada parempi jälki aikaiseksi.

Kotipihalla tehtiin sitten keppijälkeä. Kepit on viettäneet aikaansa makupalarasiassa "marinoitumassa". Ainakin Nepulla oli kauhea hinku sinne keppijanalle ja mukavasti se merkkasikin kepit, muutaman palautti käteen asti. Tosin se ilmeisesti sen hajun perusteella luuli, että jossain siinä maassa kepin vieressä on aina makupala ja yritti etsiä sitä. Lopuksi heittelin keppiä sille vielä.

Kaapon kans ajattelin, että harjoittelen merkin kiertoa ensin kaikella muulla kuin niillä tötsillä, koska ne se yhdistää ihan selvästi merkille lähetykseen. Kotipihalla kierrätin sillä puuta. Se alkoikin aika nopeasti sujua. Jospa se joskus oppis erottamaan nuo käskyt "merkille" ja "kierrä" toisistaan, vaikka sen mielestä ne varmaan on tosi saman kuuloisia...

Jänisjahdissa. Eiku...

  

Keppitreeni