Oulu NORD 13.5. + tavoite -CHECK!

Viime viikonloppuna pyörähdeltiin Inkerin kanssa kehässä Oulu NORD -näyttelyssä. Schappareita sinne oli ilmoitettu 10kpl (1pen, 5u + 4n) ja tuomarina toimi suomalainen Hilkka Salohalla. 

Inkeri esiintyi iloisena omana itsenään ja saikin eri SA:n. Toinen SA:lla palkittu narttu oli myös Kaapon tyttöjä, meidän Nepun sisko Scabbers Ambrosia, joka esiintyi valioluokassa. Siskopuolet juoksivat näin ollen kahdestaan paras narttu -kilpailussa, ja Rose vei voiton pokaten NORD SERTin, Inkerille PN2, SERT ja NORD VARASERT. 

Uroksissa esitin myös komean junnun, Trasseli Tervaporvari "Pablon", jolle myös eri SA ja juoksipa näyttelyn ensikertalainen itsensä vielä valioiden edessä parhaaksi urokseksi!

ROPista kilpailivat Rose ja Pablo, Roselle punakeltaista ja lippu isoon kehään. Tässä näyttelyssä valittiin myös Royal Canin ROP -juniori, siitä kilpailivat Pablo ja Inkeri. Inkeri pokkasi itselleen tämän epävirallisen kilpailun voiton. Hieno päivä, ilma suosi kerrankin Oulun koiranäyttelyä ja kaikki saatiin mitä lähdettiin hakemaan  -voidaan olla tyytyväisiä!

Ensi viikonloppuna sitten näytellään junioriosaston kanssa Oulaisten ryhmiksessä.

Tässä vielä Inkerin arvostelu:

"Koolta ja mittasuhteilta erinomainen.

Ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu,

jolla erinomainen kallo ja kuono.

Hyvä purenta, silmät ja korvat.

Erinomainen kaula ja ylälinja.

Oikein kulmautunut. Hyvä runko.

Luusto voisi olla kevyempi.

Erinomainen karvapeite.

Liikkuu hieman ahtaasti takaa,

muuten erinomaisesti."

JUN ERI/1 SA PN2 SERT NORD VARASERT ROP-JUN

Inkerin yhtenä tavoitteenahan oli tämän vuoden aikana kalastella näyttelyistä se toinen serti. No, se tulikin heti ekalla yrittämällä joten ruksi sen tavoitteen päälle :). Toinen tavoite oli se hajutesti, joka tuli jo suoritettua aiemmin. Kolmas ja viimeinen -se kaikista haastavin- on ALO1 tokosta. Vähän kyllä tuli jo Virkkua pyöritettyä Inkerinkin asialla, ehkä se osallistuu kesän aikana kokeeseen tai pariin... Katsotaan josko saisin ne Nepun kanssa johonkin samaan kokeeseen.

Nepullekaan en ole laittanut ilmoja vetämään mihinkään suuntaan, kun aina on kaikkea muuta kiirettä. Jokunen sopiva koepäivä osui kuitenkin silmään, joten jos onnistutaan pääsemään mukaan kokeeseen niin se luultavasti menee vielä voittajaa. EVL tuntuu tällä hetkellä jo kyllä ihan hyvältä, mutta huomennahan se saattaa tuntua ihan toisenlaiselta taas... :) Hiljaa hyvä tulee vaimitensenymeni.

Rally-tokon tavoitteet (RTK2 Kaapolle ja Nepulle) meillä on myös jo saavutettuna ja tässä kohtaa Kaapon tavoitteeksi on tarkistettu voittajaluokan korkkaus. Neppu taas jää tän harrastuksen osalta tauolle, ihan on riittävästi tekemistä näissä tavoitteissa muutenkin. Mutta onneksi pian on kesä ja loma, silloin on aikaa treenata mielin määrin!

2x RTK2!

Kaapon ja Nepun kanssa tehtiin eilen täsmäisku Kemin Rally-tokokisoihin, jossa oli tarjolla kaksi rataa Heli Kelhälän tuomaroimana. Agendana oli saada Kaapolle yksi ja Nepulle kaksi hyväksyttyä tulosta, jotta saatais molemmille koularit avoimesta luokasta. 

Treenattua ei ollut liiemmin tätä lajia tullut, mutta se mitä treenattiin niin totesin vaan, että molemmat kyllä homman osaa, jos a) Kaapo malttaa kuunnella ja b) Neppu pysyy edes suunnilleen pöksyissään...

A-rata vaikutti oikein sopivalta Kaapolle, tässä piirros:

Me oltiinkin suoritusvuorossa heti ekana. Kaapo teki ihan hyvällä otteella, hidashan se on,  mutta kerrankin voin onnitella myös itseäni siitä että maltoin antaa sen tehdä rauhassa ja pidin verkkaisen tahdin yllä. Loppujen lopuksi saatiin vain -1p ohjaajavirhe kyltiltä 7 (en tiedä mitä siinä sössin :) ). Kaapolle siis heti ekalta radalta koulari RTK2 ja papparainen tempaisi vielä voiton koko kisassa!

Nepun kanssa sitten oltiin vuorossa jo perinteeksi käyneesti viimeisenä. Se lähti heti kättelyssä lapasesta, joten uusin kyltin numero 2, josta lisäksi -1 vino. Loppurata meni kivasti  rallatellen ja muita miinuksia ei otettukaan, joten saldona 96p. Sillä päästiin myös palkinnoille, oltiin kolmansia.

B-kisaan lähti sitten vain Neppu mun koirista, ratapiirros:

Meni ihan mukavasti, ei suurempia lapasesta lähtemisiä tällä radalla. Ihan en silti osannut odottaa, että saataisiin täydet 100p! Niin siinä kumminkin kävi ja näin Nepullekin RTK2 ja luokassa toinen sija, tuo sijoitushan ratkeaa tasapisteiden tapauksessa ajan perusteella.

Täsmäisku tuotti näin ollen jopa hieman yläkanttiin menneet tulokset, kaksi koularia ja monta jumppapussia, jotka sisälsivät herkkuja sekä koiralle että ohjaajalle. Kemkon kisoissa oli taas oikein mukava tunnelma ja ihan bonuksena kanttiinissa myytiin tuoreita munkkeja! Kyllä kelepasi ajella Kemiin ja takaisin!

Tää kuva haluaa välttämättä olla tälleen kyljellään...

Jatkosta tän harrastuksen suhteen en osaa vielä sanoa mitään, Neppu (ja Inkeri) nyt keskittynee ainakin kesän ajan tokoiluun ja Kaapo vois jäädä taas eläkkeelle... Toisaalta  se on kyllä varsin mainiossa kunnossa tällä hetkellä, ei ikä paina ja lihaskunto on loistavan talven jälkeen oikein mukavalla mallilla. Voihan se olla että innostutaan ainakin kokeilemaan niitä voittajan kylttejä ;). Tai sitten se alkaa nosettamaan...

Inkerin ekat...

...kisakirja ja juoksutreeni.

Mentiin tosiaan Inkerin kanssa hajutestiin 20.4 Kempeleeseen hyvin minimaalisesta harjoittelusta huolimatta. Suoritettavana oli siis ykkösluokan haju, eukalyptus. Testi järjestettiin Kempeleen ammattiopiston asfalttipihalla kylmän tuulisena perjantai-iltana. 

Kaikkinensa koirakkoja ykkösluokan testissä oli 14, ja meille oli arvottu suoritusvuoro numero neljä. Vähän jännitti, kun ei oltu juuri treenattu eikä varsinkaan ulkona... Inkerin kanssa olen tehnyt laatikkotreenejä ylipäätään hyvin vähän, ne vähäiset nosetreenikerrat talven ja kevään aikana ovat olleet lähinnä sisäetsintöjä kotona. 

Inkeri lähti kuitenkin heti ahneesti laatikoille ja merkkasi melko pian oikean puoleisesta rivistä kolmanneksi viimeisen laatikon (muistaakseni se oli se laatikko...). Se ei kuitenkaan tarkentanut nenällään hajukohtaa (minkä se on yleensä laatikoillakin tehnyt), joten käskytin uudestaan hakemaan. Inkeri teki pienen tarkistelumutkan vain palatakseen takaisin sille samalle laatikolle, jota se tällä kertaa myös tarkenteli nenällään. Niinpä uskalsin tämän varmistuksen jälkeen ilmoittaa löydön, ja oikeinhan se meni! 

Muistaakseni testin läpäisi kaikkiaan 8 koiraa, tuuli oli ollut haasteellinen monien kohdalla. Inkerin etsintäaika tuosta varmistelukiekasta huolimatta oli vain 19 sekuntia. Tyytyväisinä otettiin  eka  merkkaus ensimmäiseen kilpailukirjaan!

Josko nyt kevään ja kesän aikana saisi ryhdistäydyttyä tossa nosetuksessakin, niin voisi jossain kohtaa suunnitella sitten myös kokeeseen menemistä joko Nepun tai Inkerin (jos ei jopa molempien) kanssa. Tällä hetkellä tuo laji tuntuis enemmän Inkerin lajilta, mutta tiedä häntä. Meidän täytynee vähän muuttaa tota "lahjattomat harjoittelee" - mottoamme, jotta sinne oikeaan kokeeseen kannattaa lähteä kokeilemaan...

Toinen "eka kerta" koitti tämän viikon alussa, kun valjastin Nepun ja Inkerin parivaljakkoon ja käytiin heittämässä juoksulenkki. Nyt kun Inkerikin on kuvattu luustoltaan priimaksi, niin uskallan vähitellen ottaa sen mukaan harjoittelemaan tuota valjaissa juoksemista, ensin harvemmin ja lyhyitä lenkkejä. Tämä ensimmäinen oli pituudeltaan hiukan vajaa 4km ja voin kertoa, että varsinkin alussa mentiin niin lujaa, että hyvä kun mun jalat liikkuivat niin nopeasti mukana :). Mutta hyvä noin, alusta saakka ajatus eteenpäin ja eiköhän se jarrukin sieltä jossain vaiheessa löydy. Ja Neppu olikin yllättävän hyvä opettaja Inkerille tossa, se ei lyönyt hommaa leikiksi, mitä vahvasti itse etukäteen epäilin, vaan juoksi tapansa mukaan suoraan eteenpäin ja piti valjakon "raiteilla". Juoksukunto koirilla on talven lumiryynäämisen jälkeen kyllä hyvällä mallilla ja ne jaksavat raahata sen liinan toisen päänkin mukanaan hienosti :). No, Nepun kanssa olen juoksennellut läpi talven säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta enemmänkin saisi kyllä juosta.

Vauhtikaksikko lähtövalmiudessa

Sitten vielä yksi riemastuttava havainto tältä päivältä: ulkokentät alkavat olla melko hyvällä mallilla! Päästään treenaamaan kunnolla ruutua, härpäkkää, luoksareita...! 

Inkeri terveystarkeissa 27.3.

Inkeri 15kk

Vihdoin ja viimein Inkeri täytti sen maagisen vuoden, jolloin viralliset luustokuvat voidaan ottaa Kennelliiton lausuntoa varten! Osallistuimme Eläinlääkäriasema Kamun joukkotarkastukseen, josta  tilasin "koko paketin" eli syyniin pääsivät silmät, lonkat, kyynärät ja selkä. Selän osalta tässä iässä voidaan lausua vain välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) ja nikamien epämuotoisuus (VA), mutta  mulla ei todellakaan kestä hermo odotella sitä 24kk ikää, jolloin koiralle on mahdollista saada myös spondyloosilausunto! Se otetaan sitten myöhemmin, mikäli tulee tarpeelliseksi.

Ihan kaikkien koirien kuvaaminen ja silmien tarkistaminen on mun mielestä tärkeää monessakin mielessä. Henkilökohtaisesti en lähde esimerkiksi juoksuttamaan koiraa valjaissa, ennenkuin sen luusto on kuvattu ja terveeksi todettu. Muutenkin lähtökohdat on hyvä olla tiedossa, jotta osaa suhtautua oikealla tavalla esimerkiksi koiran ontumiseen, vinouteen, hännän käyttöön tai sen käyttämättömyyteen tai muuhun muutokseen liikkumisessa. Hevospuolelta kun itse tulen, syynään jatkuvasti koirieni liikkumista, selän käyttöä, suoruutta ynnä muita asioita eikä pienikään muutos niissä jää yleensä huomiotta. Jos/kun joku muutos tulee, vien koiran tilanteesta riippuen joko fyssarille tai eläinlääkärille. Ja näissä tilanteissa on hyvä olla ne "lähtötilanneröntgenit" otettuna.

Silmien osalta noudatan jonkun viisaan (ei mitään muistikuvaa kuka se oli...) joskus antamaa neuvoa, että koirat olisi hyvä peilata ainakin kerran nuorena, kerran keski-iässä ja kerran vanhana. Jos koiraa käytetään jalostukseen, niin silloinhan tulos ei saa meidän rodusss olla vuotta vanhempi.

No, joka tapauksessa Inkerin kanssa mentiin heti joukkotarkkiin, kun tuota ikää oli riittävästi ja hiihtolomareissu tehtynä.  

Eläinlääkärinä toimi Sanna Knuutinen, joka peilasi ensin silmät. Terveet olivat ja kuulemma kauniin väriset (puhuttiin siitä, miten pigmentti vaikuttaa siihen, mitä väriä silmät loistavat, kun niihin pimeässä valottaa. Inkerin silmät ovat oranssipigmenttiset, sarjassamme erittäin tärkeää tietoa :) ). 

Peilauksen jälkeen Inkerille annettiin kevyt rauhoite ja se vietiin kuviin... Aina se vaan on yhtä jännittävää! Ennakko-oletukseni oli, ettei siellä hirveästi mitään vialla voi olla, kun Inkerin liikkeessä mikään ei ole koskaan mun silmään ottanut lievää pentuajan etupainoisuutta lukuun ottamatta.

Kauaa mun ei tarvinnut hermostuksissani odotella, vaan melko pian pääsin katsomaan kuvia yhdessä lääkärin kanssa, ja tältä ne näyttivät:

Kaikki näytti olevan kunnossa, huh helpotusta!

Jo seuraavana päivänä Koiranettiin ilmestyi kyynär-ja lonkkakuvalausunnot ja selkäkin lausuttiin pääsiäisen pyhinä! Hyvää odotettiin mutta priimaa saatiin! Silmätarkastuslausunto on tätä kirjoittaessani vielä kirjautumatta tuonne, mutta se tarkastustuloshan on virallinen heti peilauspäivänä. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

P.S. Inkeri on osallistunut peräti kahteen semmaan (ja Neppukin yhteen) tässä hiljattain, yritän niistäkin saada jotain juttua aikaiseksi jossain vaiheessa.

Tokokoe 31.3.

Täytyy tehdä pikainen koesuorituksen purku, paljon muutakin kerrottavaa olisi, mutta nyt ei malta istua sisällä niin pitkään, että kaiken saisi kirjoitettua.

Käytiin siis Nepun kanssa eilen mutka Torniossa, jossa koetta tuomaroi Heli Kelhälä. Kaikkiaan 7 koiraa oli ilmoitettu voittajaluokkaan, me Nepun kanssa suoritusvuorossa ihan jo perinteisesti viimeisenä. Liikkeet kirjattuna siinä järjestyksessä, kuin ne tehtiin.

Paikkis 8 -se teki sen TAAS! Muuten täydellinen suoritus, mutta se lopun perusasento, johon se kokeessa tarvii AINA lisäkäskyn. Treeneissä tätä ei tapahdu koskaan. En tiedä, mistä johtuu. Onneksi evl paikkis on sitten erilainen :)

Yksilöliikkeet

Metallihyppynouto 10 -kapula oli kylmä, moni koira jätti noutamatta, mutta Neppu teki hienosti.

Kaukokäskyt 8,5 -siisti, tuomari rokotti sekatekniikasta, sanoi kyllä että ei liikkunut yhtään. Sanoinkin, että tää on sekakäyttäjä, enkä aio asiaa edes yrittää korjata :).

Tunnari 0 -teki täydellisen noudon, mutta toi väärän! Tätä en muista tapahtuneen koskaan, Neppu ei edes haistellut niitä vaan nappasi vaan ekan kohdalle sattuneen ja kiikutti mulle. Tämä jäi vaivaamaan mua ihan älyttömästi ja mietin esimerkiksi, että 

-se katseli Jannea kehän reunalla odotellessaan liikkurin kapuloiden laittamista, pelkäsin jo että se lähtee Jannen luokse. Ajatus ei ollut ollenkaan tunnarissa?

-koska alla oli tuo hyppynouto, jäikö sillä se moodi päälle tässä? Ei olla varmaan treenattu tommosta nouto-tunnariyhdistelmää? Ahdistus. Mitä jos tuo nyt meni pilalle koko liike?

Luoksari 6 -se ei ilmeisesti kuullut mun ekaa kutsua? Koira jätettiin semmoisen lämmityspuhallinpömpelin alle makaamaan, joten kutsuin ekana varmaan liian hiljaa? Sitä ei uskalla kovin roimasti kutsua, kun tulee sitten miljoonaa ja pysähdys valuu... ja niinhän siinä sitten nytkin kävi kun käskytin toisen kerran vähän isommalla äänellä...

Seuraaminen 9 -tuomari tykkäsi kovasti, kehui meidän käännöksiä ja täykkäreitä (uskaltauduin nyt ekan kerran tehdä ne kokeessa vasemman kautta). Peruutuksetkin oli suht ok ja Heli sanoikin että ihan ei tekniikka niissä ole täydellinen, mutta yritystä ei puutu. Minä sain pyyhkeitä jähmeästä vasemmasta kädestä, se kuulemma pitää laittaa kuntoon evl:ää varten. Mun pistemenetys. 

Kesken seuraamisen yleisössä tuli joku koirarähäkkä, Neppu säikähti sitä ja otti pari pinkoaskelta, mutta palasi heti seuruuseen eikä ollut millänsäkään, siihen kohtaan olin erityisen tyytyväinen, en ehtinyt antaa edes lisäkäskyä kun korjasi asian itse :).

Stopit sei-maa 7 - taas täydellinen muuten, mutta maahan -käskyllä istui. Se teki tuota lämpätessäkin, ilmeisesti ei tykännyt alustasta (se Tornion hallin pohjahan on aika erikoinen). Tai sitten ei vaan malttanut kuunnella. Ärsytys, tää on ollut tunnarin ohella ihan varma liike.

Ruutu 0 -tää meni ihan keturoilleen. En tiedä, johtuuko siitä että tuossa meidän treenihallissa ei mahdu tekeen täydeltä matkalta. Se lähti hyvin, mutta laski varmaan askeleita ja odotti pysäytyskäskyä ennen ruutua jo. Kun sitä ei tullut, kaarsi laajan kiekan oikeaan ja vilkuili mua, että mitä hittoa. En saanut korjattua, sillä meni kuutonen silmään ja siellä se mennä viuhtoi kun yritin käskyttää. Keskeytin liikkeen. Nyt kyllä etsitään joku parkkipaikka tuolta lumen seasta ja käydään tekemässä piiiittttkkkkääää ruutuun lähetystä!

Ohjattu nouto 0 - saatiin vasen, kuten seitsemästä koirasta viisi muutakin. Vain yksi koira kuudesta haki sen vasemman, kaikki muut kaarsi lähetyksestä vasemman kautta oikealle kapulalle! Liike tehtiin kohti katsomoa ja vasen oli juuri toimitsijapöydän edessä. Luulen, että se oli koirille vaikea nähdä, kun taustalla oli paljon kaikkea? Oikea oli hallin reunalla, takana pelkkä kehänauha ja tekonurmea, joten se oli varmaan koirille helpompi. Harmi.

Kokonaisvaikutuksesta tää mun taskuraketti otti nollailustaan huolimatta kympin, ja Heli sanoi mulle vielä kerran siitä vasemmasta kädestä, käski katsoa videolta kun huomasi että Janne kuvasi. Että sen kun laitan kuntoon niin sinne eeveeällään sitten tän kans on hyvä lähtee.

Summa summarum, nollatulos tuli, paljon oli hyvää (erityisesti seuraaminen on nyt kohdillaan). Näköjään myös säikähtäessään palautuu heti ja jatkaa hommia.  Superiloinen siihen, että tuo kyllä aina tekee, ei koskaan jäädy/jämähdä. Monelle koiralle tuollakin oli esimerkiksi kaukokäskyt vaikeat, en tiedä onko se pohja jotenkin koirien mielestä inhottava, kun eivät mielellään tee niitä kakeja.

Sitten todettiin taas kerran, että Janne ei voi tulla katsomaan meidän koetta, aina menee huonosti kun tulee ja aina kun ei tule, saadaan ykköstulos :).

Moppitukkien mysteerisairaus

Tukka huonosti ja pipi jalassa :(

Miksi tällainen otsikko? Laitan osaselitykseksi suoran lainauksen eräältä rodun harrastajien facebook-sivulta: 

"Alkuvuoden 2018 aikana some-keskustelussa nousi esiin koiria, jotka kärsivät samoista oireista joita ovat laihtuminen, syömättömyys, oksentelu, ripulointi, väsymys, huono rasituksen sietokyky, huono lämmönsietokyky, läähättely, lihaskireydet takaraajoissa, takaraajojen tärinä ja venyttely.

Oireilevilta koirilta on eläinlääkärin tutkimuksissa löytynyt myös kohonneita veriarvoja, mm. kreatiinikinaasi (CK) sekä maksa-arvot (ALAT, ASAT). Oireilevien koirien osalta asian selvittelyä jatketaan ja edistymisestä kerrotaan, kunhan lisätietoja saadaan..."

Muistan itsekin jo vuosien takaa keskusteluja, että noita korkeita maksa-arvoja on esiintynyt schappareilla aika-ajoin myös Suomessa. Ilmeisesti asiaa on tutkittu esimerkiksi rodun kotimaassa Hollannissa, mutta käsittääkseni tutkimustyö ei ole edistynyt, eikä syytä noihin pilviä hipoviin arvoihin ole löytynyt. Osa koirista elää näine korkeine arvoineen ihan normaalia elämää vailla oireita.

Tänä keväänä asia siis nousi jälleen esille ja Suomesta on löytynyt useampi koira, jotka oireilevat alun kuvauksen tavoin. Eläinlääkärit ovat asian kanssa ymmällään, on epäilty esimerkiksi glykogeenin kertymäsairautta (vrt. esim. http://www.kiharakerho.net/jalostus/terveys/gsd-iiia/ ), myopatiaa... Eräs asiaa selvitellyt ell on suositellut, että ainakin jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkittaisiin veriarvot, koska tämä "mysteerisairaus" voi oletettavasti olla perinnöllistä. Lisäksi oireilevien koirien verinäytteitä on lähetetty Hannes Lohen tutkimusryhmälle https://www.koirangeenit.fi.

Omat koirani ovat aina olleet todella terveitä kaikin puolin, mutta tämän asian tultua kuvioihin mukaan ryntäsin tietenkin heti tutkimaan koiristani otettuja labratuloksia. 

Kaapon viimeisin tulos oli anestesiapaneeli parin vuoden takaa. Tulosliuska oli nelisivuinen, mutta tässä nuo tämän asian tiimoilta tärkeimmät: 

Kreatiniini 76 umol/l

CK 76 U/l

ALAT 92 U/l

ASAT 57 U/l

Kaapolla ko. arvot ovat olleet ihan somasti viitteissä, löysin vielä toisenkin, vanhemman tulosliuskan. Siinä myös kaikki kunnossa.

Nepun osalta löysin vain yhdet verinäytetulokset toissa kesältä,  kun sitä puri käärme. Näitä kaikkia nyt tapetilla olevia arvoja siinä ei ollut. Koska Neppu kuitenkin sukulinjoiltaan on kovastikin samaa sukua kuin muutamat "mysteerisairaat" koirat ja lisäksi se on näihin meidän kahteen jätemyllyyn (aka Kaapo ja Inkeri) verrattuna erittäin valikoiva ruuan suhteen (mikä nyt sitten voisi olla ainoa "oire" tuolta oirelistalta, toki se on laihakin), niin päätin otattaa siltä nuo verinäytteet samalla, kun käytiin tyttöjen kanssa rokotuksilla.

Tänään sain tulokset sähköpostiini ja tältä ne näyttävät:

Selvennykseksi:
Kreatiniini 83 umol/l
CK 91 U/l
ALAT 77 U/I
ASAT 32 U/l

Viitteissä nätisti nämäkin, joten taas saa huokaista helpotuksesta terveysasioissa! Muutama kymppi oman mielenrauhan eteen on pikkuraha :). Todellakin toivon, että tähän(kin) asiaan kiinnitettäisiin vakavissaan huomio jalostustyössä ja asian suhteen oltaisiin avoimella linjalla; ainakaan rodun etu ei ole se, että terveysasioissa ylipäätään vaietaan tai ne painetaan villaisella, kun "onhan kyseessä terve rotu kaikkinensa!" Mun vaaleanpunaiset prillit tämän asian suhteen ovat kyllä aikoja sitten jo hukkuneet valitettavasti.

Rokotuksissa ja näytteenotossa kävimme Oulun uudella yksityisellä klinikalla, lääkärinä oli  Anu Tulokas. Todettiin, että Inkeri tykkää edelleen tunkeutua suuhun asti lääkärissäkin ja se olisi halunnut mukaan myös verinäytteen ottoon. Inkun paino oli 16.1kg ja hammaskiveä muodostuu himppasen yläkulmureihin. Vinkkejä otetaan vastaan taistelussa hammaskiveä vastaan :)! Puruluita syö ihan kohtalaisen paljon, samoin Dentastixejä ja samaa ruokaa kuin muutkin meillä. Pois lähtiessä varasin Inkerille vielä ajan ensikänneille läpivalaisuun. Samaan konkurssiin peilataan silmätkin. Tämä kaikki hauskuus tulee tapahtumaan ensi kuussa.

Neppu painoi 15.3kg ja sen suu on erittäin siisti, ei hammaskiveä. Se olis mielellään luovuttanut Inkerille verinäyteneulatyynyn paikan, mutta saatiin kuin saatiinkin pari putkea verta otettua ilman, että koira tippui kertaakaan pöydältä :). Toinen putki otettiin siltä varalta, että jos tuloksissa olisi jotain merkittävää, se lähetettäisiin Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Nyt sitä ei ilmeisesti sinne sitten kuitenkaan kaivata, kai?

Tässäpä oikeastaan tärkeimmät tältä erää, harrastusten osalta vähän tuossa Virkkua katselin ja muutamia kisatavoitteita asettelin kaikille kolmelle koiralle (eri asia on, mahdutaanko mukaan kokeisiin). Näyttelykalenteri tämän vuoden osalta sen sijaan on ihan korkkaamatta, täytyisi kai suunnitella jotain sillekin saralle. Mennään kuitenkin nämä muut harrastukset edellä, ja jos johonkin kohtaan kalenterissa sattuu sopiva rako niin sitten meidät saattaa jostain näytelmäkehästäkin tavata. 

Inkerin ekat epikset

Just kun viime kirjoituksessa kerroin, että nosetus on ollut talven ajan luovalla tauolla, niin enköhän mene ja ilmoita pikku-Inkerin hajutestiepiksiin. Hankitaan koiralle elämyksiä ja sitä rataa... :)

Nokkaeläin Inkeri

Epikset pidettiin viime sunnuntaina Kempeleessä Koirakoulu Kisman hallilla. Niissä oli kaksi hajutestirataa. Toisella radalla laatikot olivat kahdessa rivissä olevia kiinni teipattuja pakkauslaatikoita ja toinen rata koostui pitsalaatikoista, jotka olivat yhdessä rivissä. 

Pitsalaatikkorata

Pakkauslaatikkorata

Saimme itse päättää, teemmekö molemmat radat "putkeen" vai yhden kerrallaan. Itse meinasin aluksi, että teen yhden kerrallaan, jolloin valmistautumisia suoritukseen olisi tullut kaksi kappaletta. Tämähän se tuossa lajissa aloittelevan koiran kanssa usein se ongelma on, ne eivät heti hoksaa alkaa töihin, vaan aikaa ja energiaa kuluu muuhun. Suoritusvuoroarvonnassa sain kuitekin numeron kaksi, jolloin päätinkin tehdä molemmat radat putkeen, jonka jälkeen voisin vielä seurata loppujen koirien suoritukset.

Ensimmäisenä otettiin pakkauslaatikot. Inkeri on käynyt tuolla hallilla aiemmin vaan tokoilemassa, joten olihan se vauhdissa, hyppi ja loikki, tuuppi laatikoita ja hössötti. Jouduin muutamaan otteeseen rauhoittelemaan sitä ja lopulta se alkoikin töihin ja merkkasi kuin merkkasikin oikean laatikon! Aikaa kului 1.52, joten melko kauan tosiaan pyörittiin siinä laatikoilla, mulla vähän jossain vaiheessa jo jännitti ajan loppuminen (aikaa löytää oikea laatikko hajutestissä on 3 minuuttia).

Pitsalaatikoilla se sitten ihan odotetusti oli heti hommassa kiinni ja merkkasikin oikean laatikon 13 sekunnissa. Tämä oli lopulta jopa päivän nopein suoritus :). 

Pätevä pikkukoira, mulla ei ollut mitään odotuksia noiden episten suhteen, kun tosiaan nosetustreenit on "vähän" jääneet. Lopulta vain kaksi koiraa löysi kummaltakin radalta oikean laatikon, joten ei se niin helppoa ole, kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella!

Nyt Inkerin kanssa odotellaan, että jossain lähellä järkättäisiin ihan virallinen hajutesti ja ehkä olisi syytä aktivoitua muutenkin tässä lajissa taas treenaamaankin.